Videoviihdettä – Jallulla glaseerattua suppilovahverokanaa

Maailma muuttuu vauhdilla – tekniikka varsinkin. Monilla on hankaluuksia pysyä tahdissa mukana. Sitä ei kannata juuri murehtia, sillä näinhän on aina ollut. Uusi sukupolvi on aina edeltäjäänsä taitavampi. Muutenhan kulkisimme takaperin.

Eräs hauskimmista puheluistani on ollut, kun olen yrittänyt etänä opettaa äitiäni käyttämään tietokonetta. Lopetimme projektin yhteisestä päätöksestä varsin lyhyeen. Oma operaationsa on ollut myös videoiden ajastuksen ohjelmoinnin opettaminen – DVD-laitteen käytöstä puhumattakaan. Omat lapseni ovat jo kaksivuotiaasta osanneet ladata soittimeen lempi Muuminsa kesken iltauutisten tai laittaa läppärini DVD-asemaan oman levynsä kesken laskujen maksamisen. Välillä toivoisi jopa hieman taitamattomampaa jälkikasvua tässä asiassa.

Tekniikka ei ole pelkästään pahasta, sillä esimerkiksi muistojen tallentaminen jälkipolville on tullut mahdolliseksi lähes missä vain. Toki kännykkäkameroiden olemassaololla on myös nurja puolensa, mutta millä ei olisi. Itse kuvaan kännykälläni kaikennäköistä. Usein nappaan kännykän kouraan kuvaamista varten, kun eteen tulee joku uusi idea ja kirjoittaminen olisi liian hidasta. Myös lasten seikkailuja tulee tallennettua aivan eri tavalla, kun kamera kulkee aina taskussa. Oma lukunsa on laitteen hyödyntäminen nukutusprosessissa. Itselle on suotu laulutaitoa vähemmän kuin flunssaiselle norsulle, joten youtube auki ja 90-luvun Tenavatähdet kehiin, niin johan toimii. Konsta Hietasen vetämää ”Yleisessä saunassa”-rallia kun luukuttaa kolmatta kertaa, niin on jo usein voiton puolella! Kukapa ei siihen nukahtaisi…

Päätin tämän perjantain kunniaksi tarjoilla teille muutaman helmen kännykkäni videogalleriasta. Ensimmäinen on ehdotonta parhaimmistoa. Siitä käy ilmi varsin selkeästi pojan ja tytön erot. Pääosissa ovat omat lapsemme ja uskokaa tai älkää, näyttelijätyö on täysin spontaania. Toisen videon laitoin todisteeksi taannoiselle kirjoitukselleni, sillä väitteeni yksipyöräisellä ajelusta sai monet epäilemään Perjantaikokin laskevan luikuria.
Katsokaa ja ihmetelkää 🙂

Tytön ja pojan ero

Köyhän miehen fillarointia

Jallulla glaseerattua suppilovahverokanaa

AINEKSET
–    4 broilerin rintafileetä luulla
–    ½ pkt pekonia
–    2 dl suppilovahveroita
–    1 sipuli pilkottuna
–    2 rkl kuoretonta chevreä tai maustamatonta tuorejuustoa
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike
–    4 siivua pekonia
–    ½ dl *-Jaloviinaa tai konjakkia
–    2 valkosipulinkynttä
–    oliiviöljyä

VALMISTUS
Valmista täyte: paista pilkotut sipulit, sienet ja pekonit pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sidosaineeksi chevre tai tuorejuusto.
Kastike: paista toisella pannulla pekonisiivut rapeaksi (laita kylmään pannuun oliiviöljyn ja valkosipulinkynsien kera). Kun pekonit ovat rapeat, poista ne pannulta ja kaada kuumaan pannuun Jaloviina. Kiehuta kasaan.

Laita täytettä rintafileisiin nahan alle. Laita nahan alle yksi pekonisiivu (siivuja, joita juuri paistoit kastiketta varten). Voit myös täyttää sisäosan seuraavasti. Tee fileen kylkeen pisto veitsellä ja taita veistä vasemmalle ja oikealle siten, että veitsi ei puhkaise fileetä toiselta puolelta eikä reikä suurene. Voit sormella laajentaa fileen sisään jäävää ”taskua”. Tunge täytettä myös fileen sisään tästä reiästä.

Laita fileet uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Paista 35 minuuttia 200 asteessa.

Kuumenna lopuksi vielä kastike ja nostele sitä lusikalla siivuiksi leikattujen kanafileiden päälle. Tarjoa salaatin ja uunissa valmistettujen lohkoperunoiden kera.

Herkullista viikonloppua!


Perjantaikokki

Yrttiset kana-kevätsipulivartaat – Eläimellinen juhannustarina

Silloin tällöin sattuu sellaista, jota ei usko, ellei itse näe. Tämä tarina on kerrottava nyt, sillä juhannuksen jälkeen luulisitte perjantaikokin hengittäneen vahingossa sateessa savuavaa kokkoa ja nähneen näkyjä.

Olen joskus kirjoittanut salanimistä ”appi” ja ”anoppi”. Olen myös tainnut mainita, että heillä on piilopaikka saaristossa, jonne perjantaikokkikin silloin tällöin vetäytyy. Jälleen kerran viime viikonloppuna suuntasimme anopin hellään huomaan. Appi tuli pihatiellä velmusti hymyillen vastaan ja pyysi meitä heti tarkastamaan hiekkarannan. Yleensä rannalla on suvun pelihimoisimpia varten kaksi jalkapallomaalia ja kasa palloja. Nyt palloja ei näkynyt, ranta oli kuin jyrsijällä ajettu ja toinen maali oli tiessään.

Tuo velmusti hymyilevä salanimi ”appi” kertoi saapuneensa saarelle päivää aiemmin ja huomanneensa rannan tuhon. Sappi oli kiehunut ja mieli oli listannut potentiaalisia tihutyöntekijöitä. Kuka kehtaa tulla saareen saakka varastamaan lasten leluja ja sotkemaan jalkapallokentän! Totuus oli selvinnyt tutkimalla hiekkaan jääneitä jälkiä. Rannalla oli käyty taistelu saariston jalkapalloherruudesta, pelaajina olivat tosin jäljistä päätelleen olleet naapurien sijaan hirvet ja peurat.

Pallot löytyivät sieltä täältä ympäri tonttia ja mikä ihmeellisintä, oli toisesta maalista revitty verkko riekaleiksi ja maali oli raahattu viitisenkymmentä metriä alkuperäiseltä paikaltaan, polven syvyiseen veteen.

Emme tiedä ottelun lopputulosta, mutta hävinneeltä osapuolelta näytti puuttuvan juhannusmieli…

Yrttiset kana-kevätsipulivartaat

Jos joskus kuuluu grillata, niin jussina. Tässä siihen maistuva vinkki neljälle.

Löydät reseptin tulostettavassa muodossa alempaa.

AINEKSET
– 4 kpl kanan marinoimattomia rintafileitä (tai esim. 8 kpl Kariniemen minuuttipihvejä)
– 1 pkt halloum-juustoa
– 1 pkt pekonia
– 4 kevätsipulia
– 1 paprika

Kastike
– 1 dl oliiviöljyä
Tuoreita yrttejä:
– kourallinen basilikaa
– kourallinen persiljaa
– vajaa kourallinen rakuunaa
– vajaa kourallinen oreganoa

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 8 kpl varrastikkuja

VALMISTUS
Liota (mikäli puiset) varrastikkuja vedessä puolisen tuntia, etteivät ne pala. Puolita rintafileet (elleivät ”Minuuttipihvejä”) siten, että saat yhdestä kaksi samankokoista filettä, mutta puolet alkuperäistä ohuempina. Leikkaa sipulit, paprikat ja halloum-juusto isohkoiksi paloiksi, jotka voit pujottaa vartaaseen.

Laita yrtit ja oliiviöljy astiaan ja soseuta sauvasekoittimella.

Laita siivu pekonia kunkin broilerinpalasen päälle ja pujota vartaaseen aaltoillen. Lisää jokaiseen väliin vuorotellen paprikaa, halloumia ja sipulia. Valele vartaat yrttiöljyllä ja grillaa kypsiksi. Lisää yrttiöljyä kaksi – kolme kertaa grillauksen aikana. Tarjoa uusien perunoiden, kesän salaatin ja juhannusmielen kera.

Hyvää juhannusta

Perjantaikokki

Tomaatti-mozzarella-kanapasta – Kirjoittaminen on ajattelemista

Törmäsin viikolla erääseen bloggaajaan (siis nettipäiväkirjan pitäjään), joka osui maaliinsa kuin Hirvi olympialaisissa. Eräs merkintä koski kirjoittamista. Bloggaajan mukaan kirjoittaminen on ajattelemista. Kirjoittamisella ei ole mitään tekemistä itse suorituksen, eli näppäimistön näpyttelyn kanssa. Et voi kirjoittaa, ellet osaa ajatella.

Ajatus jäi vaivaamaan ja palasi mieleeni taas torstai-illalla, kun mietin aihetta perjantaireseptille. Mylly jauhoi taustalla, kun selasin Kauppalehteä. Jostain syystä lehti tuntui olevan aiheita pullollaan. Vai oliko mieli vain ylivirittynyt ajattelemaan?

Olimme olleet perheen kanssa uimassa Holiday Club Caribian kylpylässä ja vatsaa kurni. Ahdoin kupuuni varsin hyvällä ruokahalulla vaimon tekemää lasagnea. Se oli eilistä, eli entistä parempaa. Keskiviikkona en ollut kotona, kun olin työporukan kanssa Naantalin Kylpylässä. Ja lauantaina suuntaan Tallinnaan Tourest-matkamessuille. Yövyn Tallink-Siljan uudessa kylpylähotellissa.

Nautin ruuasta ja ihmettelin tämän viikon kylpyläpainotteisuutta. No, saisinpa kerralla kädet kunnolla ryppyisiksi ja kattavan kuvan kylpylämaailman lähimatkailumahdollisuuksista.

Kaadoin itselleni toisen lasin ystäväni Francon tekemää punaviiniä. Tuliaisia oli vielä muutama pullo jäljellä. Muistin, että viinilista pitäisi tehdä Herrankukkaroon vihdoin valmiiksi. Toimme erän italialaista syksyllä ja kaipa se myydäkin pitäisi.

Ajatus harhaili. Kirjoittaminen on ajattelemista. Sormet eivät vielä työskennelleet, sillä tällä ajattelulla ne eivät taatusti tietäisi, mitä kirjaimia naputella. Jatkoin lehden selaamista ja kauhoin taas haarukallisen taivaallista lasagnea lautaselta. Tämän se vaimoni osaa. Ja risoton. Ja itse asiassa pari sataa muutakin ruokaa. Mutta jotenkin erikoisen hyvin juuri lasagnen. Mikäköhän siinäkin on?

Selailin lehteä ja pääsin debattisivulle. Siellä yksi turkulainen mainostoimistojohtaja haastoi riitaa julkisesti jo mitenkä monennetta kertaa puolen vuoden aikana. Miten sekin jaksaa? Ajatus katkesi, kun otin lasagnea ja hörppäsin viiniä päälle.

Tytär ilmestyi pöytään täydessä prinsessatällingissä. Tiaarat, korva- ja kaulakorut, muoviset korkokengät, Disneyn prinsessamekko ja alta pilkottava yöpuku nostivat illallisemme tason kuninkaalliseksi välittömästi. Prinsessa tilasi banaanin. Kuorin sen hänelle, lämmitin pojalle päivän neljännen lautasellisen lasagnea (taitaa tulla isäänsä…) ja jatkoin lehden selaamista.

Saavuin kolmossivulle. Nyt nappasi! Aukeama aiheita pullollaan. American Express hakee parhaan palvelun ravintolaa. Kirjoittaisiko sitä vaikka hyvästä palvelusta? Ehkä joku lukijoista saattaisi äänestää Herrankukkaroa, jos vähän mahdollisuudesta vihjaisen… Luovuin ajatuksesta, kun huomasin viereisen sivun leffa-arvostelun. Tämä on aihe, josta pidän. Robert Kennerin elintarviketeollisuutta, ruokaskandaaleja ja pikaruokakansaa käsittelevästä ”Food.Inc”-dokumentista saisi jutun juurta vaikka puoleksi vuodeksi!

Mutta aihe tuntui juuri nyt kaukaiselta, varsinkin kun lämmitin itselleni toisen lautasellisen vallan mainiota lasagnea ja täytin hieman punaviinilasiani.

Sitten silmäni osuivat jälleen viereiselle sivulle ja Cilla B.:n kolumniin ”Positiivisia uutisia, olkaa hyvät.” Voiko päivä olla näin onnekas, että aiheita toisen perään suorastaan hyppii syliin. Luin kolumnin ja petyin. Se oli positiivis-sarkastiseen sävyyn kirjoitettu pakina taloustilanteemme lohduttomuudesta. Tästä en ainakaan kirjoittaisi. Jos haluan kirjoittaa positiivista uutisista, niin ohjaisin lukijat suoraan Positiivarien Jussin palstoille. Siellä riittää niitä aidosti hyviä uutisia.

Käänsin taas sivua. Lautanen alkoi tyhjentyä. Seuraavalla aukeamalla silmille hyppäsi intoa uhkuva franchise-yrittäjä. Hienoa, ajattelin. Yrittämistä ei varmaan hehkuteta koskaan liikaa! Sivuotsikkonakin oli lupaava: ”Yrittäjänäkin voi rikastua”. Tästä saisin aiheen. Selailin artikkelia ja totesin, että vain myötäkarvaan silittäen en tätä voisi käsitellä. Valmiiseen konseptiin hypännyt yrittäjä totesi jutussa, kuinka on hienoa, että edes juustoa ei tarvitse pizzan päälle valita itse, kun kaikki on valmiiksi mietitty. Noh, meitä on moneen junaan. Itselleni se juuston valitseminen olisi ehkä koko homman suola. Ei siis tästäkään päivän aiheeksi, mutta onnea yrittäjälle kuitenkin. Taas haarukallinen lasagnea suuhun ja ankaraa mietintää. Kohta pitäisi kirjoittaa jo jotain.

Sitten lehdessä seurasi protestilistaa, yhtiökokouskutsuja, taantuman johdosta yllättävän paljon myynnissä olevia kalliita työsuhdeautoja ja sokerin pohjalla pörssiosio. Ne oli nopeasti selattu.

Lautanen tyhjeni, samoin viinilasi. Vatsa täyttyi ja lapset halusivat nukkumaan. Aloin uskoa tätä uusien suosikkiblogieni kirjoittajaa. Kirjoittaminen on ajattelemista. Jos ajatus ei kulje, niin tekstiä ei synny.

Kympin Uutisten loppukevennys heitti vielä viimeisen toivon. Kuvaa suoraan rakkaan kotilukioni pihalta. Klassikon Lyseon abit vuodelta 1959 olivat päättäneet kokoontua penkkariajojen merkeissä ja seitsemänkymppiset papat heiluivat pakettiauton lavalla kuin nykyteinit. Hieno asenne! Mutta ei tästäkään kyllä nyt juttua saa aikaiseksi.

Kirjoittaminen on ajattelemista. Tänään ei tarinaa syntynyt. Harmi.

Tomaatti-mozzarella-kanapasta

Jos joku vielä väittää, että valmiiksi marinoidut kanat ovat kätevämpiä ja maukkaampia, kuin marinoimattomat, niin kokeilkoot tätä!

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 keltasipuli
– 1 rkl oliiviöljyä
– ½ pakettia pekonia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 dl kermaa
– 3 rkl turkkilaista jogurttia
– 2 tomaattia
– 150 g mozzarellaa

– 500 g nauhapastaa (esim. pinaatilla vihreäksi värjättyä tagliatellea)

– 4 kevätsipulin vartta tai ruohosipulia

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko valkosipuli, pekoni ja sipuli pieneksi. Kuullota oliiviöljyssä pannulla hetki. Lisää broilerin suikaleet ja paista hetki. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma ja kanafondi.

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Kun pasta kiehuu kunnolla, upota tomaatit sinne viideksi sekunniksi. Nosta ne sitten reikäkauhalla kulhoon, jossa on jääkylmää vettä. Anna jäähtyä hetki. Kuori tomaatit ja pilko suikaleiksi. Lisää kastikkeeseen tomaattisiivut ja jogurtti.

Kun pasta on al dente, valuta se. Lisää kastikkeen joukkoon mozzarella pieninä paloina. Sekoita kastike pastan joukkoon ja pilko pinnalle kevätsipulia.

Tomaatti-mozzarella –akselia ei helpolla voiteta!

Vaikka juttua ei nyt irronnut, niin toivotan mainiota perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Kokin linkkivinkkejä

Alla ylimpänä olevan syntymättömän tarinan kootut linkit. Siellä ne tarinat on.

Pölli Tästä
www.sissimarkkinointi.fi
Holiday Club Caribian kylpylä
Naantalin Kylpylä
Tallink Spa Hotel
Fattoria le Poggette
Äänestä parhaan palvelun ravintolaa
”Food.Inc”-dokumentti Turun Sanomissa
Cilla B.:n kolumnit
Positiivarien Jussin uutispalsta

 

Kanaa à la Marengo – Vähemmän on enemmän

Jälleen on vuosi päättymäisillään. Tämä on vuoden viimeinen perjantairesepti, sillä vakaa aikomukseni on keskittyä perheeseen ja ruokaan (tässä järjestyksessä) aina 9.1.2009 saakka.

Olisi kovin perinteistä katsoa taaksepäin ja kerrata vuoden kulkua. Tarkistin asian ja näin tein vuosi sitten. Katsotaan tällä kertaa vastavuoroisesti eteenpäin. Mitä on odotettavissa vuodelle 2009?

Vuosi 2009 on monelle suuri kysymysmerkki. Mikäli mediaa on uskominen, niin talous pysähtyy helmikuun paikkeilla ja elämä maapallolta sitä myötä käytännössä lakkaa. Se vaan kuihtuu pois kesään mennessä. En suostu allekirjoittamaan ennustuksia. Uskon, että myös vuonna 2009 ihmiset syövät, juovat, muuttavat, saavat lapsia, korjauttavat autojaan, käyvät lääkärillä, matkustavat ja käyttävät sähköä. Joitakin turhuuksia karsitaan, mutta se on kokonaisuuden kannalta ehkä vain tervettä. Joku saattaa vaihtaa autonsa työmatkalla fillariin – ja se vasta tervettä onkin. Jos sisäfileen joutuu vaihtamaan pataruokiin, niin sekin tuo vain enemmän makua lautaselle. Vähemmän voi todellakin olla enemmän. Kaiken kaikkiaan ei elämän perusta muutu mihinkään. Hyvät pärjäävät ja parhaat selviytyvät voittajina. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan.

Jos jotain voin toivoa vuodelle 2009, niin toivon, että osa maallisen mammonan katoamisesta kääntäisi ihmisten ajatukset niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin? Otapa kynä käteen ja tee oikea lista. Kun lista on valmis, laita se tärkeysjärjestykseen. Mikäli viiden tärkeimmän joukossa on jokin asia, jonka yksistään talouden hidastuminen voi viedä mennessään, niin mietipä uudelleen.

Kävi miten kävi, niin minun listaani ei talouden yskähtelyt vaikuta. Lähden luottavaisena tulevaisuuteen. Tavataan siellä!

Kanaa à la Marengo

Vuonna 1800 Napoleon ylitti Alpit 40 000 miehen voimin ja kohtasi Itävallan joukot Marengon kylän lähellä Pohjois-Italiassa. Napoleon oli hävitä taistelun, mutta onnistui viime hetkillä kääntämään kamppailun edukseen ja selviytyi ratkaisevasta yhteenotosta voittajana.

Tarinan mukaan Napoleonin keittiömestari valmisti alla olevan ruokalajin kärhämän päätyttyä vain taistelukentältä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyneistä raaka-aineista. Tämä edustaa mielestäni ruokaa parhaimmillaan. Yksinkertaista, rustiikkia ja maistuvaa. Resepti on ”Ihana Italian keittiö”-kirjasta, joka siteeraamme keittiössämme tiheään.

AINEKSET
– 1,5 kg broileri paloiteltuna (tai esim. neljä koipireittä)
– 8 rkl oliiviöljyä
– 400 g tomaatteja
– 2 valkosipulinkynttä
– 3 dl kuivaa valkoviiniä
– 4 siivua eilistä maalais- tai paahtoleipää
– 8 jättikatkarapua kokonaisena
– 4 kananmunaa
– 1 rkl etikkaa
– 8 rkl oliiviöljyä
– 2 rkl persiljasilppua koristeluun
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit. Eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi, tee tomaattien pintaan ristiviilto ja upota tomaatit kiehuvaan veteen noin viideksi sekunniksi. Nosta jäähtymään kylmään veteen. Kuori, poista siemenet ja pilko siivuiksi.

Kaada kattilaan tai pataan loraus oliiviöljyä ja ruskista broileri siinä. Pilko valkosipulinkynnet. Nosta broilerit sivuun ja laita pataan valkosipulit, tomaatit ja valkoviini. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää pataan broileri ja laita pata 190 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. Hieman ennen kun broileri on valmis, valmista uppomunat. Kuumenna iso kattila vettä kiehuvaksi. Lisää veteen etikka ja pyöräytä vettä kauhalla. Riko munat yksitellen veteen, kohtalaisen ripeästi. Keitä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla pois.

Leikkaa leivät kolmioiksi ja paahda runsaahkossa oliiviöljyssä rapeiksi. Poista leivät ja paista vielä jättikatkaravut kypsiksi.

Asettele tarjoiluastiaan broilerit, ravut ja leivät. Nostele reikäkauhalla kastikkeen sattumat ainesten päälle. Voit myös keittää kastiketta halutessasi hieman kokoon. Ripottele pinnalle pilkottu persilja ja tarjoa.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä erinomaista vuotta 2009!

Toivoo

Perjantaikokki

Kalkkunapaistia savoijinkaalipedillä ja basmatiriisiä – Uutisia

Tuntuu siltä, että asiat voidaan uutisoida vain kahdella eri tavalla: totuudessa pysyen ja totuuden mielenkiintoiseksi muokaten. Saimme vaimoni kanssa ensikosketuksen julkisuuden otsikoihin nuorina ja viattomina lukiolaisina, kun toimittaja ja kuvaaja lyöttäytyivät kaupungilla seuraamme kesken romanttisen hampurilaisaterian.

Turun Sanomiin oli tulossa teemasivu perhepolitiikasta. Reilun vuoden seurustelleina, täysi-iän vasta saavuttaneina abiturientteina, olimme jostain syystä oiva valinta antamaan näkemyksiä perheasioista. Juttelimme niitä näitä toimittajan kynän sauhutessa. Kerroimme, että haluamme lapsia mieluummin nuorena kuin vanhana – mitä se ikinä sitten tarkoittikaan. Viattomina ja sinisilmäisinä vakuutimme uskoamme tulevaisuuteen ja toisiimme. Lehti tuli ulos sunnuntaina ja olimme yllätykseksemme saaneet melkein puolisivua näkyvyyttä teemasivulla.

Vaimoni vanhemmat ja isovanhemmat olivat palaamassa kyseisenä sunnuntaina etelänmatkalta. Uunituoreet Turun Sanomat olivat ehtineet lentokoneen kyytiin aamulla. Tulevalla appiukolla meinasi mennä gintonicit väärään kurkkuun ja turvallisuussyistä lehteä ei edes näytetty perheen isoisälle. Pelättiin sydämen puolesta.

Lehdessä oli kuvamme isolla. Kaikesta jaarittelustamme vanhempien silmiin pisti esiin yksi teema:

”Haluamme lapsia pikaisesti!”
Oli siinä maanantaina luokkatovereille selittämistä, että emme me aivan kirjaimellisesti niin sanoneet tai aivan heti niitä lapsia ole hankkimassa. Toimittajan tulkintaa…

Toisaalta haastattelussa kerroimme myös, että yhdessä ruokailu on tärkeä perusta perheen toiminnassa. Huomasin huvituksekseni, kun kaivoin tätä kirjoittaessani leikkeen esiin, että lehti ilmestyi 7.12.1997, eli sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan 11 vuotta artikkelista. Nyt on lapsia ja syömme yhdessä – päivittäin. Emme me aivan hakoteillä olleet nuorina ja viattominakaan!

Juttu on tuossa vieressä…

Positiivarien Jussi julisti jokin aika sitten kampanjan positiivisen uutisoinnin puolesta. Lehti kuin lehti tuntuu nykypäivänä hakevan shokkivaikutusta räväköillä, pääasiassa negatiivisilla otsikoilla. Kehitys on epämiellyttävä.

Julkaisimme maanantaina Naantalin Matkailualueen laatumittauksen tulokset kesältä 2008. Olin valmistanut kolmisenkymmentä kalvoa aiheesta. Kalvo toisensa jälkeen kertoi erittäin hyvistä tuloksista, tyytyväisistä asiakkaista ja onnistuneista matkakokemuksista. Keskiarvo oli melkein kaikissa kategorioissa hyvän ja kiitettävän välimaissa.

Turun Sanomien toimittaja ei ehtinyt paikalle, vaan haastatteli Naantalin Matkailun toimitusjohtajaa, Tarja Rautiaista, puhelimessa puolisen tuntia. Tulokset olivat niin hyviä, että selkeästikään toimittaja ei meinannut löytää jutunjuurta. ”Oliko mitään negatiivista”, oli toimittaja kysynyt. Oikein pinnistämällä oli Tarja saanut sanotuksi, että ainoa mieleen tuleva heikentynyt arvo tutkimuksessa oli hieman vähentynyt veneilijöiden määrä vierasvenesatamassa.

Arvatkaas miten huipputuloksemme otsikoitiin seuraavan päivän lehdessä?

”Veneilijöiden määrä Naantalissa väheni”

Siinähän se oleellinen muuten niin onnistuneesta kesästä olikin.

Kalkkunapaistia savoijinkaalipedillä ja basmatiriisiä

AINEKSET

  • 800 g kalkkunanpaistia
  • pieni savoijinkaali
  • 75 g salamia
  • 1 sipuli
  • 2 dl basmatiriisiä
  • 4 dl vettä
  • 1 rkl kapriksia
  • karkeaa Dijon-sinappia (sitä, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina)
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä kaalia runsaassa, suolalla maustetussa vedessä noin 15 minuuttia. Ota vedestä ja anna jäähtyä ja pilko siivuiksi. Hiero paistin pintaan suolaa, mustapippuria ja sivele paisti sinapilla. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ota paistoliemi talteen.

Keitä riisi. Sekoita joukkoon kaprikset ja pidä lämpimänä.

Pilko sipuli ja salami pieneksi. Paista keskenään, kunnes sipuli on kullankeltainen. Lisää joukkoon kaali sekä kalkkunasta valunut paistoliemi.

Tarjoa siivuiksi leikattu paisti kaalipediltä riisin kera.

Itsenäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Tapahtumakalenteri verkossa kertoo asiakkaillesi mitä teillä tapahtuu. Tutustu Lyytiin!

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki