Hernekeittoa postissa – Lämmin kana-feta -salaatti

Noudin pari viikkoa sitten postista hernekeittoa. Luit oikein – eli hernekeittoa postista. Se oli pakko noutaa konttorista, koska purkki ei sellaisenaan mennyt luukusta läpi ja postipoika ei ollut viitsinyt lusikoida sitä suoraan laatikkoomme. Arvostan tätä päätöstä ja hain purkin mukisematta.

Avasin paketin ja löysin sisältä varsin retron näköisen ruokapakkauksen. Mieleeni tuli kirjoitukseni ”Elintarvikemuseossa” muutaman vuoden takaa. Tällä kertaa ruoka ei ollut anopin säästämää vuosikertatavaraa, mutta pakkaus oli. Kyseessä oli Jalostajan uusvanha lanseeraus, jossa rokkaan puhallettiin mielenkiintoa lanseeraamalla retropakkaus vuosikymmenten takaa. Pöperö sisällä oli samaa kuin ennenkin.
Itse syön mieluummin itse tehtyä ja vaimonkin mielestä kyseisen talon keitto ei ole purkkihernareiden parhaasta päästä. Ruoka-arvostelu jää nyt siis tekemättä.

Mutta miksi sain hernekeittoa postista? Kirjoitin viime viikolla Hesarin ruokapalstasta ja sen velvollisuudesta pysyä puolueettomana. Ruokatoimittaja Bäcksbackallekin postipoika oli moisen säilyketölkin kiikuttanut, mutta hänpä ei kirjoittanutkaan siitä mitään. Eikä olisi saanutkaan, sillä Hesarin on toimituksellisessa aineistossaan luonnollisesti pysymään mahdollisimman puolueettomana. Kaupallinen puffaaminen tuotetasolla ilman sen kummempaa syytä syö uskottavuutta valtamedialta.

Elintarvikeyritysten markkinointiosastoilla on näemmä kyllästytty lähettelemään ruokanäytteitä isojen talojen toimituksiin ja huomattu, että on toinenkin, epävirallinen tai ”viraali”, kuten ammattitermi kuuluu, kanava kuluttajien sydämiin ja sitä kautta ostoskoriin. Nimittäin internetin vapaaehtoiset sisällöntuottajat, web-päiväkirjan eli blogin pitäjät.

Jostain olen minäkin päässyt tällaiselle listalle ja siksi siis sain hernekeittoa postista. Taidan kiikuttaa purkin mökille, niin anoppi saa sitten syöttää sen joskus ensi vuosikymmenellä epäilyttävien ruokien koekaniinilleen, eli appiukolle. Minä puolestani alan opetella ranskaa. Josko kielen vaihto blogissa parantaisi lahjuksia. Samppanjasta kirjoittelisin nimittäin oikein mielelläni vaikka viikoittain!

Hyvän hernekeittoreseptin löydät muuten täältä. Sopii erinomaisesti talveen!

Rohkea rokan syö,
Perjantaikokki

Lämmin kana-feta -salaatti
AINEKSET 

– 500 g broilerin marinoimattomia paistisuikaleita
– 1 levy Patros-fetaa (n. 150 g)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– 1 punasipuli
– 15 kirsikkatomaattia
– 2 avokadoa
– 1 pieni kesäkurpitsa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä
– tilkka balsamiviinietikkaa
– pinnalle tuoretta basilikaa

VALMISTUS 

Leikkaa avocadot ”halki” seuraten veitsellä kiveä. Irrota puoliskot toisistaan ja poista kivi. Irrota hedelmäliha lusikalla. Halkaise tomaatit ja pilko muut kasvikset suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista sipuleita ja kanoja hetki pannulla oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita muut raaka-aineet uunivuokaan ja pirskottele päälle balsamicoa ja oliiviöljyä sekä mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon paistetut kanat ja sipulit. Leikkaa feta erittäin ohuiksi siivuiksi ja asettele paistoksen pinnalle.

Paista uunissa keskiosassa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä ja juusto sulanut.

Herkullista talviviikonloppua!

Ruokasuomen huipulla – Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Pääsin tutustumaan Helsingin Sanomien ruokatorstain toimittamiseen tammikuun alkupuolella. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että koko homma pyörii kahden ihmisen varassa.

On perjantaireseptistäkin kysytty joskus, että toimittaako tätä joku kokki – valokuvaaja – AD – web designer –tiimi, vai miten homma pyörii. Imarreltuna olen aina vastannut, että kyllä vaan: vaimon kanssa kokataan ja minä hoidan loput. Kauppaan marssiessa arvotaan vain tittelit, että kumpi on tänään mikä.

Mutta aidosti yllätyin, että yhden suurimman ruoka-auktoriteetin toimittaminen tosiaan on tasan kahden ihmisen käsissä (ellei satunnaisia avustajia lasketa). Lisäksi, ainakin toimittaja Katja Bäcksbackan mukaan, heillä on varsin vapaa päätäntävalta juttujen ja linjausten suhteen – kunhan noudatetaan hyvää toimituksellista tapaa. Siis lahjomattomuutta ja objektivisuutta.

Kun Hesarin ruokatorstaissa käytetään jotain uutta raaka-ainetta tai suositellaan jotain tiettyä viiniä, niin käsittääkseni se loppuu aika vauhdilla pääkaupunkiseudun kaupoista. Sivun jutut siis vaikuttavat suoraan osto- ja ruokailukäyttäytymiseemme. Ymmärrettävää sinänsä, mutta aikamoinen vastuu on kahden ihmisen harteilla. Onnekseni sain lyhyen tapaamisen aikana toimittajasta ja toimituksesta varsin järkevän ja asiantuntevan kuvan. Mutta silti on mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos ruokasivustoa (tai itse asiassa mitä muuta isoa mediavaikuttajaa) ohjaisikin jokin muu intressi kuin hyvä toimituksellinen linja.

Suomessa teollisuus ja raha eivät käsittääkseni hirveästi pääse vapaaseen mediaan vaikuttamaan – toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa Berlusconi vie mediaa kuin pässiä narussa. Tai Venäjällä, jossa vääränlaisen lehden toimittaminen on jopa hengen vaarallista. Tästäkin on Suomessakin viime aikoina keskustelua herännyt, mutta ainakin itse uskon valtalehtien tahtoon noudattaa puolueettomuutta.

Sinänsä mediaan toki yritetään vaikuttaa, esimerkiksi lehdistötiedotteilla ja ruokanäytteillä. Yhteistä Helsingin Sanomien ruokatorstailla ja tällä blogilla on, että molempien takana on mies ja nainen sekä molemmat saivat tammikuun alussa hernekeittopurkin postitse. Erojakin on. Esimerkiksi lukijamäärä ja se, että ruokatorstai tuskin kirjoittaa postitse saapuneesta hernekeittopurkista. Minäpä kirjoitan.
Mutta vasta ensi viikolla!

Syöt , mitä luet!

Perjantaikokki

Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Herkkujuustoista tuntuu aina jäävän jämät jääkaappiin. Ne kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa, jos niitä ei enää juustotarjottimelle kehtaa nostaa. Kuten vaikka tässä herkullisessa ja värikkäässä ruoassa!

AINEKSET

– 600 g porsaan kassleria
– 1 iso tomaatti
– 20 basilikan lehteä
– 100 g brie-juustoa (muutkin sulavat juustot käyvät)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– pieni kesäkurpitsa
– 2 valkosipulin kynttä
– 1 iso punasipuli
– pieniä kalamata-oliiveja
– 2 dl kermaa
– 1 rkl lihafondia
– 2 dl vettä
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hammastikkuja, cocktailtikkuja tai keittiölankaa

VALMISTUS

Leikkaa kasslerista 2 cm paksuisia pihvejä, jotka nuijit ohueksi (älä kuitenkaan riko lihaa). Mausta nuijitut pihvit molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Pilko tomaatti siivuiksi. Kääri jokaisen pihvin sisään muutama tomaatin siivu, 4-5 basilikan lehteä ja nokare brietä. Rullaa, taita päät ja kiinnitä paketiksi tikuilla tai langalla.

Paista kääreisiin kaunis pinta oliiviöljyssä ja kaada sitten pannuun kerma, fondi ja vesi. Laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Pilko kaikki kasvikset ja murskaa valkosipuli. Paista ensiksi sipuleja hetki oliiviöljyssä, lisää sitten muut kasvikset. Kun kasvikset vielä rapsahtavat purtaessa, lisää oliivit ja paista hetki.  Tarjoa lihakääryleiden kanssa.

Kaltaisteni seurassa – Poroa ratatouillen kera

Blogit, (”WebLogit” eli niin sanotut  nettipäiväkirjat) – yleistyvät kovaa vauhtia. Blogien lukeminen on mielenkiintoista, sillä kirjoittajat ovat yleensä anonyymejä tai touhuavat ainakin nimimerkin suojassa. Monesta on lisätietoa selvitettävissä muutamalla klikkauksella, mutta tavallaan nautin siitä, että en tiedä missä kirjoittaja asuu, mitä hän työkseen tekee tai miltä hän näyttää. Mielikuvitukseni hoitaa profiloinnin tarinoiden ja blogin tunnelman pohjalta.

Sain 15.1. mahdollisuuden tavata monia toisia ruokabloggaajia, kun Suomen ruokakulttuurin edistämishanke järjesti tapaamisen vuonna 2009 aikana Kuukauden Ruokablogi –palkituille. Meitä kokoontui Helsinkiin toistakymmentä ruoasta tavalla tai toiselle kirjoittavaa bloggaajaa ympäri Suomen.

Aina on hauskaa istahtaa hyvälle illalliselle, mutta varsinkin nyt, kun pöydän täytti toisilleen kovin tutut tuntemattomat. Tiesin monista paljon, vaikka en koskaan ollut tavannutkaan. Juttu lähti lentoon välittömästi, eikä esittelyjä juuri tarvittu.

Yhteistä meillä kaikilla oli ainakin se, että aina kun uusi ruokalaji tuli eteemme, niin kamerat alkoivat soida ja salamat välkkyä. Tarjoilijoita oli etukäteen varoitettu, että 20 hengen seurue koostuu käytännössä vain ja ainoastaan ruokaan tavalla tai toisella hurahtaneista. Olisivat muuten varmasti epäilleet, että kilpailija on lähettänyt matkaan maailman tökeröimmän yritysvakoiluryhmän.

Ruokakulttuuri-ohjelman teema vuonna 2009 oli ”Syödään yhdessä”. Olen kirjoittanut yhdessä syömisen merkityksestä paljon ja olen varma, että siinä on ihmiselon onnen yksi salaisuus.

Syökää yhdessä, myös vuonna 2010!

Perjantaikokki

ps. käy tutustumassa illallisseurani blogeihin!

Poroa ratatouillen kera

Valmistin viikolla ratatouillea ja tarkoituksenani oli kokeilla uutta kypsennystekniikkaa lohelle. Olin sellaisen kaupasta ostavinani, mutta kotiin saakka ei lohi minua seurannut. Pikaisen mietinnän jälkeen sai ratatouille lisämakua oliiveista ja lohi vaihtui poroon. Onneksi jäi kala kauppaan, sillä mainiosti svengasi porokin!

AINEKSET
– 600g jäistä poronpaistia
– 1 kesäkurpitsa
– 1 munakoiso
– 1 iso punasipuli
– 1 pieni purkki kalamata-oliiveja
– 3 isoa tomaattia
– 1 punainen paprika
– 1 valkosipulinkynsi
– tuoretta timjamia
– muutama basilikan lehti
– mustapippuria ja Maldon-suolaa
– 1 dl punaviiniä
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Valmista ensiksi ratatouille. Pilko kaikki kasvikset pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi. Murskaa valkosipuli pieneksi. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä, kuumenna ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää sitten muut kasvikset ja oliivit. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä, mutta eivät mössöä. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.
Leikkaa jäisestä poronpaistista terävällä veitsellä ohuita siivuja tarvittava määrä. Kuumenna pannussa öljyä, lisää porot kuumalle pannulle ja ruskista. Lisää punaviini, mausta suolalla ja pippurilla ja anna viinin kiehua pois.

Sekoita poro ja ratatouille keskenään. Asettele lautaselle halutessasi stanssilla ja koristele basilikan lehdillä.