Markkinointia ameriikan malliin – Vitello grigliata con patate fritte – Grillattua vasikkaa ja paistetut perunat

Olen luonteeltani markkinoija ja teen sitä myös työkseni. Siksi seuraankin mielenkiinnolla kaikkea alaan liittyvää. Viime vuosina olen vannonut lähinnä sähköisten kanavien nimiin, mutta pitänyt kuitenkin mieleni avoimena muullekin.

Viikolla tuli nostalginen olo, kun posti kantoi kotiin vanhan kunnon postimyyntikuvaston. Harmi, kun kyseessä ei ollut aito ja alkuperäinen Kuponkiuutiset, mutta samaa tasoa kuitenkin. Kuvastoa oli suorastaan hupaa selata. Se oli kuin ostos-TV postilaatikkoon kannettuna. Ihanan kätevää!

Tuotevalikoima näytti yhtä tuoreelta kuin Ruotsin armeijan ylijäämäliha puolalaisen ravintolan lounaspöydässä. Kaiken huippu oli kuitenkin sutjakka käännöstyö. Teksti oli käännetty ilmeisesti ruotsista ja mahdollisesti jopa jollain käännösohjelmistolla. Oma suosikkini oli ”City Boots –kengät”, jotka sopivat kuvaston mukaan juhlaan ja metsään. Aivan kaikkeen. Ne voi jopa pestä hanan alla. Markkinointiteksti kuului näin:
Niillä bootseilla on ollut kova kysyntä ja nyt vihdoinkin saamme tarjoa uuden erän. Lähes et tunnekaan City Boots saappaita jalassasi… …keinoturkista vuori takaa että jalkasi eivät vilustu.” 

Olin myyty. Hintakin vain 19,95 ja kaupan päälle kaksi vetoketjua, jotka takaavat helppouden laittaa jalkaan. Kuvassa demonstroitiin niiden joustavuus: ne voit jopa rullata vaikka taskuun! Pakko olla laatusaappaat. Tilasin vaimolta heti parin joululahjaksi. Ei ottanut minua todesta.

Ehdoton ykkönen liippasi kuitenkin rakasta harrastustani – kokkailua. Kuvastosta sai tilata Quick Bake –pikakypsennysastian. Se on välttämätön kaikille, jotka haluavat valmistaa paistettuja perunoita mikroaaltouunissa. Ja kukapa ei haluaisi – niin helppoa ja maistuvaa siitä tulee. Astia oli muovitähti, jonka sakaroille voi laittaa neljä perunaa ja sitten nostaa sen mikroon. Hulvaton!

Lapsena kuvastojen selaaminen oli lempipuuhaa. Veljessarjan kanssa jaoimme parhaat palat ja hupaisimmat tuotteet naurujen kera. Kun meistä yksi muutti pois kotoa, kauas emäkaupunkiin Kuopioon opiskelemaan, keksimme hyödyntää kuvastoja muulla tavoin. Leikkasimme niistä ”Postimaksu maksettu, vastauslähetys” –lappuja ja lähettelimme veljellemme kuulumisia kaukaa etelästä postikortteina. Muutimme vain osoitteen, etteivät terveisemme menneet kuvastofirman tilausosastolle ja liimasimme ”Postimaksu maksettu”-laput postimerkin paikalle. Kätevää, edullista ja sporttisen eleganttia – sanoisi kuvastojen tekstimaakari.

Homma toimi hyvin parisen kuukautta. Sitten veljemme opiskelijaboksin ovikello pärähti. Soittajana oli Kusti Postista. Sanoma oli selkeä. ”Jos herra ei oikeasti pyöritä neljää eri postimyyntifirmaa tässä yksiössä, niin sanohan sukulaispojillesi, että Kustia ei enää naurata.”

Siihen loppui elegantti, loistavan miehekäs ja pohjoiseen ilmastoon sopiva harrastuksemme. Mutta palo markkinointiin jäi…

Vitello grigliata con patate fritte – Grillattua vasikkaa ja paistetut perunat

Nyt on nimi hankalampi kuin ruoka. Tämä klassikko kuuluu italialaisen keittiön yksinkertaisimpiin herkkuihin. Salaisuus on perunoiden miedossa paistamislämmössä ja erinomaisessa lihassa. Harmillista, kun vasikkaa saa niin harvoin Suomessa. Mutta vasikan voit korvata ohuilla naudanlihapihveillä paremman puuteessa.

Tilaa Perjantairesepti sähköpostiisi, niin saat reseptin helposti tulostettavassa PDF-muodossa joka viikko.

AINEKSET
–    4 ohutta vasikanleikettä
–    8 isoa keitettyä perunaa
–    ½ sitruuna
–    lehtipersiljaa
–    ½ dl öljyä
–    2 rkl voita
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä
 
VALMISTUS
Pilko kylmät, keitetyt perunat peukalon pään kokoisiksi. Paista miedolla lämmöllä öljy-voi –seoksessa rapeiksi ja kullanruskeiksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja halutessasi yrteillä. Grillaa tai paista vasikanleikkeitä hetki kummaltakin puolelta. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden ja sitruunasiivujen kera. Pilko pinnalle vielä reilusti lehtipersiljaa.


Syksyistä viikonloppua!
Perjantaikokki

Kulttuuria se on juhliminenkin – Currysilakat uunista

Täytin viime maanantaina kolmekymmentä. Kinkereitä vietettiin edeltävänä viikonloppuna. Kutsuin karkeloihin lähimmät ystävät ja perheenjäsenet. Koska myös vaimo saavutti tuon 30-vuoden rajapyykin kesällä, päätimme järjestää oikein todelliset merkkipäivät. Kuusikymppiset.

Mietin, mitä kunnon kuusikymppisillä tehdään. Muistelin omaa lapsuuttani ja paikallisen maamiesseuran merkkimiesten suuria juhlapäiviä. Kuusikymppisillä kuuluu jakaa viirejä – sen muistin. Mitä useamman viirin (tai pöytästandardin, kuten juhlassamme opimme) juhlakalu saa, sitä merkittävämpi persoona hän on. Ja toisaalta, puheita pitää olla. Pitkiä, kuivahkoja ja juhlakalua vain etäisesti koskettavia. Laitoimme siis tilaukseen sekä viirejä että puheita. Myös kuorolaulu oli sallittu.

Saimme, mitä tilasimme: pitkiä puheita luettuna suoraan Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmasta. Jo kuopattujen kuntien kunniaviirejä, anteeksi stanfaareja, tuli toistakymmentä. Haitarilla säestettyä tunteikasta kuorolauluakin kuultiin. Kolmikymmenvuotiaiden hittikamaa. Eniten lämmitti kuitenkin ystäviemme täydellinen heittäytyminen teemaan. Oli kansallispukua, kiilltäväksi persauksista kulahtanutta seitsemänkymmentäluvun rippipukua ja mauttomia kravaatteja. Tunnelma oli kuin pahimmissa kahdeksankymmentäluvun pönötysjuhlissa, joissa tunnelmaa piristi vain tahallaan nuotin vierestä viulua vinguttanut sukulaispoika.

Juhlamme teema oli tietenkin sarkastishumoristinen ja kaikki vieraamme olivat sen ymmärtäneet. Ajauduimme illan aikana keskustelemaan suomalaisesta juhlaperinteestä ja muutamat minua vanhemmat muistivat omasta lapsuudestaan nyt replikoimamme teeman täytenä totena.

Vertasin juhlakulttuuria juuri kokemaani italiakulttuuriin. Siellä häissä kaikki (sulhanen mukaan lukien) parveilivat kirkon käytävillä iloisesti toisiaan tervehtien ja kuulumisia vaihtaen aina siihen saakka, kunnes ovet aukesivat ja morsian yskäisi vienosti pyytääkseen käytävää vapaaksi. Suomessa kirkkoon kävellään nöyränä, sivuille vilkuilematta ja vaikka se kaikkein paras kaveri istuisi penkin päässä, niin häntä tervehditään korkeintaan miedolla nyökkäyksellä sekä ymmärtävällä katseella. Kätellä ei, keskustelusta puhumattakaan.

Arvelimme kuitenkin tämänkin kulttuurin jo muuttuneen ja kuuluneen aikaan mauttomien kravaattien ja eliniän kestävien pukujen. Elin uskossa kolmisen päivää, kunnes näin kauppalehdessä syntymäpäiväilmoituksen . Eräs oikeasti 60-vuotta täyttävä toimitusjohtaja oli printannut kuvansa ja syntymäpäiväilmoituksensa lehteen. Kuvassa herra on kuin tuomiota odottava ja tekstikin kehoittaa riehakkaasti iloitsemaan: ”Avoimet ovet klo 14 – 17. Ei lahjoja. Ei puheita.”

Kuullostavat kivoilta juhlilta. Standaareja varmaan tulee pöytäkaupalla. Ilman puheita, korkeintaan murahduksen kera. Oi jospa oisin saanut olla muuukaaanaaaa…

Currysilakat uunista
Mukailtu Tinan tapaan –kirjasta

AINEKSET
– 600 g silakkafileitä
– 2 dl majoneesia
– 1/2 limen kuori
– ½ dl maitoa
– ½ rkl kapriksia
– 1 dl purjosipulia
– 1 dl persiljaa
– suolaa ja valkopippuria
– dijon-sinappia
– currya 1 tl
– 8 porkkanaa
– kanalientä
– tilkka kermaa

VALMISTUS

Poista fileistä selkäevät vetämällä ”vastakarvaan”. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kääri rullalle ja asettele uunivuokaan. Sekoita keskenään majoneesi, kapris, curry ja limen kuori.

Leikkaa purjosipuli ohuiksi renkaiksi ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kaada seos kaloille. Paista uunissa puolisen tuntia 180 asteessa. Koristele persiljalla.
Valmista porkkanapyree.

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä kanaliemessä kypsiksi. Kaada ylimääräinen liemi pois ja soseuta. Mausta kermalla, suolalla ja pippurilla. Tarjoa kuumana silakoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Pätkälomailua – Kanttarellipannukakku

Työni luonteeseen kuuluu, että kesällä ei ihmeemmin ehdi lomailla. Siksi heitämmekin vapaalle vuoden aikana useammassa lyhyessä jaksossa. Tällä kertaa pienen pakon lomalle aiheutti italoystävän häät Milanon lähistöllä. Siis perhe mummilla vahvistettuna lentokoneeseen ja Italiaan!

Tällä kertaa seurueen passit olivat matkassa ja voimassaolo oli tarkistettu useampaan otteeseen. Viime kerran muistorikasta reissua emme kaikilta osin halunneet toistaa.

Suuntasimme hyvien ystäviemme luokse innolla. Häiden takia emme saaneet vakiomajoitustamme ystävämme kotona, vaan meidät majoitettiin lähisukulaisen hoteisiin. Vannon vieraanvaraisuuden nimiin ja taidan olla aika hyvä myös nauttimaan edusta minulle sitä tarjottaessa. En siis pahastunut, kun tuli käsky olla etsimättä hotellihuonetta vierailun ajaksi.

Tällä kertaa en kyllä tiennyt yhtään mitä odottaa. Maittavan tervetuloillallisen jälkeen meidät ohjattiin vanhalle, pieteetillä restauroidulle maatilalle keskellä pohjoista ruuhka-Italiaa. Saimme neljäksi päiväksi yksityiskäyttöön todellisen keitaan, jonka pihalla oli lummelampi, uima-allas, jänöjusseja ja kanoja. Aurinko lämmitti 28 asteen voimalla ja tilaa oli useampi hehtaari ympärillä. Vanha tiiliseinä kasvoi viiniköynnöstä ja rypäletertut odottivat kypsymistä. Makuuhuoneita oli viisi (jokaiselle vaikka oma) ja keittiössä avotakka, leivinuuni, valtava kaasuliesi sekä integroitu rasvakeitin.

Voitte kuvitella, että perjantaikokki oli onnesta soikea.

Yleensä kirjoituksillani on jokin idea tai ajatus. Olisin kokenut varsin falskiksi tätä uima-altaan reunalla ilta-auringossa kirjoittaessani keksiä syvällisiä viisauksia. Olkoon sanoma kaikessa yksinkertaisuudessa, että jos elämä maistuu, niin antaa maistua! Vastatuulta tulee tilaamattakin jossain vaiheessa.

Sallittakoon toinenkin viisaus. Lähetin onnessani terveisiä kuvan kera myös anopille ja appiukolle. Appiukkoni vastasi hehkutuksiini: ”When you treat people well, they treat you well.” Pitäkäämme huolta toisistamme. Se kauppa kannattaa!

Kanttarellipannukakku
Kamera laulaa ja kynä sauhuaa täällä Italiassa, mutta vielä tähän perjantaiseen en teille reseptiä täältä tarjoile. Saatte sen sijaan lisävinkkejä syksyisen sienisadon hyödyntämiseen. Mikäli joku jo kyllästyy kanttarelleihin, niin huoli pois. Kohta ne on kaikki syöty ja siirrymme toisiin raaka-aineisiin! Suppilovahveroita löytyy jo 🙂

AINEKSET
Pannukakku
• 6 dl vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 6 dl maitoa
• 50 g sulatettua voita
• 2 tl leivinjauhetta
• kourallinen pilkottuaa basilikaa
• kourallinen pilkottua persiljaa

Pinnalle
• ½ pkt pekonia
• ½ litraa kantarelleja
• 1 keltasipuli
• pinnalle tuoretta persiljaa pilkottuna

VALMISTUS
Valmista pannukakku. Sekoita maito ja kananmunat. Sekoita joukkoon voi ja jauhot sekä yrtit ja suola. Paista pellillä tai uunivuoassa 175 asteessa 30 – 40 minuuttia.

Pilko sipuli, kantarellit ja pekoni. Paista pannulla sipuleita hetki, lisää kantarellit ja pekoni. Paista kypsäksi. Laita kantarellipaistos pannukakun päälle, koristele persiljasilpulla. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

VINKKI: kuivaa tuoreita kanttarelleja 60 asteisessa uunissa luukku raollaan muutama tunti. Näin niistä tulee paistettaessa mukavan kiinteitä.

Nauti elämästä, myös tänä viikonloppuna!

Perjantaikokki