Kaltaisteni seurassa – Poroa ratatouillen kera

Blogit, (”WebLogit” eli niin sanotut  nettipäiväkirjat) – yleistyvät kovaa vauhtia. Blogien lukeminen on mielenkiintoista, sillä kirjoittajat ovat yleensä anonyymejä tai touhuavat ainakin nimimerkin suojassa. Monesta on lisätietoa selvitettävissä muutamalla klikkauksella, mutta tavallaan nautin siitä, että en tiedä missä kirjoittaja asuu, mitä hän työkseen tekee tai miltä hän näyttää. Mielikuvitukseni hoitaa profiloinnin tarinoiden ja blogin tunnelman pohjalta.

Sain 15.1. mahdollisuuden tavata monia toisia ruokabloggaajia, kun Suomen ruokakulttuurin edistämishanke järjesti tapaamisen vuonna 2009 aikana Kuukauden Ruokablogi –palkituille. Meitä kokoontui Helsinkiin toistakymmentä ruoasta tavalla tai toiselle kirjoittavaa bloggaajaa ympäri Suomen.

Aina on hauskaa istahtaa hyvälle illalliselle, mutta varsinkin nyt, kun pöydän täytti toisilleen kovin tutut tuntemattomat. Tiesin monista paljon, vaikka en koskaan ollut tavannutkaan. Juttu lähti lentoon välittömästi, eikä esittelyjä juuri tarvittu.

Yhteistä meillä kaikilla oli ainakin se, että aina kun uusi ruokalaji tuli eteemme, niin kamerat alkoivat soida ja salamat välkkyä. Tarjoilijoita oli etukäteen varoitettu, että 20 hengen seurue koostuu käytännössä vain ja ainoastaan ruokaan tavalla tai toisella hurahtaneista. Olisivat muuten varmasti epäilleet, että kilpailija on lähettänyt matkaan maailman tökeröimmän yritysvakoiluryhmän.

Ruokakulttuuri-ohjelman teema vuonna 2009 oli ”Syödään yhdessä”. Olen kirjoittanut yhdessä syömisen merkityksestä paljon ja olen varma, että siinä on ihmiselon onnen yksi salaisuus.

Syökää yhdessä, myös vuonna 2010!

Perjantaikokki

ps. käy tutustumassa illallisseurani blogeihin!

Poroa ratatouillen kera

Valmistin viikolla ratatouillea ja tarkoituksenani oli kokeilla uutta kypsennystekniikkaa lohelle. Olin sellaisen kaupasta ostavinani, mutta kotiin saakka ei lohi minua seurannut. Pikaisen mietinnän jälkeen sai ratatouille lisämakua oliiveista ja lohi vaihtui poroon. Onneksi jäi kala kauppaan, sillä mainiosti svengasi porokin!

AINEKSET
– 600g jäistä poronpaistia
– 1 kesäkurpitsa
– 1 munakoiso
– 1 iso punasipuli
– 1 pieni purkki kalamata-oliiveja
– 3 isoa tomaattia
– 1 punainen paprika
– 1 valkosipulinkynsi
– tuoretta timjamia
– muutama basilikan lehti
– mustapippuria ja Maldon-suolaa
– 1 dl punaviiniä
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Valmista ensiksi ratatouille. Pilko kaikki kasvikset pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi. Murskaa valkosipuli pieneksi. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä, kuumenna ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää sitten muut kasvikset ja oliivit. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä, mutta eivät mössöä. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.
Leikkaa jäisestä poronpaistista terävällä veitsellä ohuita siivuja tarvittava määrä. Kuumenna pannussa öljyä, lisää porot kuumalle pannulle ja ruskista. Lisää punaviini, mausta suolalla ja pippurilla ja anna viinin kiehua pois.

Sekoita poro ja ratatouille keskenään. Asettele lautaselle halutessasi stanssilla ja koristele basilikan lehdillä.

6 kommenttia artikkeliin ”Kaltaisteni seurassa – Poroa ratatouillen kera

  1. ”juttu lähti lentoon” on kuvaavasti ja diplomaattisesti sanottu :D. kiitos teillekin mukavasta illasta!

  2. Minäkin tuohon tapaamiseen osallistuneena kiitän teitä kaikkia mukavasta seurasta. Oli hauska löytää blogeille kasvot:-) Minä en ole muuten koskaan tullut ajatelleeksi, miksi joskus lihat neuvotaan laittamaan jäisinä pannulle. Sen ymmärrän, että ne leikataan jäisinä, jotta saadaan ohuita siivuja, mutta että pistetään pannulle jäisinä??? Tuleeko silloin lihaan erilainen rakenne, väri tai joku muu ominaisuus? Opastatko? Eikös siihen sinulla ole ”esimiehenä” jopa velvollisuus;-)

  3. Merituuli: ehkä oikea termi olisi ollut ”matalalento” 😉

    Anu: tämä taitaa mennä ruokafysiikan alueelle… Mutta eikös asian voi nähdä niin, että mitä suurempi on raaka-aineen sisä- ja ulkolämpötilan ero, niin sen raaemmaksi sen voi jättää sisältä. Tarkoitan siis, että jos koko kappale on jäässä, kun sen heittää pannulle, niin ulkopinta ottaa vastaan kuumuuden, mutta se ei siirrykään sisälle samalla vauhdilla, kuin jos raaka-aine olisi esim. tasalämpöinen (huoneenlämpö). Tämä on täyttä spekulaatiota, mutta tällöinhän pystyy ohuenkin lihapalan paistamaan periaatteessa mediumiksi tai jättämään sisältä jopa raa’aksi, vaikka paistopintaan saadaankin kunnon käristys. Jos ohut lihasiivu on taas jo valmiiksi kauttaaltaan 24-asteinen, niin paljoa ei tarvitse pannua näyttää, niin sisältäkin se on ihan kypsä.

    Mene ja tiedä. Mutta ainakin teoriassa näin!

    Petri

  4. Voi sen tietysti noinkin ajatella. Toisaalta kylmä liha viilentää pannun nopeasti, jolloin lihan kypsyminen muuttuu paistamisesta kiehumiseksi. Kysymys on tietysti määrästä. Tässä on selvästi taas yksi myytti testattavaksi;-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s