Kuvassa olevaa autoa ei ole minulle myyty.
Aina välillä tuskailen sitä, että minulle ei myydä. Tyrkytetään kyllä ja huijattukin on, mutta myyty ammattimaisesti erittäin harvoin.
Kerronpa karmaisevan esimerkin. Jokainen sana tässä on totta, vaikka kaikki toivoisimme, että näin ei olisi. Hukataanhan jo pelkästään tässä tarinassa noin 51 490,13 euroa ja jokunen hetki työaikaa. Takaan, että tällainen tarina toistuu satoja kertoja joka päivä ympäri Suomea.
Aloitetaan.
Ostin vuonna 2011 upouuden Kia Sorenton suomalaisesta autoliikkeestä. Olimme perheemme kanssa muuttamassa ulkomaille, joten saimme auton ns. muuttoautona ilman Suomen autoveroja. Vallan kannattava diili. Autoa meille ei varsinaisesti tarvinnut myydä, sillä olimme päättäneet minkä haluamme ja tarvitsimme jonkun sen meille toimittamaan ja tekemään paperit. Tämä hoituikin vallan mainiosti ensimmäisen liikkeessä vastaan kävelleen automyyjän avustuksella.
Palasimme Suomeen kesällä 2014 ja auton karenssiaika (aika, jolloin sitä emme saaneet Suomessa myydä) päättyi kesällä 2015.
Kolme kuukautta ennen karenssiajan päättymistä harkitsin, että myisin auton heti karenssin päätyttyä ja päivittäisin uudempaan malliin. Kaivoin sähköpostistani keskustelun automyyjämme kanssa vuodelta 2011 ja vastasin viestiketjuun tällaisella sähköpostilla:
”Terve etunimi,
minkälaisella toimitusajalla ja mihin hintaan uutta 7-paikkaista, nelivetoista Kia Sorentoa on saatavilla?
T. Petri”
Olin siis mielestäni kohtalaisen vahva liidi, ellen jopa prospekti. Sain samana päivänä vastauksen
” Tervehdys Pete
Minkä version haluat EX,Premium vai Luxury .
Etunimi”
Hienoa toimintaa, ajattelin, sillä myyjä vastasi meiliini välittömästi. Muisti vielä lempinimeni. Itsekin toimin vikkelään, sillä kun autokuume iskee, niin on toimittava nopeasti. Sehän saattaa mennä vaikka ohi ja hävitä järjen äänelle.
”Moi,
varmaan tää: 2,2 CRDi AWD Business Premium A/T 7P
Pete”
Keskustelumme oli siis varsin lyhytsanaista ja meni suoraan asiaan. Mielestäni etenimme kohti maalia lupaavasti. Uusi auto jo vähän kihelmöi vatsanpohjassa. Sitten sain vastauksen:
” Näyttäisi menevän Elokuuhun.
Etunimi”
Arvatkaa, mitä sen jälkeen tapahtui?
Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan mitään. Myyjä ei soittanut, ei kysynyt, haluanko koeajolle, ei kysynyt, että minkä värisenä tilataan. Hän teki tempuista käsittämättömimmän: aloitti radiohiljaisuuden. En tiedä, ehkä kello tuli neljä.
Autokuume laski ja päätimme pitää nykyisen automme toistaiseksi. Järjen ääni voitti huonon myynnin 6-0. Tästä on aikaa nyt yhdeksän kuukautta.
Jatketaan.
Viime viikolla vein autoni kyseiseen liikkeeseen huoltoon ja ajattelin oikein käydä katsomassa tuota uutta mallia. Päätin myös katsoa, miten myynti itse liikkeessä toimii.
Oli torstai ja kello oli 14.30. Jätin autoni huoltoon ja kävelin uusien autojen puolelle. Liike oli aivan tyhjä. Muita asiakkaita ei siellä lisäkseni näkynyt. Infotiskissä istui joku, mutta hän ei kääntynyt katsomaan, mitä ulko-oven aukeamisen johdosta tullut viima kuljetti mukanaan liikkeeseen. Päätin, että nyt minulle saa myydä, mutta en aio aktiivisesti tehdä ostajan töitä.
Kiertelin hallia ja katselin uusia autoja. Sitten löysin Kiat. Esillä oli Sorento, Sportage ja joku pienempi. Aivan niiden vieressä oli neljä sermikopperoa. Tiesin ne myyjien reviiriksi, sillä yhdessä sellaisessa teimme paperit aiemmasta autostamme vajaa viisi vuotta aiemmin. Kolme kopeista oli tyhjiä, mutta yhdessä oli elämää. Siellä kolme (ilmeisesti) myyjää keskusteli keskenään. (Päättelin heidät myyjiksi, sillä he olivat uskaltaneet astua tuolle myyjien reviirille ja näyttivät myös viihtyvän siellä). He huomasivat minut. Päättelin sen siitä, että yksi sanoi ”Moro”. Morotin takaisin, mutta en tohtinut häiritä sen enempää heitä, joten tutustuin itsenäisesti autoon.
Avasin kuljettajan oven ja istuin sisään. Vedin oven kiinni. Katselin autoa sisältä. Sitten siirryin takaovelle, avasin sen ja testasin matkustajan tilat. Ja taas ulos autosta. Avasin takaluukun ja tarkistin matkatavaratilan koon. Lopuksi istahdin vielä pelkääjänpaikalle. Renkaita en potkinut. Pyörin autossa ja sen ympärillä ehkä kymmenisen minuuttia. Lopuksi luin vielä auton hintalappua jokusen minuutin aidosti asiasta kiinnostuneena.
Myyjistä joku kertoi hyvän kaskun, sillä kuulin muiden nauravan.
Sorenton jälkeen tutkin Sportagen samalla lailla. Ihan näppärän näköinen peli sekin, mutta meidän perheelle hieman liian pieni, ajattelin.
Katsahdin myyjien suuntaan. Kaskunkertojan näytölle oli ilmestynyt jotain mielenkiintoista, sillä kaikki katsoivat sitä. Lähdin kävelemään ulos tyhjästä kaupasta. Arvatkaa mitä myyjät sanoivat silloin?
Eivät mitään. Eivät kerta kaikkiaan mitään. Tai ainakaan minulle.
Keskenään saattoivat todeta, että ”taas noita hemmetin renkaanpotkijoita, jotka eivät mitään osta.”
Kotiin huolletulla, ja taas huonon myynnin takia jatkoaikaa saaneella viisivuotiaalla Sorentolla ajaessani mietin, että olisi upeaa omistaa niin hieno bisnes, että mitään ei tarvitsisi myydä kenellekään. Todellisuudessa sisäinen yrittäjäni itki isoja kyyneliä. Miten totaalisesti sössitty mahdollisuus. Tämä hedelmä ei roikkunut enää edes matalalla. Se oli täydellisen kypsä ja jo pudonnut poimijan koriin, mutta poimija oli liian laiska edes vilkaistaakseen saaliiseensa. Teki mieli kääntyä takaisin, avata liikkeen ovi ja huutaa
”MYYKÄÄ PERKELE!”
…niin kovaa kuin kurkusta ääntä lähtisi.
Jätin sen tekemättä. Tiedä vaikka olisin häirinnyt taas.
Okei, ei saa kritisoida, jos ei anna parannusehdotuksia. Niinpä tässä on alla viisi vinkkiä ihan mille tahansa myyjälle:
- Tervehdi aina ja kysy, miten voisit auttaa. Tulee prospektisi sisään sitten ovesta tai internetistä, niin älä nyt ihmeessä ole hiljaa. Tämä koskee eritoten sellaisia liikkeitä, joihin oikeasti kävellään sisään (niitäkin vielä jostain syystä on). Siellä jokaisen henkilökunnan jäsenen tulisi toivottaa tulija tervetulleeksi. Mistä minä tiedän kenen kuuluu sanoa minulle heipat tittelinsä takia. Odotan tervehdystä kaikilta.
- Ole proaktiivinen. Autokauppa olisi 98% varmuudella tehnyt 51 000€ lisää liikevaihtoa jo huhtikuussa 2015, mikäli myyjä olisi lisännyt vain yhden lauseen viimeiseen sähköpostiinsa. Se lause olisi kuulunut näin: ”Mistä voin hakea sinut huomenna kello 10 koeajolle?”
- Selvitä oston esteet ja tarjoa ratkaisu. Minulla este olisi ollut likviditeetti. Hyvä myyjä olisi varmasti löytänyt minulle sopivan rahoituksen.
- Luo luottamus. Vaikka luottaisin merkkiin, niin kalliimmissa hankinnoissa (ja miksei pienemmissäkin) haluan tuntea henkilön, jolta ostan. Edes sillä tasolla, että voin luokitella joko luihuksi tai luotettavaksi. Ensimmäiseltä en ostaisi mitään.
- Kysy, ostatko. Todella moni meistä toivoo tuota kysymystä – oikealla hetkellä. Se ei ole tungetteleva kysymys, vaan joskus jopa pelastava.
Tekemällä edes nuo viisi perusasiaa aina ja oikein, olet parempi kuin 99% tapaamistani (auto)myyjistä.
Petri
Perjantaikokin blogi 
Taas kerran niin ”naulan kantaan”, Petri! En tajua suomalaisten bisnes- mentaliteettia USA:ssa asuvana…Onneksi on sinunlaisiasi kommentoijia! Onnea vuodelle 2016!:-)
Tuttua juttua. Tein gradun aikoinaan naisen auton ostoon ja myyntipaikan valintaan vaikuttavista tekijöistä. Gradu sinänsä ei niin hekunoiva ollut, mutta reilusta neljästäsadasta vastaajasta puolet antoi sanallista palautetta, ja ne olivat hauskaa luettavaa
Täälläpäin aikoinaan eräs asiakas astui raskaan kaluston liikkeeseen rasvaisissa haalareissa. Kierteli aikansa ja lopulta joku myyjä tuli kyselemään ”mitä mies”? Asiakas sanoi kiinnostuneensa tällaisesta uudesta rekasta ja kysyi mitä maksaa. Myyjä oli naurahtanut ja sanonut ”liian paljon sinulle”. Kuukauden sisään myyjä sai potkut.
Asiakas, eli kuorma-auto yrittäjä, oli marssinut kilpailijan liikkeeseen ja osti 10 tulenuutta rekkaa. Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
Uskon että tarina on täysin tosi, koska paikalliset puhuu asiakkaasta nimellä.
Tää tarina on pyörinyt jo varmaan 50 vuotta eri nimillä ja paikkakunnilla . Automyyjä nyt Eläkeläinen
Itse pari kertaa olen kiikuttanut rahat kilpailijalle ja kun asioin alkuperäisissä huonon palvelun liikkeissä, on myyjä näyttänyt aika surkealta nähdessään minun hankkineen esim. 20000 moottoripyörän muualta ja 2400€ ajovarusteet myös.
Ensimmäisellä kerralla ajovarusteista luvattiin (koska oli kiire) selvittää hinta ja soittaa heti samana päivänä. Koskaan ei tullut puhelua. Kun liikkeeseen myöhemmin marssi uusissa ajovarusteissa, myyjän ilme oli näkemisen arvoinen.
Toisella kertaa korostin minulla olevan takataskussa 20 000 ja ostaisin ko. pyörän, mutta haluaisin sen koeajaa vielä kerran. Sovittuun aikaan liike olikin kiinni ja kun myyjän sai vihdoin kiinni, totesi hän vain ”ei ole pyörä tänään täällä” ja veti liikkeen oven takaisin kiinni. Myöhemmin asioin ko. liikkeessä uudella pyörälläni ja myyjä kyllä jaksoi kysellä ”mistä ostit” jne… Äänessä kova harmistus.
Itsellä on täisin päinvastainen kokemus automyynnistä. Olin ostamassa työautoa, esittely yms tarjouspyynnöt oli hoidettu alta. Enään puuttui nimi paperista (ja viime hetken tinkiminen). No sovittiin sitten päivä jolloin laitetaan nimet paperiin. No pahaksi onneksi olin kirjoittanut pv väärin. No ihmettelin sitten että myyjää ei kuulu joten soitin hänelle perään. Myyjä totesi että hänelle joku tapaaminen. Mutta sanoi että jos sopii niin käydään tulee käymään illalla menojensa jälkeen. Ja niin tulikin (n. klo 20) ja saatiin vielä nimet papereihin.
Ainiin mainittakoon loppuun että asun itse eri paikkakunnalla kuin automyyjä/-liike. Ja autokin tuli yllättävän nopeasti. Ottaen huomioon että auto varusteltiin yms. ennen luovutusta, joten tarkkaa päivää ei voitu sopia ennalta.
Nyt alkaa tippumaan myös niitä toisenlaisia esimerkkejä: ensimmäinen (ystävällinen ja palveleva) myyjä soitti klo 9.50. Lupasi tuoda auton testiin, kun haluan. VV-Auto otti yhteyttä 9.36 ja oli halukas auttamaan. Kolmas yhteydenotto tuli puhelimitse klo 10.10 ja auto tuodaan testiin klo 15 tänään toimistoni eteen. Hienoa toimintaa!
Hyvä kirjoitus. Ja aiheena aina yhtä ajankohtainen, sillä tämä on selkeästi asia joka ei muuttuvassakaan maailmassa tunnu muuttuvan. Tänään tippuu yhteydenottoja tottakai niiltä joilla on työpäivän aikana ollut aikaa lukea bloggaustasi? 🙂 Ja nythän on viimeinen ja toisaalta helpoin paikka aktivoitua, varsinkin jos tulee ikäänkuin ulkoapäin mukaan keskusteluun. Mutta jokatap hienoa että palveluakin saa!
Reilu kuukausi sitten Hesarissa ihmeteltiin suomalaisten saunanmyyntitaitoja: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1448602047062 , poiminta sieltä: ”Saunayhtiöt lupasivat kyllä ”palata asiaan” laskettuaan rahdin ja muut toimituskulut. Lupaukset osoittautuivat tyhjiksi. Yhtiöt eivät edes viitsineet vastata jatkotiedusteluihin. Myyminen ei yksinkertaisesti kiinnostanut.” Eli toimialariippumattomasti myyntityö ei oikein tahdo sujua.
Tuntuu että autokaupan sähköiset palvelut (helppo haku eri kriteereillä, hintavertailu, yhteydenottolomakkeet, hintavahdit, jne) eivät ole aktivoineet myyjiä millään tavalla, vaikka hyvä myyjä ottaisi niistäkin kaiken mahdollisen ilon irti. ”Niin olikos tässä peruutustutkaa?” ”Nyt en ole varma, katotaas netistä, nää tiedot on katsos kaikki nykyään siellä”.
Varmasti tapahtuu joka päivä mutta en menisi yleistämään aivan surutta.
Pari kuukautta sitten odottelin niinkin ihmeellisessä paikassa kuin New Yorkin Apple Storessa kymmenisin minuuttia maksuvalmiin näköisenä eikä mitään tapahtunut, kassojahan siellä ei. Kun mitään ei tapahtunut, menin lopulta kohti ainoaa kassajonon näköistä, jossa tyttö keskeytti matkan ja kysyi mitä asiaa. Kerroin haluavani maksaa ostokset ja hän sanoi että pitäisi mennä kaupan nurkkaan seisomaan. Totesin tähän että kuulostaa siltä että olen odottanut jo vartin ja taitaa olla helpompi jättää ostamatta, johon vastaus oli ”Whatever”. Melkein pudotin tuotteet lattialle mutta olin sen verran ystävällinen että vein takaisin hyllyyn ja jätin jokatapauksessa ostamatta.
Kuvaamasi autokauppa on kyllä tullut vastaan, aikoinaan kun Mercedes-Benz kaupassa myyjät eivät kiinnittäneet mitään huomiota menin kotiin ja soitin puhelimella haluavani auton koeajoon. Senkin jälkeen asian hoiti Honda-myyjä.. En ostanut.
Nyt kun pari viikkoa sitten olimme myös auto-ostoksilla palvelu oli kaikissa liikkeissä varsin hyvää, montaa minuuttia ei autoa ehtinyt potkia itsekseen vaikka olisi kuinka halunnut. Yhdenkään osalta en voinut sanoa etteivätkö olisi aktiivisesti palanneet asiaan, jopa liiankin kanssa — enemmistölle auto on tunneasia ja merkki tärkeä, joten annan tuon anteeksi. Emme olleet edes helppo asiakas koska emme halunneet mitään tiettyä merkkiä tai mallia. Kaupat jokatapauksessa syntyi yhdestä autosta ja kaupanteko ei olisi voinut olla helpompaa.
Jokatapauksessa olen nyt viimeisen 6-12kk aikana huomannut että Suomessa on tullut vastaan erinomaista asiakaspalvelua ja myyntityötä monissa liikkeissä enenemissä määrin, usein jopa yllättäen. Kenties yleinen taloustilanne on pistänyt myyntityössä olevat myös katsomaan peiliin.
Muutama vuosi sitten kaveri soitti ja kertoi kuinka ei saanut myyjää myymään edes pyytämällä. Lähdin siltä seisomalta kokeilemaan. Menin tähän VW liikkeeseen likaisissa työvaatteissa, suoraan kaveriani kiinnostavan n. vuoden ikäisen, n. 50t€:n käytetyn Volvon luokse. Siis auton, jonka ovat joutuneet jo ostamaan siihen halliin, ei uuden joka vasta tilataan kun kaupat on kätelty. Koeistuin valkeat penkit ja tutustuin autoon kattavasti, kuten sinä, Pete.
Muut asiakkaat eivät vieneet myyjien aikaa. ”moro” kaikui poissaolollaan. Yhden myyjän näin jalkeilla, ulkona kopistaan. Taisi olla kiireinen kun niin aktiivisesti vilkuili kelloaan? Liki puoli tuntia hallissa olin, jonka jälkeen poistuin, puhumatta kenellekään mitään, kenenkään puhumatta minulle.
Kaveri löysi myöhemmin vastaavanlaisen auton toisesta kaupasta. Tarina sai siten onnellisen lopun.
Onkohan se Volvo vielä Laakkosella? En ole sen jälkeen koskaan käynyt kyseisessä ”kaupassa”
Menkää Seinäjoelle sieltä ette pääse autottomana lähtemään.
Jotenkin tulee mieleen omat kokemukset… 😊
http://www.moottori.fi/blogi/uusi-konsepti/
Paluuviite: Miksi (auto)myyjä ei myy? | SKB Racing Triathlon Team
Hyvä kirjoitus, Pete! Mutta pakko sanoa että oletpas löytänyt tylsän myyjän ja koko autoliikkeen. Olen kahdesta Kia-autosta tehnyt kaupat todennäköisesti toisessa autoliikkeessä ja olin molemmista hyvää palautetta. Eli toisenkin Kian ostin vaan sen takia koska palvelu oli ihan hyvä. Toivottavasti teet seuraavat kaupat jossain muualla ja otat siitä kaikki ilot irti! P.s. Oletko lähettänyt kirjoituksesi myyjälle ja sen esimiehelle?
Ongelma ei ole myyjissä. Pääasiallisesti. Vaan johdossa. Kaksi syytä näin alkuun a) johto ei vain yksinkertaisesti tiedä kuinka asia hoidetaan, b) vaikka tietäisivätkin niin eivät viitsi korjata kun te kansalaiset ostatte ne autot kumminkin. Uudet autot on pitkälle monopolisoitua toimintaa vaikka se äkkinäiselle ei tältä näytä. Tähänkin pitäisi saada vastaava AutoLidl niin että jotain muuttuisi. Hinnan halpuuttaminen ei ole peruskonsti tässä vaan kilpailu myyjien välillä. Maahantuojat ja dealerit varovat visusti lähtemästä tälle polulle koska silloin paras mies, paras myyjä voittaa. Sitä he eivät halua. Sama on tietysti tilanne monen muunkin tuoteryhmän kanssa Suomessa. Suurin ongelma on se että suomalainen kilpailukyky myynnissä ei kehity, muutosta ei juurikaan ole tapahtunut ainakaan 20v (niin kauan kun itse ole täällä asunut, ennen USAssa) korkeintaan huonompaan päin.
Tietenkin myyjien pitäisi hoitaa hommansa, mutta se mitä en siltikään ymmärrä on se, miten kenelläkään on aikaa käydä turhaan autokaupassa pyörimässä odottamassa myyjän palvelua. Kun minulla on tarve saada lisätietoa autosta, sen ostosta puhumattakaan, menen suoraan lähimmän myyjän luokse oli tämä sitten tupakalla, kaivamassa nenää, surffaamassa netissä, juttelemassa kollegoidensa kanssa tms. Esittelen itseni ja kerron tarpeeni. Koskaan ei ole tarvinnut poistua myymälästä ilman haluttua lopputulosta. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa olisinko saanut palvelua ilman omaa aloitettani. Ihme lapatossuja ihmiset kyllä ovat jos vain hartiat lysyssä poistuvat myymälästä todeten, että voi voi en saanut palvelua, tulipa turha reissu. No, toki jos on ylimääräistä aikaa. Itselläni ei ole.
Samanlaisia kokemuksia Porvoosta. Autosalvassa ja Laakkosella saa kävellä ihan rauhassa, jos on kova pakkanen voi mennä lämmittelee.
Tuttua samasta Kia ja WV merkki liikkeestä; perse ei nouse, eikä huomata-tervehditä; jää mielikuva heti, että tuohon kauppaan en mene.
Moi Petri. Olen juuri aloittanut automyyjän työt ja toivon, että en itse syyllisty vastaaviin virheisiin. Olisin valmis auttamaan sinua tuossa auton vaihdossa, mikäli se vielä on ajankohtainen. Ilmeisesti Kia Sorento on se auto, minkä haluat ostaa? Oletko koskaan miettinyt saman konsernin autoa, eli Hyundai SANTA FE:tä. Hinnaltaan hyvin samassa luokassa kun Kia ja siinä on myös tilaa 7:lle henkilölle. Laitan tähä linkin autosta, niin pääset siihen tutustumaan. Terveisin Vesku
http://www.artonauto.fi/uudetautot/?manufacturer=Hyundai%7Cpv&id_type=886
On se kumma, että näitä samoja kliseitä jaksetaan toistaa vuodesta toiseen: autokaupasta ei saa palvelua, ei miehet,
ei naiset, automyyjät vain kaivelee ne-
näänsä ja kertoilee kopeissaan hauskoja
juttuja toisilleen, siitähän se leipä lähtee.
On se kumma, että kuitenkin tässä maassa myydään yli 100.000 kpl uusia ja useita satoja tuhansia käytettyjä, kukahan ne oikein myy. Joka alalla on varmasti korjattavaa mutta enpä tunne toista alaa, jolla asiakastyytyväisyyttä tutkittaisiin yhtä tarkkaan ja kehitettäisiin toimintaa sen pohjalta kuin autoala. Automyyjä on sitä yhteiskunnan alinta pohjasakkaa ja kaikkien halveksima ja kaikilla on joku mehukas ”totuudenmukainen” tarina kerrottavana kuinka rahat oli taskussa valmiina mutta kun ei se myyjä vaan myy. Valitettavan usein ostajalla on joku varma hintamielikuva vaihtoon annettavasta autosta ja jos tämä ei toteudu niin palvelu on huonoa tai sitä ei ole ollenkaan. Annetaan arvo tällekin ammattikunnalle, kovaa työtä se on, joka ammattikuntaan mahtuu niitä heikkoja yksilöitä mutta ei yleistetä sitä koko porukkaan.
Kiitos Hessu kommentista. Minun mielestäni myyjän ammatti on todella tärkeä ja arvostan hyviä myyjiä todella paljon. Ei myytävällä tuotteella sinänsä ole väliä ja siksi en itse luokittele automyyjiä eri ammatiksi kuin minkä muunkaan tuotteen myyjää.
Itse kuvasin blogissani kaksi kertaa, jolloin itse myyntityö on loistanut poissaolollaan. Kyse on yhdestä liikkeestä, joten olet oikeassa, että kokemukseni ei ole yleistettävissä koko alaan. Sen sijaan tämän blogin ilmestymisen jälkeen minuun on ottanut yhteyttä nelisen eri myyjää – kaikki todella ammattimaisia ja palvelualttiita.
Toisaalta pyrin herättämään keskustelua asioista, joissa koen, että hukataan resursseja, myyntiä tai tehdään huonoa laatua. Näistä voimme kaikki aina oppia.
– Petri
Olin vuosia sitten hankkimassa uutta työsuhdeautoa ja menin merkkiliikkeeseen melko varmana siitä minkä auton haluan. Ei olisi tarvinnut paljon yrittää myydä. Tiesin sen automallin olleen ihan hiljattain tekniikkalehden vertailussa. Pyörin siinä kiinnostavan mallin ympärillä ja minua tuli jututtamaan avuliaan ja ystävällisen oloinen nuori mies, jonka rinnassa oli nimikyltti ja sen alla ”harjoittelija”. Hän vastaili kysymyksiini ja oli selvästi kiinnostunut tarjoamaan minulle haluamiani tietoja. Kun kerroin että auto tulisi työsuhdeautoksi ja kysyin siihen hankintatapaan liittyvistä yksityiskohdista, koska se oli itselleni ensimmäinen työsuhdeauto, hän sanoi että ei ole aikaisemmin työsuhdeautoasioita hoitanut ja kutsui paikalle kokeneemman kollegan.
Tämä rehvakkaan oloinen kollega tuli paikalle ja suhtautuminen asiakkaaseen oli aivan toinen kuin harjoittelijan. Tuli sellainen tunne, että kokeneempi kollega arvioi minut heti ensinäkemältä renkaanpotkijaksi, joka tuskin ostaa mitään. Asenne oli hyvin ylimielinen. Yritin silti saada asiaa eteenpäin ja keskustelimme jonkin aikaa kun sitten muistin, että kyseinen malli oli ollut lehden vertailussa. Kysyin sattuisiko heillä olemaan sitä lehteä, jotta voisi lukea mitä siellä kirjoitettiin. Kokeneemman automyynnin estäjän vastaus kuului suunnilleen näin: ”Tämä ei kuule ole mikään kirjasto, jonne tullaan lehtiä lukemaan”.
Oli lähellä, että kävelen kaupasta ulos ja menen jonnekin muualle. Vieressä keskustelua kuunnellut harjoittelija punoitti häpeästä kollegansa käyttäytymisen vuoksi ja sai pelastettua tilanteen ottamalla asian hoitamisen taas omiin käsiinsä. Kokeneempi autokaupan estäjä poistui takavasemmalle, varmaan sinne muiden autokaupan estäjien reviirille kaskuja kertomaan. Puhuin harjoittelijan kanssa vielä hetken ja sanoin, että haluan tällaisen auton. Nuori mies ymmärsi, että sen autokaupan estäjän puheille minua ei enää kannattanut viedä, vaan vei minut paljon asiallisemmin käyttäytyvän henkilön luokse, jonka kanssa hoidimme kaupanteon loppuun, koska harjoittelijalla ei ollut siihen vielä osaamista ja valtuuksia. Ilman sitä harjoittelijaa olisin mennyt ostamaan auton jostain muualta. Jos harjoittelija on pysynyt automyynnin parissa, toivon että on pysynyt poissa autokaupan estäjien ringistä.
Minä olen jättänyt lokakuussa Volvon liikeeseen tarkat toiveet siitä, minkälaisen auton me vaimoni kanssa haluamme. Kysymys on vähän ajetusta, uudehkosta autosta, juuri sellaisesta, joita on näkynyt liikkeen mainoksiin ilmestyneen. Mutta myyjä ei ole meihin ottanut mitää yhteyttä. Tavatessamme hän otti meidän molempien sähköpostiositeet ja puhelinnumerot, joten keinovalikoiman vähyyteenkään ei voi vedota.
Pahinta tässä on se, että näitä liikkeitä ja myyjiä on kaupungissamme muitakin. Kysymys on siis tavasta toimia, ei yksittäisen papaerilappusen mahdollisesta katoamisesta tai jostakin muusta selityksestä.
Juuri näin! Kiitos hyvästä blogista. Viime kesänä kiertelin autoliikkeitä Raisiossa ja suurimmassa osassa myyjä ei juurikaan vaivautunut paikalle, vaikka ainakin omasta mielestäni olen ihan maksukykyisen oikeushenkilön näköinen. Erityisesti haluaisin nostaa esiin Raision Kamuxin, jossa 3 myyjää istui pöytiensä takana ja kukaan ei tullut edes tervehtimään?! Eli joku on mennyt pieleen ihan jo kotikasvatuksessa, myyntikoulutuksesta puhumattakaan.
Hyvä juttu. Kaiken huippu on noi nettiautoissa pyörivät autokauppojen autot. On kyllä kaikenlaista linkkiä ja ruksattavaa laatikkoa, oletko kiinnostunut, lähetä viestiä. Sitten kun lähettää viestiä niin ei edes vaivauduta vastaamaan sähköpostiin, puhumattakaan soitosta. Voihan se olla, että siitä myytävästä autosta on ”varmat kaupat” tulossa tms. ja ei kiinnosta vastailla. Se vaan on niin, että se asiakas ei välttämättä enää koskaan ota yhteyttä tuollaiseen firmaan loppuelämänsä aikana. Jokaiseen yhteydenottoon on jokin vastaus annettava.
Juuri ostimme mieheni kanssa auton ja kävimmekin useassa liikkeessä katsastamassa eri merkkejä ja malleja. Jokaisessa paikassa, missä kävimme yhdessä, saimme hyvää palvelua ja lopulta ostimme auton liikkeestä, missä saimme aivan erinomaista palvelua perjantai-iltana sulkemisajan jälkeen. Pohdimme tätä palveluasiaa ja tulimme siihen tulokseen, että mies voi mennä autokauppaa viettämään aikaa, mutta jos on vaimo mukana, ollaan liikkeellä jo tosimielellä, jolloin myyjänkin kannattaa vaivautua. Eli ottakaa ensi kerralla ostoksille vaimo mukaan tai vaikka naispuolinen työkaveri, jos se vaikka parantaisi palvelua!
Samanlainen tarina itselläkin. Satumaisen nousukauden aikaan vuonna 2007 minä ja kaverini, kummatkin autokuumeisia toimitusjohtajia, kävellään rahat näppejä polttaen katsomaan autoa (noihin aikoihin oli helppoa olla tj, kun tilauksia & fyrkkaa tuli ovista ja ikkunoista) . Kokemus oli ihan samanlainen, vitsailtiin uusien autojen cruise- ja automaattimyyntitoiminnoista ja siitä että pitääkö täällä kylmästi ilmoittaa, että emme poistu liikkeestä ennenkuin kaverilleni on myyty auto. Oli se jotenkin surkuhuipaisaa. Toisen kerran sama kävi jokunen vuosi myöhemmin, kun katselimme vaimon kanssa uutta perheautoa.
Mutta noiden jälkeen olen ostanut kaksi autoa ja kummassakin tapauksessa myyjä on tehnyt hommat hyvin, toisella kerralla jopa erittäin ammattimaisesti. Menimme katselemaan yhtä uudehkoa ja niukalti varusteltua autoa, mutta myyjä ohjasikin ovelasti samanlaisen ja samanhintaisen, mutta pari vuotta vanhemman ja huomattavasti paremmin varustellun yksilön paikkeille. En edes huomannut sitä siinä, koeajoin auton kaikilla herkuilla ja kaupat syntyivät lähes samoin tein.
Jälkikäteen mietin että kyllä se myyjä osasi homman, se oikeasti tiesi että pari vuotta vanhempi auto kaikilla varusteilla on parempi kuin se mitä olin tulossa katsomaan. Eikä hän sitä mitenkään tuputtanut vaan hoiti homman ilman että huomasinkaan.
Näin jälkikäteen sitten aloin miettimään että miten tähän autoon oikein päädyinkään. Siten, että myyjä osasi hommansa. Kävin koeajamassa toisessa liikkeessä semmoisen niukasti varustellun ja olihan se aika karu. Sen ostamista olisi pitänyt kyllä miettiä todella pitkään.
Paluuviite: Miten ruotsalainen myyjä nappasi 15% Suomen markkinoista – yhdellä sähköpostilla | Perjantaikokin blogi