Kanaa à la Marengo – Vähemmän on enemmän

Jälleen on vuosi päättymäisillään. Tämä on vuoden viimeinen perjantairesepti, sillä vakaa aikomukseni on keskittyä perheeseen ja ruokaan (tässä järjestyksessä) aina 9.1.2009 saakka.

Olisi kovin perinteistä katsoa taaksepäin ja kerrata vuoden kulkua. Tarkistin asian ja näin tein vuosi sitten. Katsotaan tällä kertaa vastavuoroisesti eteenpäin. Mitä on odotettavissa vuodelle 2009?

Vuosi 2009 on monelle suuri kysymysmerkki. Mikäli mediaa on uskominen, niin talous pysähtyy helmikuun paikkeilla ja elämä maapallolta sitä myötä käytännössä lakkaa. Se vaan kuihtuu pois kesään mennessä. En suostu allekirjoittamaan ennustuksia. Uskon, että myös vuonna 2009 ihmiset syövät, juovat, muuttavat, saavat lapsia, korjauttavat autojaan, käyvät lääkärillä, matkustavat ja käyttävät sähköä. Joitakin turhuuksia karsitaan, mutta se on kokonaisuuden kannalta ehkä vain tervettä. Joku saattaa vaihtaa autonsa työmatkalla fillariin – ja se vasta tervettä onkin. Jos sisäfileen joutuu vaihtamaan pataruokiin, niin sekin tuo vain enemmän makua lautaselle. Vähemmän voi todellakin olla enemmän. Kaiken kaikkiaan ei elämän perusta muutu mihinkään. Hyvät pärjäävät ja parhaat selviytyvät voittajina. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan.

Jos jotain voin toivoa vuodelle 2009, niin toivon, että osa maallisen mammonan katoamisesta kääntäisi ihmisten ajatukset niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin? Otapa kynä käteen ja tee oikea lista. Kun lista on valmis, laita se tärkeysjärjestykseen. Mikäli viiden tärkeimmän joukossa on jokin asia, jonka yksistään talouden hidastuminen voi viedä mennessään, niin mietipä uudelleen.

Kävi miten kävi, niin minun listaani ei talouden yskähtelyt vaikuta. Lähden luottavaisena tulevaisuuteen. Tavataan siellä!

Kanaa à la Marengo

Vuonna 1800 Napoleon ylitti Alpit 40 000 miehen voimin ja kohtasi Itävallan joukot Marengon kylän lähellä Pohjois-Italiassa. Napoleon oli hävitä taistelun, mutta onnistui viime hetkillä kääntämään kamppailun edukseen ja selviytyi ratkaisevasta yhteenotosta voittajana.

Tarinan mukaan Napoleonin keittiömestari valmisti alla olevan ruokalajin kärhämän päätyttyä vain taistelukentältä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyneistä raaka-aineista. Tämä edustaa mielestäni ruokaa parhaimmillaan. Yksinkertaista, rustiikkia ja maistuvaa. Resepti on ”Ihana Italian keittiö”-kirjasta, joka siteeraamme keittiössämme tiheään.

AINEKSET
– 1,5 kg broileri paloiteltuna (tai esim. neljä koipireittä)
– 8 rkl oliiviöljyä
– 400 g tomaatteja
– 2 valkosipulinkynttä
– 3 dl kuivaa valkoviiniä
– 4 siivua eilistä maalais- tai paahtoleipää
– 8 jättikatkarapua kokonaisena
– 4 kananmunaa
– 1 rkl etikkaa
– 8 rkl oliiviöljyä
– 2 rkl persiljasilppua koristeluun
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit. Eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi, tee tomaattien pintaan ristiviilto ja upota tomaatit kiehuvaan veteen noin viideksi sekunniksi. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Kuori, poista siemenet ja pilko siivuiksi.

Kaada kattilaan tai pataan loraus oliiviöljyä ja ruskista broileri siinä. Pilko valkosipulinkynnet. Nosta broilerit sivuun ja laita pataan valkosipulit, tomaatit ja valkoviini. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää pataan broileri ja laita pata 190 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Hieman ennen kun broileri on valmis, valmista uppomunat. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi. Lisää veteen etikka ja pyöräytä vettä kauhalla. Riko munat yksitellen veteen, kohtalaisen ripeästi. Keitä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla pois.

Leikkaa leivät kolmioiksi ja paahda runsaahkossa oliiviöljyssä rapeiksi. Poista leivät ja paista vielä jättikatkaravut kypsiksi.

Asettele tarjoiluastiaan broilerit, ravut ja leivät. Nostele reikäkauhalla kastikkeen sattumat ainesten päälle. Voit myös keittää kastiketta halutessasi hieman kokoon. Ripottele pinnalle pilkottu persilja ja tarjoa.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä erinomaista vuotta 2009!

Toivoo

Perjantaikokki

Osso Buco ja linssimuhennos – Juhlien taival

Pienenä kauhistelimme jouluntienoilla syntyneiden luokkakavereiden kohtaloa. Ei kaksia lahjoja eikä kaksia juhlia, vaan kaikki kerralla. Se oli lapsena kova pala.

Esikoisemme Julia syntyi keskellä joulukuuta ja vietti eilen kolmivuotispäiväänsä. Päätin jo syntymähetkellä, että synttäreitä ja joulua ei hänen kohdallaan paketoida samaan, vaan juhlat on juhlittava – molemmille syille omansa. Niinpä odotamme huomiseksi taloa täyteen ystäviä ja kunnon karkeloita. Perjantaireseptille ei sentään erikseen juhlia järjestä, vaikka sekin täytti kolme vuotta reilu viikko sitten.

Lapsena juhlia odotettiin viikkotolkulla ja joskus jännitys purkautui kaikkena muuna kuin ilona. Niin kävi myös meidän ilopillerillemme eilen. Aamulla onnittelulaulua laulavat vanhemmat käännytettiin päättäväisellä, pitkäkestoisella ja kovaäänisellä komennolla suoraan ovelta. Meidät tuntevat arvelevat, että laulun epävireisyydellä saattoi olla osansa asiassa, mutta tasapainottaaksemme tilannetta, oli sylimme täynnä lahjoja. Sekään ei auttanut.

Sattumalta sankarin kolmivuotisneuvola oli synttäreiden aamuna heti kahdeksan jälkeen. Normaalisti neuvolantädit hurmaava juhlakalu halusikin nyt hoitaa tarkastuksen oman kaavansa mukaan. Lasten näköä ei testata E-taululla, vaan taululla, jossa on erilaisia ja -kokoisia kuvioita, kuten palloja, neliöitä ja taloja. Julia halusi nähdä taulussa kaikkea muuta, kuin siinä olevia kuvioita. Kun täti näytti taloa, vastasi Julia ”ruohikko.” Aika tarkka näkö!

Huipennus oli punnitseminen, joka päädyttiin epäonnistuneiden yritysten jälkeen suorittamaan äiti-tytär – yhteissuorituksena. Ensiksi vaa’alla seisoivat molemmat, sitten vain äiti ja pikaisella vähennyslaskutoimituksella saatiin selville samanaikaisesti traktorilla huoneeseen huristavan tyttären paino. Tytär painoi 13,5 kiloa. Äidin painoa en julkista.

Miten me aikuiset sitten käyttäydymme? Usein mekin lataamme juhliin ja juhlallisuuksiin suuria odotuksia, jotka sitten purkautuvat juhlahetkenä erikoisena käytöksenä. Mitä suurempi juhla, sitä herkemmin yliammutut odotukset jäävät toteutumatta. Seuraavan kuukauden aikana on juhlapyhiä vaikka muille jakaa. Ottakaahan rennosti ja muistakaa, että ylenmääräisellä siivoamisella, touhuamisella ja stressaamisella ei sitä joulun rauhaisaa tunnelmaa taata. Hyvällä ruoalla kylläkin…

Osso Buco ja linssimuhennos

AINEKSET

Osso Buco
– 4 kpl naudan potkapalaa
– 2 keltasipulia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 sellerin vartta
– 2 porkkanaa
– 2 kynttä valkosipulia
– 400g purkki tomaattimurskaa
– 3 dl kanalientä
– 3 dl valkoviiniä
– 1/2 sitruunan raastettu kuori
– 2 laakerinlehteä
– 2 dl vehnäjauhoja

Linssimuhennos
– 2 dl punaisia linssejä
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 iso sipuli
– 1 rkl kasvisfondia
– 2 dl vettä
– 2 dl kermaa

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista ensiksi Osso Buco ja anna hautua kypsäksi. Valmista linssimuhennos vasta ennen ruokailua.

Pilko yksi sipuli renkaiksi. Pyörittele potkat vehnäjauhoissa. Kuumenna isohko pannu tai paksupohjainen kattila. Lisää öljy ja ruskista lihat. Lisää sipulirenkaat ja paista hetki. Ota lihat syrjään lautaselle, lisää kattilaan toinen sipuli pilkottuna ja pilkotut porkkanat, sellerit ja valkosipulit. Paista n. 5 minuuttia tasaisesti sekoitellen.

Lisää tomaattimurska, kanaliemi, viini, sitruunankuori raastettuna ja laakerinlehdet. Kiehauta ja lisää lihat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämpöä ja anna hautua hyvin miedolla lämmöllä kaksi tuntia.

Pilko sipuli linssimuhennosta varten. Huuhdo linssit. Paista sipulia hetki oliiviöljyssä. Lisää linssit ja hetken päästä fondi ja vesi. Keitä 6-7 minuuttia. Lisää kerma ja laske lämpöä. Hauduta kypsäksi. Muhenna haarukalla osa linsseistä ja tarjoa osso bucon kera.

Rentoa viikonloppua toivottaen!

Perjantaikokki

***

Teillekin voidaan laittaa tapahtumakalenteri nettisivuille – Tutustu Lyytiin!

Kalkkunapaistia savoijinkaalipedillä ja basmatiriisiä – Uutisia

Tuntuu siltä, että asiat voidaan uutisoida vain kahdella eri tavalla: totuudessa pysyen ja totuuden mielenkiintoiseksi muokaten. Saimme vaimoni kanssa ensikosketuksen julkisuuden otsikoihin nuorina ja viattomina lukiolaisina, kun toimittaja ja kuvaaja lyöttäytyivät kaupungilla seuraamme kesken romanttisen hampurilaisaterian.

Turun Sanomiin oli tulossa teemasivu perhepolitiikasta. Reilun vuoden seurustelleina, täysi-iän vasta saavuttaneina abiturientteina, olimme jostain syystä oiva valinta antamaan näkemyksiä perheasioista. Juttelimme niitä näitä toimittajan kynän sauhutessa. Kerroimme, että haluamme lapsia mieluummin nuorena kuin vanhana – mitä se ikinä sitten tarkoittikaan. Viattomina ja sinisilmäisinä vakuutimme uskoamme tulevaisuuteen ja toisiimme. Lehti tuli ulos sunnuntaina ja olimme yllätykseksemme saaneet melkein puolisivua näkyvyyttä teemasivulla.

Vaimoni vanhemmat ja isovanhemmat olivat palaamassa kyseisenä sunnuntaina etelänmatkalta. Uunituoreet Turun Sanomat olivat ehtineet lentokoneen kyytiin aamulla. Tulevalla appiukolla meinasi mennä gintonicit väärään kurkkuun ja turvallisuussyistä lehteä ei edes näytetty perheen isoisälle. Pelättiin sydämen puolesta.

Lehdessä oli kuvamme isolla. Kaikesta jaarittelustamme vanhempien silmiin pisti esiin yksi teema:

”Haluamme lapsia pikaisesti!”
Oli siinä maanantaina luokkatovereille selittämistä, että emme me aivan kirjaimellisesti niin sanoneet tai aivan heti niitä lapsia ole hankkimassa. Toimittajan tulkintaa…

Toisaalta haastattelussa kerroimme myös, että yhdessä ruokailu on tärkeä perusta perheen toiminnassa. Huomasin huvituksekseni, kun kaivoin tätä kirjoittaessani leikkeen esiin, että lehti ilmestyi 7.12.1997, eli sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan 11 vuotta artikkelista. Nyt on lapsia ja syömme yhdessä – päivittäin. Emme me aivan hakoteillä olleet nuorina ja viattominakaan!

Juttu on tuossa vieressä…

Positiivarien Jussi julisti jokin aika sitten kampanjan positiivisen uutisoinnin puolesta. Lehti kuin lehti tuntuu nykypäivänä hakevan shokkivaikutusta räväköillä, pääasiassa negatiivisilla otsikoilla. Kehitys on epämiellyttävä.

Julkaisimme maanantaina Naantalin Matkailualueen laatumittauksen tulokset kesältä 2008. Olin valmistanut kolmisenkymmentä kalvoa aiheesta. Kalvo toisensa jälkeen kertoi erittäin hyvistä tuloksista, tyytyväisistä asiakkaista ja onnistuneista matkakokemuksista. Keskiarvo oli melkein kaikissa kategorioissa hyvän ja kiitettävän välimaissa.

Turun Sanomien toimittaja ei ehtinyt paikalle, vaan haastatteli Naantalin Matkailun toimitusjohtajaa, Tarja Rautiaista, puhelimessa puolisen tuntia. Tulokset olivat niin hyviä, että selkeästikään toimittaja ei meinannut löytää jutunjuurta. ”Oliko mitään negatiivista”, oli toimittaja kysynyt. Oikein pinnistämällä oli Tarja saanut sanotuksi, että ainoa mieleen tuleva heikentynyt arvo tutkimuksessa oli hieman vähentynyt veneilijöiden määrä vierasvenesatamassa.

Arvatkaas miten huipputuloksemme otsikoitiin seuraavan päivän lehdessä?

”Veneilijöiden määrä Naantalissa väheni”

Siinähän se oleellinen muuten niin onnistuneesta kesästä olikin.

Kalkkunapaistia savoijinkaalipedillä ja basmatiriisiä

AINEKSET

  • 800 g kalkkunanpaistia
  • pieni savoijinkaali
  • 75 g salamia
  • 1 sipuli
  • 2 dl basmatiriisiä
  • 4 dl vettä
  • 1 rkl kapriksia
  • karkeaa Dijon-sinappia (sitä, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina)
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä kaalia runsaassa, suolalla maustetussa vedessä noin 15 minuuttia. Ota vedestä ja anna jäähtyä ja pilko siivuiksi. Hiero paistin pintaan suolaa, mustapippuria ja sivele paisti sinapilla. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ota paistoliemi talteen.

Keitä riisi. Sekoita joukkoon kaprikset ja pidä lämpimänä.

Pilko sipuli ja salami pieneksi. Paista keskenään, kunnes sipuli on kullankeltainen. Lisää joukkoon kaali sekä kalkkunasta valunut paistoliemi.

Tarjoa siivuiksi leikattu paisti kaalipediltä riisin kera.

Itsenäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Tapahtumakalenteri verkossa kertoo asiakkaillesi mitä teillä tapahtuu. Tutustu Lyytiin!