työntekijä | Perjantaikokin blogi

Kerron pienen tarinan hetkeen tarttumisesta. Kutsuttakoon tätä vaikka spontaaniksi motivoinniksi.

Kuljeskelin Tall Ships’ Racen aikana Auran rantoja ihmismassassa kamerani kanssa ja pohdin, kuinka saisin kuvia, jotka erottuisivat niistä tuhansista muista, joita sadoilla kameroilla jokirannassa joka hetki räpsittiin. Sammakkoperspektiivi ei toiminut, sillä ihmismassat peittivät aina suurimman osan kuvattavasta kohteesta.

Olin edellisenä päivänä kuvannut veneestä harmaassa sateessa ja onnistunutkin mielestäni muutamassa otoksessa. Nyt etsin aurinkoisen päivän mestarilaukausta. Reittini vei länsirannalle, entisen Wärtsilän edustalle, jossa ylimääräinen anniskelualueemme sijaitsi. Kuin vahingossa sen keksin! Ravintolamme viereen oli parkkeerattu nostokurki, jolla halukkaita vinssattiin kuuteenkymmeneen metriin pomppimaan kumiköydellä kohti asfalttia. Mietin kahta lastani ja vaimoani ja sain tekosyyn olla itse hyppäämättä. Oli siis keksittävä jokin toinen keino päästä yläilmoihin.

Menin innolla kysymään benjipojilta, että mitä pelkkä valokuvausnosto yläilmoihin maksaisi. Outoon kysymykseen sain heti vastauksen. ”Ilmaiseksi pääset, jos joku hyppää. Mutta nyt ei ole hyppääjiä. Hanki sellainen.”

Marssin innosta epätahdissa hypähdellen anniskelutelttaamme, jossa kolme työntekijäämme laski virvoketta kansalle. ”Kuka haluaa hypätä benjin?”, huusin tiskillä. ”Minä!” vastasi salamannopeasti eräs työntekijämme, jota Johannaksi tässä kutsuttakoon. Vastaus yllätti niin Johannan itsensä kuin minutkin, sillä en ollut päässyt lauseessani edes loppuun.

”Selvä juttu, mennään!” ”
Siis nyt vai. Missä, miksi?”
”Tuossa rannassa ja nyt. Hyppäätkö vai et, nyt on mahdollisuus!”
”Nyt heti vai?”
”Nyt nyt! Lupasit sitä paitsi jo. Laske olut siihen, nyt mennään!”

Ja niin Johanna seurasi sydän kahtasataa rinnassa takoen. Tilanne oli absurdi. Sain idean kuvaamisesta yläilmoissa ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin olin matkalla yläilmoihin innosta ja jännityksestä tärisevän työntekijämme kanssa.

Annoin kameran laulaa, sillä nosto oli nopea. Johanna empi kolme kertaa ja pyysi lopulta tönäisyn selkäänsä. En ehtinyt paljoa suoritusta seuraamaan, sillä otin ilmakuvia minkä ehdin. Huudon kuulin. Ensiksi pelästyneen kirkaisun. Hetkeksi sain siitä huonon omantunnon, mutta seuraava onnenkiljaisu tyynnytti mieleni.

Viisi minuuttia kuvausidean saamisesta palasimme takaisin ravintolaamme. Johanna siirtyi tiskin taakse palvelemaan asiakkaita – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä lähdin takaisin kohti Vaakahuonetta ja toimistoamme purkamaan kuvia koneelle.

Vain käsien tärinä ja entistä aurinkoisempi hymy paljasti, että eräs työntekijämme oli viettänyt juuri viisiminuuttisen tykypäivän keskellä kesän suurinta massatapahtumaa.

Kolme pientä bruschettaa

Äitini vetäisi hihasta eilen Vaakahuoneen terassilla. Toive oli tavanomaisen helppo. ”Ystävättäreni tarvitsee italialaisen, helpon alkuruuan reseptin. Mutta maistuva pitää olla. Huomiseksi.” Lupasin miettiä jotain ja käskin ystävättären lukea aamulla perjantaireseptin. Varastosta löytyi onneksi poikani kaksivuotissynttäreihin tehtyjen bruschettojen kuvat ja reseptit. Näillä resepteillä tulee neljä pientä bruschettaa per laatu.

Kantarellibruschetta

AINEKSET
– 2 dl kantarelleja
– 1 kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 pilkottu sipuli
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paista kantarelleja pannulla oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Lisää hieman öljyä ja pilkottu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota sipuli. Lisää lopuksi persilja ja mausteet.

Kesäkurpitsabruschetta

AINEKSET
– kolme siivua kesäkurpitsaa
– kourallinen pilkottua tuoretta minttua
– kourallinen pilkottua lehtipersiljaa
– 1 rkl valkoista balsamicoetikkaa
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paahda kesäkurpitsasiivuja grillissä tai pannulla hetki. Pilko ja lisää joukkoon minttu, lehtipersilja, balsamico ja muut mausteet.

Tomaatti-basilika -bruschetta

AINEKSET
– 15 kirsikkatomaattia
– kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja basilikanlehdet siivuiksi. Sekoita kaikki keskenään oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera.

LISÄKSI TARVITSET
– 12 siivua maalaisleipää
– 1 valkosipulinkynsi

Paahda lopuksi leivät grillissä, pannulla tai uunissa. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynttä paahdettujen leipien pintaan. Ripottele pinnalle oliiviöljyä ja asettele täytteet päälle. Tarjoa heti.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki