Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.
Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.
Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista. Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.
Hakuna Matata!
What a wonderful phrase
Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze
It means no worries
For the rest of your days
It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!
Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.
Ja minähän pyöritän.
Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.
Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.
Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.
Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin. Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.
Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.
Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.
Perjantaikokki
Kylmäsavulohipizza
AINEKSET
Täytteet
– mozzarellajuustoa reilusti – 200g kylmäsavulohta siivuina – 1 punasipuli siivuina – 8-10 artisokan sydäntä – puolikas pieni purkki pieniä kapriksia – 1 prk smetanaaVALMISTUS
Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten. Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.
Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!
Lomamatka lukuina:
– 55 km – 1h 51 min (+ lossimatkat) – keskinopeus 29,7 – 1717 kilokaloria – keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot) – hinta 0€ – mielettömän hyvä oloSuosittelen!
Perjantaikokin blogi 