Aihearkisto: Tarinat

Kaalikääryleiden resepti – Kuinka mies kiedotaan pikkusormen ympärille

Posted on by

Naisilla – niillä on sellainen synnynnäinen taito. Sellainen, josta miehet voivat vain haaveilla ja parhaimmatkin yrityksemme jäävät vain laimeaksi häivähdykseksi todellisten taidonnäytteiden rinnalla.

Ennen luulin, että taito kehittyy iän myötä. Vielä mitä! Se periytyykin äidiltä tyttärelle dominanttina geeninä ja merkkejä siitä havaitsee jo kapaloiässä. Tyttöjen ja poikien ero tässä tulee esiin viimeistään silloin, kun puhe alkaa luistamaan. Taitoa voi kutsua kietomiseksi tai käärimiseksi – siis pikkusormen ympärille. Saanen kertoa valaisevan esimerkin.

Moni perjantaireseptiläisenä pitempään viihtynyt tietää, että perjantaikokki tykkää fillaroimisesta. Kuin se kuuluisa hullu siitä aamupuurostaan. Autoilu on kallista ja kävely puolestaan luonteelleni auttamattoman hidasta puuhaa. Polkupyörä on siis mitä oivallisin väline juuri minun käyttööni. Ostin välittömästi lapsen saatuani polkupyöräkärryn. Sellaisen, jossa voi kuljettaa lapsia ympäriinsä ja lauleskella mennessään. Ilokseni tyttäreni ihastui siihen, eikä enää (iskän ollessa kotona) suostu menemään autolla päiväkotiin. Ei, vaikka olisi pakkasta tai räntäkeli.

Keskiviikkona, pitkän sateisen ja pimeän ajan jälkeen, oli vihdoin kirkas pakkasaamu täällä etelässäkin. Sininen taivas, valoisaa jo ja aurinko juuri nousemassa taivaanrannan takaa. Olin laittanut kärryn maastopyöräni perään ja olimme tyttäreni kanssa pukeutuneet kylmää vastaan. Laitoin hänelle kypärän päähän ja olin nostamassa häntä kärryn kyytiin, kun hän huudahti: ”Kato iskä! Mikä tuolla on?” Pieni pakkastumppuun verhottu käsi osoitti olkani yli taivaalle. Käännyin katsomaan ja siellä korkealla sinisellä taivaalla möllötti komea kuun puolikas. Sanoin, että se on kuu. ”Eikö olekin hassua, että se näkyy vaikka on jo valoisaa?” Luonnonilmiön hassuus ei kaksivuotiasta kummastuttanut. Hän osoitti päättäväisesti kohti möllöttävää kuuta ja sanoi: ”Iskä… anna Julialle tuo… tuo kuu tuolta taivaalta!”

Olin myyty. Siitä paikasta olisin tikapuut rakentanut, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Kun illalla sitten tulin kotiin, oli vaimoni valmistanut kaalikääryleitä. Niillä oli salaliitto! Kietovat ja käärivät puolustuskyvytöntä koko päivän. Onnesta ymmyrkäisenä olin taas lähdössä tikkaita tekemään…

Kaalikääryleet

AINEKSET
– 1 kaali
– 800 g nauta-sika -jauhelihaa
– 2 isoa porkkanaa
– 1 dl puuroriisiä
– 1/2 dl siirappia
– 1 iso sipuli
– suolaa ja pippuria

VALMISTUS
Koverra kanta pois kaalista. Keitä kaalia runsaassa vedessä, kunnes lehdet pehmenevät rullattaviksi. Voit ohentaa alaosan paksua lehtiruotia, jotta lehdet on helpompi rullata. Irrota isoimmat lehdet käärinlehdiksi. Pilko sipulit sekä porkkanat ja kuullota. Lisää jauheliha ja ruskista. Keitä riisi ja lisää jauhelihan joukkoon. Pilko loppuosa kaalista jauhelihan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita käärinlehdelle n. 3 rkl täytettä ja taita reunat suoraksi täytteen päälle. Rullaa sitten kääryleiksi. Asettele kääryleet uunivuokaan vieri viereen. Laita 2 dl vettä vuokaan ja valuta siirappia kääryleille. Voit lisätä myös pienet voinokareet kääryleiden pinnalle.

Paista uunissa 170 asteessa noin tunti. Valele kääryleitä liemellä paistamisen aikana muutaman kerran.

Tarjoa puolukkasurvoksen, suolakurkkujen ja perunamuhennoksen kera. Paistinliemestä voit tehdä kastikkeen.

Hullu tykkää puurosta, perjantaikokki kaalikääryleistä. Kun pienistä asioista tulee iloiseksi, niin ne isot vasta naurattavatkin 🙂

Onnellista viikonloppua ja iloista ilmettä pikkujouluihin toivoo

Perjantaikokki

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike – Kun hymylihakset hyytyvät

Posted on by

Sri Lanka on ollut tällä viikolla esillä MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa usein. Syynä on, että toimittaja Rita Strömmer vieraili saarella tutustumassa Lotus Hill -hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa työnantajani Pentti-Oskari Kangas on erittäin aktiivisesti mukana. Hän tekee siellä talvisin ruohonjuuritason hyväntekeväisyystyötä.

Meillä oli vaimoni kanssa kunnia suunnata tuolle hymyjen saarelle, kuten Pentti-Oskari saarta nimittää, häämatkallemme kahdeksi viikoksi. Vuosi oli 2004 ja ajankohta kolme kuukautta ennen tsunamia. Saimme kuulla ennen matkaa, kuinka sri lankalaiset aina vain hymyilevät ja tervehtivät kaikkia ulkomaalaisia kohteliaasti ”helou, helou sir!” -huudahduksilla. Suhtauduin tietoon hieman yliolkaisesti. ”Oskarin höpinöitä” – ajattelin. Miksi ne siellä meille moikkailevat – eiväthän edes tunne meitä?

Hymyt iskivät vastaan jo lentokoneesta Colombon kentälle astuttaessa – yhtä kaikenympäröivänä kuin trooppinen kosteus ja kuumuus. Vaikka häämatkalla olimmekin, niin emme mekään olleet NIIN yhtä hymyä, kuin meitä vastaan kävelleet ventovieraat. Ja jokainen tervehti – joko hymyn säestämällä nyökkäyksellä tai sitten iloisella ”helou!” -huudahduksella. Koitimme nyökkäillä takaisin ja hymyillä minkä kerkesimme. Mutta niska kipeytyi kuin tammikuisella bussipysäkillä viimaa vältellessä ja hymylihaksemme kramppasivat. Suomalaisia kun olimme. Aloimme uskoa Oskarin sanat todeksi.

Tutkimme saarta pienen mopon selästä. Minä ajoin ja vaimo peesasi tarakalla. Olimme saaneet ohjeet, että suuntaamalla viidakkoteille, tapaa aidoimmat ihmiset. Näin kävikin. Mitä syvemmälle ajoimme, sen kauemmaksi rannan turistialueesta pääsimme. Ja sitä iloisemmiksi ”helou”-huudahdukset muuttuivat. Se oli uskomatonta. Välillä ei tiennyt, mistä puskasta ”helou!” huudettiin, joten koitimme hymyillä takaisin joka ilmansuuntaan ja moikkailla samalla. Vaarallista touhua, kun ajelee kaksi päällä mopolla pomppuisella tiellä. Molempien päät pyörivät edestakaisin hymy korvissa ja kädet heiluttavat tervehdyksiä kuin tuulimyllyt.

Loogisena ja järjestelmällisinä suomalaisina ratkaisimme ongelman. Teimme työvuorot. Tarakalla istuva moikkailee ja kuski hymyilee. Näin selvisimme mopokyydeistä turvallisesti koko kaksiviikkoisen vierailumme ajan!

Hymy tarttui. Vielä tätäkin kirjoittaessa sri lankalaisten hymyt hymyilyttävät!

Moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta hymy on pysynyt, vaikka helpolla saarelaiset eivät ole päässeet. Ehkä me voisimme antaa heille lisäaihetta hymyyn?
Lotus Hill -hankkeella on meneillään ”Ystävyyden rannenauha” -kampanja. Suosittelen tutustumista! Minä tilasin itselleni kaksi, yhden molemmille lapsilleni. Annan joululahjaksi, vaikka eivät niiden viestiä vielä ymmärräkään. Kerron, että nauhat tulevat kaukaa meren takaa ja ne on hymyillen valmistettu.


Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Joskus sitä tulee hymyiltyä myös Suomessa. Varsinkin, jos saa aikaiseksi jotain oikein hyvää ruokaa. Tämän alla olevan syötyämme hymyilimme koko perhe.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 1 kukkakaali
– 2 porkkanaa
– 1 dl vuohenmaitogoudaraastetta (tai parmesaania)
– 1 rkl kasvisfondia
– 4 siivua pekonia
– parsakaalin kukintoja
– 1/2 purkkia kermaviiliä
– 1/2 purkkia raejuustoa
– 1 dl katkarapuja
– hyppysellinen sitruunapippuria
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita raejuusto, kermaviili ja katkaravut kastikkeeksi. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan. Pilko porkkanat ja kukkakaalit pieneksi. Keitä fondilla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada keitinliemi pois kattilasta, mutta ota siitä n. 1 dl talteen. Soseuta ja lisää tarvittaessa lientä. Sekoita joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko pekonit pieneksi ja paista rapeaksi. Jäähdytä talouspaperipalan päällä. Lisää pekonipalat pyreen joukkoon ja pidä pidä pyre lämpimänä.

Paista lohi. Kuumenna öljytty parilapannu kuumaksi. Laita lohet pannulle nahkapuoli alaspäin. Laske lämpö puoliteholle ja käännä aivan hetkeksi vasta, kun kala on jo lähes valmis. Näin saat rapean nahan ja oikean kypsyysasteen. Mausta kalan pinta suolalla ja pippurilla.

Lohen ollessa pannulla, höyrytä parsakaalit.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Joko tutustuit perjantaikokin kokkikursseihin?

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan – Esimerkillistä kasvatusta

Posted on by

Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
– 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
– kaksi isoa, kypsää tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 4 kuhafilettä
– 10 pientä herkkusientä siivuina
– 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
– 2 dl parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– valkosipulinkynsi
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta: poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha: paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki