Purjehdustauko tuli vietettyä erilaisissa juhlissa. Ensiksi vietimme äitini 75-vuotispäiviä Kaarinassa ja seuraavana päivänä poikamme Oliverin 14-vuotispäiviä perheen kesken Särkänniemessä. Näiden reissujen jälkeen suuntasimme vielä pariksi päiväksi appivanhempien mökille Sandöseen.
Mökillä harrastettiin mökkitouhuja, eli vedettiin ”pizzaa” veneen perässä, vesihiihdettiin, uitiin ja saunottiin. Purjevene sai olla kotisatamassa ja kävimme maanantaina moottoriveneellä Björkössä tarkastamassa mökkiprojektin tilannetta ja järvellä uimassa. Matkalla piipahdimme Nötön kaupassa ostoksilla. Valikoima kuulemma vaihtelee päivittäin aika paljon, mutta me saimme kaiken tarvitsemamme.
Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. Siihen se nousee!Rannassa oli ruuhkaa, kun naapuritkin olivat paikalla. Mökin näköala on ainutlaatuisen kaunis. Talven lasketteluharrastus auttaa tähänkin lajiin. 2/3 lapsista pääsi ensiyrittämällä suksilla ylös.
Tiistaina jatkoimme purjehdusta Airistolta. Tuuli oli navakkaa ja alkumatkan kohti Nötötä pääsimme reipasta seitsemää solmua. Huolimatta ennusteesta, ei tuuli kääntynytkään länteen ja luoteeseen, vaan pysyin lounaisena. Kolme tuntia kryssittyämme oli pakko jatkaa koneella, jotta ehtisimme ystäville kylään sovittuun aikaan. Luvassa oli yksi kesän odotetuimmista vierailuista: Samelin ahvenia syömään.
Nötön Ahti oli taas suonut antejaan!
Lähdesmäillä on ilo vierailla. Isäntä ja emäntä ovat hulvatonta seuraa ja lapset viihtyvät keskenään kesät talvet.
Lapset pääsivät täälläkin pizzan päälle veneen perään. Isäntä ja koonmukaiset tarjoilut 🙂
Keskiviikkona aamulla nukuimme pitkäksi venynyttä iltaa pois ja starttasimme kohti Högsåraa hieman yhdentoista jälkeen. Tuuli oli jälkeen navakka, mutta täydellisesti sivusta. Vajaan 25 mailin matka meni vauhdilla. Tyttäreni Julia kirjasi pohjat matkalla: 9,5 solmua surfissa. Lähes jatkuvasti vauhti oli kahdeksan solmua tai yli, vaikka purjehdimme reivatulla isolla purjeella.
Matkalla bongattua: Astrid
Mahduimme kuin mahduimmekin Rumpan Baarin rantaan ystävällisen satamakapteenin ja naapuriveneen opastamana ja avustamana. Saimme tälle viikolle miehistölisäystä, kun vastikään 18-vuotta täyttänyt kummipoikamme Arttu lähti kanssamme purjehtimaan. Lupasimme reissun synttärilahjaksi ja tänään syötiin synttäri-illallinen Farmors Cafessa. Se ei petä koskaan!
Högsårassa on aivan omanlaatuinen tunnelmansa. Saari on kesäidylli parhaimmillaan ja ehdottomasti kesän must-listalla aina.
Huomenna matka jatkuu taas itään, koska tuulet niin meitä vievät ja seuraava kyläilykohde odottaa.
Gullkronassa heräämme lämpimään kesäaamuun. Hätistämme lapset aamiaisen jälkeen vielä ajelemaan Gullkronan köysilautalla ja käyn itse maksamassa satamamaksun sekä tutustumassa saaren pieneen museoon.
Gullkrona on nykyään Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan omistuksessa. Erikssonin perheen pidettyä satamaa vuosikymmenet, oli se hetken aikaa suljettu ja avautui uudelleen viime kesänä. Tilasta on pidetty hyvää huolta ja sinne on rakennettu mm. täysin uusi jätepiste, josta löytyy kierrätysmahdollisuus myös kompostijätteille. Evan museo on täysin entisellään ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Tällä kertaa emme ehtineet testaamaan ravintolaa, sillä meille oli kutsu kavereiden mökille lounaspöytään Nötön pohjoispuolelle.
Nostamme purjeet heti Gullkronan kapean ja mutkikkaan ulosajon jälkeen ja lähdemme kryssimään kohti etelää. Tuulee 6-7 metriä sekunnissa ja aurinko paistaa. s/y Julia II kulkee loistavasti ja arvioin ystävälleni Samelille, että olemme kiinni kello 13.00. Laskemme purjeet Nötön pohjoispuolella ja ajamme Samelin luotsaamana heidän mökkirantaansa. Kun ankkuri on pohjassa ja köydet kiinni laiturissa, vilkaisen kelloa. 12.59:40. No, purjehtiessa ei voi aivan täsmällinen olla, mutta kolmen tunnin legissä 20 sekunnin heitto sallittaneen.
Meillä on perässä 20-kiloinen Mantuksen ankkuri. Painoltaan se on hieman alimitoitettu (mainittu maks. 37-jalkaisille veneille), mutta sen pitokyky on loistava. Leveä perämme on tänä yönä kohti tuulta, joten käymme tiputtamassa Samelin kanssa veteen vielä 10-kiloisen pikkukuokan. Sen toisesta suunnasta tuleva veto stabiloi veneen liikkeen täysin ja voimme luottaa, ettemme tuhoa keulamme edessä olevaa laituria yön aikana.
Sameli ja Sara ovat iloluonteinen pariskunta, jonka pojat ovat meidän poikiemme ikäisiä. Kauaa ei kestä, että kahdeksan lasta keksivät yhteistä tekemistä – ja sitä riittää pikkutunneille saakka. Sameli vetää heitä ystävällisesti kelluvassa ”keksissä” ja lennot aalloista veteen ovat vähintään näyttäviä. Me aikuiset keskitymme ruokaan ja juomaan. Verkoista on noussut siikoja ja ahvenia. Toimme Turusta sinisimpukoita. Sara loihtii niistä taivaallisen bouillabaissen.
Lounaan jälkeen lähdemme uimaan Björköseen Samelin avoveneellä. Lapset pääsevät hyppimään kallioilta. Väkeä riittää aurinkoisessa säässä jälleen kerran. Illalla kokkailemme ja nautimme Samelin aivan itse sekoittamaa snapsia, jonka resepti on salaisuus. Myös häneltä itseltään. Jokainen kerta snapsi maistuu hyvälle, mutta erilaiselle. Nappasimme mukaan kodin kukkapenkistä Julian kasvattamia kesäkurpitsoja. Ne olivat valtavia ja maistuivat grillistä herkullisilta. Toimivat hyvin illan texmex-aterian kanssa.
Päivä 31, Bodö
Kun viisi viikkoa kiertää saaristoa ympäriinsä, on vaikea välttyä käymästä samoissa paikoissa uudelleen. Ja miksi pitäisi vältellä, kun on paikkoja kuten Bodö!
Sanomme aamulla hyvästit ja lähdemme kohti Bodötä. Vaikka matkaa ei ole kuin alle 10 mailia, nostamme purjeet. Ne ehtivät olla ylhäällä vain hetken, kun isopurjeen skuuttia ohjaava ploki irtoaa kiinnikkeistään. Purjeet on laskettava ja edessä on asennushommia. Ajamme koneella Bodön satamaan, saamme mainion paikan ja lauttasaunan varattua. Lounaaksi Bodön burgerit tekevät taas kauppansa. Bodössä on nykyään muuten myös pieni kioski uudessa rantarakennuksessa. Kioskista saa perustarvikkeita.
Saunomme, uimme (löysin lapsille hyppykallion Bodön poukamasta hieman etelään) ja kokkaamme. Meidän veneessä on sääntö, että jokainen osallistuu, lapsia myöden. Tällä kertaa lapset pesevät perunat ja tiskaavat.
Menemme ajoissa nukkumaan. Vierailu Samelin ja Saran luona oli mahtava, mutta vaatii palautumista kunnon yöunien merkeissä. Bodön tyynessä satamassa se onnistuu hienosti.
Päivä 32, Rumpan Bar
Otamme Bodöstä irti aamiaisen jälkeen. Bodön herkulliset, kannelle toimitetut ja uunilämpimät sämpylät maistuvat! Suuntaamme keulan kohti itää ja Högsåraa. Noin 27 mailin matkan seilaamme aurinkoisessa ja leppeässä kelissä. Aallokkoa ei ole ja kevyt sivuvastainen vie meitä 5-6 solmua eteenpäin. Miellyttävää.
Jäänmurtajaväylällä on kuhinaa. Yhdellä kertaa pystyn laskemaan 35 erilaista venettä ja alusta näköpiirissä.
Kun tuuli tyyntyy hieman ennen Högsåraa, komennan pikkumiehistömme kannelle ja määrään kannenpesutalkoot. Palkaksi olisi luvassa illallinen Farmors Cafessa. Laitamme popin soimaan ja lapset tekevät loistavaa työtä oikein mielellään. Jokainen kohta kannesta hinkataan ja käsitellään hoitavalla pesuaineella. Lopputulos on suorastaan erinomainen!
Saavumme Rumpaniin samanaikaisesti viiden muun veneen kanssa. Onneksi paikkoja kaikille riitti.
Lapset suuntaavat kylille skuuttaamaan (läheisellä pellolla on paikallisten aktiivien rakentama skeittiramppi), minä lähden pyöräilemään ja Julia sekä Maija lenkille. Urheilun jälkeen käymme nopeasti uimassa ja kävelemme Farmorsiin. Jälleen kerran keittiön antimet vievät kielen mennessään. Tämä taisi olla viides kerta tänä kesänä!
Törmäämme vielä ystäviimme Kimmon ja Jaanaan, jotka ovat kiinni Farmorsin uudessa laiturissa. Saamme kutsun illallisen jälkeen lasillisille ja siellä viihdymmekin mainiosti pikkutunneille. Miisakin pääsee taas lempipaikkaansa: moottoriveneeseen, eikä sieltä suostu vapaaehtoisesti poistumaan.
Perjantaikokki on Out of Office ja palaa sorvin ääreen taas maanantaina. On nimittäin vuosittaisen purjehdusloman aika.
Laiva on lastattu vaimon ”klaanilla”, eli vaimon vanhemmilla ja sisaruksilla sekä heidän perheillään – ja tietenkin omilla lapsillamme. Yhteensä purjeveneen kannella tai kannen alla matkaa kahdeksan aikuista ja kuusi lasta, joista nuorin tulokas täytti tänään viisi kuukautta. Lapsista vanhin puolestaan aloittaa koulun ensi vuonna. Ääntä ja vauhtia riittää tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippumatta.
Kyse on perinteestä. Aloitimme klaanin purjehdukset viisi vuotta sitten, jolloin jälkikasvua ei ollut kuin yhden lapsen verran. Vuosien saatossa on lasten määrä lisääntynyt ja samalla venekoko kasvanut. Tänä vuonna piti vuokrata yksi Suomen suurimmista, joita saa ilman palkallista miehistöä. Propurjehtijat saavat kutsua venettämme vaikka merten bussiksi, mutta asenteista viis. Viisi hyttiä ja vessaa helpottaa kummasti neljäntoista hengen yhteiseloa kuitenkin rajallisissa oloissa.
Ajankohtana elokuun kolmas viikko on mitä parhain, vaikka tosin sympatiasyistä toivoisin ulkosaariston(kin ) yrittäjille pidempää sesonkia. Tilaa on seilata ja ääntä saaristoon mahtuu.
Reissumme jäänee tällä kokoonpanolla tänä ajankohtana sarjassaan viimeiseksi, sillä vanhin serkuksista aloittaa koulun ensi syksynä. Vaikka vuosiin on mahtunut melua ja lasten kinastelua enemmänkin kuin hetkittäin olisi jaksanut, ovat retkemme saaristossa varmasti piirtyneet kaikkien osallistujien mieliin upeina yhteisinä kokemuksina. Viikko veneessä hitsaa yhteen ja opettaa suvaitsevaisuutta sekä arvostusta toisia kohtaan. Lapset nauttivat joka hetkestä, vaikka eivät sitä aina näytäkään. Keskiviikon navakassa tuulessa suoritetu siirtyminen Suomen eteläisimmästä kolkasta Utöstä salpausselän viimeiseen jatkeeseen, Jurmoon, jakoi porukan. Osa aikuisista puristi rystyset valkoisina venettä siitä mistä kiinni saivat ja katsoivat kalpeina horisonttiin, kun lapset taas kiljuivat innosta: ”ollaan Linnanmäellä!”
Oma shownsa on ruokahuolto. Jostain syystä aterioista ei porukkamme suostu tinkimään, vaikka istuisimme puumajoissa koko viikon. Tehtävänäni oli kipparoinnin lisäksi suunitella vaimon kanssa etukäteen viikon kaikki ateriat. Huomioida piti lounaat, alkupalat, pääruoat, lapset, aikuiset, rajalliset valmistustilat ja säilytystilat sekä tuotteiden säilyvyys yhteensä 18 aterialle. Puolen päivän työ kokeneemmaltakin. Tällä kertaa en saanut teille reseptiä ja kuvaa ladattua täältä Nötön aukolta, mutta sen sijaan toimitan teille ensi viikolla koko viikon ruokasuunnitelman vene- tai mökkikäyttöön. Excel-taulukko, jonka tulet saamaan, sisältää siis kuuden päivän ruoat ja ostoslistan jaoteltuna aakkoselliseen järjestykseen tuotteittain ja osastoitteina (liha, maitotuotteet jne.). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kiitos seuralle ja saaristolle. Mieli on levännyt ja taas täynnä intoa syksyn haasteisiin. Niitä riittäköön.
21.8.2009 klo 15.30
Levollisin mielin Nötön aukolla (N 59°59.562’ ja E 21°42.239’) auringon paistetta ja vauhtia kuusi solmua leppeään myötätuuleen.
Perjantaikokin blogi 