Högsåra – Hanko – Svedja – Rosala – Sandön – Airisto – Pyhätunturi – Airisto – Nauvo

Posted on 2.8.2021 by Petri Hollmén

Otsikossa on kompa. Svedja ei ole satama, eikä meren rannalla, mutta sielläkin saimme viettää yhden yön ystävien kesäasunnolla. Pyhätunturille ei myöskään pääse veneellä, mutta sekin osui tämän reissumme varrelle.

Högsårassa tuuliennusteet näyttivät mitä parhainta purjehduskeliä kohti itää ja tällä kertaa ennuste piti paikkaansa. Kaksi kertaa piti jiipata, mutta muutoin reilu 20 mailin matka sujui varsin tapahtumaköyhästi. Mutta mikäs siinä, kun tuuli vei meitä kahdeksaa solmua kohti Hankoa.

Hangossa kummipoikamme Arttu poistui miehistöstä. Reissu oli meidän 18-vuotislahja ja kiersimme useitakin sellaisia paikkoja, joissa olemme olleet purjehtimassa aikoinaan, kun Arttu oli pieni lapsi. Monet paikoista kuulemma muistuivat etäisesti mieleen.

Pääsimme myös tutustumaan Astridiin kaverini J-P:n alusta esitellessä. Mahtava kulttuuriteko ylläpitää vanhaa puulaivaa ja tarjota aivan tavallisille ihmisille mahdollisuuksia päästä kokemaan purjehdusta isolla laivalla! Täällä olisi upeaa järjestää vaikka rapujuhlat.

Hangossa söimme ravintola Origossa, mutta nyt ei maine riittänyt korjaamaan puutteita keittotaidossa. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, mutta ruoka aika mautonta. Kuvatkin jäi ottamatta.

Pyöräilyä ja purjehdusta

Olen jo useasti hehkuttanut fillarointia saaristossa. Hangon toisena päivänä suuntasimme ystäviemme luokse Svedjaan, Karjaalle ja nyt pääsin nauttimaan taas Hangon ja Raaseporin upeista pyöräreiteistä. Saimme kavereilta (kiitos Kaius!) auton lainaan, joten muu perhe siirtyi sillä. Itse poljin perjantaina Hangosta pikkuteitä Svedjaan.

56 kilometriä ja vain muutaman jouduin polkemaan Hanko-Lohja -tietä.

Perillä odotti ystäviemme uusi kesäparatiisi sekä ruokaharrastajien pieteetillä rakentama lounas ja illallinen. Söin ensimmäistä kertaa itsetehtyjä viininlehtikääryleitä ja jopa viininlehdet olivat itse kasvatettuja! Muutenkin välimerellinen illallinen sopi sekä paikan että sään henkeen täydellisesti.

Vaikka päivä oli lämmin, alkoi ilta jo viiletä. Lämpöä rakastava koiramme piti pukea kylmyyttä vastaan 😂

Vietimme keinumattoman yön Svedjassa ja aamulla suuntasimme takaisin kohti Hankoa. Tosin miehistömme pieneni jälleen, kun keskimmäisemme suuntasi Helsinkiin serkkujen luoksi skeittaamaan. Hän ei paljoa lähtöä vetistellyt, vaan tuskin pystyi peittämään intoaan jättää purjehdusta kesken.

Minä sain taas polkea takaisin ja rakensin reitin, joka ei mennyt metriäkään pääteitä. Matkaa kertyi 82 kilometriä, josta iso osa sorateitä. Poljin Pohjankurun kautta ja sieltä Hankoniemelle. Kerrassaan upeita maisemia koko kolmetuntinen täynnä! Viimeiset parikymmentä kilometriä sain puhua Italiaa ajettuani samaan suuntaan polkevan kuskin kiinni. Aksentti paljasti kotimaan välittömästi ja meillä oli oikein mukavat 20 kilometriä jutustellessa Gigin (taisi oikea nimi olla Luigi) kanssa.

Hanko – Rosala

Lauantaina 24.7. otimme irti alkuiltapäivästä ja nostimme purjeet heti Tulliniemen jälkeen ja suuntasimme Hangon läntiselle selälle, pienempää väylää pitkin. 2,4 metrin väylä pujottelee kauniiden luotojen ja saarten välistä ja tällaisena päivänä liikennettä riitti. Siis aktiivista purjehdusta! Paikoitellen kryssimme tiukastikin ja keli oli taas mitä parhain. Vene kulki jatkuvasti yli kahdeksaa solmua ja pian olimme jo kääntöpisteessä. Loppumatkalla heitimme varmaankin parikymmentä vendaa, kun luovimme Hiittisen pohjoispuolella kohti Rosalaa.

Yllättävä Rosala

Rosalassa olemme käyneet viimeksi varmaan 15 vuotta sitten ja silloin paikasta jäi jotenkin huonot ”vibat.” En tiedä, mikä oli syynä, mutta tämän takia emme saarella poikenneet siis pitkään aikaan. Kunnes some-kaverini Matti-Pekka ja Petti kehuivat paikkaa tämän kesän kokemusten perusteella. Sain kuin sainkin perheen taivuteltua siis Rosalaan.

Satama oli lähes täynnä saapuessamme, mutta isäntä osoitti meille varsin erinomaisen kylkipaikan päälaiturin kaakkoispuolelta. Saavuimme vasta illalla seitsemän maissa, joten keskityimme lähinnä ruokailuun ja uintiin. Naapuriveneemme kippari huikkasi meille vinkin heti saavuttuamme: ”Rannalta saa just nyt savusiikaa. Kannattaa olla nopea!” Niinpä marssin maksamaan satamamaksun ja ostamaan uunituoretta savusiikaa, loimulohta ja graavilohta. Paikallinen savustaja oli ne nuoren apulaisensa kera juuri valmistanut ja ai että, maku oli taivaallinen.

Rosalan Viikinkikylä ja panimon ravintola

Aamuni alkoi taas pyörälenkillä. Rosalan ja Hiittisten tiet yllättivät: päätie oli asfalttia! Maisemat olivat kauniit ja mittaakin lenkille sai kerrytettyä reilu kolmekymppiä. Peuroja laskin ainakin 14.

Fillarilenkin jälkeen otimme koko perheelle pyörät alle (Jopo, 5€/3h) ja vierailimme sekä viikinkikylässä että Rosalan panimon ravintolassa. Viikinkikylässä oli menossa viikonlopun kestävät viikinkipäivät ja ne tarjosivat mukavasti nähtävää ja koettavaa. Varsinkin 11-vuotiaamme mielestä kylässä oli kivaa. Hauskinta oli jousiammunta ja kirveenheitto. Myös näyttelijöiden taistelu- ja laulunäytökset olivat vallan mukavaa seurattavaa.

Rosalan panimolla on reilun parin kilometrin päässä kylästä pieni rantaravintola, joka oli käymisen arvoinen. Paikassa on rento, beach resort-henkinen tunnelma. Lounaaksi oli kaksi vaihtoehtoa: paahtopaistilla täytetty burger ja savulohta uusien perunoiden kera. Molemmat maistuivat erinomaiselta. Juomaksi otimme tietenkin oman panimon olutta. Minä maistoin Strawberry Saison-oluen, eli mansikkaisen bissen ja vaimo otti sitruunaisen oluen. Herkullista!

Rosalasta ajoimme koneella lyhyen siirtymän Öröseen, jossa meillä oli treffit muutaman ystäväseurueen kanssa. Örö on sen verran tuttu, että tällä kertaa nautimme vain rantasaunasta ja rantaelämästä sekä rannan ravintolasta.

Sandön

Öröstä suuntasimme taas kohti pohjoista, sillä seuraava kohteemme oli Pyhätunturi ja Unplugged-festivaali. Vene jäisi tosin Airistolle. Matkalle osuu oivallisesti Helsingholmenin koillispuolella oleva Sandön, joka on saari vailla vertaa.

Lähestyimme Sandöniä idän kautta särkän kiertäen. Saarihan näyttää uskovaisten paratiisilta, sillä siellä kuka tahansa voi kävellä vetten päällä. Saaren koilliskulmasta lähtee nimittäin pieni sorakannas, joka kiemurtelee pari sataa metriä kadoten yhtäkkiä syvyyksiin. Kannas on varsin suosittu kuumana kesäpäivänä – samoin kuin molemmat poukamat. Olo oli kuin Kroatiassa, sillä niin paljon veneitä oli redillä. Hyvin harva jäi kuitenkaan yöksi, joten rauhassa sai yönsä nukkua.

Sandönissä uimme, kiersimme saaren ja nautimme auringosta. Ja tietenkin grillasimme!

Airisto – Pyhätunturi – Airisto

Sandönistä matka jatkui täydellisessä purjehduskelissä kesälomapurjehduksemme toisen osion päätöstä kohden, eli kotisatamaan Airistolle. Tälläkin kertaa oli hyvä syy palata kotisatamaan, sillä Pyhän Unplugged – festivaali kutsui.

Pyhä Unplugged

Pyhä Unplugged on jotain yhtä kaunista kuin saaristommekin. Loistavia taiteilijoita keskellä luontoa, Aittakurussa ja Tajukankaalla. Ja tällä kertaa myös yksityiskonsertissa naapurilla brunssilla. Vietimme vaimoni kanssa Pyhällä 25. vuosipäiväämme, 17. hääpäiväämme ja Maijan syntymäpäiviä. Pyöräilimme Luostolta Pyhälle, juoksimme Noitatunturin lenkin ja nautimme upeista konserteista sekä hyvästä ruuasta ja seurasta. Suosittelemme!

Purjehdus jatkuu…

Ei. Ei se vielä päättynyt! Pyhältä paluun jälkeisenä päivänä oli aika hypätä taas veneeseen ja jatkaa matkaa. Tällä kertaa isä-tytär -laatuajan merkeissä vajaan viikon verran. Suuntana Glada Laxen!

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Nauvoon ja l’Escaleen. Joka toimii aina!

Ensi kertaan 🙂

Pete

Airisto – Nötö – Högsåra

Posted on 21.7.2021 by Petri Hollmén

Purjehdustauko tuli vietettyä erilaisissa juhlissa. Ensiksi vietimme äitini 75-vuotispäiviä Kaarinassa ja seuraavana päivänä poikamme Oliverin 14-vuotispäiviä perheen kesken Särkänniemessä. Näiden reissujen jälkeen suuntasimme vielä pariksi päiväksi appivanhempien mökille Sandöseen.

Mökillä harrastettiin mökkitouhuja, eli vedettiin ”pizzaa” veneen perässä, vesihiihdettiin, uitiin ja saunottiin. Purjevene sai olla kotisatamassa ja kävimme maanantaina moottoriveneellä Björkössä tarkastamassa mökkiprojektin tilannetta ja järvellä uimassa. Matkalla piipahdimme Nötön kaupassa ostoksilla. Valikoima kuulemma vaihtelee päivittäin aika paljon, mutta me saimme kaiken tarvitsemamme.

Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. Siihen se nousee!

Rannassa oli ruuhkaa, kun naapuritkin olivat paikalla.

Talven lasketteluharrastus auttaa tähänkin lajiin. 2/3 lapsista pääsi ensiyrittämällä suksilla ylös.

Tiistaina jatkoimme purjehdusta Airistolta. Tuuli oli navakkaa ja alkumatkan kohti Nötötä pääsimme reipasta seitsemää solmua. Huolimatta ennusteesta, ei tuuli kääntynytkään länteen ja luoteeseen, vaan pysyin lounaisena. Kolme tuntia kryssittyämme oli pakko jatkaa koneella, jotta ehtisimme ystäville kylään sovittuun aikaan. Luvassa oli yksi kesän odotetuimmista vierailuista: Samelin ahvenia syömään.

Lähdesmäillä on ilo vierailla. Isäntä ja emäntä ovat hulvatonta seuraa ja lapset viihtyvät keskenään kesät talvet.

Lapset pääsivät täälläkin pizzan päälle veneen perään.

Keskiviikkona aamulla nukuimme pitkäksi venynyttä iltaa pois ja starttasimme kohti Högsåraa hieman yhdentoista jälkeen. Tuuli oli jälkeen navakka, mutta täydellisesti sivusta. Vajaan 25 mailin matka meni vauhdilla. Tyttäreni Julia kirjasi pohjat matkalla: 9,5 solmua surfissa. Lähes jatkuvasti vauhti oli kahdeksan solmua tai yli, vaikka purjehdimme reivatulla isolla purjeella.

Mahduimme kuin mahduimmekin Rumpan Baarin rantaan ystävällisen satamakapteenin ja naapuriveneen opastamana ja avustamana. Saimme tälle viikolle miehistölisäystä, kun vastikään 18-vuotta täyttänyt kummipoikamme Arttu lähti kanssamme purjehtimaan. Lupasimme reissun synttärilahjaksi ja tänään syötiin synttäri-illallinen Farmors Cafessa. Se ei petä koskaan!

Högsårassa on aivan omanlaatuinen tunnelmansa. Saari on kesäidylli parhaimmillaan ja ehdottomasti kesän must-listalla aina.

Huomenna matka jatkuu taas itään, koska tuulet niin meitä vievät ja seuraava kyläilykohde odottaa.

Pete

Purjehdus 2020, päivät 30-32: Nötö, Bodö ja Rumpan Bar

Posted on 30.7.2020 by Petri Hollmén

Päivä 30, Nötö

Gullkronassa heräämme lämpimään kesäaamuun. Hätistämme lapset aamiaisen jälkeen vielä ajelemaan Gullkronan köysilautalla ja käyn itse maksamassa satamamaksun sekä tutustumassa saaren pieneen museoon.

Gullkrona on nykyään Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan omistuksessa. Erikssonin perheen pidettyä satamaa vuosikymmenet, oli se hetken aikaa suljettu ja avautui uudelleen viime kesänä. Tilasta on pidetty hyvää huolta ja sinne on rakennettu mm. täysin uusi jätepiste, josta löytyy kierrätysmahdollisuus myös kompostijätteille. Evan museo on täysin entisellään ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Tällä kertaa emme ehtineet testaamaan ravintolaa, sillä meille oli kutsu kavereiden mökille lounaspöytään Nötön pohjoispuolelle.

Nostamme purjeet heti Gullkronan kapean ja mutkikkaan ulosajon jälkeen ja lähdemme kryssimään kohti etelää. Tuulee 6-7 metriä sekunnissa ja aurinko paistaa. s/y Julia II kulkee loistavasti ja arvioin ystävälleni Samelille, että olemme kiinni kello 13.00. Laskemme purjeet Nötön pohjoispuolella ja ajamme Samelin luotsaamana heidän mökkirantaansa. Kun ankkuri on pohjassa ja köydet kiinni laiturissa, vilkaisen kelloa. 12.59:40. No, purjehtiessa ei voi aivan täsmällinen olla, mutta kolmen tunnin legissä 20 sekunnin heitto sallittaneen.

Meillä on perässä 20-kiloinen Mantuksen ankkuri. Painoltaan se on hieman alimitoitettu (mainittu maks. 37-jalkaisille veneille), mutta sen pitokyky on loistava. Leveä perämme on tänä yönä kohti tuulta, joten käymme tiputtamassa Samelin kanssa veteen vielä 10-kiloisen pikkukuokan. Sen toisesta suunnasta tuleva veto stabiloi veneen liikkeen täysin ja voimme luottaa, ettemme tuhoa keulamme edessä olevaa laituria yön aikana.

Sameli ja Sara ovat iloluonteinen pariskunta, jonka pojat ovat meidän poikiemme ikäisiä. Kauaa ei kestä, että kahdeksan lasta keksivät yhteistä tekemistä – ja sitä riittää pikkutunneille saakka. Sameli vetää heitä ystävällisesti kelluvassa ”keksissä” ja lennot aalloista veteen ovat vähintään näyttäviä. Me aikuiset keskitymme ruokaan ja juomaan. Verkoista on noussut siikoja ja ahvenia. Toimme Turusta sinisimpukoita. Sara loihtii niistä taivaallisen bouillabaissen.

Lounaan jälkeen lähdemme uimaan Björköseen Samelin avoveneellä. Lapset pääsevät hyppimään kallioilta. Väkeä riittää aurinkoisessa säässä jälleen kerran. Illalla kokkailemme ja nautimme Samelin aivan itse sekoittamaa snapsia, jonka resepti on salaisuus. Myös häneltä itseltään. Jokainen kerta snapsi maistuu hyvälle, mutta erilaiselle. Nappasimme mukaan kodin kukkapenkistä Julian kasvattamia kesäkurpitsoja. Ne olivat valtavia ja maistuivat grillistä herkullisilta. Toimivat hyvin illan texmex-aterian kanssa.

Päivä 31, Bodö

Kun viisi viikkoa kiertää saaristoa ympäriinsä, on vaikea välttyä käymästä samoissa paikoissa uudelleen. Ja miksi pitäisi vältellä, kun on paikkoja kuten Bodö!

Sanomme aamulla hyvästit ja lähdemme kohti Bodötä. Vaikka matkaa ei ole kuin alle 10 mailia, nostamme purjeet. Ne ehtivät olla ylhäällä vain hetken, kun isopurjeen skuuttia ohjaava ploki irtoaa kiinnikkeistään. Purjeet on laskettava ja edessä on asennushommia. Ajamme koneella Bodön satamaan, saamme mainion paikan ja lauttasaunan varattua. Lounaaksi Bodön burgerit tekevät taas kauppansa. Bodössä on nykyään muuten myös pieni kioski uudessa rantarakennuksessa. Kioskista saa perustarvikkeita.

Saunomme, uimme (löysin lapsille hyppykallion Bodön poukamasta hieman etelään) ja kokkaamme. Meidän veneessä on sääntö, että jokainen osallistuu, lapsia myöden. Tällä kertaa lapset pesevät perunat ja tiskaavat.

Menemme ajoissa nukkumaan. Vierailu Samelin ja Saran luona oli mahtava, mutta vaatii palautumista kunnon yöunien merkeissä. Bodön tyynessä satamassa se onnistuu hienosti.

Päivä 32, Rumpan Bar

Otamme Bodöstä irti aamiaisen jälkeen. Bodön herkulliset, kannelle toimitetut ja uunilämpimät sämpylät maistuvat! Suuntaamme keulan kohti itää ja Högsåraa. Noin 27 mailin matkan seilaamme aurinkoisessa ja leppeässä kelissä. Aallokkoa ei ole ja kevyt sivuvastainen vie meitä 5-6 solmua eteenpäin. Miellyttävää.

Jäänmurtajaväylällä on kuhinaa. Yhdellä kertaa pystyn laskemaan 35 erilaista venettä ja alusta näköpiirissä.

Kun tuuli tyyntyy hieman ennen Högsåraa, komennan pikkumiehistömme kannelle ja määrään kannenpesutalkoot. Palkaksi olisi luvassa illallinen Farmors Cafessa. Laitamme popin soimaan ja lapset tekevät loistavaa työtä oikein mielellään. Jokainen kohta kannesta hinkataan ja käsitellään hoitavalla pesuaineella. Lopputulos on suorastaan erinomainen!

Saavumme Rumpaniin samanaikaisesti viiden muun veneen kanssa. Onneksi paikkoja kaikille riitti.

Lapset suuntaavat kylille skuuttaamaan (läheisellä pellolla on paikallisten aktiivien rakentama skeittiramppi), minä lähden pyöräilemään ja Julia sekä Maija lenkille. Urheilun jälkeen käymme nopeasti uimassa ja kävelemme Farmorsiin. Jälleen kerran keittiön antimet vievät kielen mennessään. Tämä taisi olla viides kerta tänä kesänä!

Törmäämme vielä ystäviimme Kimmon ja Jaanaan, jotka ovat kiinni Farmorsin uudessa laiturissa. Saamme kutsun illallisen jälkeen lasillisille ja siellä viihdymmekin mainiosti pikkutunneille. Miisakin pääsee taas lempipaikkaansa: moottoriveneeseen, eikä sieltä suostu vapaaehtoisesti poistumaan.