Herkullista joulua ja maistuvaa vuotta 2010!

Yllätin itse itseni kirjoittamalla viime perjantaina lomailuaikeista. Jäin kiinni itselleni jo viikon puolivälissä miettimästä blogin aihetta ja reseptejä. Kynä kirjoitti lomailmoituksen, jota aivot eivät rekisteröineet. Siksi oli taas torstai-iltana tartuttava toimeen.

Tällä kertaa annan kyllä ammattilaisten hoitaa homman – olen jälleen ulkoistanut tarinankerronnan. Monet laittoivat postia viime perjantain jälkeen, että jäävätkö he nyt vaille jouluruokavinkkejä. No ette jää! Saatte kerralla kahdeksan herkullista reseptiä, jotka tuovat kunnon joulutunnelman.

Reseptit laati Herrankukkaron emäntä Anja ja tarinan kirjoitti Minna Nevalainen Avusta. Voit joko ostaa uusimman Apu-lehden tai klikata alta.

Hyvää joulua! Nyt vaikenen pariksi viikoksi.

Perjantaikokki

Lue tarina ja reseptit Avun nettisivuilta


Mitä syödä uutena vuotena?

Seuraavassa Apu-lehdessä on esittelyssä Perjantaikokin uudenvuoden menu. Tästä en enää muistuta, joten osta joko lehti tai vieraile välipäivinä osoitteessa http://www.apu.fi. Ovat luvanneet laittaa senkin tarinan nettiin.

Onnistumisten resepti – Limoncello-hedelmäsalaattia

Tämä on ollut hyvä vuosi. Lama on painanut päälle kuin höyryjuna, mutta sillä(kin) on ollut meillä moneen asiaan positiivisen tervehdyttävä ja yhteen hitsaava vaikutus. Nyt on yrittäjähenki arvossa arvaamattomassa! Toki jos oikein pikkutarkasti peruutuspeiliin tiirailee, niin monta kiperääkin tilannetta mahtuu vuoteen. Mutta mitä niitä enää murehtimaan! Ne ovat menneitä ne ja etääntyvät koko ajan pienemmiksi pisteiksi kun samalla etulasista häämöttävät mahdollisuudet vain kasvattavat kokoaan.

Vastoinkäymisissä on yksi loistava ominaisuus. Etukäteen murehtiminen on aivan turhaa ja jälkikäteen voivottelu se vasta hapen hukkaamista onkin!

Oma vuoteni on huipentunut viikon sisällä jo kahteen unohtumattomaan kokemukseen – mahaa ja mieltä on ravittu varsin ensiluokkaisilla eineillä. Hyvä ystäväni, huippukokki Nurkka daameineen vei minut ja vaimoni erikoisillalliselle Helsingin kattojen ylle, Savoyhin. Savoy on paikka, johon harva pääsee ikinä elämässään. Savoy on todellinen suomalaisen ruokakulttuurin legenda ja tyyssija. Tunsin itseni ansaitsemattoman etuoikeutetuksi.

Itsenäisyyspäivän aattona istuimme Marskin pöydän välittömässä läheisyydessä ja nautimme 13 ruokalajin gourmetilotulituksen. Oli siinä kuulkaa Perjantaikokilla alahuuli herkistyksestä lerpallaan, kun eteen tuotiin toinen toistaan upeampia herkkuja. Söimme piikkikampelaa, peltopyytä, marjakohokkaita ja vaikka mitä. Illan kruunasi vierailu juuri uusittuun Savoyn keittiöön. On se vaan upeaa seurata huippuammattilaisia huippukeittiössä. Kyseessä on kokemus, jota en helpolla unohda. Kiitos, ystäväni.

Toisen huipun saavutin tiistaina, kun otin toisen kokin, Positiivarien Jussin, haasteen vastaan ja yritin selvitä illan hänen ja Wilson Kirwan kanssa samalla lavalla juontajana. Sigyn-saliin oli kokoontunut pitkälti toistasataa kuulijaa ihmettelemään onnistumisen kierrettä ja asenteen merkitystä.

En tuntenut Wilsonia lainkaan ennen tilaisuutta. Olin kyllä nähnyt hänet TV:ssä juoksuradalla ja tanssiparketilla. Maine oli toki kiirinyt Turkuunkin ennen miestä – vaikka nopea on mieskin.

Savannien savimajojen satusetä kaappasi meidät kaikki tarinoidensa vangiksi tunniksi, nauroi, pomppi, elehti, esitti leijonaa ja harvahampaista isoisäänsä ja huusi aina välillä ”VOI EEEEIII!” kertoessaan tarinaansa uskomattomasta matkastaan Kenian savanneilta kylmään Suomeen, ”maailman viimeiseen maahan pohjoisessa”, kuten hän oli ennen saapumistaan kuvitellut.

Tehtäväni juontajana oli luonnollisesti kiteyttää Wilsonin sanoma yleisölle, mutta en kyennyt. Se oli mahdotonta. Olin nauranut flunssan veltostamat vatsalihakseni kipeäksi, enkä muistanut enää
puoliakaan tarinoista. Mutta asenne ja ilo jäivät lähtemättömästi mieleeni.

Nyt on aika kiittää teitä kaikkia vuodesta 2009. Tyttäreni täyttää tänään neljä vuotta ja blogini samoin. Perjantaikokki painuu valmistelemaan juhlia ja sitten joululomalle.

Toivon rauhaisaa joulua ja onnistunutta uutta vuotta kaikille lukijoille!

Wilsonin sanoin: ”helpointa on voittaa, kun juoksee kuin hölmöläinen. Silmät kiinni, rautahampaat ulos ja antaa käsien ja jalkojen heilua villisti.”

Perjantaikokki

Palataan asiaan viimeistään perjantaina 15.1.2010

Limoncello-hedelmäsalaattia

Jouluna herkutellaan – mutta jälkiruoka voi olla kevytkin.

AINEKSET

  • 1 iso hunajapomelo*
  • 1 iso omena
  • 1 banaani
  • 2 mandariinia
  • 1 granaattiomena
  • 8 cl Limoncello-likööriä
  • 2 dl Ben&Jerry’s Cookie Dough –jäätelöä**

*Hunajapomelo on appelsiinia muistuttava, iso keltainen hedelmä, jossa on paksut kuoret. Sitä tavataan villinä Malesiassa. Maku muistuttaa greippiä, mutta ei ole läheskään niin kirpeä. Hunajapomelo ei ole vielä tunnettu kovin hyvin Suomessa, mutta sitä myydään hyvinvarustetuissa ruokakaupoissa (lähde: wikipedia). Vaihtoehtoisesti voit käyttää appelsiineja ja greippejä.
**jäätelönä voit käyttää myös tavallista vaniljaa, mutta todellisen luksushedelmäsalaatin saat tällä. Jäätelö on kyllä sikamaisen kallista (n. 10€ / litra), mutta todella hyvää.

VALMISTUS
Kuori hunajapomelo huolellisesti. Lohko hedelmäliha irti siivuina siten, että viipaleiden paksut reunat leikataan irti ja salaattiin käytetään vain hedelmäliha. Kuori omena, puolita, poista siemenkota ja siivuta. Kuori myös banaani ja mandariini ja pilko pieneksi. Halkaise granaattiomena ja kaavi sisältä lusikalla siemenet, jotka tulevat salaattiin. Sekoita hedelmät keskenään isossa kulhossa ja kaada päälle limoncello. Annostele lasimaljoihin ja tee kahdella lusikalla pinnalle jäätelöstä pieni pallo. Tarjoa heti.

Lapsuuden makuja – Siideri-sinappipossu

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

  • 4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
  • 1 rkl Dijonin A l’ Ancienne  -vanhanajan sinappia
  • 1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
  • 2 dl kermaa
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki