Aamu Bodössä on aina mahtava, koska saa herätä vastaleivottujen sämpylöiden tuoksuun. Tällä kertaa vierailumme jäi yhden päivän mittaiseksi, sillä Jurmo kutsui!
Lilluimme Bodöstä Jurmoon pelkkä Code 0 ylhäällä 3-4 solmun vauhtia. Kiire ei ollut, sillä matkakaan ei ollut pitkä. Itse olen viimeksi käynyt Jurmossa helatorstain viikonloppuna ”miespurjehduksella”, mutta muulle perheelle tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan.
Yöksi luvattiin sadetta ja kovaa idänpuoleista tuulta ja siksi toivoin, että saisimme keulan päälaituriin, kohti tuulta. Aluksi näytti täydeltä, mutta kiitos erittäin avuliaiden naapuriveneilijöiden, mahduimme sittenkin laituriin. Veneemme perä on sen verran leveä, että jos se on poijussa ja kohti tuulta, vatkaa vene laajassa liikkeessä edestakaisin koko yön. Olemme muutamaa poijua hinanneet valitettavasti lähemmäksikin, kun painot ovat olleet liian heppoiset. Siksi laituripaikka oli meille mitä parhain.
Klas Matssonin pitämä Jurmon kauppa on uskomaton. Pieneen tilaan on saatu mahtava valikoima, myös tuoretuotteita, marjoja, herneitä, kasviksia ja hedelmiä. Meillä oli tarkoitus grillata jotain vakuumiribsejä, mutta satamamaksua maksaessani kantoi Klas juuri savustettua lohta sisään. Tuoksu vei mennessään! Poimin kylmäkaapista myös aivan taivaallista rosepippurilla maustettua graavilohta. Lisäksi mukaan tarttui tuoreet marjat, herneet ja kasviksia grilliin.
Lounaan jälkeen oli päiväunien aika. Sitloodassa otetut ettoset lienevät parasta, mitä tiedän 🙂
Päikkäreiden jälkeen lähdimme lenkille tyttäreni Julian kanssa. Lenkkeilimme kympin verran aivan Jurmon koilliskärkeen saakka – kirjaimellisesti viimeiseen mutkaan asti. Koilliskärki kapenee lopussa alle metrin ”hännäksi”, joka kiertyy kippuralle. Hännän molemmin puolin aallot murtuvat siihen eri suunnista ja se tekee paikasta hyvin erityislaatuisen. Matkalla bongasimme myös Jurmon ”munkringarit”, eli munkinkehät. Näiden kivirinkuloiden alkuperäistä tarkoitusta ei tunneta.
Lenkin jälkeen oli uinnin vuoro. Ystävämme Annakaija ja Juha olivat saapuneet yllättäen samaan satamaan ja koska heillä on projektina uida ensi viikolla aivan älytön matka, on treeni ollut sen mukaista. Lähdimme kolmistaan uimaan ja uimme tunnin ristiin rastiin sataman ulkopuolella. Vesi oli yllättävän kirkasta ja onneksi vielä levätöntä, vaikka lämmintä se kyllä on! Uidessakin tuli tehtyä muutama munkinkehä 🙂
Ilta päättyi älyvapaaseen tietovisaan sitloodassa sekä kovan sateen ja ukkosen ihasteluun.
Högsårasta purjehduksemme jatkui todelliseen kesäkaupunkiin, Hankoon. Alkumatka ajeltiin pläkässä, mutta merituuli virisi iltapäivällä ja pääsimme seilaamaan Hangon läntisen mukavaa vauhtia. Keli oli tälle kesälle tyypillisen lämmin ja kaunis.
Hangossa kiinnityimme Itämerenporttiin. Se on satamista mielestämme idyllisempi – tosin Hangonkylän satamassa emme ole vielä olleet.
Hangossa vierähti yllättäen kolmen yön verran, sillä tekemistä oli paljon. Tutustuin fillarilla Hangon polkuihin ja sorateihin, pelasimme padelia, uimme, suppailimme ja pääsinpä kokeilemaan myös wing surfingia. Mitään siitä ei puolen tunnin harjoittelun aikana vielä tullut, mutta hauskaa se silti oli! Näimme tuttuja, söimme ravintoloissa ja vietimme ihan aitoa kaupunkilomaa. Kävin lenkillä bongaamassa myös Hangon hiidenkirnun.
Laivakoiramme Miisa ansaitsee oman kuvagallerian. Hänellä ei ole asioita, joista hän pitää, vaan on asioita, joita hän inhoaa vähemmän kuin toisia. Kodin koirapeti asettaa nollatason. Siinä on hyvä olla. Mökki on vähiten huono vaihtoehto kodin koirapedille. Purjevene on se huonoin vaihtoehto. Tähän väliin mahtuu mm. mikä tahansa moottorivene, kenen tahansa asunto kuivallamaalla, sup-lauta, kumivene ja laiturissa oltaessa purjeveneen sänky, jos olemme vaimon kanssa siellä molemmat ja hän pääsee väliimme. On suorastaan koomista, että Miisa ei siedä ulkonaoloa purjeveneessä, vaikka olisimme laiturissa. Mutta heti kun sup-lauta tai kumivene lasketaan, säntää kannen alta valkoinen salama odottamaan laudan tai veneen kyytiin, että hän pääsee purkkarista pois. Mainittakoon muuten vielä tästä mainiosta veijarista, että hänen lempilelunsa on viinipullon korkki 😂
Vaikka kaupungissa oli kivaa, alkoi kolmantenta päivänä outo hermostuneisuus vallata mieltä. Oli päästävä merelle! Otimme köydet irti ja nostimme purjeet. Suuntasimme taas kohti länttä ja tuuliennuste näytti oivalliselta yhteen lempi luonnonsatamistamme, Stora Skallraniin. Stora Skallran sijaitsee Taalintehtaalle menevien väylien välissä ja siellä on erinomaiset hyppykalliot. Lisäksi saarten välinen ”vuono” on kerrassaan upea. Hypimme, uimme ja nautimme luonnonrauhasta. Loistavaa vastapainoa kaupungille.
Kuvakaappaukset on Sailmate-sovelluksesta, joka on vallan erinomainen kotimainen merikorttisovellus. Siinä näkyy myös partiolaisten reitit ja luonnonsatamat.
Stora Skallran
Stora Skallranin jälkeen suuntasimme taas länteen. Täydensimme tankit ja jääkaapit Kasnäsissä. Pojat ja Maija pelasivat minigolfia, Julia kävi lenkillä ja itse kävin polkaisemassa Kasnäs-Taalintehdas-Dragsfjärd -lenkin. Olen fillaria nyt pari kesää roudannut veneessä mukana lupauksella, että jokaisessa satamassa, jossa pyöräiltävää on, sitä myös käytän.
Kasnäsistä otimme irti iltapäivän päätteeksi ja tavoitteena oli tutustua uuteen luonnonsatamaan, Yxskäreniin Vänön ja Borstön puolivälissä jäänmurtajaväylän eteläpuolella. Siellä on pieni laituri, johon keulan saa kiinni, mutta valitettavasti tällä kertaa ensimmäinen tulija oli parkkeerannut kiulunsa keskelle laituria ja emme syväyksen tai pituuden puolesta enää satamaan mahtuneet.
Toisaalta olin toivonutkin pidempää purjehdusta, sillä keli oli mitä parhain suunnata kohti länttä. Aivan tasainen 5 m/s etelätuuli ja auringonpaiste houkuttelivat nostamaan Code 0:n keulille ja vajaan kahdeksan solmun vauhdilla lensimme kohti Björkötä. Meillä on Björkössä käynnissä mökkiprojekti ja kukaan ei vastustellut iltapurjehdusta sinne.
Saavuimme Björkön sisälahteen 21.30 maissa ja löysimme vielä ystävällisten kanssaveneilijöiden avustuksella kiinnityspaikan rannasta. Kävimme iltauinnilla ja suuntasimme nukkumaan.
Yöllä odotettu sadealue meni yli kovine tuulineen. Siirryin aamuyöstä nukkumaan hikisestä sängystä sitloodaan ”pappateltan” suojiin ja siirto oli mitä parhain. Sateenropina ja vilvoittava tuuli takasivat mainiot yöunet!
Tässä vaiheessa reissua viikonpäivät alkavat mennä jo iloisesti sekaisin, mutta oletan, että elämme torstaita. Se tarkoittaa sitä, Björkö Cafe on auki. Niinpä suuntasimme ensiksi mökkitontille katsomaan mökin tilannetta ja uimaan. Kyseessä oli ensiuinnit omassa mökkirannassa! Paluumatkalla poikkesimme Cafe Björkössä moikkaamassa Tiiaa ja Santeria sekä heidän apujoukkojaan. Ja tietenkin syömässä monta palaa fetapiirakkaa, raparperipiirakkaa ja britakakkua. Monelle koko Björkön uuteen eloon saanut kantatila kahviloineen on jo tuttu, mutta mikäli ei ole, niin tämä olkoon käsky: käy siellä 🙂
Björköstä jouduimme lähtemään aiottua aiemmin, koska akkumme alkoivat olla vähissä. En ole vielä saanut aikaiseksi rakentaa (suomeksi: tilata ammattilaisilta) aurinkopaneeleja tai muuta vastaavaa järjestelmää, joten piti päästä maasähkön piiriin. Niinpä suuntasimme parin mailin päähän Bodöseen.
Bodöhän on valittu pari kertaa putkeen Vuoden Vierasvenesatamaksi ja voin jo nyt kertoa, että vaikka yrittäjät ovat vaihtuneet, on laatu ja ystävällisyys edelleen valtakunnan huipputasoa. Söimme rantagrillistä burgerit ja grillivartaat ja jäimme odottamaan yösaunaamme. Lauttasaunaan täällä on aina päästävä – oli kello mitä tahansa 😉
Ps. Bodön rantakauppa on yllättävän kattava! Kannattaa piipahtaa ostoksilla.
”Mihin mennään huomenna?” kysymykset ovat jo alkaneet. Lasten pitää aina tietää kaikki etukäteen. Mutta kun en minä tiedä. Vielä. Katsotaan huomenna. Se tässä parasta onkin!
Gullkronassa heräämme lämpimään kesäaamuun. Hätistämme lapset aamiaisen jälkeen vielä ajelemaan Gullkronan köysilautalla ja käyn itse maksamassa satamamaksun sekä tutustumassa saaren pieneen museoon.
Gullkrona on nykyään Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan omistuksessa. Erikssonin perheen pidettyä satamaa vuosikymmenet, oli se hetken aikaa suljettu ja avautui uudelleen viime kesänä. Tilasta on pidetty hyvää huolta ja sinne on rakennettu mm. täysin uusi jätepiste, josta löytyy kierrätysmahdollisuus myös kompostijätteille. Evan museo on täysin entisellään ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Tällä kertaa emme ehtineet testaamaan ravintolaa, sillä meille oli kutsu kavereiden mökille lounaspöytään Nötön pohjoispuolelle.
Nostamme purjeet heti Gullkronan kapean ja mutkikkaan ulosajon jälkeen ja lähdemme kryssimään kohti etelää. Tuulee 6-7 metriä sekunnissa ja aurinko paistaa. s/y Julia II kulkee loistavasti ja arvioin ystävälleni Samelille, että olemme kiinni kello 13.00. Laskemme purjeet Nötön pohjoispuolella ja ajamme Samelin luotsaamana heidän mökkirantaansa. Kun ankkuri on pohjassa ja köydet kiinni laiturissa, vilkaisen kelloa. 12.59:40. No, purjehtiessa ei voi aivan täsmällinen olla, mutta kolmen tunnin legissä 20 sekunnin heitto sallittaneen.
Meillä on perässä 20-kiloinen Mantuksen ankkuri. Painoltaan se on hieman alimitoitettu (mainittu maks. 37-jalkaisille veneille), mutta sen pitokyky on loistava. Leveä perämme on tänä yönä kohti tuulta, joten käymme tiputtamassa Samelin kanssa veteen vielä 10-kiloisen pikkukuokan. Sen toisesta suunnasta tuleva veto stabiloi veneen liikkeen täysin ja voimme luottaa, ettemme tuhoa keulamme edessä olevaa laituria yön aikana.
Sameli ja Sara ovat iloluonteinen pariskunta, jonka pojat ovat meidän poikiemme ikäisiä. Kauaa ei kestä, että kahdeksan lasta keksivät yhteistä tekemistä – ja sitä riittää pikkutunneille saakka. Sameli vetää heitä ystävällisesti kelluvassa ”keksissä” ja lennot aalloista veteen ovat vähintään näyttäviä. Me aikuiset keskitymme ruokaan ja juomaan. Verkoista on noussut siikoja ja ahvenia. Toimme Turusta sinisimpukoita. Sara loihtii niistä taivaallisen bouillabaissen.
Lounaan jälkeen lähdemme uimaan Björköseen Samelin avoveneellä. Lapset pääsevät hyppimään kallioilta. Väkeä riittää aurinkoisessa säässä jälleen kerran. Illalla kokkailemme ja nautimme Samelin aivan itse sekoittamaa snapsia, jonka resepti on salaisuus. Myös häneltä itseltään. Jokainen kerta snapsi maistuu hyvälle, mutta erilaiselle. Nappasimme mukaan kodin kukkapenkistä Julian kasvattamia kesäkurpitsoja. Ne olivat valtavia ja maistuivat grillistä herkullisilta. Toimivat hyvin illan texmex-aterian kanssa.
Päivä 31, Bodö
Kun viisi viikkoa kiertää saaristoa ympäriinsä, on vaikea välttyä käymästä samoissa paikoissa uudelleen. Ja miksi pitäisi vältellä, kun on paikkoja kuten Bodö!
Sanomme aamulla hyvästit ja lähdemme kohti Bodötä. Vaikka matkaa ei ole kuin alle 10 mailia, nostamme purjeet. Ne ehtivät olla ylhäällä vain hetken, kun isopurjeen skuuttia ohjaava ploki irtoaa kiinnikkeistään. Purjeet on laskettava ja edessä on asennushommia. Ajamme koneella Bodön satamaan, saamme mainion paikan ja lauttasaunan varattua. Lounaaksi Bodön burgerit tekevät taas kauppansa. Bodössä on nykyään muuten myös pieni kioski uudessa rantarakennuksessa. Kioskista saa perustarvikkeita.
Saunomme, uimme (löysin lapsille hyppykallion Bodön poukamasta hieman etelään) ja kokkaamme. Meidän veneessä on sääntö, että jokainen osallistuu, lapsia myöden. Tällä kertaa lapset pesevät perunat ja tiskaavat.
Menemme ajoissa nukkumaan. Vierailu Samelin ja Saran luona oli mahtava, mutta vaatii palautumista kunnon yöunien merkeissä. Bodön tyynessä satamassa se onnistuu hienosti.
Päivä 32, Rumpan Bar
Otamme Bodöstä irti aamiaisen jälkeen. Bodön herkulliset, kannelle toimitetut ja uunilämpimät sämpylät maistuvat! Suuntaamme keulan kohti itää ja Högsåraa. Noin 27 mailin matkan seilaamme aurinkoisessa ja leppeässä kelissä. Aallokkoa ei ole ja kevyt sivuvastainen vie meitä 5-6 solmua eteenpäin. Miellyttävää.
Jäänmurtajaväylällä on kuhinaa. Yhdellä kertaa pystyn laskemaan 35 erilaista venettä ja alusta näköpiirissä.
Kun tuuli tyyntyy hieman ennen Högsåraa, komennan pikkumiehistömme kannelle ja määrään kannenpesutalkoot. Palkaksi olisi luvassa illallinen Farmors Cafessa. Laitamme popin soimaan ja lapset tekevät loistavaa työtä oikein mielellään. Jokainen kohta kannesta hinkataan ja käsitellään hoitavalla pesuaineella. Lopputulos on suorastaan erinomainen!
Saavumme Rumpaniin samanaikaisesti viiden muun veneen kanssa. Onneksi paikkoja kaikille riitti.
Lapset suuntaavat kylille skuuttaamaan (läheisellä pellolla on paikallisten aktiivien rakentama skeittiramppi), minä lähden pyöräilemään ja Julia sekä Maija lenkille. Urheilun jälkeen käymme nopeasti uimassa ja kävelemme Farmorsiin. Jälleen kerran keittiön antimet vievät kielen mennessään. Tämä taisi olla viides kerta tänä kesänä!
Törmäämme vielä ystäviimme Kimmon ja Jaanaan, jotka ovat kiinni Farmorsin uudessa laiturissa. Saamme kutsun illallisen jälkeen lasillisille ja siellä viihdymmekin mainiosti pikkutunneille. Miisakin pääsee taas lempipaikkaansa: moottoriveneeseen, eikä sieltä suostu vapaaehtoisesti poistumaan.
Perjantaikokin blogi 