Italialainen lihapullapata – Keittokirjaprojekti etenee

Pari viikkoa sitten kerroin perjantaireseptikirjeessä päätöksestämme tehdä keittokirja. Yhteisestuumin, keittiöpäälikkömme Julienin pyynnöstä, päätimme kuitenkin laittaa kirjaan myös muita reseptejä kuin keittoja. Sain heti muutaman meilin, että laitattehan myös keittoja! Lupasin laittaa myös keittoja. Nyt on siis kirjalla selkeä suunta ja formaatti! Keittokirja, jossa on muutakin kuin keittoja, mutta myös keittoja.

Hyvä, ollaan jo pitkällä.

Seuraavaksi oli päätettävä, miten kirja tehdään. Ajattelimme ostaa auton täyteen ruokaa, ajaa jonnekin saaristoon, kutsua kylään muutaman ystävän ja antaa itsellemme aikaa tasan 24 tuntia kokkaamiseen, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen.Nyt on siis myös tarkka suunnitelma ja aikataulu kasassa.

Kolmanneksi päätimme, että kuvaamme samalla videon, joka esittelee kirjan ja sen reseptit havainnollisemmin kuin pelkkä kirja. Mahdollisesti saamme kamerankin lainaksi. Eli nyt on formaatti, suunnitelma ja välineet. Hommahan on puoliksi tehty!

Vielä on yksi pikku juttu ratkaisematta… kustantaja puuttuu. Ja kokemus. Mutta intoa on ja sehän riittää!

Vai riittääkö? Sen saatte tietää kolmen viikon päästä, kun 24 tunnin kokkailu on takana… Olo on kuin Jack Bauerilla Jamie Oliverin keittiössä 🙂

Suuria suunnitellessa tuli jälleen nälkä, ulkona satoi kaatamalla ja teki mieli jotain mieltä lämmittävää. Silloin on pakko tehdä jotain italialaista…

Italialainen lihapullapata
Tätä ruokaa teemme, kun on joku oikein erikoinen syy. Esimerkiksi sellainen, että tekee mieli oikein todella hyvää ruokaa. Tai sitten jos on heinäkuu, ulkona sataa ja tuulee ja lämpöä on mittarissa 13 astetta… Ruoka syntyi nimittäin viime tiistaina.

Salaisuus on hauduttamisessa. Tästä reseptistä riittää 4-6 hengelle.

AINEKSET
– 800 g paistijauhelihaa
– paketti pekonia pilkottuna
– 100 g parmesaania raastettuna
– 1,5 dl korppujauhoja
– tilkka maitoa
– kaksi munaa
– 1 dl persiljasilppua
– 1 prk paseerattua tomaattia
– 1 prk tomaattimurskaa (Mutti on parasta)
– 3 kynttä valkosipulia
– 50 g voita ja 2 rkl oliiviöljyä paistamiseen
– suolaa ja mustapippuria myllystä

Lisukkeeksi spagettia riittävä määrä.

VALMISTUS
Sekoita korppujauhot, munat ja tilkka maitoa. Anna imeytyä hetki. Sekoita joukkoon jauheliha, pekonisilppu, persilja, puolet ja valkosipuli sekä suurin osa parmesaanista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikinaksi ja pyörittele pulliksi.

Paista öljy-voi -seoksessa pulliin ruskea pinta isossa kasarissa tai laakeassa kattilassa. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Sekoita varovaisesti. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla ainakin tunti. Voit heittää mausteeksi myös muutaman oksan timjamia.

Keitä lisukkeeksi pastaa, esim. spagettia, suolalla maustetussa vedessä. Ripottele pinnalle loput parmesaanit.

Takaan, että maistuu! Jos jää yli, niin maku sen kun paranee seuraavaksi päiväksi.

Viinivinkki
Unohdin viime kirjeestä viinivinkin ja sain heti postia, että unohtiko perjantaikokki maistella! Hienoa, kun pidätte huolta. Suhtautuisipa vaimokin samalla lailla: ”kulta, olethan jo tänään maistellut viinejä?”. ”Muistathan pukea päälle riittävästi ja juoda vähän punaviiniä.”

Mutta nyt muistin etsiä taas sopivan viinin reseptille. Löysin oivallisen Pinotagen.

Muhevuutta ja rakennetta löytyy pekonin ja tomaatin seuraksi. Hyvää!

Viini Alkon sivuilla

Hyvää viikonloppua!
Ehken kuitenkaan uskalla toivottaa aurinkoista sellaista, etteivät sään haltiat muuta mieltään. Mutta herkullista kuitenkin!

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos olet ammatiltasi kustantaja, niin vielä mahtuu tiimiimme yksi innokas 🙂

Ei syntynyt reseptiä ei…

…sillä perjantaikokki vietti keskiviikon ja torstain välisen yön aivan muissa puuhissa. Perjantaikokin perheeseen syntyi nimittäin torstaina aamutuimaan jotain paljon tärkeämpää kuin perjantairesepti! Syntyi poikavauva, terve tuhiseva nyytti, joka vei kyllä huomion kokkaamiselta ja kaikelta muulta vähemmän tärkeältä.

Sen sallinette, tämän kerran. Ei toistu ainakaan joka vuosi.

Sananen naisista ja tiimityöstä

Moni perjantaireseptiläinen lienee aikojen saatossa huomannut, että perjantaikokkihan itseasiassa ratsastaa täysin vaimonsa innovaatiokyvyn varassa. Suurin osa oikeasti hyvistä resepteistä on lähtenyt vaimoni ideoista liikkeelle. Homma on tiimityötä. Toinen saa idean ja toinen tietää miten se valmistetaan. Sitten porukalla laitetaan hihat heilumaan ja herkut ovat pöydässä tuotapikaa. Tulevaisuudessa vielä nopeammin, kun meillä on jo kaksi pientä apulaistakin 🙂

Tiimityönä se siis käy sutjakkaasti. Mutta mitä, kun yksi on joukosta poissa? Ja jos puuttuva lenkki on vaimo, niin ei tiimille hyvää seuraa.

Sain viettää valvotun yön jälkeisen torstain reilu puolitoistavuotisen tyttäreni kanssa ihan kahdestaan ja kyllä perjantaikokkia vietiin. Pikkuprinsessa tietää tarkalleen mistä narusta vetää, että saa tahtonsa läpi. Ja kun päivä painuu, on koti sekaisin, perjantaireseptit tekemättä ja ruokaakin on laitettu vain vasemmalla kädellä. Ja takki tyhjä. Että millä ilveellä ne naiset sen oikein tekevät? Niin helpon näköisesti ja hallitusti. On ne ihmeellisiä!

Tule pian kotiin vaimo!

Terveisin

Perjantaikokki

Viinivinkki

Olin torstaille suunnitellut kokkaussession, jonka tuloksena tähän kirjeeseen tarkoitetun reseptin piti syntyä. Sessio jäi pitämättä ja pahoittelen, että en sattuneesta syystä viikonlopun ruokavinkkiä voi antaa. Mutta sen sijaan annan teille viinivinkin, joka sopii niin arkeen kuin juhlaankin – aina kun jotain juhlan arvoista tapahtuu. Silloin ainoa oikea vaihtoehto on samppanja! Sitä kokkikin nyt korkkailee ja linkin takaa löydätte mielimerkkini.

Kippis ja ensi perjantaiseen!

Kun on syytä juhlaan…

Grillattua lohta herkkusienipedillä, varhaisperuna-pekonipaistos – Puolivälin krouvissa ollaan

Olen aina ihmetellyt puolivälin krouvia. Tarinoissa se on jotenkin aina osattu sijoittaa tarkalleen päähenkilön matkan puoliväliin. Miten olikin osannut olla niin kaukaa viisas kapakoitsija, että ennusti etukäteen sen, missä kulloinkin puoliväli sijaitsee. Puoliväli kun tuntuu pitkällä matkalla olevan se ainoa oikea kohta pitää tauko. Puolivälissä ollaan jo hitusen henkisesti voitolla ja kaikki talsitut lisämetrit tuntuvat vievän kohti päämäärää entistä vauhdikkaammin. Puolivälissä on myös aina hetki aikaa tuumata mennyttä ja suunnitella tulevaa.

Tavallaan olemme mekin Ukkopekalla ja Vaakahuoneella puolivälissä. Tosin perjantaikokin puolivälin krouvi löytyi ihan omasta olohuoneesta, eilen illalla. Kymmenisen viikkoa on sesonkia takana ja toinen mokoma edessä. Meillä tosin puoliväli tarkoittaa, että vauhti vain kiihtyy. Keikkakalenterimme täyttyy Vaakahuoneella kokoajan yhä nimekkäämmistä esiintyjistä (viimeisin kiinnitys on Pori Jazzeillakin esiintyvä Mo Lasses Women’s Brass Band New Orleansista!) ja heinäkuu viimeistään lastaa laivan iloisilla lomalaisilla.

Tauko puolivälin krouvissa on siis ohitse. Käärimme hihat ja huhkimme loputkin kymmenen viikkoa!

Tervetuloa katsomaan, että jaksetaanko 🙂

Grillattua lohta herkkusienipedillä, varhaisperuna-pekonipaistos
Sillä aikaa kun perjantaikokki syventyi puolivälin krouvissaan tulevan pohdiskeluun, valmisti ihana vaimoni aivan käsittämättömän herkullisen ruoan. Kyllä mun vaan kelpaa!

AINEKSET
– 4 isoa (niin isoa kuin löydät) herkkusientä
– 10 pientä uutta perunaa
– neljä siivua pekonia
– 600 g lohifilettä ruodottomana
– 1 prk smetanaa
– 1 dl isoja katkarapuja
– 10 kirsikkatomaattia
– kolme kevätsipulin vartta
– suolaa ja pippuria myllystä
– rypsiöljyä paistamiseen

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja laita n. 150 asteiseen uuniin kuivumaan kymmeneksi minuutiksi.
Pilko raa’at perunat neljään osaan. Paista niitä kohtalaisessa öljyssä keskilämmöllä, kunnes pinta on rapea ja ne ovat lähes kypsiä sisältä. Pilko pekoni ja lisää pannulle. Paista, kunnes pekoni on rapeaa.

Jäähdytä tomaatit ja laita ne pieneen kulhoon. Anna jäähtyä hetki. Kaada päälle katkaravut sekä pilkottu kevätsipuli. Lisää joukkoon smetana ja sekoita. Pidä kylmänä.

Leikkaa herkkusienistä pyöreitä, paksuhkoja siivuja (n. neljä per sieni). Kuumenna parilapannu kuumaksi. Paahda herkkusieniä hetki, että saavat väriä, mutta eivät mene lötköksi. Paista lopuksi lohi rapeaksi pinnalta ja jätä sisältä hieman roseeksi (sisälämpötila mittarilla 50 astetta).

Kokoa annos ja herkuttele.

Viinivinkki
Kuten viime viikolla kerroin, sain vastuullisen tehtävän. Eli löytää n. kolmenkymmenen viinin joukosta hyviä ehdokkaita kullekin perjantaireseptille. Olen ahkeroinut tämän tehtävän parissa, niin kuin vain muut asiat sen ovat mahdollistaneet. Vastuu painaa hartioita, mutta onneksi tehtävä on noista työasioista ehkä sieltä mukavimmasta päästä 🙂

Olen tälle viikolle bongannut kevyen, italialaisen punaviinin. Miksi punaista kalalle? Koska lohi on tuhti kala ja perunoita maustaa pekoni, joten punaviini sopii ruualle loistavasti. Mitään suun räjäyttävää pihviviiniä en tälle ruualle kuitenkaan suosittele, vaan Pasquan Bardolino Classico toimii keveänä ja tasapainoisena oikein hyvin. Suosittelen! Hintakin hellii mieltä, sillä pärjäät alle seitsemällä eurolla!

Lisätiedot viinistä

Herkullista perjantaita!

Terveisin

Perjantaikokki