siideri | Perjantaikokin blogi

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
1 rkl Dijonin A l’ Ancienne -vanhanajan sinappia
1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
2 dl kermaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Nyt on aika antaa vuoro saariston yhdelle suurimmista herkuista – silakalle. Silakka vääntyy ja kääntyy mitä erilaisimpiin resepteihin. Se maistuu niin kylmänä kuin lämpimänä, kypsänä kuin raakakypsennettynäkin sekä kylmä- tai lämminsavustettuna.

Tämän perjantain resepti ravistelee klassikkoa – silakkapihviä hieman uuteen eloon italialaisittain. Tervetuloa nauttimaan!

Parmesaanisilakkapihvit punajuuripedillä – siideripunajuurikastiketta
Tähän uusvanhaan klassikkoherkkuun neljälle hengelle tarvitset:

SILAKKAPIHVIT
– silakkafileitä 500g
– tilliä pilkottuna 1 dl
– ruohosipulia pilkottuna 1 dl
– parmesaania raastettuna 1,5 dl
– yksi punasipuli hienonnettuna
– voita
– ruisjauhoja
– suolaa ja pippuria myllystä

PUNAJUURIPETI
– 5 pientä punajuurta tai 3 isoa
– voita
– salviaa
– suolaa ja pippuria myllystä

PUNAJUURIKASTIKE
– kaksi pientä punajuurta
– 2 dl kermaa
– 1 dl omenasiideriä (kuivaa) tai valkoviiniä
– 2 rkl omenaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
– cayennepippuria hyppysellinen
– suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus
Aloita laittamalla punajuuripetiä varten varatut punajuuret kiehumaan. Keitä, kunnes ovat lähes kypsiä. Kuori ja siivuta ohuehkoiksi siivuiksi.

Kun punajuuret kiehuvat, esivalmistele silakkapihvit. Pilko sipuli ja freesaa pannulla pienessä määrässä voita tai oliiviöljyä. Pilko tilli ja ruohosipuli pieneksi ja lisää ne sipulin kanssa pannulle ja sekoita ainekset keskenään massaksi. Anna jäähtyä. Raasta parmesaani ja sekoita se tilli-sipuliseoksen joukkoon.

Poista selkäevät silakoista ja lado uunivuoan pohjalle puolet fileistä nahkapuoli alaspäin vieri viereen. Rouhi pinnalle hieman merisuolaa ja valkopippuria. Levitä fileiden päälle kerros parmesaanimassaa ja lado massan päälle loput fileet nahkapuoli ylöspäin. Ripottele fileiden pinnalle ruisjauhoa ohut kerros. Laita jokaisen fileen päälle pieni nokare voita. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja valmista punajuurikastike ennen silakoiden laittamista uuniin.

Kuori punajuurikastiketta varten varatut punajuuret ja pilko ne n. 1/2 cm kuutioiksi. Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes ovat lähes kypsiä. Lisää kattilaan etikka ja siideri tai viini ja keitä noin puolet kokoon. Lisää kerma ja keitä vielä hetki. Varmista, että punajuuret ovat kypsiä ja saosta kastike sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja cayennepippurilla. Pidä kastike lämpimänä.

Laita nyt silakat uuniin. Niillä menee siellä n. 15 minuuttia. Kun ovat pinnalta lähes kullanruskeita, heitä pilkkomasi punajuuret pannulle voin seuraksi, freesaa hetki, mausta suolalla, pippurilla ja salvialla.

Olet onnistunut, kun kastike on lämmintä, silakat juuri uunista tulleen kullanruskeita sekä punajuuret herkullisen kuumia ja hieman al dente!

Voit tarjota lisukkeena vielä vaikka oliiviöljyssä paistettuja herkkusieniä ja höyrytettyjä ruusukaaleja.

Hyvää ruokahalua ja oikein hyvää viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

PS. punajuuripeti ja -kastike sopivat loistavasti myös chevrellä gratinoidun portobellon lisukkeiksi. Tulee huippuhyvää – jos ei silakoista pidä.