On aika palata blogilomalta. Erittäin kiireinen loppuvuosi johti siihen, että alkoi Perjantaikokista veto keittiössä loppua. Innostusta uuden kokeiluun ei riittänyt, joten päätin pitää riittävän pitkän loman blogin kirjoittamisesta ja palata kauhan ja kynän varteen vasta kun siltä tuntuu. Loma kannatti! Joulupukki toi lahjaksi hyviä keittokirjoja ja ison kasan intoa. Nyt kuvia kameraan reseptikelpoisista ruuista on kertynyt jo pariksi kuukaudeksi.
Blogivuosi alkaa statuspäivityksellä, eli mitä meille kuuluu. Kiitos, meille kuuluu oikein hyvää! Ensimmäinen puoli vuotta uudessa maassa on takana ja sopeutuminen on sujunut oikein hyvin. Suurin sankari meistä lienee jouluna kuusi vuotta täyttänyt Julia, joka on ihailtavan reippaasti käynyt esikoulua vieraalla kielellä, uudessa kulttuurissa ja käytännössä täysin ummikkona.
Kävelemme joka aamu kahdestaan kilometrin matkan eskariin ja juttelemme niitä näitä. Tämä kävelyretki on ainakin minulle erittäin mieluinen ja tärkeä. Miksi maapallo pyörii? Kuinka kaukana on kuu? Millä valaalla on isoin pyrstö? Näiden aamukävelyiden aikana yleistietoni laitetaan koetukselle. Alkusyksystä minä yritin opettaa aamuisin tyttärelleni saksaa. Nyt se on toisin päin. Arvaa iskä mitkä on sakset sveitsinsaksaksi? Tiedätkö mitä tarkoittaa Schnecke (etana)? Niin on puolessa vuodessa tytön kielipää kehittynyt ja ei kestäne kauaa, että tulkki perheessämme vaihtuu.
Pojat ovat poikia – niin meidänkin juniorit. He nauttivat elämästä, myöhäisistä aamuista ja mahdollisuudesta kylpeä vaikka kolmesti päivässä. Heidän onnensa on au pair. Hän kun mahdollistaa sen, että päivähoitoon ei tarvitse kiirehtiä, vaan saa raahautua Salama McQueen peiton kanssa sohvalle sitten kun silmäluomet luontaisesti nousevat. Autot, miekat, legot, merirosvot ja avaruusalukset ovat pop!
Vaimo. Hän polkee aamuisin mäen alas ja mäen ylös. Ja sama juttu iltapäivällä. Roolimme ovat vaihtuneet. Päivät kuluvat tiedettä tehdessä – sen paremmin en asiaa osaa selittää… Kansainvälinen työporukka tuntuu mukavalta ja työ haastavalta sekä mielekkäältä. Mikäs siinä ollessa!
Minä? Koitan pysyä lupaamassani haasteessa ja treenata puolitriathloniin. Saimme innostettua myös koko Lyytin tiimimme valitsemaan oman haasteensa. Porukassa on kivempi yrittää! Työn kannalta alkuvuosi on ollut rohkaiseva uusien, upeiden asiakkaiden myötä. Niistä enemmän Lyytin sivuilla.
Kulttuurishokki ei ole vielä iskenyt, vaikka olen kuullut, että kuherruskuukausi uudessa maassa kestää puolisen vuotta. Niin tai näin, shokkia lievittää upeat vuoret ja laskettelurinteet. Eikä tuo taivaalla aika paljon Suomea pidempään näkyvä aurinkokaan lainkaan haittaa.
Tästä on hyvä lähteä vuoteen 2012! Tervetuloa taas mukaan,
Perjantaikokki
Sushisalaatti
Kala on Sveitsissä kallista, joten se tulee käyttää riittoisasti. Sushia on tullut tehtyä viime aikoina useasti. Tämä salaatti syntyi kerran, kun keitin liian vähän riisiä. Toimii loistavasti esimerkiksi kevyenä lounaana myös. Et tarvitse paljoa kalaa per laatu.
– Tuoreita, sushiin sopivia suolaisen veden kaloja (lohi, siika, tonnikala, turska jne.). – Pussi vuonankaali-salaattia tai esim. friseesalaattia – 2 rkl sushi-inkivääriä – 1 rkl riisiviinaetikkaa – ½ avokado – 10 cm pala kurkkua – 1 rkl seesaminsiemeniä – sormisuolaa – mustapippuria myllystä – oliiviöljyäVALMISTUS
Leikkaa kalat ”vastasyyhyn” ohuiksi palasiksi. Halkaise avokado, poista kivi ja siivuta. Siivuta kurkku. Pese ja kuivaa salaatti. Mausta salaatti sormisuolalla, pippurilla, riisiviinietikalla ja tilkalla oliiviöljyä. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa!
Onpa mukava taas lukea Perjantaikokin postaus! Hyvää alkanutta vuotta sinne!
Kiitos samoin Campasimpukalle!
Lihan ja kalan hinnat järkyttävät reilun kuukauden Zürichissä asumisen jälkeenkin joka kauppareissulla. Täällä on sama kummallinen ilmiö kuin kotona JKL:ssä, asutaan ison järven vieressä ja paikallista kalaa ei saa mistään. Mistä yleensä ostatte lihat ja kalat? Me olemme ostaneet Coopin ja Migrosin pakattuja luomulihoja ja kokonaisia kanoja, kanoja, ankkaa ja lammasta lisäksi Globusin tiskiltä. Minua vähän epäilyttää, kuinka tuoretta tavara on keskustan Coopien ja Migrosin tiskeillä kun harvoin näkee kenenkään ostavan niistä mitään.
Uniaika, piti siis kirjoittaa, että reilu neljä kuukautta täällä on majailtu…
Moikka Luimupupu. Me ostamme lähtökohtaisesti kalat ja lihat Coopista. Tosin kalaa ostaessa kannattaa kysyä, onko se tuoretta vai pakasteesta. Täällä kun pakasteesta sulatettua on myös tuoretiskissä. Kyllä Suomessakin on… Kokonaisia kanoja sekä muita ”vähempiarvoisia” lihoja tulee käytettyä paljon. Sinänsä hyvä, sillä joku lapa tms. haudutettuna on todella hyvää!
Altstettenissä pitäisi olla japanilaistenkin suosima kalakauppa sekä joku hyvä ja edullisempi lihakauppa. Olisi tarkoitus käydä katsastamassa ne lähiaikoina!
Petri
Kanat ovat täällä tosi herkullisia, lihasta on mureaa ja maukasta. Kerrohan kun olet testannut noita uusia kauppoja.
Lihan suhteen olisi varmaan parempi asua ”maalla”, reissatessa kylissä näkee hyvän näköisiä liha- ja maitokauppoja ja ilmoituksia esim. kokonaisen luomulampaan myynnistä. Postimerkin kokoiseen pakastimeen on vähän hankala laittaa edes puolikkaan lampaan lihoja.
Sama ongelma meillä pakkasen koon kanssa. Jossain kohtaa mietin, että ostan varastoon yhden isomman pakkasen, mutta toisaalta kaupat on niin vieressä, että tulisi vain hamstrattua sinne turhaa tavaraa, jota sitten aina ”pakkasentyhjennysviikoilla” syödään pakolla pois 🙂
Petri
Hyvä että blogiloma piristi!
Tehtiin eilen anoppisi ohjeella blinejä ja hyvää tuli. Kalasta kun nyt puhutaan, mädin lisäksi blinien päällisenä oli riihisavustettua lohta – aika nam!