Kärpäsenä katossa – Pitkään haudutettua porsaanselkää

Lapsiperheen kotiarki on varsin vauhdikasta – noin niin kuin lievästi ilmaistuna. Tehokaksikkomme, jonka yhteenlaskettu ikä on jo kuusi vuotta, saa aikaan, kun sille päälle sattuu. Joskus, kun vanhemmillakin on naurussa pitelemistä, tulee mieleen, että mitä jos me elämmekin piilokamerakodissa. Me, vanhemmat, olemme ne teeveessä hölmistyneiltä näyttävät höynäytettävät ja miniatyyrikokoinen turbotiimimme onkin hommaan palkattu näyttelijäkaksikko.

Keskiviikkoilta oli yliveto. Tiimin johtaja, kohta nelivuotias tyttölapsi katseli pingviiniohjelmaa ja päätti siltä istumalta, että nyt alkoi matka pikkuveljen kanssa pingviinien maahan.

”Missä se on, äiti?”.
”Etelänavalla”.
”Selvä!”

huusi tytär ja hilpaisi alakertaan, ”Meen vaihtamaan varusteita ja pakkaamaan”. Lupasi pakata myös veljelle. ”JEE! MÄ TUUN PINKKUMAAHAN MOPOLLA! BRRRM BRRRM!” –karjui pikkuveli ja keuli kuvitteellisen mopon kanssa olohuoneessa.

Piakkoin retkikunnan johtaja saapui yläkertaan arktisille alueille asiallisesti varustautuneena. Päällä oli Disney-prinsessamekko, muoviset korkkarit, kutreilla kruunu ja harteilla Prinsessa-lehden mukana tullut lämmin olkahuivi. Veljelle matkatavarat oli pakattu tiikerireppuun ja itselle nukenvaunujen kantokassiin. Tarkempi selvitys osoitti, että pojalle oli etelänavalle varattu mukaan kaksi kauluspaitaa ja tytölle kolme vaihtomekkoa. Siis parasta, mitä oli löytynyt kaapeista, jotka oli vedetty kaikkinensa lattialle. Retki alkoi lupaavasti, mutta päättyi pikaisesti, kun parvekkeella tuli ohuessa mekossa kylmä.

Ei käynyt iltamme tylsäksi, ei.

Piilokameralle olisi ollut käyttöä myöhemminkin. Halusin tehdä videon YouTubeen patteritoimisesta pippurimyllystäni, jonka olin valinnut seuraavaksi tuotteeksi lukijoilleni. Valmistelin kaiken, eli laitoin pannun tulelle ja kameraan virran. Sain jopa suostuteltua vaimon kameran taakse.

Ensimmäinen otto meni harakoille, kun taustamusiikiksi videolle tuli yhtäkkiä Muumi DVD:n tunnusmusiikki. Naparetkeilijät olivat tulleet lämmittelemään ja löytäneet TV:n kaukosäätimestä volyyminappulan.

Otto numero kaksi meni pieleen, kun jo nukkumaan mennyt arktisten alueiden valloittaja ei ollutkaan niin uninen ja alakerrasta kuului yhtäkkiä ”mulla on paha mieli” -huuto nauhalle saakka. Ei muuta kuin uusiksi nukuttamaan.

Otto numero kolmessa petti kuvaajalta pokka.

Olin jo epätoivoinen, mutta viimein lapset nukahtivat ja taloon laskeutui rauha. Sittenpä alkoi televisiosta Greyn anatomia. Käsitin vaimon eleistä, että hetkeen ei kuvattaisi. Sain kuitenkin neuvoteltua, että mikäli pidän pannun kuumana, kameran käynnissä ja odotan aktiivisesti keittiössä, niin mainostauolla passaisi kuvaajan saapua.

Vihdoin, neljännellä otolla, ilman käsikirjoitusta ja käsivaralla, oli Perjantaikokin ensimmäinen markkinointivideo purkissa!

Jos kattokärpäsille voisi myydä pääsylippuja, niin olisimme varmasti miljonäärejä.

Katso vaivalla valmistunut video tästä (YouTubessa).

Pitkään haudutettua porsaanselkää á la Perjantaikokki

Videolla nähty porsaan etuselkä päätyi erittäin maittavaksi ateriaksi. Resepti syntyi kuvaussession jälkeen improvisoiden ja yllätti kokinkin. Haudutin lihaa vuorokauden 65 asteisessa uunissa kannen alla ja keitin vielä lientä kasaan puolisen tuntia. Voi sitä tuoksua, joka vuorokauden leijui uunista! Ja liha maksoi 1,9€ / kg!

Tilaa itsellesi Perjantairesepti sähköpostiin, jos haluat reseptit helposti tulostettavassa PDF-muodossa.

AINEKSET

  • 2 kg pala etuselkää luulla
  • 1 pkt pekonia
  • ½ fenkoli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl tummia kalamata-oliiveja
  • 1 dl pieniä cocktailkurkkuja
  • 1 dl hillosipuleita
  • 1 punainen paprika
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
  • 2 dl vettä
  • pieni pala kuivattua chiliä pilkottuna
  • rosmariinia, timjamia ja salviaa kuivattuina
  • merisuolaa ja mustapippuria Perjantaikokki-myllystä

VALMISTUS

Pilko pekonit ja laita ne uunin kestävään kasariin levylle. Murskaa valkosipulinkynnet ja laita pekonien sekaan. Paista hetki ja lisää etuselkä. Ruskista molemmin puolin. Pilko paprika ja fenkoli pikkurillin paksuisiksi siivuiksi ja lisää pannulle. Lisää myös oliivit, kurkut ja hillosipulit sekä mausteet. Paista hetki. Kaada sekaan valkoviini ja anna kiehua minuutin verran. Lisää paseerattu tomaatti ja vettä sopiva määrä. Anna kiehua hetki.

Nosta kasari kannella peitettynä 70 asteiseen uuniin. Anna hautua vuorokauden verran. Nosta uunista ja keitä vielä kasaan ilman kantta puolisen tuntia. Tarjoa esim. ratatouillen kanssa. Ylijäävästä kastikkeesta saa seuraavana päivänä loistavan pohjan vaikka pastakastikkeelle, kun sekaan paistaa bratwurstinsiivuja.

Vauhdikasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Vaihtokauppa se on, joka kannattaa – Hirven entrecote mango-avocadopedillä

Vaihtokaupat ovat hyviä, sillä usein molemmat voittavat. Vaihdannan kohde on toiselle vähempimerkityksinen kuin toiselle ja siihen koko homma perustuu. Vaihtamalla jonkun itselleen jo hyödyttömän asian johonkin toiseen, itselleen tärkeämpään, päätyvät molemmat osapuolet lähtöasetelmaa parempaan tilanteeseen.

Tätä käytetään aika usein hyväksi myös perhe-elämässä. ”Jos minä menen nyt poikien kanssa oluselle, niin sinä saat sitten huomenna mennä tyttöjen kanssa jumppaan.” Reilua, eikö? Meillä näin käy varsin harvoin, sillä en juo olutta ja vaimo polkee jumpan sijaan fillaria. Mutta periaatteen tiedämme mekin.

Luin eräästä vaihdantatalouden ekspertistä, joka oli aloittanut punaisella paperiliittimellä ja vaihtanut sen aina johonkin toiseen tuotteeseen. Yhden vuoden jälkeen oli miekkosella takanaan 14 onnistunutta vaihtokauppaa, joiden tuloksena punainen paperiliitin oli vaihtunut taloon Kanadassa. Voit itsekin lukea tarinan englanniksi osoitteesta http://oneredpaperclip.blogspot.com/http.

Oluen juonnin sijaan perheemme miehet joutuvat neuvottelemaan vaihtokaupan vuosittaisesta kalastusreissusta, ”äijien kalamatkasta”. Kerroin siitä ”Jokapäiväistä leipää” – kirjoituksessani pari viikkoa sitten. Toistaiseksi olemme aina päässeet neuvotteluissa  molempia osapuolia tyydyttävään vaihtokauppaan: miehet menevät viikonlopuksi kalaan ja tämän jälkeen vaimot lähtevät viikonlopuksi kalaan. Yksinkertaista ja tasapuolista.

En ole aivan varma tosin, onko meitä miehiä nyt hieman viety. Saatoimme lasten kanssa vaimon rouvien kalareissulle eilen illalla. Saariston sijaan hyppäsi rouva Helsingin junaan, lentolipussa luki Lontoo ja virvelit olivat kaikilta jääneet kyllä saareen.

No, kukin kalastaa tyylillään. Ja sitä paitsi epäselväksi ei jäänyt kuka tässä voitti. Ensiksi minä sain viikonlopun saaressa miesporukassa ja toinen on näemmä luvassa tänä viikonloppuna lasten kanssa.

En vaihtaisi edes taloon Kanadassa.

Hirven entrecote mango-avocadopedillä

Tämä ruoka oli tarjolla pari viikkoa sitten äijien kalareissulla. Sopivan miesmäistä, vaikka onkin salaattipedillä.

AINEKSET

  • 4 isoa hirven (tai naudan) entrecote-pihviä
  • 1 kypsä mango
  • 1 kypsä avokado
  • 20 kirsikkatomaattia
  • tammenlehväsalaattia
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • yrttejä maun mukaan
  • oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Kuori mango ja leikkaa siivuiksi (varo kiveä). Pilko siivut kuutioiksi. Leikkaa avokado puoliksi, poista kivi ja poista avokadon liha lusikalla kuorestaan. Kuutioi. Revi salaatti pieneksi. Sekoita salaattiainekset keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla.
Grillaa entrecotet lähes kypsiksi (entrecote on rasvaisempi ja saa siksi mielestäni olla aavistuksen kypsempi kuin esim. ulko- tai sisäfilee. Eli ei aivan kypsä, mutta ei mediumkaan). Mausta liha suolalla ja pippurilla sekä haluamillasi yrteillä. Tarjoa salaattipedillä.

Tuloksekasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi? – Vasikkaa tomaattibasilikapedillä

Kaksi sanaa, joilla on eri järjestyksessä täysin päinvastainen merkitys – sekä itselle että koko kansakunnalle. Onko ruoka energian lähde vai nautintoaine?

Euroopassa tällä akselilla mennään laidasta laitaan. Valitettavasti Suomi sijoittuu arvoakselilla eittämättä sen funktionaaliseen päätyyn. Insinöörikansaa kun olemme, niin ruoan hyvyys voidaan mitata numeroina ja todentaa kemiallisesti, eikö vain? Kertoohan tästä jo rasvaverokeskustelummekin. Miksi ei ehdoteta lisäaineveroa? Tai veroa tuotteille, jotka tuhoavat ruoanlaittotaidon? Tai veroa turhille pakkauksille?
Ruoanlaittotaito lienee kuitenkin yksi ihmisen tärkeimmistä hengissäselviytymistaidoista.
Eteeni kannettiin mennäviikolla kahdeltakin taholta Helena Petäjistön Suomen Kuvalehdessä ilmestynyt naseva artikkeli, jossa tuo ikinuori kirjeenvaihtaja pakinoi Ranskan ja Suomen ruokakulttuurieroista. Ranskalaiset elävät kuulemma syödäkseen – ovat nautiskelijoita ja osaavat arvostaa raaka-aineita.

Petäjistö kirjoitti asiasta, joka sujahti hyväksymissiiviläni läpi kuin osteri kuorestaan. Pysähdyin tavaamaan useaan otteeseen lausetta, jossa väitettiin, että ranskalaiset supermarketit ovat hädissään, koska eivät pysty tuoretiskiensä tarjonnassa kilpailemaan erikoistuneiden lihakauppojen kanssa. Siis – niinku – täh? Suomessahan erikoiskaupat kuihtuvat pois ja tilalle syntyy keskustojen ulkopuolelle yhä isompia marketteja, joissa tarjotaan sitä mitä kansa kuulemma vaatii. Miksi ranskalaisten vaatimukset eroavat niin totaalisesti pohjoisesta kanssaeurooppalaisistaan? Elämmekö me edes samalla ruokaplaneetalla?

Tilanne on absurdi. Meillä mediassa surffataan tuoretiskiskandaalista toiseen ja hypermegamarketeissa lapataan hyllyihin tasaiseen tahtiin ah-niin-nopeaa-helppoa-ja-vaivatonta valmismarinaadiapetta. Tätäkö se kansa todella vaatii? Ruokaa, jonka alkuperällä ei juuri ole väliä, jonka tärkein ominaisuus on nopeus ja näppärä pakkaus ja joka mieluiten on valmiiksi maustettu ja mureaksi myllätty. Jos vielä ois mikrovalmis, niin kaupat tehdään!

Onneksi tiedän, että on syntynyt pieni, mutta pikkuhiljaa voimistuva vastaliike. Merkkejä tästä näkyy jo, kun nuoretkin ovat innostuneet entistä enemmän ruoanlaitosta ja ravintolaruokailusta. Niin, tiesithän, että ruoanlaittotaito ja ravintolaruokailu eivät ole toisensa poissulkevia asioita – pikemminkin toisiaan täydentäviä.

Pienet merkit paremmasta tulevaisuudesta tuovat valoa lokakuun pimeyteen. Ja jos välillä todella masentaa, niin onneksi aina välillä voi häippästä Välimeren maihin ruokaturistiksi!

Vasikkaa tomaattibasilikapedillä
Vasikkaa ei Suomesta juuri löydä, mutta voi tätä kokeilla myös karitsan sisäfileellä.  Tässä jos missä raaka-aineet ratkaisevat, kuten niin usein yksinkertaisissa ja hyvissä ruoissa.

AINEKSET
–    neljä n. 150g palaa vasikan sisäfileestä
–    6 kypsää tomaattia
–    3 kourallista basilikanlehtiä
–    hyvää oliiviöljyä
–    Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi ja laita viereen kattila, jossa on jääkylmää vettä. Tee tomaatteihin kevyet ristiviillot, upota muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen ja siirrä sitten kylmään veteen. Kuori tomaatit. Poista siemenet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Pilko basilikanlehdet krouvisti ja sekoita tomaatin kanssa. Lorauta joukkoon pieni tilkka hyvää oliiviöljyä.
Paista tai grillaa lihat mediumiksi. Tarjoa tomaatti-basilikapedillä. Ripottele lopuksi pinnalle Maldon-suolaa ja rouhi mustapippuria. Viimeistele tilkalla oliiviöljyä.

Maistuvaa viikonloppua
Perjantaikokki

Ps. ruoka kuvassa on Il Laghetto –ravintolasta Piemonten La Morrasta. Ei siis omaa tuotantoa.