Purjehdus 2020, päivä #2 Björkö

Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.

Pläkällä ei purjehdita.

Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.

Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.

Vihdoin myös purjehdusta 🙂

Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!

Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme

Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.

Lounaaksi grillasimme burgerit

Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.

Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.

Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!

Tilan isäntä (vasemmalla)
Tilan emäntä

Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.

Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottuna
Kantatilaa ja juhannussalko
Illallista
Kuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.

Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.

Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…

Pete

Lähisaaristomatkailua: Hotelli & Ravintola Sandvik Pensarissa

Nyt matkailtiin todella lähelle! Ensiksi tiistaina aamulla fillaroin Kaarinasta kotisatamaamme Airisto Strandiin. Tein veneessä etätyöpäivän ja puoli viideltä seuraksi saapui yrittäjäkolleega Ismo.

Otimme köydet irti viiden maissa auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja etelätuulen puhaltaessa 4-6 m/s. Siis leppoisaa kryssiä luvassa. Kyseessä oli käännytysreissu, sillä Ismo on vannoutunut moottoriveneilijä.

Suuntasimme etelään, aivan mökkisaaremme Sandön viereen, Pensariin. Liian usein on lähdetty merta edemmäs kalaan, on nyt pakko myöntää. Purjeveneellä olen ollut silloisessa Pensar Sydissä tasan kerran yötä, ehkä kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen ravintolaa olemme käyttäneet ehkä viidesti ja saunassa emme olleet koskaan käyneet. Miksi käydä, kun mökin sauna on muutaman minuutin Bustermatkan päässä?

No siksi, että maisemat jo itsessään ovat aivan toisenlaiset. Ja siksi, että vaihtelu virkistää. Mutta vaikka saunareissu suuntautuisikin jatkossa useammin mökille kuin Pensariin, niin ravintolassa aion asioida useammin!

Vaikka kausi oli alussa ja kesähenkilökunta osittain ensimmäistä päivää töissä, sujui kaikki mallikkaasti. Vaikka meillä oli veneessä illallisaineet, päätimme ruokailla ravintolassa välittömästi, kun kuulimme, että se on auki.

Rantautumisolueksi saa Pensarin omalla etiketillä varustettua mallasjuomaa. Suosittelen!

Sisustus on idyllinen ja terassille paistaa aurinko koko päivän ja hyvin pitkälle iltaan. Menu käsittää kymmenisen eri annosta. Meille valikoitui etanat fenkolikermassa alkupalaksi ja itse otin pääruoaksi äyriäisrisoton. Ismo tilasi hirvipadan. Viinejä oli vasta muutamia pikkolopulloissa, mutta kaikki oikein oivallisia.

Etanat oli loistavia! Fenkoli toi mukavaa raikkautta kermakastikkeeseen ja Salmon Run-niminen Sauvignon Blanc toimi viininä hyvin. Äyriäisrisotossa oli runsaasti äyriäisiä. Riisin koostumus ei hiponut täydellisyyttä, mutta maku oli kohdillaan. Keittiön puolustukseksi tulee todeta, että aikamme Italiassa ”Nonnan” patojen äärellä opetti minut ja vaimoni kriittisiksi risoton suhteen. Ja vaimoni tekee itse todella taidokkaasti risoton. Söisin kuitenkin toistekin tuon annoksen.

Ismo kehui hirvipataansa hirveän hyväksi. Lautaselle ei jäänyt edes kastiketahroja, joten varmasti maistui.

Risotto
Hirvipata

Sauna kruunasi tämän illan ja tuulen tyyntyessä yöksi pläkäksi, nukuin sikeästi ja paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Näkymä saunasta. Kiveystä voisi jatkaa pari metriä pidemmälle, niin pääsisi suoraan hiekkapohjalle saakka mukavasti. Vinkki yrittäjille 😉
Ravintola Sandvik, Pensar

Aamulla kiersin saaren lenkkeillen ennen työpäivän alkua. Ihmettelin itsekseni, miksi en ole aiemmin saareen paremmin tutustunut, sillä saaristoidylliä ja aktiivista elämää siellä tuntui riittävän. Ainoastaan massiiviset metsätyöt pilasivat muuten täydellistä aamulenkkiä. Se, missä kartan mukaan meni polku, olikin muuttunut valtavaksi hakkuuaukeaksi.

Metsästä oli hauska bongata saaren aiemman käyttötarkoituksen jäänteitä. Saari toimi suojeluskuntien ja lottien leirikeskuksena aikoinaan ja siellä täällä on tykkiasemien ja bunkkerien jäänteitä.

Lenkin jälkeen nautimme aamiaisen auringon paisteessa sitloodassa ja aloitimme työt. Etätöissä näytti olevan naapuriveneenkin väki – läppärit sylissä sitloodassa. Ismo hyppäsi palaveriin Japaniin ja minä vedin omiani Turkuun ja Helsinkiin. Lounastauolla seilasimme takaisin kotisatamaan ja jatkoimme siellä työpäivän loppuun. Etätyöt on voittava konsepti!

Iso suositus Sandvikille – myös meille naapurisaarelaisille. Ja lopuksi on mainittava, että käännytystyöni kantaa hedelmää: takaisin purjehtiessa alkoi Ismo kysellä käytettyjen purjeveneiden hintoja… 😉

– Pete

Lähisaaristomatkailua: Nauvo ja Stenskär

Etätyöt mahdollistavat aivan uudenlaisen työn ja vapaa-ajan yhdistämisen. Me suuntasimme s/y Julia II:n keulan lauantaina koulun päättäjäisten jälkeen kohti lempisatamaamme, Nauvoa. Koulunpäättäjäispurjehdus on jo pieni traditio perheessämme ja se suuntautuu nimenomaan Nauvoon sen läheisyyden vuoksi.

Nauvo on uusittu tyylillä. Uudet laiturit toimivat loistavasti! Lapsemme odottivat ennen kaikkea ravintoloiden herkkuja, vaikka niitä saikin vain take awayna. Rannan Food Fellowsin burgerit ja ribsit vakuuttivat meidät jo edellisellä vierailulla, joten kannoimme niitä veneeseen vesi kielellä. L’Escalen aukeamista jäimme vielä odottamaan – malttamattomina!

Korona-aikana ei saa saunoa normaalisti (vaikka käsittääkseni sauna tappaa viruksen tehokkaasti), joten saunat pyörivät varausperiaatteella venekunnittain. Me nautimme tyttäreni kanssa Nauvon kuntoradan lenkkimaastoista ja sitten koko perheen voimin aamusaunasta sunnuntaina.

Purjeet nostimme vasta myöhään iltapäivällä ja suuntasimme pohjoisen ja idän kautta kohti Stenskäriä, jonka uudistuksista olimme lukeneet. Stenskärin ranta oli täynnä muutamaa tyhjää poijua lukuunottamatta. Kovassa sivutuulessa emme lähteneet ahtaaseen väliin yrittämään, vaan siirryimme suosiolla Birsskärin uuteen laituriin. Laiturissa oli vielä reilusti tilaa ja runsaasti ystävällisiä avustajia. Kiitos heille!

Julia oli bongannut somesta Stenskärin uuden rantasaunan ja pakkohan se oli testata. Myönnettävä on, että se menee saariston saunoissa ehdottomasti TOP10-listaan. Ellei jopa podiumille. Huomionarvoista oli uinnin huomiointi. Läheiselle kalliolle menee kävelytie ja miehensyvyiseen veteen johtaa tukevat portaat. Tätä saunaa voi todellakin suositella! Yksityisyyden takaa se, että sauna sijaitsee omalla saarella ja kaarisillassa on selkeät kyltit alueen tarkoitusperästä: ”Varattu saunojille.”

Kävelypolku uimaan
Stenskärin sauna

Palvelu Stenskärissä on aina ollut ystävällistä ja niin myös tällä kertaa. Ainoa ongelma etätöiden kannalta oli vaihteleva nettiyhteys, mutta sen parantaminen ei ole saarelaisten käsissä.

Birsskär näyttää kehittyvän vauhdilla. Harjakorkeuteen oli noussut jo uusi grillikota ja vessat näyttivät myös uusilta.

Grillikota. Vain piippu puuttuu.

– Petri

Saariston Saunojen TOP-listamme:

1. Parasta emme ole vielä löytäneet. Etsintä jatkuu.

2. Bodön lauttasauna

3. Glada Laxenin tynnyrisauna

4. Örön rantasauna

5. Aspö

6. Brännskärin pohjoissauna

7. Jussarö

8. Gullkrona

Mitä listalta puuttuu? Ehdota omaasi, niin me käännämme keulamme sinne.