Palasimme maihin äidin synttäreiksi. Mun äiti täytti 75 vuotta ja ansaitsi juhlat. Äiti on aika erikoinen ihminen. Lisää hänestä voit lukea täältä.

Juhlat olivat äidin näköiset. Ystäviä eri vuosikymmeniltä ja elämänvaiheista. Äiti asuu Kaarinan keskustassa kerrostalossa. Hänen elämää seuratessa ei voi kuin ihailla hänen kykyä rakentaa yhteisöjä, verkostoja ja ystävyyssuhteita. Kaarinan Mustahaperon kerrostalo lienee Suomen onnellisin, jos sellaista palkintoa jaettaisiin. Äiti pitää pihan kunnossa, järjestää kaikille asukkaille tapahtumia, myyjäisiä, mölkkykisoja ja leipoo iltapäiväkahveille kakut ja pullat.

Juhlissa saimme kuulla suoraan sydämestä tulevia puheita,m. Yhden parhaista puheista piti Ilkka Kanerva, joka oli päätellyt äitini nykyisen ammatin olevan ”syntymäpäivilläkävijä.” Onhan hänellä kuusi poikaa ja 17 lastenlasta. Ja yksiäkään synttäreitä hän ei missaa.

Me pojat olemme äidiltä oppineet paljon. Yhden tärkeimmistä opeista on, että kyllä työtätekemällä pärjää – ja asioita on ihan turha stressata. Ruvetaan vaan töihin, niin saadaan aikaiseksi.

Näidenkään juhlien järjestelyä ei liiemmin jännitetty. Veljet, veljien vaimot, lapset ja muut ystävät osallistuivat kukin tavallaan. Yhdeltä tuli teltat, toiselta salaatit, kolmas teki kakut ja neljäs kuvasi.

Juhlapaikaksi valikoitui tietenkin ulkotilat äitini taloyhtiön pihalla. Paikalla kävi juuri sopiva tuuli, jotta olo ei ollut tukala, vaan oikein sopiva.

Minä otin vastuun grillaamisesta. Juhlapaikalle roudattiin ”keikka-Ofyr” ja laitettiin se briketeillä kuumaksi. Metsäpalovaroituksen vuoksi emme käyttäneet avotulta. Menuksi muodostui mahdollisimman yksinkertainen setti, joka on helppo toteuttaa neljän tunnin aikana isohkolle ruokailijajoukolle. Miekkoihin päätyi entrecote kahdella eri mausteella. Toisiin lihoihin tein yrtti-valkosipuliöljyn ja toiset maustoin Miss Klosen rubilla ja Jävla Sååsin bbq-kastikkeella.

Kesäkurpitsat olivat omasta kasvihuoneesta ja saivat päälleen samaa yrttimarinadia kuin toinen liha. Porkkanat maustettiin vain suolalla ja pippurilla. Halloumit kruunattiin hunajalla ja oman maan mintunlehtisilpulla.

Mitoitus meni juuri eikä melkein. 8,5 kiloa lihaa meni parempiin suihin. Kaikki saivat lisää, mutta yhtään palaa ei jäänyt yli. Grillaaminen näin isolle porukalle ei ole oikeastaan yhtään vaikeampaa kuin pienemmällekään. Ainakaan Ofyrillä.

Illan päätteeksi voimme todeta, että sankari sai ansaitsemansa ja itsensä näköiset juhlat. Ja nuorekkaana seiskavitosena hän oli tietenkin isosti järjestelyissä mukana leipoen kurpitsasämpylät, Brita-kakut, saaristolaisleivät muut herkut.

Kaikkien poikiesi ja 17 lastenlapsesi puolesta toivotan vielä paljon onnea. Ja kiitos siitä pyyteettömästä työstä, jota olet tehnyt meidän, lastenlapsiesi ja satojen muiden lasten ja nuorten hyväksi.

Pete