Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Caprislohta ja suolakurkkuja – Elämän yksinkertaisuudesta

Sesonkiluonteisesta työstä huolimatta yritän nipistää viikon pätkän kesässä, jolloin mielessä pyörivät muutkin kuin työasiat. Ehdottomasti paras keino tähän on purjehtiminen. Kun seilaat ja navigoit, ei töitä edes pysty ajattelemaan, vaikka yrittäisikin.

Meidän purjehdusreissut alkavat aina yhden illan kestävällä istunnolla, jonka aikana selataan kodin keittokirjat läpi ja tehdään viikon menu. Arvata saattaa, että pussikeittolinjalle emme mene. Tälläkin kertaa kauppareissu ennen veneeseen astumista kesti melkein kaksi tuntia kolmen aikuisen voimin.

”Saaristomme on maailman kaunein”, hoetaan siellä sun täällä. Ja hitsi vieköön, se muuten on! Vaikka työnkin puolesta liikun jonkin verran saaristossa, niin kyllä viikko aivan omissa oloissa tuulen viemänä tuo taas mieleen, missä on maailman upein erämaa. Turun saaristossa.

Viikkoon mahtuu paljon. Kamerassa filmiä kuluu, jääkaappi tyhjenee ja matkaa taittuu. Upeita muistoja tallentuu joka päivä – toivon, että pienimmätkin purjehtijat muistavat niistä edes jotain vuosien päästä. Ehdottomiin suosikkeihin on kuulunut tänä kesänä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvat etäiset luonnonsatamat, joissa on rannassa hiekkaa, kristallinkirkas vesi ja rantaniityillä laiduntaa lauma kesyjä lampaita. Voiko tällaista luksusta olla? Olemme merellä käytännössä katsoen yksinämme. Vastaan tulleita veneitä on viikossa ollut vähemmän kuin perävanaamme ihmetelleitä hylkeitä.

Jonain päivänä teen reissuista kirjan – keittokirjan, jonka nimeä en vielä tiedä. Kuvamateriaalia, tarinoita ja ohjeita on jo neljältä vuodelta. Tältäkin viikolta on taas kertynyt toistakymmentä reseptiä, joita teille syksyn mittaan tarjoilen. Kaikki on veneessä testattu ja isolle porukallekin sopivat. Lapsia on hankalin miellyttää. Vaikka minkälaisia herkkuja pienessä venekeittiössä taioimme, niin yliveto oli torstai-illan päättänyt lättyjenpaistohetki rantakalliolla, aivan Marskin entisen kalamajan naapurissa. Edes kermavaahtoa ei tarvittu – sokeri riitti.

Elämä on parhaimmillaan aika yksinkertaista. Ollapa taas lapsi.

Caprislohta ja suolakurkkuja

Tässä teille yksi oiva alkupala, jonka tekee vaikka veneessä. Reissulla tämä täytyy tehdä ensimmäisenä tai toisena päivänä, sillä lohi ei kauaa hyvänä säily. Varsinkin kun ruoka nautitaan käytännössä raakana.

AINEKSET
– 1 kpl lime
– 1 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa
– valkopippuria

– 400 g lohta fileenä
– 4 rkl kapriksia, pieniä
– 6 kpl cocktailkurkkuja
– 3 rkl tilliä, tuoretta
– 800 g uusia perunoita

VALMISTUS

Purista limen mehu kulhoon. Sekoita siihen öljy, suola ja pippuri. Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi ja levitä pinnalle limeseos. Anna maustua noin vartin verran kylmässä. Leikkaa kurkut puoliksi pituussuunnassa ja levitä lohelle. Ripottele kaprikset pinnalle ja nauti. Yksinkertaista, mutta erinomaista!

Tavallisen yksinkertaista viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Yksinkertaisuus on tavoitteena Lyytillä myös! Lipunmyynti onnistuu myös verkossa. Tutustu!

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä – Mietteitä maailmalta


Eilen iltapäivästä Helsinki-Vantaalle laskeutui väsynyt, mutta tyytyväinen mies. Olin viettänyt neljä viimeistä vuorokautta kovin rakkaan työn ja harrastuksen, eli syömisen ja juomisen, parissa keski-Italiassa, Umbriassa.

Minibussissa mielipuolisen kuljettajan armoilla kanssani jyrkkiä vuoristoteitä hurjasteli muutama toimittaja, kolmisen viinin maahantuojaa ja parisen ravintoloitsijaa sekä elintarvikkeiden maahantuojien edustajia. Olimme tutustumassa alueen viinituotantoon ja maatalouteen. Italialaiseen tyyliin mitään ei myyty tai tyrkytetty. Ensiksi pitää nimittäin ystävystyä. Keskityimme siis vain nauttimaan ystävystymisen ihanuudesta. Kiva tapa tehdä kauppaa. Ehkä ensi kerralla sitten jo kysytään, että ”ostatko?”

Oli mielenkiintoista seurata oikeiden viiniammattilaisten työtä. Viininviljely on maataloutta, ei sen kummempaa, väitti eräs laatuviinien tuottaja. Hän tiivisti hyvän viiniprosessin salaisuuden siten, että kunhan ihminen tuhoaa mahdollisimman vähän siitä upeasta työstä, jota viiniköynnökset tekevät yhdessä paikallisen ilmaston, auringon, tuulen ja sateiden kanssa, niin hyvää tulee.

Sehän siinä onkin mielenkiintoista! Miksi samoista lähtöasetelmista, samalla prosessilla ja samanlaisissa tankeissa valmistetuista viineistä tulee keskenään niin erilaisia? Toinen on taivaallista nektaria ja toinen onton katkeraa marjamehua, vaikka viinitarhat ovat kirjaimellisesti kiinni toisissaan.

Kävimme iltaisin, viinilasin ääressä tietenkin, myös mielenkiintoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Eräs iltakeskustelumme keskittyi lastenkasvattamiseen. Löysimme lapsissa ja viinissä mielenkiintoisen yhtäläisyyden. Melkein kaikilla on biologisesti hyvin samanlaiset lähtökohdat. Luonto on tehnyt ihmeitä ja meidän tehtävänä on pilata tuota ihmettä mahdollisimman vähän. Ja usein käy juuri kuten viinillekin, että vaikka taustat ovat täysin samankaltaiset, niin kovin erilaisia luonteita lapsista kasvaa. Tekivät vanhemmat tai viininviljelijät sitten mitä tahansa.

Ensi kerralla, kun maistan hyvää viiniä, arvostan viljelijää siitä, että hän on osannut siirtää luonnon hienon työn pulloon sitä pilaamatta.

Haluan toivottaa erinomaista juhannusta kaikille viininviljelijöille ja lastenkasvattajille!

Paahdettua siikaa, sitruuna-valkosipulipapuja ja hunajabalsamicosieniä

Harrastuneisuus vaatii myös veronsa ja olo on nyt kuin omenalla. Ei raikas ja vehreä, vaan pinkeä ja pyöreä. Uskonkin, että juhannuksen pitäydyn kevyissä salaateissa, kalassa ja mineraalivedessä.

Tässä sinulle vielä yksi resepti uudesta keittokirjastamme.

AINEKSET

– 4 kpl pienehkön siian fileitä suomustettuna (tai paloja isosta fileestä)
– 4 kourallista vihreitä tai keltaisia neulapapuja
– 2 kynttä valkosipulia
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 rasia siitakesieniä (tai pieniä herkkusieniä)
– 1 rkl balsamico-etikkaa
– 0,5 rkl hunajaa
– paistamiseen voita

VALMISTUS

Järjestys:

– suomusta fileet
– siisti pavut ja keitä ne
– valmista sienet, viimeistele pavut ja paista kala

Suomusta fileet. Poista pavuista päät ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä 15 minuuttia. Valuta. Jos käytät sieninä herkkusieniä, niin pilko ne siivuiksi. Pienempiä siitakkeita voit käyttää sellaisenaan. Paista sieniä voissa muutama minuutti, lisää balsamico ja hunaja, kiehauta ja pidä lämpimänä. Pilko valkosipuli erittäin ohuiksi siivuiksi ja paista hetki voissa. Lisää sitruunamehu ja pavut. Paista hetki ja pidä lämpimänä. Kuumenna kalaa varten pannussa reilusti voita. Lisää kalat nahkapuoli alaspäin, kun voi vaahtoaa. Mausta suolalla. Paista kalat melkein kypsiksi nahkapuolelta ja käännä ihan hetkeksi.

Hauskaa keskikesää!

Perjantaikokki