Purjehdus 2020, päivät #7 ja #8, Kasnäs ja Örö

Seitsemäs päivä merellä alkoi kirjaimellisesti rytinällä. Seisoskelimme laiturilla parin kaverin kanssa jutellen, kun yhtäkkiä rannalta kuului hirveää rytinää. Luulin, että jollain oli kovassa tuulessa keulapurje auennut rullalta ja hakkasi edestakaisin, mutta vielä mitä!

Rannan venevaja, joka oli vuosi vuodelta kallistunut pikkuhiljaa yhä enemmän kohti merta, tuli viimein alas rytinällä. Se siis romahti! Onneksi alla ei ollut ihmisiä ja veneitäkin vain yksi soutuvene. Mutta kovan äänen se mennessään piti.

Lähdimme puoliltapäivin kohti etelää ja Kasnäsiä, joka sijaitsee vain parin mailin päässä. Jääkaapit huusivat tyhjyyttään, vesitankissa oli enää tilkka vettä jäljellä ja jo toinen poijuhakamme oli vääntynyt mutkalle. Satamakaupassa pitäisi onneksi olla myös poijuhakoja.

Perheen naiset hoitivat kauppareissun ja pojat pelasivat odotellessa kierroksen minigolfia. Minä ostin jo kolmanne poijuhaan ja pidin – taas toistaiseksi viimeisen – onlinepalaverin ennen loman totaalista alkua 🙂

Vierailu Kasnäsissä jäi tällä kertaa lyhyeksi, vaikka kylpylää voikin ilolla suositella! Örö kutsui.

Ajoimme Kasnäsistä länteen vievän sokkeloisen sisäväylän koneella ja avoimelle vedelle päästyämme nostimme jälleen pelkän pienen keulapurjeen. Tuuli puhalsi 8-11 m/s lounaasta ja kiidätti venettämme kahdeksaa solmua kohti etelää.

Vajaan parin tunnin päästä saavuimme Örön satamaan, jossa erittäin ystävällinen henkilökunta oli vastassa ja auttamassa rantautumisessa. Oli perjantai-ilta ja heinäkuu, mutta silti satama oli puolityhjä. Olemme aiemminkin huomanneet saman ilmiön: kovat tuulet pitävät ulkosaariston satamat tyhjinä. Harmi, sillä Öröseenkin pääsee hyvin suojaista reittiä ja itse satama on erittäin suojainen vallitsevalle lounais- ja länsituulelle.

Päivämme kului aika tyypillisesti: urheilua, saunomista ja ruuanlaittoa. Örössä on hienot rantasaunat, jotka ovat varauskäytössä. Satamamaksuun kuuluu puolestaan hotellin vieressä oleva varusmiessauna. Varasimme rantasaunan kahdeksi illaksi peräkkäin, joten tulisimme viihtymään tällä vanhalla linnakesaarella pari vuorokautta. Mikäs siinä, kun saaren ravintolatkin oli testaamatta.

Kiinni Örössä

Parin päivän aikana tuli suoritettua Örön ”minitriathlon”, sillä juoksin, pyöräilin ja uin saarella. Tosin suoritusten välillä oli useita tunteja ja ne menivät väärässä järjestyksessä. Mutta tulipa avattua myös avovesiuintikausi.

Juoksu
Pyöräily
Uinti. Päätin uinnin saunalaiturille ja pääsin suoraan saunaan 🙂

Joku saattaa pitää minua hulluna, kun poljen tunnin ympäri saarta, jossa teitä on tasan 10 kilometriä ja nekin pääosin mukulakiveä tai soraa. Mutta minulle se on henkireikä. Ja urheilun päälle voi syödä paremmalla omallatunnolla myös jälkkärin 🙂

Testasimme myös 12” ravintolan, jonka carte-menu vaikutti lupaavalta.

Myös ravintolassa kuten satamassakin, palvelu oli nopeaa, luontevaa ja ystävällistä. Jännää, miten yrittäjien oma asenne ja suhtautuminen näkyy koko henkilökunnassa! Myös kokkivalinta oli onnistunut, sillä kaikki annokset olivat kehun arvoisia. Itse söin alkuun härkäcarpacciota, pääruoaksi haukikvenellejä rapukastikkeessa ja jälkkäriksi tilasimme koko listan, eli maistoimme kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Suussasulavaa ruokaa!

Juomista suosittelen maistamaan paikallista, kemiöläistä vehnäolutta!

Vaimo ja tytär ottivat alkuun kalalautasen, jonka savustettu mätimousse oli huippua.
Härkäcarpaccio
Haukikvenellit
Vaimon savusärki-rapukakku, uppomuna ja hollandaise
Mustikkajuustocrumble oli jälkkärilistan voittaja!
Pannacotta
Suklaakakku

Viimeksi kävin Örössä toukokuussa, jolloin koronarajoitukset sallivat ainoastaan take away-annokset ja silloin jäi ravintola testaamatta. Kyllä todella kannatti seilata tänne asti uudelleen!

Käyttäkää mahdollisuuksienne rajoissa satamien ravintolapalveluita, niin ne pysyvät pystyssä, kehittyvät ja ovat ilonamme myös tulevina kesinä!

– Pete

Purjehdus 2020, päivä #3 ja #4, Bodö Saaristomeri

Lasten ehdoilla ja toiveiden mukaan mennään – ainakin tämä ensimmäinen viikko. Istuimme yhtenä iltana alas ja listasimme kaikkien toivekohteet: Bodö löytyi kaikkien toivelistalta.

Bodö on vanha merivartioasema supersuojaisessa poukamassa pari mailia Björköstä itään. Sitä pyörittää samat yrittäjät, joilla on hoidossaan tästä keväästä alkaen myös Örön toiminnot. Bodö on valittu vuoden vierasvenesatamaksi kaksi vuotta peräkkäin, eikä suotta! Tälle kaudelle paikkoja on lisätty uuden laiturin ja poijujen muodossa reilusti. Lisäksi uusi satamakonttori on valmistumassa. Bodössä parasta on rannan pienen keittiön tarjoilemat burgerit, lauttasauna ja iloinen palveluasenne.

Suomen kesä teki paluun.
Ennen Björköstä lähtöä testasimme vielä uuden septiaseman. Upea, tukeva ja toimiva!

Purjehduksena päivä oli lyhyt ja siten koiramme mieleen. Nostimme silti seilit ylös, vaikka matkaa olikin vain puoleksi tunniksi. Tuuli oli reipas, 8-10 m/s lounaasta ja kovempaa oli luvassa. Siksi päätimme jäädä Bodöseen kahdeksi yöksi.

Bodön lauttasauna.
Kuuluisat burgerit
Aamusämpylät toimitetaan kannelle
Bodössä lienee saariston tyylikkäimmät puuceet.
Aina on hyvä sää grillata!

Päätös kahdesta yöstä oli fiksu, sillä seuraavana yönä tuuli todella kovaa. Se tuntui jopa Bodön suojaisessa satamassa. Siinä kelissä oli todella mielellään kylkikiinnityksessä eikä ankkurin pitoa ihmettelemässä. Ukkonenkin piipahti lähitaivaalla, mutta ei osunut päälle.

Pete

Purjehdus 2020, päivä #2 Björkö

Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.

Pläkällä ei purjehdita.

Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.

Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.

Vihdoin myös purjehdusta 🙂

Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!

Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme

Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.

Lounaaksi grillasimme burgerit

Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.

Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.

Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!

Tilan isäntä (vasemmalla)
Tilan emäntä

Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.

Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottuna
Kantatilaa ja juhannussalko
Illallista
Kuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.

Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.

Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…

Pete