Made | Perjantaikokin blogi

Nyt jo kaikki arvaavat, mitä tämän viikon aihe koskee. Luonnollisesti rakasta Myllysiltaamme ja sen aiheuttamaa mediakohua. Ajan päivittäin sillan ohi kaksi- tai nelipyöräisellä välineellä ja olen päässyt seuraamaan hieman minua vanhemman turkulaisen nousua otsikoihin varsin läheltä. Nousu on ollut rakettimaisempi kuin BB-Kakin ja varmasti pitkäkestoisempi kuin Diili-Jetron.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykypäivän huomiomediassa julkkissiltamme päätyy hyvin pian unholaan ja uudet kertakäyttöjulkkikset nousevat valtakunnassamme pinnalle. Emme me Turussa tietenkään oleta, että silta olisi jatkuvasti mediassa pinnalla, mutta hartaasti toivomme, että se notkuisi edes muutaman sentin pinnan yläpuolella. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Kunhan se nyt ei ainakaan päätyisi viettämään aikaansa Aurasillan alikulkutunneleihin, joissa ennen vanhaan yhteiskunnan hylkäämät ressukat notkuivat.

Metrin notkahdus ei matkana ole kummoinen. Kuka tahansa aikuinen voi notkahtaa sen verran, kun vain kyyristää selkänsä. Mutta kun kolmevitonen edelläkävijä notkahtaa metrin, niin johan kohistaan.

Jokaisella tärkeällä kaupungilla on oma erikoinen nähtävyytensä. Pisalla on kalteva torninsa, San Fransiscolla Golden Gate -siltansa, New Yorkilla Vapauden patsaansa ja Turulla Notkosiltansa. Mitäs muilla suomalaisilla kaupungeilla on? Eipä juuri vastaavaa. Joku ilkeämieli kertoi jokirannassa, että itse asiassa Forssalla on kaksi nähtävyyttä, mutta ne on molemmat ministeri Anttilalla. Tähän en ota kantaa, kun en asiaa tarkemmin tunne.

Olemme sitten maailman kartalla tai emme, niin yksi asia on varmaa: silta on kerännyt yleisöä pällistelemään notkeuttaan jo viikon verran – päivin öin. Sillä on ollut paikalliseen liike-elämään varsin piristävä vaikutus! Sillan viereinen, hieman nukkavieru grilli, elää nyt elämänsä kevättä. Sillan kevyen liikenteen umpisohjoiset kiertotiet on miinoitettu neonvärisillä makkaraperunamainoksilla, ikkunat on pesty ja verhot nostettu. Myyjänkin kerrotaan hymyilleen! Sillan viereistä ravintolalaivaa on useaan otteeseen sahattu irti jäistä ja yritetty suoristaa talven aikana. Nyt ei ole tarvetta enää suoristaa, sillä Kalteva Ravintolalaiva sopii hyvin Notkosillan viereen turistimagneetiksi. Mutta millä taataan kallistus jäättömänä kautena? Olisiko Myllysillan tarpeettomista paalutuksista tähän avuksi?

Kesäksikin olisi hyvä saada vipinää joen penkoille. Olen vuosikausien kokemuksen pohjalta todennut, että mikään muu ei kerää jokirantaan niin tehokkaasti yleisömerta, kuin joessa kelluva auto. Ei tarvitse olla edes mikään Mercedes, vaan ihan perus-Corsa käy. Kunhan se kelluu edes vartin. Sosiaalisen median aikoina Turun kulttuuripääkaupunkihanke voisi hankkia öljyistä, moottoreista ja muista saasteista putsattuja, puolikelluvaksi tuunattuja Fiateja ja Corsia yläjuoksulle ja vinkata Facebookissa, Twitterissä ja puhelinluettelossa, aina kun auto on aikeissa tipahtaa kelluntamatkalleen. Sana leviää kulovalkean tavoin ja jokirannat täyttyvät paikallisturisteista. Siinä on loistopaikka lanseerata uusi taidenäyttely, performanssiesitys tai korkeakulttuurinen laulutuokio. Samalla saadaan lisää bisnestä rannan yrittäjille ja lehteen komeat otsikot ja kuvat: ”Kulttuuripääkaupungin laulutuokio veti rannat täyteen yleisöä!” Kontekstista viis!

Kesää ja kelluvia autoja odotellessa,

Perjantaikokki
Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita
Tämä resepti olisi pitänyt ilmestyä itse asiassa viime viikolla ”Mahdoton matikka” –kirjoituksen yhteydessä. Mutta tulkoon nyt viikon myöhässä. Reseptissä on hyvin yksinkertaiset ainekset maistuvassa muodossa. Madetta ei saa missään nimessä paistaa ylikypsäksi.

AINEKSET

–       kaksi madetta
–       12 uutta perunaa (ks. säilöntäresepti täältä)
–       12 vihreää parsaa
–       1 fenkoli
–       2 kevätsipulin vartta
–       2 dl kermaa
–       1 dl kuivaa valkoviiniä
–       voita paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Nylje ja perkaa mateet. Säästä maksa ja mahdolliset mädit ja nauti erikseen myöhemmin. Fileoi mateet ruodottomaksi (tai ohita edellä olevat vaiheet tilaamalla made nyljettynä ja fileoituna).

Pilko fenkoli siivuiksi ja poista kova kannan keskusta. Paista voissa miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää pilkotut kevätsipulinvarret ja valkoviini. Kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä, että kastike sakeutuu.

Keitä perunat (ks. ohje täältä). Kypsennä parsat perunoiden keitinveden höyryssä. Laita pannulle sopivasti voita, kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mateen lihat. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta (minuutti pari per puoli). Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden, parsan ja muhennetun fenkolin kera.

Viikon knoppitieto – ken on silloista tunnetuin?

Testi tehtiin hakusanoilla ”Sillan nimi Turku” Googlessa 11.3.2010. Tulos on seuraavanlainen (yläjuoksulta alajuoksulle):

Tuomaansilta 931 osumaa
Aurasilta 1080 osumaa
Teatterisilta 3330 osumaa
Myllysilta 60 300 osumaa
Martinsilta 5930 osumaa

Myllysilta on siis Aurajoen silloista ylivertainen superjulkkis! Toistaiseksi se kuitenkin häviää Golden Gatelle (yli 20 miljoonaa osumaa) ja BB-Kakille (yli 500 000 osumaa) reilusti, mutta pieksee Diili-Jetron kevyesti (4110 osumaa). Voimme todeta, että uusi turkulainen julkimo on syntynyt!

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki