Hanko | Perjantaikokin blogi

Otsikossa on kompa. Svedja ei ole satama, eikä meren rannalla, mutta sielläkin saimme viettää yhden yön ystävien kesäasunnolla. Pyhätunturille ei myöskään pääse veneellä, mutta sekin osui tämän reissumme varrelle.

Högsårassa tuuliennusteet näyttivät mitä parhainta purjehduskeliä kohti itää ja tällä kertaa ennuste piti paikkaansa. Kaksi kertaa piti jiipata, mutta muutoin reilu 20 mailin matka sujui varsin tapahtumaköyhästi. Mutta mikäs siinä, kun tuuli vei meitä kahdeksaa solmua kohti Hankoa.

Hangossa kummipoikamme Arttu poistui miehistöstä. Reissu oli meidän 18-vuotislahja ja kiersimme useitakin sellaisia paikkoja, joissa olemme olleet purjehtimassa aikoinaan, kun Arttu oli pieni lapsi. Monet paikoista kuulemma muistuivat etäisesti mieleen.

Pääsimme myös tutustumaan Astridiin kaverini J-P:n alusta esitellessä. Mahtava kulttuuriteko ylläpitää vanhaa puulaivaa ja tarjota aivan tavallisille ihmisille mahdollisuuksia päästä kokemaan purjehdusta isolla laivalla! Täällä olisi upeaa järjestää vaikka rapujuhlat.

Hangossa söimme ravintola Origossa, mutta nyt ei maine riittänyt korjaamaan puutteita keittotaidossa. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, mutta ruoka aika mautonta. Kuvatkin jäi ottamatta.

Pyöräilyä ja purjehdusta

Olen jo useasti hehkuttanut fillarointia saaristossa. Hangon toisena päivänä suuntasimme ystäviemme luokse Svedjaan, Karjaalle ja nyt pääsin nauttimaan taas Hangon ja Raaseporin upeista pyöräreiteistä. Saimme kavereilta (kiitos Kaius!) auton lainaan, joten muu perhe siirtyi sillä. Itse poljin perjantaina Hangosta pikkuteitä Svedjaan.

56 kilometriä ja vain muutaman jouduin polkemaan Hanko-Lohja -tietä.

Perillä odotti ystäviemme uusi kesäparatiisi sekä ruokaharrastajien pieteetillä rakentama lounas ja illallinen. Söin ensimmäistä kertaa itsetehtyjä viininlehtikääryleitä ja jopa viininlehdet olivat itse kasvatettuja! Muutenkin välimerellinen illallinen sopi sekä paikan että sään henkeen täydellisesti.

Vaikka päivä oli lämmin, alkoi ilta jo viiletä. Lämpöä rakastava koiramme piti pukea kylmyyttä vastaan 😂

Vietimme keinumattoman yön Svedjassa ja aamulla suuntasimme takaisin kohti Hankoa. Tosin miehistömme pieneni jälleen, kun keskimmäisemme suuntasi Helsinkiin serkkujen luoksi skeittaamaan. Hän ei paljoa lähtöä vetistellyt, vaan tuskin pystyi peittämään intoaan jättää purjehdusta kesken.

Minä sain taas polkea takaisin ja rakensin reitin, joka ei mennyt metriäkään pääteitä. Matkaa kertyi 82 kilometriä, josta iso osa sorateitä. Poljin Pohjankurun kautta ja sieltä Hankoniemelle. Kerrassaan upeita maisemia koko kolmetuntinen täynnä! Viimeiset parikymmentä kilometriä sain puhua Italiaa ajettuani samaan suuntaan polkevan kuskin kiinni. Aksentti paljasti kotimaan välittömästi ja meillä oli oikein mukavat 20 kilometriä jutustellessa Gigin (taisi oikea nimi olla Luigi) kanssa.

Hanko – Rosala

Lauantaina 24.7. otimme irti alkuiltapäivästä ja nostimme purjeet heti Tulliniemen jälkeen ja suuntasimme Hangon läntiselle selälle, pienempää väylää pitkin. 2,4 metrin väylä pujottelee kauniiden luotojen ja saarten välistä ja tällaisena päivänä liikennettä riitti. Siis aktiivista purjehdusta! Paikoitellen kryssimme tiukastikin ja keli oli taas mitä parhain. Vene kulki jatkuvasti yli kahdeksaa solmua ja pian olimme jo kääntöpisteessä. Loppumatkalla heitimme varmaankin parikymmentä vendaa, kun luovimme Hiittisen pohjoispuolella kohti Rosalaa.

Yllättävä Rosala

Rosalassa olemme käyneet viimeksi varmaan 15 vuotta sitten ja silloin paikasta jäi jotenkin huonot ”vibat.” En tiedä, mikä oli syynä, mutta tämän takia emme saarella poikenneet siis pitkään aikaan. Kunnes some-kaverini Matti-Pekka ja Petti kehuivat paikkaa tämän kesän kokemusten perusteella. Sain kuin sainkin perheen taivuteltua siis Rosalaan.

Satama oli lähes täynnä saapuessamme, mutta isäntä osoitti meille varsin erinomaisen kylkipaikan päälaiturin kaakkoispuolelta. Saavuimme vasta illalla seitsemän maissa, joten keskityimme lähinnä ruokailuun ja uintiin. Naapuriveneemme kippari huikkasi meille vinkin heti saavuttuamme: ”Rannalta saa just nyt savusiikaa. Kannattaa olla nopea!” Niinpä marssin maksamaan satamamaksun ja ostamaan uunituoretta savusiikaa, loimulohta ja graavilohta. Paikallinen savustaja oli ne nuoren apulaisensa kera juuri valmistanut ja ai että, maku oli taivaallinen.

Rosalan Viikinkikylä ja panimon ravintola

Aamuni alkoi taas pyörälenkillä. Rosalan ja Hiittisten tiet yllättivät: päätie oli asfalttia! Maisemat olivat kauniit ja mittaakin lenkille sai kerrytettyä reilu kolmekymppiä. Peuroja laskin ainakin 14.

Fillarilenkin jälkeen otimme koko perheelle pyörät alle (Jopo, 5€/3h) ja vierailimme sekä viikinkikylässä että Rosalan panimon ravintolassa. Viikinkikylässä oli menossa viikonlopun kestävät viikinkipäivät ja ne tarjosivat mukavasti nähtävää ja koettavaa. Varsinkin 11-vuotiaamme mielestä kylässä oli kivaa. Hauskinta oli jousiammunta ja kirveenheitto. Myös näyttelijöiden taistelu- ja laulunäytökset olivat vallan mukavaa seurattavaa.

Rosalan panimolla on reilun parin kilometrin päässä kylästä pieni rantaravintola, joka oli käymisen arvoinen. Paikassa on rento, beach resort-henkinen tunnelma. Lounaaksi oli kaksi vaihtoehtoa: paahtopaistilla täytetty burger ja savulohta uusien perunoiden kera. Molemmat maistuivat erinomaiselta. Juomaksi otimme tietenkin oman panimon olutta. Minä maistoin Strawberry Saison-oluen, eli mansikkaisen bissen ja vaimo otti sitruunaisen oluen. Herkullista!

Rosalasta ajoimme koneella lyhyen siirtymän Öröseen, jossa meillä oli treffit muutaman ystäväseurueen kanssa. Örö on sen verran tuttu, että tällä kertaa nautimme vain rantasaunasta ja rantaelämästä sekä rannan ravintolasta.

Sandön

Öröstä suuntasimme taas kohti pohjoista, sillä seuraava kohteemme oli Pyhätunturi ja Unplugged-festivaali. Vene jäisi tosin Airistolle. Matkalle osuu oivallisesti Helsingholmenin koillispuolella oleva Sandön, joka on saari vailla vertaa.

Lähestyimme Sandöniä idän kautta särkän kiertäen. Saarihan näyttää uskovaisten paratiisilta, sillä siellä kuka tahansa voi kävellä vetten päällä. Saaren koilliskulmasta lähtee nimittäin pieni sorakannas, joka kiemurtelee pari sataa metriä kadoten yhtäkkiä syvyyksiin. Kannas on varsin suosittu kuumana kesäpäivänä – samoin kuin molemmat poukamat. Olo oli kuin Kroatiassa, sillä niin paljon veneitä oli redillä. Hyvin harva jäi kuitenkaan yöksi, joten rauhassa sai yönsä nukkua.

Sandönissä uimme, kiersimme saaren ja nautimme auringosta. Ja tietenkin grillasimme!

Airisto – Pyhätunturi – Airisto

Sandönistä matka jatkui täydellisessä purjehduskelissä kesälomapurjehduksemme toisen osion päätöstä kohden, eli kotisatamaan Airistolle. Tälläkin kertaa oli hyvä syy palata kotisatamaan, sillä Pyhän Unplugged – festivaali kutsui.

Pyhä Unplugged

Pyhä Unplugged on jotain yhtä kaunista kuin saaristommekin. Loistavia taiteilijoita keskellä luontoa, Aittakurussa ja Tajukankaalla. Ja tällä kertaa myös yksityiskonsertissa naapurilla brunssilla. Vietimme vaimoni kanssa Pyhällä 25. vuosipäiväämme, 17. hääpäiväämme ja Maijan syntymäpäiviä. Pyöräilimme Luostolta Pyhälle, juoksimme Noitatunturin lenkin ja nautimme upeista konserteista sekä hyvästä ruuasta ja seurasta. Suosittelemme!

Purjehdus jatkuu…

Ei. Ei se vielä päättynyt! Pyhältä paluun jälkeisenä päivänä oli aika hypätä taas veneeseen ja jatkaa matkaa. Tällä kertaa isä-tytär -laatuajan merkeissä vajaan viikon verran. Suuntana Glada Laxen!

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Nauvoon ja l’Escaleen. Joka toimii aina!

Ensi kertaan 🙂

Pete

Högsårasta purjehduksemme jatkui todelliseen kesäkaupunkiin, Hankoon. Alkumatka ajeltiin pläkässä, mutta merituuli virisi iltapäivällä ja pääsimme seilaamaan Hangon läntisen mukavaa vauhtia. Keli oli tälle kesälle tyypillisen lämmin ja kaunis.

Hangossa kiinnityimme Itämerenporttiin. Se on satamista mielestämme idyllisempi – tosin Hangonkylän satamassa emme ole vielä olleet.

Hangossa vierähti yllättäen kolmen yön verran, sillä tekemistä oli paljon. Tutustuin fillarilla Hangon polkuihin ja sorateihin, pelasimme padelia, uimme, suppailimme ja pääsinpä kokeilemaan myös wing surfingia. Mitään siitä ei puolen tunnin harjoittelun aikana vielä tullut, mutta hauskaa se silti oli! Näimme tuttuja, söimme ravintoloissa ja vietimme ihan aitoa kaupunkilomaa. Kävin lenkillä bongaamassa myös Hangon hiidenkirnun.

Laivakoiramme Miisa ansaitsee oman kuvagallerian. Hänellä ei ole asioita, joista hän pitää, vaan on asioita, joita hän inhoaa vähemmän kuin toisia. Kodin koirapeti asettaa nollatason. Siinä on hyvä olla. Mökki on vähiten huono vaihtoehto kodin koirapedille. Purjevene on se huonoin vaihtoehto. Tähän väliin mahtuu mm. mikä tahansa moottorivene, kenen tahansa asunto kuivallamaalla, sup-lauta, kumivene ja laiturissa oltaessa purjeveneen sänky, jos olemme vaimon kanssa siellä molemmat ja hän pääsee väliimme. On suorastaan koomista, että Miisa ei siedä ulkonaoloa purjeveneessä, vaikka olisimme laiturissa. Mutta heti kun sup-lauta tai kumivene lasketaan, säntää kannen alta valkoinen salama odottamaan laudan tai veneen kyytiin, että hän pääsee purkkarista pois. Mainittakoon muuten vielä tästä mainiosta veijarista, että hänen lempilelunsa on viinipullon korkki 😂

Vaikka kaupungissa oli kivaa, alkoi kolmantenta päivänä outo hermostuneisuus vallata mieltä. Oli päästävä merelle! Otimme köydet irti ja nostimme purjeet. Suuntasimme taas kohti länttä ja tuuliennuste näytti oivalliselta yhteen lempi luonnonsatamistamme, Stora Skallraniin. Stora Skallran sijaitsee Taalintehtaalle menevien väylien välissä ja siellä on erinomaiset hyppykalliot. Lisäksi saarten välinen ”vuono” on kerrassaan upea. Hypimme, uimme ja nautimme luonnonrauhasta. Loistavaa vastapainoa kaupungille.

Kuvakaappaukset on Sailmate-sovelluksesta, joka on vallan erinomainen kotimainen merikorttisovellus. Siinä näkyy myös partiolaisten reitit ja luonnonsatamat.

Stora Skallranin jälkeen suuntasimme taas länteen. Täydensimme tankit ja jääkaapit Kasnäsissä. Pojat ja Maija pelasivat minigolfia, Julia kävi lenkillä ja itse kävin polkaisemassa Kasnäs-Taalintehdas-Dragsfjärd -lenkin. Olen fillaria nyt pari kesää roudannut veneessä mukana lupauksella, että jokaisessa satamassa, jossa pyöräiltävää on, sitä myös käytän.

Kasnäsistä otimme irti iltapäivän päätteeksi ja tavoitteena oli tutustua uuteen luonnonsatamaan, Yxskäreniin Vänön ja Borstön puolivälissä jäänmurtajaväylän eteläpuolella. Siellä on pieni laituri, johon keulan saa kiinni, mutta valitettavasti tällä kertaa ensimmäinen tulija oli parkkeerannut kiulunsa keskelle laituria ja emme syväyksen tai pituuden puolesta enää satamaan mahtuneet.

Toisaalta olin toivonutkin pidempää purjehdusta, sillä keli oli mitä parhain suunnata kohti länttä. Aivan tasainen 5 m/s etelätuuli ja auringonpaiste houkuttelivat nostamaan Code 0:n keulille ja vajaan kahdeksan solmun vauhdilla lensimme kohti Björkötä. Meillä on Björkössä käynnissä mökkiprojekti ja kukaan ei vastustellut iltapurjehdusta sinne.

Saavuimme Björkön sisälahteen 21.30 maissa ja löysimme vielä ystävällisten kanssaveneilijöiden avustuksella kiinnityspaikan rannasta. Kävimme iltauinnilla ja suuntasimme nukkumaan.

Yöllä odotettu sadealue meni yli kovine tuulineen. Siirryin aamuyöstä nukkumaan hikisestä sängystä sitloodaan ”pappateltan” suojiin ja siirto oli mitä parhain. Sateenropina ja vilvoittava tuuli takasivat mainiot yöunet!

Tässä vaiheessa reissua viikonpäivät alkavat mennä jo iloisesti sekaisin, mutta oletan, että elämme torstaita. Se tarkoittaa sitä, Björkö Cafe on auki. Niinpä suuntasimme ensiksi mökkitontille katsomaan mökin tilannetta ja uimaan. Kyseessä oli ensiuinnit omassa mökkirannassa! Paluumatkalla poikkesimme Cafe Björkössä moikkaamassa Tiiaa ja Santeria sekä heidän apujoukkojaan. Ja tietenkin syömässä monta palaa fetapiirakkaa, raparperipiirakkaa ja britakakkua. Monelle koko Björkön uuteen eloon saanut kantatila kahviloineen on jo tuttu, mutta mikäli ei ole, niin tämä olkoon käsky: käy siellä 🙂

Björköstä jouduimme lähtemään aiottua aiemmin, koska akkumme alkoivat olla vähissä. En ole vielä saanut aikaiseksi rakentaa (suomeksi: tilata ammattilaisilta) aurinkopaneeleja tai muuta vastaavaa järjestelmää, joten piti päästä maasähkön piiriin. Niinpä suuntasimme parin mailin päähän Bodöseen.

Bodöhän on valittu pari kertaa putkeen Vuoden Vierasvenesatamaksi ja voin jo nyt kertoa, että vaikka yrittäjät ovat vaihtuneet, on laatu ja ystävällisyys edelleen valtakunnan huipputasoa. Söimme rantagrillistä burgerit ja grillivartaat ja jäimme odottamaan yösaunaamme. Lauttasaunaan täällä on aina päästävä – oli kello mitä tahansa 😉

Ps. Bodön rantakauppa on yllättävän kattava! Kannattaa piipahtaa ostoksilla.

”Mihin mennään huomenna?” kysymykset ovat jo alkaneet. Lasten pitää aina tietää kaikki etukäteen. Mutta kun en minä tiedä. Vielä. Katsotaan huomenna. Se tässä parasta onkin!

– Pete, kippari, s/y Julia II