Aihearkisto: resepti

Mahdoton matikka – Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria

Posted on by

Meinasin aikoinani jäädä vaille tutkintoa, kun inhokkiaineeni matematiikka osoittautui Kauppakorkeassa makuuni liian teoreettiseksi. Siirsin ja siirsin kursseja, kunnes kaksi viimeistä kurssia valmistumisen tiellä olivat pelkkää matikkaa. Onneksi erään hyvän sisäpiiriläisen avustuksella sain vihdoin pakerrettua kurssit läpi ja tutkinnon kouraan.
Viimeisten kuukausien aikana olen pyöritellyt erästä yhtälöä mielessäni päivin öin. Yhtälön lopputulos tarkoittaa elämässäni väistämättä muutosten kevättä, mutta oikean vastauksen saaminen on ollut tuskallisen hankalaa. Johtuneekohan puutteellisesta matematiikan opiskelusta?

Olen tasan kolmekymmentävuotias ja elänyt jo tähän mennessä upean elämän niin perhe- kuin työmielessäkin. Vaimoni kanssa yhteisiä vuosia on takana 14 ja Turun sekä saariston hienoimmissa matkailualan yrityksissä vuosia on kertynyt jo 13. Lapsia on kaksi ja käyntikortissa on useamman vuoden ajan lukenut kolmen yrityksen jonkintasoisen vastuuhenkilön titteli. Minulla on kaikki syyt olla onnellinen – ja niin olenkin.

Yksityiselämässä tavoitteena on aina ollut saada takapenkki täyteen – eli ainakin kolme lasta. Ilolla seuraan asioiden kehitystä tällä saralla siippaani shoppaillessa aktiivisesti äitiysvaatteita. Tiimimme viidennen jäsenen pitäisi liittyä seuraamme toukokuussa. Kaikki on minulla hyvin, mutta silti pohdin asioita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin elämä itse.

Olen viimeiset 13 vuotta elänyt täysillä Vaakahuoneen, Ukkopekan ja Herrankukkaron tunnelmassa. Vastuuni on kasvanut ja olen saanut arvostusta tekemästäni työstä esimiehiltäni. Olen nauttinut joka ikisestä hetkestä näissä upeissa yrityksissä. Olen oppinut mielettömästi. Eräänä oppimisen sivutuotteena mukaan liittyi vielä oma yritys nelisen vuotta sitten. Ikään kuin yritysmaailman oma esikoinen.

Näitä muuttujia olen yrittänyt saada yhtälöön ja tuottamaan oikean lopputuloksen, mutta vaikka kuinka lasken, niin yksi parametri ei oikein istu kaavaan – nimittäin vuorokauden 24 tuntia. Ne eivät millään riitä siihen, että kaikki muut osa-alueet saisivat tasapuolisen ja hyvän kohtelun. Joku kärsii väistämättä. Blogikin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Niinpä tämä päivä, 5.3.2010, on viimeiseni matkailuyritysten täysipäiväisessä palveluksessa.

Palkkatyöt ovat siis takana ja yrittäjän arki edessä. Jatkan yhdessä upean nelihenkisen tiimini kanssa Lyyti-palvelumme kehittämistä. Tavoitteenamme on, ei enempää eikä vähempää, vapauttaa Suomen sihteerit ja assistentit manuaalisesta tapahtumanjärjestämistyöstä. Tulevaisuus näyttää, miten onnistumme.

Jatkakaamme innolla tulevaisuuteen! Haasteita piisaa kaikilla, mutta oikealla asenteella ja yhteistyöllä on ne kaikki voitettavissa.

Perjantaikokki

Yrttistä broileria ja lämpimiä chevrepunajuuria
Talvi on juuresten kulta-aikaa. Punajuuri on edullinen ja herkullinen raaka-aine, joka paistettaessa saa upean, makean maun.

AINEKSET

– 4 kpl broilerin rintaleike
– 10 kpl punajuuria
– 100 g kuoretonta chevreä
– 2 rkl pinjansiemeniä
– 1 rkl kurpitsansiemeniä
– 4 rkl persiljaa tai lehtipersiljaa pilkottuna

Marinadiin:

– 1 rkl timjamia
– 1 rkl salviaa
– 1 sitruuna
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Valmista marinadi: pilko valkosipuli pieneksi. Pese sitruuna huolellisesti ja pilko pieneksi. Sekoita valkosipuli, sitruuna ja yrtit öljyn joukkoon. Lisää broilerin rintaleikkeet, sekoita ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

Paista broileria hetki molemmilta puolilta ja kypsennä uunissa kypsäksi (noin puoli tuntia 200 asteisessa uunissa). Pidä lämpimänä.

Keitä punajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja pilko siivuiksi. Paahda siemeniä kuumalla, kuivalla pannulla hetki. Varo, että ne eivät pala! Paista punajuurisiivuja oliiviöljyssä hetki. Sekoita paahdetut siemenet lämpimien punajuurisiivujen ja käsillä revityn chevren sekä pilkotun persiljan kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla.

Pelastakaa Suomen veitset! – Ruokaisa makkaramunakas

Posted on by

Parturissa on aina aikaa paneutua tutkivan journalismin helmiin. Kohdallani se tarkoittaa useimmiten Tekniikan Maailman selailua, sillä juorulehtiä en kehtaa kouraani kaapata. Tavallisena miehenä yritän lähinnä hakea juttuja testeistä, joissa jokin omistamani koje tai laite olisi pärjännyt. Se on jännä luonteenpiirre ja veikkaan sitä varsin miehiseksi ominaisuudeksi. Mitä lie hyväksyntää sitä hakee omille hankinnoilleen vielä jälkikäteenkin?

Viikolla oli taas olo, että tukka rehotti ja piipahdin parturiin. Pläräsin bongaamaani tekniikka-aviisia vauhdikkaasti, sillä kuontaloni trimmaamiseen ei hirveästi varttia pidempää mene. Katse pysähtyi sivulle, jossa esiteltiin uutta pesukonetta. Keittiötarvikejutut kiinnostavat aina.
Ilo tarinasta ei ollut pitkäikäinen, sillä sen pääaihe oli, että UPO on mennyt asentamaan uuteen pesukoneeseensa erillisen keskikorin, jota se mainostaa nimenomaan teräville keittiöveitsille. Kirosin tempun mielessäni veitsivalmistajien ja -maahantuojien puolesta. Aikamoista karhunpalvelusta UPO on tekemässä Suomen kotitalouksien tärkeimmille työkaluille.

Keittiön tärkein työkalu on terävä veitsi. Hyvin harvalla kotitaloudella veitset kuitenkaan ovat terävät. Olen huomannut tämän mm. vetämilläni kokkikursseilla, joilla suurin ihmetyksenaihe on useimmiten veitsien terävyys. Laastarit kaivetaan esiin usein jo muutaman minuutin pilkkomisen jälkeen. Peruskeittäjä kun on kotona tottunut, että veitsestä ei haavaa tule ja tomaattiin pitää ensiksi pistää reikä, jonka jälkeen sitä sitten sahaillaan siivuiksi ja toivotaan, että sisus ei hirveästi tursoile pihalle. Moni valitseekin mielellään sahalaitaveitsen, koska sillä nyt ainakin sahaamalla saa tulosta aikaiseksi.

Kursseilla käytämme Heirolin edullisinta peruspuukkoa, joka maksaa ehkä puolet Fiskarsin tai jonkun muun Suomibrändipuukon hinnasta. Hinnasta terävyys ei aina ole kiinni, vaan veitsen hoidosta. Tärkein hoito-ohje on, että älä pese veistä pesukoneessa, vaan aina heti käytön jälkeen harjalla ja astianpesuaineella. Kun sen vielä muistaa kuivata keittiöpyyhkeellä ja säilyttää veitsitukissa, niin veitsi pysyy terävänä vuosia.

En ole tehnyt tieteellistä tutkimusta pesukoneen tylsyttävästä vaikutuksesta, mutta vahva empiirinen näyttö teorian tueksi löytyy. Vaakahuone-ravintolamme keittiössä veitsien tiskaaminen koneessa päättyi kuin seinään, kun yleiset veitset keittiöstä poistettiin ja joka kokilla oli omat nimikkopuukot. Jännä juttu, eikö vain? Yksi asia on kiistaton: eivät ne veitset pesukoneessa ainakaan teroitu!

Pitäkää tärkeimmistänne hellää huolta,

Perjantaikokki
Ruokaisa makkaramunakas

Munakkaat ovat loistavia lounasruokia talven hiihtopäiviin. Munakkaan täytteen voit rakentaa omien mieltymystesi mukaan ja hyödyntää vaikka edellisillan tähteitä. Makkara toimii aina!

AINEKSET

– 8-10 isoa kananmunaa
– 4-6 makkaraa (bratwurstia, nakkeja jne.)
– 2 keltasipulia
– 2 tomaattia tai yksi punainen paprika
– 1 dl kermaa
– 2 dl mozzarellaraastetta (tai esim. Oltermannia raasteena)
– 2 rkl voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit siivuiksi ja kuullota ne pehmeiksi miedolla lämmöllä voissa. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää kerma sekä mausteet. Pilko makkarat ja tomaatit tai paprikat pieniksi ja lisää pannulle sipulien kanssa. Paista hetki. Kaada joukkoon munamassa. Pidä levy miedolla ja siirtele munamassaa lastalla kohti keskustaa, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kuorruta munakas juustolla ja odota, että juusto sulaa. Paksu munakas kannattaa valmistaa korkeareunaisessa pannussa miedolla lämmöllä ja laittaa loppuvaiheessa vaikka kansi päälle, jotta massa kypsyy tasaisesti.

Tarjoa maukkaan leivän kera. Ja sitten taas ladulle!

Itseluottamusta kuin pienessä kylässä – Itämaista haukea ja rapukastiketta

Posted on by

Pienen ihmisen oppimiskyky ja –kapasiteetti on käsittämätön. Joka ikinen päivä lapsen aivoihin tulee uutta tietoa määrä, jonka käsittelystä aikuiselle tulisi infoähky alta aikayksikön. Olen ymmärtänyt, että nukkuessa pienellä mielellä on hyvää aikaa työskennellä ja jäsentää opitut asiat omiin lokeroihinsa. Silti tiedonkäsittelykapasiteetti hämmästyttää meidät aikuiset päivästä toiseen.

Oppiminen ei liity vain tietoon, vaan myös taitoihin: fyysiseen tekemiseen. Opetimme viime viikolla lapsiamme hiihtämään ja laskettelemaan. Ikää tytöllä on hieman yli neljä ja pojalla reilu kaksi ja puoli. Itse aloitin laskettelun kolmivuotiaana, joten uskoin, että nyt on hyvä aika alkaa harjoittelu.

Olin varautunut päiviä kestävään reisirääkkiin, kun lapsia viedään hissillä ylös selkä kyyryssä, polvet koukussa ja alas taas lasketaan lapsi jalkojen välissä. Näin minut aikoinaan opetettiin laskemaan. Vielä mitä! Tyttö hyppäsi alusta saakka itse sompahissiin ja suhaili sekä ylös että alas suvereenisti.

Poika puolestaan osoitti itseluottamuksensa rajattomuuden todetessaan yhden avustetun hissinousun jälkeen, että nyt apu riittää ja itse mennään. Se yritys päättyi kuitenkin lyhyeen, mutta ei tahtia haitannut. Alas haluttiin kuitenkin ilman apua. Minikokoinen laskijanalku käänsi sukset suoraan alarinteeseen ja antoi mennä. Näky muistutti lähinnä suksille nostettua puutarhatonttua, sillä poika tönötti suksien päällä vauhdin kiihtyessä selkä suorana ja kädet sivuilla hievahtamatta.
Päätin kuitenkin hiihtää pojan kiinni ja jarrutin menoa sauvoillani hieman. Seurauksena oli kaamea kirkuna ja huuto: ”EI TARTTE AUTTAA!”

Voit muuten katsoa videon itseluottavaisen laskijan harjoituksista tästä.

Mistä me aikuiset saisimme takaisin saman innon oppia, itseluottamuksen kokeilla ja myös epäonnistua. Olisi se jännää, kun töissäkin kaikki tappelisivat oikeudesta ensiksi kokeilla uutta tietokoneohjelmistoa ja klikkailisi pelkäämättä pätkääkään epäonnistumista. Kun kouluttaja tulisi kurkkimaan olan takaa, huutaisivat aikuisetkin loukkaantuneena, että ei tartte auttaa – kyllä mä tämän jo kohta osaan!

Siinä ei taida olla mitään pahaa, että kasvaa aikuiseksi, mutta säilyttää lapsenmielisyyden…

Ensi viikolla kaikki mäkeen ja ladulle! Osaatte tai ette. Hyvää hiihtolomaa!

Perjantaikokki

Itämaista haukea ja rapukastiketta

AINEKSET
Haukitempurat

– 600 g ruodotonta haukifileetä
– merisuolaa myllystä
– 2 rkl inkiväärimurskaa
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia
– 2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
– paistamiseen 5 dl rypsiöljyä.

Kastike

– 20 kuorimatonta katkarapua
– 2 salottisipulia
– 1 rkl voita
– 1 rkl tomaattipyreetä
– 2 dl vettä
– 3 kevätsipulinvartta
– 2 dl kermaa
– merisuolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS

Valmista ensiksi kastike ja sitten kalat. Kuori katkaravut ja säilytä kuoret. Pilko salottisipulit ja kuullota ravunkuorien kanssa voissa hetki. Lisää tomaattipyree ja kalaliemi. Keitä kymmenisen minuuttia. Siivilöi ja lisää kerma sekä kuoritut katkaravut.  Keitä hetki. Pilko kevätsipulin varret pätkiksi ja lisää kastikkeeseen. Mausta suolalla ja pippurilla ja suurusta tarvittaessa.
Leikkaa ruodottomat haukifileet pikkusormen kokoisiksi siivuiksi. Laita kulhoon ja mausta inkiväärillä ja suolalla.

Valmista tempurataikina. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista. Taikinan pitäisi jäädä löysähköksi.

Upota kalanpalat taikinaan ja nosta sitten kuumaan öljyyn. Nostele rapeaksi paistuneet palat öljystä esimerkiksi lämpimään uunivuokaan, jossa on pohjalla talouspaperia.

Tarjoa rapukastikkeen kera.