Tuntuu siltä, että asiat voidaan uutisoida vain kahdella eri tavalla: totuudessa pysyen ja totuuden mielenkiintoiseksi muokaten. Saimme vaimoni kanssa ensikosketuksen julkisuuden otsikoihin nuorina ja viattomina lukiolaisina, kun toimittaja ja kuvaaja lyöttäytyivät kaupungilla seuraamme kesken romanttisen hampurilaisaterian.

Turun Sanomiin oli tulossa teemasivu perhepolitiikasta. Reilun vuoden seurustelleina, täysi-iän vasta saavuttaneina abiturientteina, olimme jostain syystä oiva valinta antamaan näkemyksiä perheasioista. Juttelimme niitä näitä toimittajan kynän sauhutessa. Kerroimme, että haluamme lapsia mieluummin nuorena kuin vanhana – mitä se ikinä sitten tarkoittikaan. Viattomina ja sinisilmäisinä vakuutimme uskoamme tulevaisuuteen ja toisiimme. Lehti tuli ulos sunnuntaina ja olimme yllätykseksemme saaneet melkein puolisivua näkyvyyttä teemasivulla.

Vaimoni vanhemmat ja isovanhemmat olivat palaamassa kyseisenä sunnuntaina etelänmatkalta. Uunituoreet Turun Sanomat olivat ehtineet lentokoneen kyytiin aamulla. Tulevalla appiukolla meinasi mennä gintonicit väärään kurkkuun ja turvallisuussyistä lehteä ei edes näytetty perheen isoisälle. Pelättiin sydämen puolesta.

Lehdessä oli kuvamme isolla. Kaikesta jaarittelustamme vanhempien silmiin pisti esiin yksi teema:

”Haluamme lapsia pikaisesti!”
Oli siinä maanantaina luokkatovereille selittämistä, että emme me aivan kirjaimellisesti niin sanoneet tai aivan heti niitä lapsia ole hankkimassa. Toimittajan tulkintaa…

Toisaalta haastattelussa kerroimme myös, että yhdessä ruokailu on tärkeä perusta perheen toiminnassa. Huomasin huvituksekseni, kun kaivoin tätä kirjoittaessani leikkeen esiin, että lehti ilmestyi 7.12.1997, eli sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan 11 vuotta artikkelista. Nyt on lapsia ja syömme yhdessä – päivittäin. Emme me aivan hakoteillä olleet nuorina ja viattominakaan!

Juttu on tuossa vieressä…

Positiivarien Jussi julisti jokin aika sitten kampanjan positiivisen uutisoinnin puolesta. Lehti kuin lehti tuntuu nykypäivänä hakevan shokkivaikutusta räväköillä, pääasiassa negatiivisilla otsikoilla. Kehitys on epämiellyttävä.

Julkaisimme maanantaina Naantalin Matkailualueen laatumittauksen tulokset kesältä 2008. Olin valmistanut kolmisenkymmentä kalvoa aiheesta. Kalvo toisensa jälkeen kertoi erittäin hyvistä tuloksista, tyytyväisistä asiakkaista ja onnistuneista matkakokemuksista. Keskiarvo oli melkein kaikissa kategorioissa hyvän ja kiitettävän välimaissa.

Turun Sanomien toimittaja ei ehtinyt paikalle, vaan haastatteli Naantalin Matkailun toimitusjohtajaa, Tarja Rautiaista, puhelimessa puolisen tuntia. Tulokset olivat niin hyviä, että selkeästikään toimittaja ei meinannut löytää jutunjuurta. ”Oliko mitään negatiivista”, oli toimittaja kysynyt. Oikein pinnistämällä oli Tarja saanut sanotuksi, että ainoa mieleen tuleva heikentynyt arvo tutkimuksessa oli hieman vähentynyt veneilijöiden määrä vierasvenesatamassa.

Arvatkaas miten huipputuloksemme otsikoitiin seuraavan päivän lehdessä?

”Veneilijöiden määrä Naantalissa väheni”

Siinähän se oleellinen muuten niin onnistuneesta kesästä olikin.

Kalkkunapaistia savoijinkaalipedillä ja basmatiriisiä

AINEKSET

• 800 g kalkkunanpaistia
• pieni savoijinkaali
• 75 g salamia
• 1 sipuli
• 2 dl basmatiriisiä
• 4 dl vettä
• 1 rkl kapriksia
• karkeaa Dijon-sinappia (sitä, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina)
• merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä kaalia runsaassa, suolalla maustetussa vedessä noin 15 minuuttia. Ota vedestä ja anna jäähtyä ja pilko siivuiksi. Hiero paistin pintaan suolaa, mustapippuria ja sivele paisti sinapilla. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ota paistoliemi talteen.

Keitä riisi. Sekoita joukkoon kaprikset ja pidä lämpimänä.

Pilko sipuli ja salami pieneksi. Paista keskenään, kunnes sipuli on kullankeltainen. Lisää joukkoon kaali sekä kalkkunasta valunut paistoliemi.

Tarjoa siivuiksi leikattu paisti kaalipediltä riisin kera.

Itsenäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Tapahtumakalenteri verkossa kertoo asiakkaillesi mitä teillä tapahtuu. Tutustu Lyytiin!