Avainsana-arkisto: piirakka

Suppilovahveropiirakka á la Maija – Kunniakkaita perinteitä vai kaavoihin kangistumista

Posted on by

Nyt astunen aralle alueelle. Mikä on perinnettä, eli pohjavireeltään positiivista toimintaa ja mikä kaavoihin kangistumista, eli luonteeltaan tylsää ja taantunutta? Jos teet asiat aina samalla lailla, niin kumpaan luokkaan kuulut – perinteitä kunnioittaviin vai paikalleen jämähtäneisiin.

Eilen, miettiessäni jälleen kerran aamun perjantaireseptin aihetta, katselin sivusilmällä kympin uutisia. Herra Loppukevennys, Mika Tommola, vieraili puolustusministeriön ruokalassa haastattelemassa jotain ylitarkastajaa, joka oli koko työuransa syönyt joka torstai kello 11 lounaaksi hernekeittoa. Yhteensä yli 500 litraa – julisti journalistin laskelma. Vaikuttavaa – tavallaan. Oliko tämä perinteiden kunnioittamista vai kaavoihin kangistumista?

Entä kun Toyotan tehtaassa joka ikinen osa asennetaan autoon aina samalla tavalla? Tai äidin perunamuusi valmistetaan aina saman salaisen kaavan mukaan. Tai jo eläkkeelle siirtyneet kansalaiset istuvat joka sunnuntai-ilta saariston lauttajonossa matkalla kohti kotia, vaikka maanantaina ei olisi jonoa eikä heidän tarvitse mennä töihin. ”Sunnuntaina mennään, koska ollaan aina menty.”

Mihin sarjaan nämä tapaukset kuuluvat?

Saan silloin tällöin positiivista palautetta, kun tarjoan aina erilaisen ruokavinkin viikonlopuksi. Vaihtelusta pidetään. Ihmisen perusluonne tuntuu olevan taipuvainen kangistumaan tiettyihin kaavoihin, mutta pieni osa jokaisesta meistä kaipaa vaihtelua, uusia ideoita ja virikkeitä. Toivon, että vaikka et reseptini mukaan kokkaisikaan, niin nappaa kaupasta edes kerran viikossa joku uusi raaka-aine ja vetreytä mieltä sekä kieltä!

Lopuksi vastaan omiin kysymyksiini:

  • Toyotan tehtaiden toimintatapaa kutsutaan laaduksi
  • Äidin perunamuusia kutsutaan herkuksi
  • jonottamista vain tavan vuoksi kutsutaan kaavoihin kangistumiseksi
  • ja jokainen muodostakoon oman kantansa 500 litrasta hernekeittoa.

Suppilovahveropiirakka á la Maija
Olemme nuori perhe ja vasta luomassa perinteitä. Tämän syksyn miniperinne on kuitenkin jo muodostunut. Sienestys mökillä. Pienin, kolmekuukautinen, nukkuu kopassaan sammalmättäällä, kun isosisko etsii sieniä innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna. Ja tulosta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jos jaksat lukea ihan alas asti, niin esittelen toisen asian, josta yritän kovasti tehdä perinnettä.

Tämän perjantain ruokana piiras viime viikonlopun sadosta. Herkullista!

AINEKSET

Taikina
– 5 dl vehnäjauhoja
– 125g pehmeää voita
– hyppysellinen suolaa
– 1,5 dl vettä
Piirakan täyte
– 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)
– 1 punasipuli
– ½ pakettia pekonia
– 2 munaa
– 1,5 dl kermaa
– 1,5 dl maitoa
– 1 dl parmesaania raastettuna
– suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle parmesaani. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Herkuttele

Maistuisiko kokkikurssi?

Viime keväänä ne aloitimme ja nyt jatkamme – kokkikurssit saaristossa. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tämä on hieno tuote. Sen tietää siitä, kun sitä on hauska toteuttaa!

Tarjolla on kahta eri laatua. Keittiöpäällikkömme johdolla kokkaillut kurssit ryhmille sekä allekirjoittaneen johdolla myös yksityisille.

Tutustu, niin ehkä tutustutaan!

Mukavaa viikonloppua toivotellen – kaavoihin kangistumatta, perinteitä luoden ja kunnioittaen.

Perjantaikokki

Perjantaikokin kokkikurssit – mukaan voit lähteä vaikka yksin!

Kokkikurssit aktiviteetiksi ryhmillemme Julien Boulangerin johdolla

Kylmäsavulohipiirakka – Niukkuus tuo tulosta

Posted on by

Niukkuus, vaikka sanassa onkin pulavuosien ikävä kaiku, on luovuuden alku ja edellytys. Niukkuus on myös tehokkuuden lähtökohta. Niukoilla resursseilla tehdään usein parempaa tulosta. Jos kaikkea on tarpeeksi ja vähän liikaakin, ei mistään tarvitse tinkiä. Silloin ei myöskään ole tarvetta luoda uutta, keksiä parempaa tai järkevämpää keinoa selvitä rutiinisuorituksista. Ei ole tarvetta parantaa, kun aikaa ja resursseja on mielin määrin.

Sama pätee keittiöön. Kun saan käteeni hyvän reseptin, niin noudatan sitä (ainakin ensimmäisellä kerralla) pilkun tarkasti. Siis jos kaikkia aineksia ja valmistusvälineitä löytyy riittävästi. Ja entä jos jotain puuttuu? Silloin sovelletaan – siis luodaan uutta.

Olen saanut usein kunnian kokata ystävien, sukulaisten tai asiakkaiden keittiöissä. Silloin ei aina ole saatavilla juuri sitä vempelettä, joka on kotiin tai töihin unohtunut. Kerran olen tehnyt kohokasvuokia rautasahan ja kelmun kanssa vanhoista säilykepurkeista. Toimivat niin hyvin, että ihmettelin, miksi olen ikinä vastaavista maksanut.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen sain kirjeen kokkiystävältäni. Hän huomautti ystävällisesti, että olen kertonut jo kymmenessä perättäisessä kirjeessä tyttärestäni. Ja ruuasta pitäisi puhua. Hups, lipsahti. Mutta ylpeänä isänä kun se vaan on niin kivaa kirjoittaa prinsessastaan! Lupasin kirjoittaa välillä jostain muusta. Oli kyllä aika kova miettiminen, mutta pysyin aiheesta erossa sen jälkeen muistaakseni pari kuukautta. Aika hyvin, etten sanoisi.

Mutta nyt on taas kirjoitettava perhe-elämästä. Se nimittäin aiheuttaa niukkuutta. Samanaikaisesti tuntee toisaalta olevansa upporikas. Minullahan on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen – kaksi omaa tervettä lasta ja ihana vaimo. Mutta toisaalta olen köyhä, sillä aika tuntuu valuvan käsistä. Se pitäisi jakaa lasten, vaimon, työn, ystävien ja itsensä kanssa jotenkin reilusti tasan. Millä sen saisi riittämään?

Myös tämän viikon resepti syntyi niukkuuden pakottamana. Pitkän työpäivän jälkeen olimme koko perhe siinä hieman paremmassa perhemarketissa ostoksilla. Nälkä oli kaamea. Silloin sorrun ostamaan vähän sitä sun tätä. Ehdotin, että tehdään kylmäsavulohipiirakkaa. Vaimo suostui. Nälän riivaamana koitin selviytyä ulos mahdollisimman nopeasti ja muistin ostaa reseptin tarvikkeista vain sen kylmäsavulohen. Alkuperäisessä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -kirjan reseptissä, piirakkaan tulisi vielä tavallista lohta ja erilaisia yrttejä. Mutta kun niitä ei sitten kotoa löytynytkään, niin oli loput keksittävä. Onneksi oli sitä sun tätä nälissään tultu ostettua. Tuli vallan erinomaista!

Kiitos niukkuuden.

Kylmäsavulohipiirakka
Kuten sanottu, ole luova. Mikäli jotain puuttuu, niin korvaa se jollain muulla. Tai jätä pois. Äläkä sitten pöydässä selitä, että ”tässä kyllä kuuluisi olla sitä ja tätä ja sen pitäisi maistua joltain muulta”, vaan keskity keräämään kehuja. Se on mukavampaa.

AINEKSET (neljälle)

Piirakkapohja

400 g valmista piirakkataikinaa kaupan pakasteesta (jos se aika on rajoittava tekijä…)

TAI

– 5 dl vehnäjauhoja
– 125 g pehmeää voita
– 1,5 dl vettä

TÄYTE

– 200 g kylmäsavulohta (Nauvolaista Piipanojan, mikäli saatavilla)
– 10 pientä savumuikkua
– 1 punasipuli
– 1 iso purjo
– 2 dl kermaa
– 2 kananmunaa
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl currya
– 2 keskikokoista suolakurkkua
– 100g juustoraastetta

TARJOLLE
– mätiä
– smetanaa
– vihersalaattia, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

VALMISTUS
Valmista taikina tai ota pakkasesta sulamaan. Valmistus: nypi pehmeä voi ja jauho taikinaksi. Lisää vettä ja suolaa. Sekoita ja laita taikina jääkaappiin lepäämään n. tunniksi.

Pilko sipuli ja purjo ohueksi ja ruskista hetki. Pilko lohi siivuiksi ja suolakurkut pieniksi paloiksi. Sekoita sipulit, kerma, kananmunat, sinappi, curry ja suolakurkut keskenään. Painele taikina vuokaan ja kaada täyte päälle. Asettele muikut haluamaasi kuvioon pinnalle ja ripottele lopuksi juustoraaste kaiken päälle.

Paista 200 c uunissa n. 25-30 minuuttia. Tarjoile smetana-mäti-kastikkeen ja vihersalaatin kera.

Viinivinkki
Harvoin juon roséta, mutta tätä ruokaa nauttiessa oli sellainen etelän yö Suomessakin. Elokuun tumma ja lämmin ilta. Rosé sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Kokin lasissa oli Trapichen Roséta. Löytyy Alkosta ja lisätiedot Alkon sivuilta alla olevasta linkistä.

Viini Alkon sivuilla

Niukkaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Avomalliset lohipiirakat

Posted on by

Eläköön naistenlehdet!

Turhaan me miehet ylenkatsomme naistenlehtiä. Niissä on aika usein ihan täyttä asiaakin. Nyt en tarkoita jokakeväisiä ”kymmenen keinoa bikinikuntoon” tai ”testaa suhteesi laatu tällä sudokulla” -tyylisiä artikkeleita, vaan artikkeleita, jolla siitä bikinikunnosta pysytään erossa. Siis hyvää ruokaa käsitteleviä juttuja. Nyt en muista mistä lehdestä vaimo reseptin bongasi, mutta kunniaa en tästä reseptistä voi ottaa itselleni. Jouluna kokeilimme ja sen jälkeen olen sitä usein ajatellut. Sen verran on hyvää 🙂

Eikö muuten ole ristiriitaista, että naistenlehdissä alkaa heti laihdutusjuttujen jälkeen ruoka-artikkelit? No, pitänee vain todeta kuten ”iso-appiukkoni”, että ei naisia pidä ymmärtää – niitä pitää rakastaa! Fiksu mies…

Avomalliset lohipiirakat neljälle
Taas tuli nälkä tätäkin illallista muistellessa. Ei kai auta kun huomenna hakea kaupasta tai pakkasesta:

– 2,5 voitaikinalevyä
– kahdeksan siivua graavi- tai kylmäsavulohta
– kaksi kananmunaa keitettynä
– 1 dl keitettyä riisiä (tai riisipuuroa)
– voita
– tilliä
– yksi kananmuna voiteluun

VALMISTUS
Leikkaa kaksi taikinalevyä puoliksi, jolloin saat neljä minipiirakan pohjaa. Kasaa pohjille n. 1 rkl keitettyä puuroriisiä (ei ihan laitoihin saakka). Levitä riisin päälle puolikas keitetty kananmuna siivutettuna ja kananmunan päälle lohisiivut. Leikkaa viides voitaikinaneliö neljään siivuun ja ”venytä” siivu kunkin neliön yli – kulmasta kulmaan. Kostuta taikinaa hieman ja paina päät kulmiin kiinni. Voitele piirakat kananmunalla.

Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pinta rusehtaa kauniisti (n. 10 min). Pilko sillä välin 2 rkl tilliä hienoksi. Sulata voita 0,5 dl ja sekoita sula voi ja tilli keskenään. Kun piiraat tulevat uunista, voitele ne tillivoilla. Tarjoa heti ja nauti!