Peuran Osso Buco ja mustatorvisienirisottoa – Aate vai elämäntapa

Keskustelin keskiviikkona erään toimittajan kanssa ruuasta. Aiheet vaeltelivat laidasta laitaan. Keskustelimme myös lähiruuasta ja kerroin, kuinka huhtikuinen kirjeeni Lapista, josta en löytänyt rieskaa, aiheutti aktiivista keskustelua. Pääasiassa mielipiteet olivat lähiruoka-aatteen puolesta.

On jännää, että niinkin luontaisen asian tulee olla aate. Olisihan vain luonnollista, että käytetään lähimmän kalastajan kalaa, lihakauppiaan lihaa tai myllärin jauhoja. Teollisuus myy sitä, mitä kansa haluaa ja kansa osaa vaatia vain sitä mitä on tarjolla. Tuttua ja turvallista, nopeaa ja mielellään tuhdissa marinadissa. Yhteiset intressit – sanoisin.

Lienee paljastunut, että toinen jalkani on tukevasti italialaisessa keittiössä. Muistelin, että ihastuin siihen vaihto-oppilasvuoteni aikana, mutta muistin väärin. Kaivoin eilen erään tiiliskiven kokoisen italiaanokeittokirjan esiin ja olin nimikirjoituksellani omistanut sen silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni jouluna 1998. Eli taisimme haksahtaa italialaiseen jo aiemmin.

Italiassa vietimme viikonloput aina italialaisen ystäväperheemme luona. Perhe oli mitä perinteisin italialainen perhe. Isä, äiti ja kaksi ikäistämme lasta. Ja tietenkin Nonna – eli isoäiti.

Vanhemmat kävivät töissä ja lapset opiskelivat. Nonna laittoi ruokaa. Joka päivä ja melkein koko päivän. Ja taivaallista laittoikin. Siellä ruuat olivat perinteisiä, ikiaikaisten reseptien mukaan tehtyjä ja aina paikallisista raaka-aineista. Eihän Nonna muusta tiennyt. Hänelle vain oman maakunnan maut ovat niitä oikeita.

Ja niin koko perhe, jälkikasvua myöten, oppivat tuntemaan paikalliset raaka-aineet ja reseptit kuin ne kuuluisat omat taskunsa. Mikrouuni ei siellä käytössä kulunut eikä kukaan puhunut lähiruuasta. Kaukoruokaa kun ei tunnettu. Nonnan ruoka oli ainoaa oikeaa.

Meillä kun kaukokaipuu iskee, laitamme italialaista ja lämmöllä muistelemme Nonnaa. Mutta tällä kertaa lihana käytimme paikalliselta metsästäjältä ostettua peuraa. Jos et metsästäjiä tunne, niin käytä nautaa.

Peuran Osso Buco ja mustatorvisienirisottoa
Herkullinen ja ah niin helppo ruoka. Aikaa vaaditaan muutama tunti hauduttamiseen ja risotto onnistuu vain Arborio-riisistä. Riiseillä on eroja kuin perunoilla, usko pois!

Osso = luu
Buco = reikä

AINEKSET

Osso Buco

– 4 kpl peuran (tai naudan) potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Gremolata

– 1/2 sitruunan raastetu kuori
– 1 valkosipulin kynsi
– 1 dl sileälehtistä persiljaa pilkottuna (tai tavallista)

Risotto

– 1 sipuli
– 3 dl Arborio-riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 5 dl kanalientä
– 0,5 dl mustatorvisieniä
– tilkka oliiviöljyä
– 1/2 dl raastettua parmesaania

Suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua. Sitten tee gremolata ja lopuksi, juuri ennen ruokailua, risotto.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunan kuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia. Ota odotellessa vaikka lasillinen punaviiniä ja nauti tuoksusta. Kokille maistui kokkaillessa ja ruokaillessa kuvan Pasqua Valpolicella Classico.

Pilko gremolataan persilja, valkosipuli ja raasta sitruunan kuori. Sekoita ja laita odottamaan.

Valmista risotto. Paista pilkottua sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisäät nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, lisää sienet ja mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä lientä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Kun kaikki on valmista, ripottele gremolata osso bucon päälle ja tarjoa.

Maistuu, kuin itse Nonna olisi sen tehnyt!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Kiitos kesästä!
Huomenna voimme julistaa kesän virallisesti päättyneeksi, kun Ukkopekka starttaa viimeistä kertaa tänä kesäkautena Loistokarin iltaristeilylle. Sitten höyrypilli Aurajokirannassa vaimenee ensi toukokuuhun saakka.

Elämä jatkuu Herrankukkarossa, Rymättylässä. Ympäri vuoden.

Kiitos kaikille, joihin kesän aikana törmäsin Ukkopekalla ja Vaakahuoneella. Tavataan talvella vaikka Herrankukkarossa! Kokkikurssejakin on taas suunnitteilla…

Niistä ja perjantaireseptipalvelumme monipuolistumisesta kuulette lisää ensi perjantaina. Jaksattekohan odottaa 🙂

Mukavaa viikonloppua!

Toivoo Perjantaikokki

Riistaburgeri

Tänään on oikea merkkipäivä! Tänään on reseptikirjeen 1-vuotissynttärit!

Kokki on ylpeä yksivuotiaastaan. Harva taaperoikäinen on näin tunnettu ja käy niinkin monessa kodissa joka viikonloppu. Reseptikirje lähtee jo yli 7000 vastaanottajan sähköpostiin joka perjantai. Kokki kiittää ja kumartaa kunniasta kirjoittaa teille jokaiselle henkilökohtaisesti kerran viikossa.

Tänään on myös joulukuun ensimmäinen päivä. Tämän viikon resepti ei ole jouluinen – vaikka se vaihtelua kinkulle tarjoisikin – mutta mieti silti hetki joulua. Mieti, mitä sinä voisit tehdä, jotta joulu tuntuisi joululta yhä useammalle. Kokki antaa siitä sinulle vinkin kirjeen lopussa. Me teimme hyvää – tee sinäkin!

Joululahjavinkki – yleisön pyynnöstä
Niin moni tilaaja kun sitä pyysi, niin en tohtinut kieltäytyä. Ensi viikolla saamme uunituoreena painosta Perjantaireseptikirjan – kaksitoista vuoden parasta reseptiä tyylikkäässä paketissa kokin saatesanojen kera. Kirjassa muuten paljastuu, että kuka tämä salaperäinen kokki oikein on…

Osta vaikka lahjaksi koko suvulle, sillä kirjaa ei ole hinnalla pilattu. Kirja lähtee yleiseen myyntiin ensi viikolla. Perjantaireseptiläisillä on siis koko viikonloppu etumatkaa tuohon rajoitettuun painokseen.

Tutustu perjantaireseptikirjaan nettikaupassa – voit tilata vaikka heti.

Saaristolaista pikaruokaa – riistaburgeri
Kun piparit ja joulukinkku kyllästyttää, niin testaappa tätä. Maistuu taatusti. Tämän burgerin juttu on mukavassa riistan maussa ja ruisleivässä sekä tuoreissa, rapeissa kasviksissa. Neljään burgeriin tarvitset:

Pihvit

– 200 g peuran jauhelihaa
– 200g sika-nauta-jauhelihaa
– 0,5 dl korppujauhoja
– yksi muna
– suolaa ja pippuria myllystä

Lisäksi tarvitset:

– neljä ruisleipää, esim. Ruispala, Ruisrokki tai Reissumies
– punasipuli leikattuna rinkuloiksi
– rapeaa salaattia (esim. vuonankaalia, romaine, jäävuori)
– tomaatteja siivutettuna
– sinappikurkkusalaattia
– ketsuppia
– hampurilaismajoneesia
– suolakurkkuja
– neljä siivua cheddar-juustoa

Sekoita kaikki pihviainekset keskenään. Muotoile leivän muotoisiksi, hieman leipää suuremmiksi pihveiksi ja paista uunipellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Kun pihvit ovat valmiit, paahda leivät uunin jälkilämmöllä kuumiksi. Voitele leivän toinen puoli sinappikurkkusalaatilla ja laita pihvi päälle. Pihvin päälle tulee juusto ja muut ainekset sitten juuston päälle. Viimeisenä tietenkin leivän kupera puoli. Herkuttele!

Purilaiselle punkkua
Tämän viikon viinivinkki oli helppo valinta. Rehellisen maistuvaa italiaanoa lasiin, leukapielet ammolleen ja purilaista puremaan. Aika toimiva yhdistelmä!

Kokki ihastui tämän viinin pehmeyteen. Väittävät Alkon kuvauksessa löytävänsä mausta myös lakritsaisuutta ja hedelmäisyyttä. Tiedä häntä, mutta ai että maistuu!

Lisätietoa viinistä (maahantuojan sivuilta)

Ensi viikolla palaamme taas lyhyempien reseptikirjeiden aikaan. Pahoittelen kirjeen pituutta, mutta kun oli niin paljon kerrottavaa…

Hauskaa viikonloppua ja ensi perjantaiseen!

Terveisin

Perjantaikokki

Riistainen lihapullapata

Oikein hyvää huomenta jälleen kerran. Syksy antoi odotuttaa itseään, mutta saapuipa se vihdoinkin myös tänne saaristoon. Sen verran syksyistä tuli, että välimerellinen perjantairesepti, jonka teille olin ajatellut esitellä, vaihtuikin syksyyn sopivaksi riistareseptiksi. Pataruoka piristää päivää sateisemmallakin kelillä, joten ei muuta kuin puukot terään ja hellan ääreen!

Riistainen lihapullapata
Riistalta maistuvat lihapullat sopivat loistavasti valmistettavaksi myös pataruokatyyliin. Kuten aina, voit muuttaa reseptistä lihan ja suurimman osan kasviksista tai tehdä juuri alla olevan reseptin mukaan. Mielikuvituksen käyttö on keittiössä enemmänkin kuin vain sallittua!

Ainekset neljän hengen ruokaan

Lihapullat
– peuran jauhelihaa 200g
– sika-nauta jauhelihaa 200g
– 1 muna
– ½ dl korppujauhoja
– 1 rkl tuoretta persiljasilppua
– 1 rkl parmesaania raastettuna
– suolaa ja mustapippuria myllystä

Pataan
– 1 keskikokoinen kukkakaali
– 2 isoa porkkanaa
– 300 g ruusukaaleja
– 3 isoa perunaa
– 1 iso sipuli
– 4 valkosipulin kynttä
– timjaminoksia
– rosmariininoksia
– 2 dl valkoviiniä
– 5 dl lihalientä (vettä 5 dl ja 1 rkl naudan fondia)

– oliiviöljyä paistamiseen

Valmistus
Sekoita lihapulla-ainekset keskenään. Pyörittele pieniä pullia. Laita pannulle 2 rkl oliiviöljyä ja kaksi valkosipulinkynttä. Paista pulliin kaunis pinta ja laita ne sivuun odottamaan. Laita viisi – kuusi rosmariinin ja timjamin oksaa pannulle. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehua hetki, jotta alkoholi haihtuu. Heitä valkosipulinkynnet ja yrtit pois ja kaada liemi pannulta pataan.

Pilko kasvikset suupalan kokoisiksi ja laita ne pataan lihapullien kanssa suloisesti sekaisin. Vettä voit lisätä pataan, mikäli haluat. Jos teet ruuan kannellisella padalla, ei nestettä tarvita kuin siten, että se yltää puoliväliin pataa. Voit käydä kypsentämisen puolessa välissä vaikka hieman sekoittamassa pataa. Kypsennä 150 asteisessa uunissa kaksi tuntia. Voit lopuksi nostaa lämpöä 225 asteeseen n. vartiksi, jotta pinta saa hieman väriä.

Ammattisalaisuuden paljastus…

Mietitkö miksi ruokalehtien pataruokien liemi näyttää herkullisen paksulta ja oma versiosi jää litkuksi (vaikkakin hyvänmakuiseksi). Kokeilepa tätä: kun pataruoka on valmis, kaada liemi sieltä toiseen kattilaan ja kiehauta. Suurusta liemi vaikka Maizenalla sopivan paksuiseksi ja kaada takaisin pataan. Kas, näin on upean muheva pataruoka valmis.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin Perjantaikokki