Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET

– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta – Eläkkeelle ysikymppisenä?

Eläkeikä ja sen varsin vauhdikas vaihtelu on puhuttanut kuluneen viikon aikana. Ensiksi se nousi, sitten se laski ja nyt harva tietää mikä eläkeikä oikein on.

Olen pitänyt jo pitkään varmana, että en ikinä saavuta eläkeikää. Tarkoituksenani ei ole lopettaa maallista vaellustani erityisen nuorena – varsinkaan, jos geeneihin on luottamista. Niiden avulla todennäköisesti pelailen tennistä ja korjailen autoani vielä pitkälti yli yhdeksänkymppisenä. Huonokuuloisena ajan aina kaasupohjassa töihin tai harrastuksiin, mutta periksi en anna. Sen verran realisti olen, että eiköhän tuo eläkeikä huitele neljän – viidenkymmenen vuoden päästä jo siellä yhdeksänkympin tienoilla. On siis parempi elellä eläkepäiviä odottelematta.

Työssä jaksaminen lienee avainkysymys myöhäisen eläköitymisen ongelmien ratkaisemisessa. Jos työ on kivaa, niin tuskin sitä haluaa ihan heti lopettaa. Mutta tilanne näyttää päinvastaiselta. Pomoni törmäsi viikolla verkkopalveluun, jossa kielitoimiston asiantuntijat kääntävät ilmaiseksi asiakkaita askarruttavia termejä suomesta englanniksi. Suurimmassa osassa he onnistuivatkin varsin kepeästi, mutta listallisen verran sanoja oli jäänyt vaille käännöstä.

Lista näytti tältä:

  • voimavaralähtöisyys
  • yhteisöllinen
  • kilpailuttaminen
  • työyhteisö
  • vanhemmuuden tukeminen
  • viriketoiminnanjohtaja
  • turvallistaminen
  • työssäjaksaminen

Listaa lukiessaan keksi pomoni sanoista viikon puheenaiheeseen liittyvän kannanoton. Se kuuluu näin:

”75% suomalaisista haluaa ennen 65-vuoden ikää eläkkeelle. Työ ei enää innosta vaan uuvuttaa. Tästä johtuen on työyhteisössä voimavaralähtöisyys minimissään ja yhteisöllisyys hukassa. Vanhemmuutta kun ei tueta, niin sekin stressaa. Motivaatioon tarvitaan viriketoiminnanjohtajaa, töitä pitää pikaisesti turvallistaa ja työssäjaksamiseen panostaa.”

Meillähän on aivan oma uupumuskielemme täällä Suomessa! Voimme sujuvasti puhua pitkät pätkät siitä, kuinka huonosti asiat töissä ovat käyttäen vain termejä, jotka eivät ikinä kerro kuulijalle yhtään mitään.

Jos nykyisten kolmikymppisten on turha odotella auvoisia eläkepäiviä, niin mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Itse olen päättänyt hoitaa asian siten, että teen vain asioita, joista nautin. Olen onnistunut tässä varsin hyvin, enkä ole kokenut tarvetta vielä aloittaa eläkepäivien odottelua. Ja sekin auttaa, kun sanoo asiat suoraan. Suu auki, jos väsyttää ja sitten hetkeksi lepäämään! Suosittelen muillekin.

Ittestä se vaan on kiinni.

Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta

Pojalle ei maistunut paistettu lohi ja perunamuusi. Kun ne
paistoi lätyiksi, niin johan upposi!

AINEKSET
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
– 150 g lohta
– 1 dl vehnäjauhoja
– 2 kananmunaa
– 100 g kylmäsavulohta
– ½ prk smetanaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Lisäksi tarjolle
– salaattia
– pieniä maustekurkkuja

VALMISTUS
Ruokaan sopii parhaiten tähteeksi jäänyt muusi ja kala, mutta voi tämän tehdä tuoreestakin. Valmista ensiksi muusi. Keitä neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa. Paista sitten kala kypsäksi ja anna kalan sekä muusin jäähtyä.

Soseuta jäähtynyt kala haarukalla ja sekoita muusin joukkoon. Sekoita joukkoon myös kaksi kananmunaa, loput maidosta ja vehnäjauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Taikina saa jäädä paksuhkoksi. Lisää tarvittaessa jauhoja tai maitoa.

Lusikoi taikinasta pikkulettupannulle taikinaa ja paista voissa molemmin puolin rapeaksi. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita siivuja. Kokoa annos: pohjalle lätty, päälle smetanaa ja kylmäsavulohisiivuja ja taas päälle lätty. Tee vielä toinen kerros ja tarjoa salaatin sekä pikkukurkkujen kera.

Onnekasta perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Kirkas madekeitto – Uutta kesää tekemässä

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki