Kermainen kantarellikeitto – Pakkasta maailmaan, vaikka sitten kaapista

Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.

Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.

Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.

Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.

En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.

Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?

Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” – jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!

Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.

Kermainen kantarellikeitto

AINEKSET
– 2,5 dl kantarelleja
– 1 keltasipuli
– 1 rkl voita
– 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
– 2 – 3 dl kermaa
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS

Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokin joulutervehdys

Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!

Perjantaikokki

Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen ja laiskan miehen vuoden viimeinen resepti. Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:

– Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse. – Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al. Istu ja nauti: Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

Bliniresepti – Vuositilinpäätöksen aika

Perjantairesepti jää kohta joulutauolle. Ensi viikon perjantaina se vielä ilmestyy, mutta sitten Perjantaikokki keskittyy herkutteluun joulunpyhien ajan.

Kohta päättyy myös vanha vuosi ja on jälleen uuden vuoden ja uusien lupausten aika. Mitä sinä aiot tehdä ensi vuonna? Ja vielä tärkeämpää, aiotko pitää lupauksesi? Harva muistaa, mitä sitä tuli vajaa vuosi sitten luvattua. Minäpä muistan. Miksikö? Kirjoitin lupaukseni Perjantaireseptiin ja kerroin siten muutamalle lukijalle. Onpahan muistuttelijoita lupausten suhteen…

Miten vuosi meni?

Jos jotain lupaa, niin pitää olla pokkaa tarkistaa myös onnistuminen. Katsotaanpa lupaukseni tammikuulta ja analysoidaan onnistuminen.

Lupaukset vuonna 2007

Lupaus: lupaan juoda viiniä ruuan kanssa, myös joskus lounaalla.
Toteuma: tämä oli helppo nakki 😉

Lupaus: lupaan nukkua joskus liian pitkään ilman huonoa omaatuntoa.
Toteuma: tämäkin toteutui – jopa useammin kuin kerran.

Lupaus: lupaan nauttia hyvästä ruuasta ja ylenkatsoa pahaa ruokaa.
Toteuma: aijai, miten tämä oli helppoa. Lastenleikkiä!

Lupaus: lupaan kiittää hyvästä palvelusta, kun sitä saan.
Toteuma: kun sain, niin kiitin.

Lupaus: lupaan antaa kehittävää palautetta huonosta palvelusta.
Toteuma: kyllähän tätäkin annoin ja palvelualan ihmisenä väitän, että tämä on joskus jopa arvokkaampaa kuin kehuminen. Toivoisin, että suomalaiset avaisivat suunsa pikemminkin kuin äänestäisivät jaloillaan. Silloin annetaan mahdollisuus kehittyä ja kehittää.

Lupaus: lupaan hymyillä aina, kun katson peiliin.
Toteuma: muistiani pinnistän, enkä kyllä muista itkeneenikään. Ehkä siis onnistuin.

Lupaus: lupaan välttää peilejä, kun ei hymyilytä.
Toteuma: no nyt muistan, miksi uskalsin luvata edellisen kohdan! Eli edelliseen ja tähän vahva ”kyllä onnistuin”!

Lupaus: lupaan pitää itseäni muita parempana kuskina.
Toteuma: Jep, joka päivä. Useimmiten fillarikuskina. Tämä käy sitä helpommaksi, mitä enemmän sataa. Kilpailevien fillarikuskien määrä vähenee… Pakkanen auttaa myös.

Lupaus: lupaan ajaa paljon polkupyörällä.
Toteuma: kyllä vain, kilometrejä kertyi n. 2000 työmatkoista ja hupiajo päälle.

Lupaus: lupaan hävittää keittiöstäni kaikki turhat, toimimattomat kodinkoneet ja keskittyä puukko+leikkuulauta-linjalle.
Toteuma: pitkällisen pohdinnan ja komeroiden tutkinnan jälkeen on myönnettävä, että pieleen meni. Voileipägrilliä en muista käyttäneeni koko vuonna.

Lupaus: lupaan pitää puukot terävinä.
Toteuma: oujee… omat veitset ovat kuin partaterät!

Viimeinen lupaus: lupaan välttää katteettomia lupauksia.
Toteuma: kahdestatoista lupauksesta yksitoista piti, joten hyväksyttäköön tämäkin.

Näin helppoa se on! Kun lupaa jotain, niin lupaus täytyy myös pitää 🙂 Nyt ei muuta kuin jokainen miettimään omaa listaansa ensi vuodelle! Älkää tehkö siitä liian hankalaa, ettei puhti lopu kesken vuoden.

Blinit à la anoppi

AINEKSET
– 1,5 dl karkeita vehnäjauhoja
– 2.5 dl tattarijauhoja
– 0.5 dl ruisjauhoja
– 25 g hiivaa
– 2.5 dl maitoa
– 2.5 dl vettä
– 1 tl suolaa
– 2 kpl keltuaista
– 2 kpl valkuaista
VALMISTUS
Liota hiivaa kädenlämpöiseen vesi-maitoseokseen ja lisää suola sekä loraus rypsiöljyä. Sekoita joukkoon jauhot ja anna taikinan levätä 4-6 tuntia tai yön yli peitettynä huoneenlämmössä. Tunti pari ennen paistamista erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Paista taikinasta blinejä. Ohjeesta tulee 7-8 bliniä. joiden läpimitta on noin 10 cm. Paistamiseen parhaita ovat valurautapannut – ranskalaiset sellaiset. Paistamiseen voi voin sijasta käyttää rypsiöljyä höystettynä voinokareella. Näin blineistä ei tule liian tuhdin makuisia.

Perjantairesepti kaksi vuotta!

Perjantairesepti täytti kaksi vuotta joulukuun alussa. Haluatko antaa lahjan? Suosittele ystävällesikin. Perjantaikokki kiittää!

Herkullista viikonloppua!
Perjantaikokki

Hernekeitto ja pannukakku – Hyvä ruoka tekee hyvää

Luin keskiviikkona uutisen Suomen nuorten menestyksestä Pisa-tutkimuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan eri OECD-maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista mm. matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Näissä kaikissa Suomen nuoret ovat kansainvälistä huippuluokkaa – piikkipaikalla melkein kaikissa osa-alueissa. Upea saavutus.

Pienemmällä uutisoitiin, että huippuosaamisemme ei ulotukaan aivan kaikille elämän osa-alueille. Unicefin kokoamassa lasten hyvinvointitilastossa emme yllä kolmen parhaan joukkoon. Huonoimman sijoituksen saamme lasten perhe- ja ystävyyssuhteissa, jossa olemme sijalla 17. Mikä mättää?

Ruoka-ajat kunniaan

Lueskelin uutista hieman sivusilmällä, kunnes tartuin viimeiseen lauseeseen. Siinä Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että perhesuhteiden pisteitä laskee se, että perheet eivät useinkaan kokoonnu syömään yhdessä.

Havahduin, että voiko se muka olla niin yksinkertaisesta asiasta kiinni. Onko yhteisellä aterialla niin suuri vaikutus, että sen puuttuessa tipumme kansainvälisissä tilastoissa kolisten? Mietin hetken, että miten nykyperheet tapaavat toisia perheenjäseniä, keskustelevat iloista ja suruista tai saavat tietoa lastensa menoista. Tuntuu, että perheen yhteistä aikaa tärkeämpää on omistaa kuntoklubin kuukausikortti, harrastaa viittä eri lajia jo lapsesta ja saada kymppejä koulun kokeista. Aikaa ei siis ole edes yhteiseen, päivittäiseen ruokahetkeen. Ei, vaikka kaikkien pitää syödä – useimpien vielä kolmesti päivässä.

Elämän näennäinen helppous on mahdollistanut sen, että viisihenkisessä perheessä on illalla viisi eri ruoka-aikaa. Kukin syö kun kerkiää. Paketti mikroon ja ”pling”. Sitten otetaan suunta omaan huoneeseen lautasen kanssa, tietokoneen näyttö päälle ja sosiaalista aikaa viettämään kavereiden kanssa chattaillen. Aikoinaan, kun pelkkää ruoan lämmittämistä varten piti laittaa hellaan valkea ja odottaa ainakin puolisen tuntia, oli yhteinen ruokailuaika elämisen edellytys. Salakavalasti tuli ruokapöydässä opittua sosiaalisen elämän perustaidot, parannettua sydänsurut, jaettua ilot ja pysyttyä kärryillä lasten ja heidän kaveriensa elämästä.

Eräs lukijani sanoi kerran upean lauseen ruokailuun liittyen. En enää muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli se, että hyvän ruoan ääreen kokoontuu vain ihmisiä, jotka haluavat olla toisilleen hyviä. Niinpä.

Hernekeittoa ja pannukakkua

Eilen oli torstai ja itsenäisyyspäivä. Televisiosta tuli perinteiseen tapaan Tuntematon Sotilas. Oli siis vain yksi ja ainoa ruoka, joka sopi tähän tilanteeseen. Perinteinen hernekeitto ja pannukakku. Myönsimme vaimoni kanssa toisillemme hieman häpeissämme, että emme olleet koskaan itse valmistaneet hernekeittoa. Syöty kyllä useasti. Oli siis jo aikakin kokeilla. Tätä reseptiä en väitä itse kehitellyksi. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Löysimme sen ruokala.tv:n reseptiarkistosta.

Hernekeitto ja pannukakku

AINEKSET

Hernekeitto:
– 2,5 l vettä
– 500 g kuivattuja herneitä
– 500 g savukinkkua tai -potkaa, pekonia, joulukinkun jämiä tms.
– 2 sipulia
– 2 kpl kasvis- tai lihaliemikuutiota (tai 2 rkl lihafondia)
– suolaa ja pippuria
– 1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta meiramia hienonnettuna

Pannukakku:
– 4 dl vehnäjauhoja
– 1/2-1 dl sokeria
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 tl suolaa
– (1 tl kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria)
– 8 dl maitoa
– 3 kananmunaa
– 50 g voita sulatettuna

VALMISTUS
Hernekeitto:
Liota herneitä vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois, huuhtele herneet ja valuta. Mittaa vesi kattilaan ja lisää herneet. Hienonna sipuli ja lisää se sekä liemikuutiot kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Paloittele liha ja lisää palat keittoon.(Jos käytät savupotkaa, laita se kattilaan herneiden kanssa samaan aikaan antamaan makua keittoon. Nosta se sitten pois kattilasta kun herneet ovat kypsiä, irrottele liha luusta, kuutioi ja lisää keittoon.) Mausta keitto suolalla, pippurilla ja meiramilla. Anna keiton kiehua hetki ennen tarjoilua. Tarkista maku. Tarjoa keitto sinapin ja ruisleivän kanssa. Voit ripotella pinnalle myös pilkottua sipulia.

Pannukakku:
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon maito sekä kananmunat hyvin sekoittaen. Lisää viimeiseksi voisula. Anna taikinan turvota hetken, kaada se leivinpaperilla vuorattuun uunipannun ja paista 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Tarjoa kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Ja sitten koko perhe pöydän ääreen ja syömään!

Mukavaa viikonloppua toivotellen
Perjantaikokki