Mistä tunnistat sä turkulaisen? – Sushi-resepti kotikäyttöön

Helsingissä on paljon hyviä puolia. Kuten Hakaniemen hallin Soppakeittiö sekä se, että turkulaisen kanssakulkijan siellä tunnistaa helposti. Istuin keittolounaalla em. lounasravintolassa eilen ja nautiskelin loistavaa bouillabaissea. Sitten vierestä kuului:

”Ei sul mittää lammast ol?”

Ah, juuri näin! Negaation kautta lihatiskille, niin ei pety. Turkulainen Helsingissä.

Förin äijä on turkulaisen Markku Heikkilän loistava parodiahahmo aidosta perusturkulaisesta. Sain seurata Heikkilän esiintymistä pari viikkoa sitten. Analyysi oli niin oivallista, että teki mieli valua penkistä lattialle ja häipyä vähin äänin. Niin selkeästi siitä tunnisti itsensä.

Oivallisin kuvaus liittyi kahteen perusturkulaiseen, jotka olivat kauppatorilla kaffella. Olivat kuulleet naapurin ostaneen auton. Keskustelu kävi jotenkin näin:

Nii, Limperi o uude auto ostanu?

Näi o. Mersun osti.

Ei se kumminkaa mittää uutta ostanu?

Kyl se uude osti.

Jaa… no ei se sitä rahal maksanu. Pankkilainal?

Ei, ku makso. Käteisellä kaike. Voitti lotos.

Lotos vai? Ei se kumminkaa päävoittoo saanu?

Juu, juu. Päävoitto napsahti.

Toista turkulaista alkaa hikoiluttamaan. Kaikkeen on kaveri vastannut positiivisesti. Hän jatkaa sinnikkäästi.

Ai päävoito sai. Mut ei yksinää kuitenskaa, vaa porukkaloto päävoito?

Ei, ku yksinää voitti. Ennätyspotti.

Nyt turkulaisen pinna alkaa pettämään. Kaikki kivet on käännetty, eikä onnistumista ole näköpiirissä. Vielä tarttuu viimeiseen oljenkorteen…

Ai ennätyspoti oikke voitti. No, ei Jokeri kuitenkaa osunu?

Juu, ei osunu Jokeri ei. Pelkkä lotto.

Nonni, tiesimpä!!

Ah sitä onnistumisen tunnetta!

Emmää teil mittää hyvää viikonloppuu toivottasis.

Perjantaikokki

Sushi-resepti kotikäyttöön

Viime perjantaina veljeskatraastani kolme kutsuttivat itsensä meille kylään siippoinen ja lapsineen. Mikäs sen parempi mahdollisuus tehdä hillittömät määrät sushia, kun tekijöitä riittää! Hain kalat Turun kauppahallista Herkkunuotasta (joka on mielestäni Kalapoikien ohella Turun parhaimpia kalakauppiaita) ja käytännön vinkit hallin Kado Sushista. Ostin sieltä myös soijan ja riisiviinietikkaseoksen, koska se vain on erittäin hyvää. Samalla sain valmistusvinkit mm. riisin keittoon.

Huomaathan, että kalojen tulee olla ehdottomasti laadultaan erinomaisia, koska ne syödään raakana.

AINEKSET

(8 aikuista ja sushia tuli paljon per henkilö!)

–       1,5 kg sushiriisiä
–       5 dl sushietikkaa
–       2 dl säilöttyä inkivääriä
–       1 putkilo wasabi-tahnaa
–       4 dl japanilaista soijaa
–       600 g lohta
–       300 g tonnikalafileetä
–       2 pientä siikafileetä ruodottamana
–       10 merilevälevyä ”Nori”
–       mätiä
–       kourallinen katkarapuja
–       majoneesia
–       wasabi-pähkinöitä
–       kurkkua
–       avocado

Lisäksi tarvitset: laakea astia, viuhka, puulasta, bambumatto ”Sunoko”, syömäpuikkoja

VALMISTUS

Aloita riisin valmistuksella. Laita riisi kattilaan ja huuhdo se kylmällä vedellä useaan kertaan, kunnes huuhteluvesi alkaa olemaan kirkasta. Laita kattilaan riisi ja vettä siten, että riisi juuri ja juuri peittyy. Laita kansi päälle ja kattila kuumalle levylle. Älä avaa kantta keittämisen aikana, sillä idea on, että riisi kypsyy omassa höyryssään. Kun riisi kiehuu, laita levy ykköselle n. 10 – 12 minuutiksi ja tämän jälkeen laita levy kokonaan pois. Anna kattilan olla levyllä vielä kymmenisen minuuttia.

Ota laakea astia (mielellään puinen, mutta itse käytin lasagnevuokaa) ja puulasta. Laita riisi siihen ja jäähdytä se ”tuulettamalla” sitä viuhkalla samalla kun puulastalla vedät siihen ”viiltoja” pitkittäin ja poikittain. Vältä muussaamasta riisiä. Pirskottele samalla pinnalle riisiviinietikkaseosta. Tähän tarvitset kolme kättä tai apurin. Viuhkana käytin itse eilistä Turun Sanomaa. Tee tätä, kunnes riisi on viileää.

Valmistele kalat ja muut raaka-aineet. Leikkaa lohen paksusta päästä poikittain 10 cm leveä pala. Leikkaa tästä palasta n. ½ cm paksuja siivuja. Nämä tulevat lohinigireihin. Leikkaa myös tonnikalasta ja siiasta vastaavia siivuja. Osasta lohta voit leikata n. lyijykynän paksuisia pitkiä siivuja. Ne tulevat lohirulliin. Pilko katkaravut pitkittäin (mikäli mahdollista).

Leikkaa avocado ja kurkku siivuiksi. Murskaa wasabipähkinöitä kourallinen morttelissa karkeaksi muruksi.

Maki-rullat

Valmista Maki-rullat seuraavasti: (huom! nämä eivät ole mitään virallisia ohjeita, vaan rakennettu ”mitä mieleen tuli”-periaatteella. Mutta olivat toimivia komboja!)

Laita merilevälevy bambumatolle ja merilevälevylle ohut kerros riisiä. Jätä yhdestä laidasta n. pari senttiä ilman riisiä. Tällä reunalla saat ”liimattua” rullan kiinni. Asettele täytteet ohueksi vanaksi riisille poikittain. Rullaa levy bambumatolla rullaksi. Kasta sormi veteen ja sivele sillä täyttämätöntä kohtaa merilevälevystä ja ”liimaa” rulla kiinni.

Leikkaa terävällä veitsellä päät pois ja leikkaa rulla terävällä veitsellä kahdeksaan palaan.

Teimme seuraavia rullia:
– mäti, lohi, kurkku
– paahdettu lohi, wasabi-pähkinärouhe, kurkku, majoneesi
– katkarapu, avocado, mäti

Nigirit

Nigirit ovat riisipalloja, joiden päällä on kalaa tai esim. munakasta. Me teimme vain kalaanigirejä. Tee riisistä pieniä, suuhun sopivia palloja. Kostuta käsi vedessä aina välillä, niin riisi ei tartu. Sipaise kalapalan alle hieman wasabia ja laita kala riisin päälle. Teimme seuraavia nigirejä:

–       lohi
–       paahdettu lohi (paistoin siivuja kuumalla parilapannulla muutaman sekunnin)
–       siika
–       tonnikala

Tarjoa soijan, inkiväärin ja wasabin kera (kukin omassa astiassaan).

Työn iloa ja herkullista viikonloppua!

Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Perjantaikokin haaste – Chevre-tomaattilohta ja pastaa

Erinomaista vuotta 2011 sinulle lukijani! Pitkä hiljaiseloni päättyy ja bloggaaminen jatkuu. Syksyn työputki oli sen verran vauhdikas, että päätin lomailla oikein kunnolla. Kolme viikkoa erittäin lumisessa ja kauniissa saaristossa hiihdellen, lasten kanssa leikkien, saunoen, paljuillen, avantouiden ja rentoutuen oli parasta hermolepoa, mitä kuvitella saatoin. Vuosi 2010 oli jotain hyvin erityistä. Vuoteen mahtui niin haastetta ja hankaluuksia kuin myös loistavia onnistumisia. Näistä lisää yritysblogissani.

Mutta nyt: uusi vuosi ja uusi energia.

On jännä lähteä uuteen vuoteen tietäen sen jo kalkkiviivoilla ainakin yhtä kiinnostavaksi, haastavaksi ja muutosrikkaaksi kuin edeltäjänsä. Takaan, että jos mukana pysytte, niin kuljetan teitä vuoden aikana uusiin, mielenkiintoisiin ja ehkä herkullisiinkin seikkailuihin. Olkoon tämä uudenvuodenlupaukseni: Perjantaikokki kirjoittaa taas.

Aloitan blogivuoteni pohtimalla haastetta, jonka sain. Sitä ei tuonut haastemies, vaan sähköposti. Lähettäjä oli Marja Innanen, Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri. Viesti kuului näin:

Hyvä Sre palkittu kuukauden bloggaaja

Palkitsimme Sre:ssä kaksi vuotta kuukausittain blogeja, jotka erityisellä tavalla ovat vieneet suomalaista ruokakulttuuria eteenpäin.

Onneksi olkoon vielä kerran, olet yksi valituista!  Suuren osan teistä olemme tavanneetkin blogimiiteissä, niistä jäi kivat muistot.

Kalevalanpäivänä ma 28.2.2011 vietämme Sre:n päätösjuhlaa. Koska ruokabloggarit ovat olleet tärkeitä koko ohjelman ajan, haluaisimme nostaa asianne  esiin myös päätöstilaisuudessamme. Meillä olisi teille tehtävä: haluaisimme haastaa teidät bloggaamaan aiheesta:  ”Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre ) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?”

Mietimme eilen vaimon kanssa aihetta illallispöydässä. Mitä me haluaisimme ja voisimme tehdä tämän eteen?

Ensinnäkin täytyy tunnistaa tila, jossa elämme. Ruokakulttuurimme einestyi parissa kymmenessä vuodessa ja pahasti. Oma luurankoni kaapissa on mikroruokamainos, joka pyöri 80-luvun lopulla K-kaupoissa ja taisi olla televisiossakin. Esitimme siinä kaksoisveljeni kanssa kaksoisveljiä (luonnerooli, eikö!), joiden äiti laittoi pikapikaa aivan taivaallista mikroruokaa. Mainoksen äidillä oli ”oikea mikropeukalo!” Enää en ehkä moiseen lähtisi. Onneksi muutosta on ilmassa!

Toiseksi palvelukulttuuri vahvistuu vuosi vuodelta. Näen tämän lähinnä hyvänä asiana, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Palvelut työllistävät, niitä ei voi helposti ulkoistaa meren taakse ja palveluilla voi elämänlaatua pitää korkeana myös vanhempana. Toisaalta on luontaista, että kun joku tekee asioita säännöllisesti puolestani, ei oma osaaminen olekaan enää niin laajaa.

Vastaukseni haasteeseen on yksinkertainen:

Toivon, että ihmiset pilkkoisivat raaka-aineensa itse.

Miksi? Väitän, että pilkkomisella ja veitsenkäyttötaidolla on valtava merkitys siinä, mitä me syömme. Kun raaka-aineen saa itse pilkkoa valmistettaessa, ei ole koskaan kyse eineestä. Ei HeMaPa-pussin sisällölle, mikroaterialle tai pakasteesta napattulle peruna-sipuli –sekoitukselle  tarvitse näyttää veistä missään vaiheessa sen kuluttajaelinkaarta.

Jos lautasellasi on jotain itse pilkottua, tiedät, miltä raaka-aine näytti ennen valmistusta. Oliko se laadukas, puhdas ja hyväntuoksuinen? Ehkä kiinnostuksen kasvaessa tiedät jopa missä raaka-aineesi kasvoi tai eli.

Mitä enemmän pilkot, sen enemmän tiedät.  Pilkkominen on myös laatukontrollin tärkein vaihe. Tässä vaiheessa epäkelvot yksilöt, pilantuneet osat ja palat, hylätään. Lautaselle päätyy vain priimaa. Tehtaassa näin ei välttämättä käy.

Tiedon ja tietoisuuden kasvaessa, myös mielenkiinto kasvaa. Pilkkojaa kiinnostaa alkuperän lisäksi tietää, että miten ja missä näitä kasvaa. Joku alkaa jopa keräämään raaka-aineita itse merestä, pelloilta tai metsistä. Varsinkin jälkimmäinen on täynnä ilmaisia, huippulaadukkaita raaka-aineita meille kaikille.

Pilkkoja ei myöskään jaksa päivästä toiseen pilkkoa samoja asioita ja valmistaa samoja ruokia. Mielenkiinto ruokakulttuuriin herää ja kehittyy pikkuhiljaa. Pian käyttöön tulee netin tietopankit, keittokirjat ja muu lähdemateriaali. Myös muut maat ja kulttuurit kiinnostavat. Näin sen pitääkin olla. Uskon, että arvostus ja into perinneruokiin tulee aina pienen etsikkoajan jälkeen. Näin on käynyt minullekin.

Kaikkihan sen tietävät, että kokin tärkein työväline on veitsi. Sen aktiivisella käyttämisellä aukeaa etsivälle herkullisempi, terveellisempi ja varmasti myös ekologisesti kestävämpi tulevaisuus. Mutta harva miettii, kuinka suuressa roolissa sen aktiivinen käyttäminen onkaan.

Mitä minä aion tehdä asian eteen?

Aion pitää puukot terävinä kotona, opettaa lapset elämään keittiössä, kirjoitan aiheesta tässä blogissa ja hankin voita leivän päälle myymällä pienen pienelle osalle Suomen kansasta varsin hyviä veitsiä. Eiköhän siinä ole riittävästi hommaa yhdelle bloggarille?

Tämä oli minun vastaukseni haasteeseen. Jään innolla odottamaan muiden bloggarien mietteitä! (ps. listatkaa blogipostauksenne linkit vaikka tämän tekstin kommentteihin tuolla alla.)

Lukijat! Miten sinä vastaat haasteeseen? Kommentoi sinäkin!

Terävänä kohti viikonloppua,

Perjantaikokki


Chevre-tomaattilohta ja pastaa

AINEKSET

–       600 g lohta fileenä
–       2 dl kuorittuja katkarapuja
–       20 kirsikkatomaattia
–       5 kevätsipulin vartta
–       100g kuoretonta chevreä
–       1dl kermaa
–       oliiviöljyä
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä
–       haluamaasi pastaa

VALMISTUS

Nypi lohesta ruodot. Poista nahka ja leikkaa se neljään yhtä suureen osaan. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko sipuli pieneksi.

Laita pannulle 2 rkl oliiviöljyä ja kuumenna pannu. Paista suolalla maustettuja lohipalasia kuumalla pannulla jokaiselta puolelta hetki, jotta saat kauniin pinnan. Jätä puolikypsäksi. Nosta kalat syrjään lautaselle. Anna pannun jäähtyä hetki ja laita sitten pannulle katkaravut, tomaatit, chevre ja kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua hetki.

Laita pasta kiehumaan. Lisää lopuksi sipulit ja nosta lohipalat varovasti kastikkeeseen. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes lohien kypsyys on sopiva (sisältä aavistuksen rosé).

Tarjoa al dente-pastan kera. Hyvää ruokahalua!

Äärielämyksiä – Katkarapu-sitruunarisotto ja paistettua kampelaa

Perjantaikokin joulutori avattu! Myynnissä mm. uudet veitseni! Tutustu.


Keskustelimme kuluneella viikolla säästä. Mistäpäs muusta. Alkuviikosta lumimyrsky meni yli eteläisen Suomen ja nyt paukkuvat ennätyspakkaset marraskuussa. Totesin, että mitä sille globaalille lämpenemiselle nyt oikein tapahtui?

Eräs keskustelija huomautti, että kyse on sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, joka on osa ilmastonmuutosta. Toinen, vanhemman polven edustaja sanoi, että onpas mukavaa, kun taas on samanlaisia kesiä ja talvia kuin lapsuudessa. Ota siitä sitten selvää, että mihin nämä säät tästä menevät!

Itse olen nauttinut aina sään ääri-ilmiöistä. En tiedä mikä siinä on kiehtonut, mutta mitä kylmempi on ollut, niin sitä innokkaammin olen hinkunut ladulle kokeilemaan suksen luistoa. Myrskytuulella on upeaa mennä rantaan katsomaan tyrskyjä ja huippuhelteellä heittää fillarilenkki. Sain tosin kirjaimellisesti nenilleni viime talvena Pyhällä, kun lähdimme kokeilemaan luistelusuksen luistoa mittarin näyttäessä -35 astetta. Muuten oli lämmin, mutta nenänpää meni valkoiseksi kilometrin hiihdon jälkeen. Ymmärsin, että rajansa kaikella ja käännyin takaisin. Se suksi ei muuten luistanut, vaan piti.

Olen kertonut aiemminkin ”klaanimme” perinteisestä kalareissusta, joka on vain suvun miehille tarkoitettu. Usein se on sijoittunut lokakuulle ja joskus on silloinkin kalasteltu t-paidat päällä. Tietynlainen ääri-ilmiö sekin. No, tänä vuonna kalareissu alkaa parin tunnin päästä. Meri on edelleen auki, mutta lunta ja pakkasta on kuin tammikuussa. Odotan tätä ääri-ilmiöelämystä innolla! Pakkasta toistakymmentä astetta, avovesi ja virvelikalastus. Ei ihan jokapäiväinen juttu. Jos tulee kylmä, niin  paljussamme on lämpöä 37 astetta. Ei paha! Laitan ensi viikolla kuvia ääri-ilmiöiden saaristosta.

Äärioloissa myös varusteilla on merkitystä. Lapsesta saakka olen tottunut pitämään varusteista ja välineistä huolta, sillä inhoan kertakäyttökulutusta. Ala-asteikäisenä harrastimme kaksoisveljeni kanssa iskukoukkukalastusta, mutta kairan puutteessa käytimme reikien tekemiseen rautakankea. Se söi talvihanskoihin reikiä aikamoisella tahdilla. Koska hanskat olivat lempihanskani, niin ompelin niihin itse aina paikkoja. Lopputalvesta hanskat olivatkin jo paljon ostohetkeä paksummat ja lämpimämmät!

Välineillä on merkitystä myös keittiössä ja minulta usein kysytään vinkkejä. Yksi syy tämän blogin myöhäiseen ilmestymisajankohtaan on se, että halusin rakentaa Perjantaikokin Joulutorin täysin valmiiksi ennen lähettämistä.

Perjantaikokin joulutori 26.11. – 10.12.2010

Joulutori on sivuillani tänään avattu ostospaikka, jonne olen kerännyt rajatun valikoiman omia suosikkivälineitäni. Kaikkea on rajattu määrä ja myynnissä vain rajoitetun ajan. Torilta löydät joululahjoiksi mm.

–       upouudet Perjantaikokki-veitset
–       Perjantaikokki-paistinpannut
–       käsittämättömän tyylikkään keittiövaa’an
–       ja muita suosikkejani

Mene tutustumaan!

Äärimmäisin perjantaiterveisin,

Perjantaikokki


Katkarapu-sitruunarisotto ja paistettua kampelaa

AINEKSET

Risotto

–       25 g voita
–       2 salottisipulia
–       2 sellerinvartta
–       2 dl Arborio-riisiä
–       ½ sitruunan mehu
–       ½ sitruunan kuori raastettuna
–       n. 1 l kalalientä
–       1 ½ dl katkarapuja
–       2 rkl turkkilaista jogurttia

Lisäksi

–       8 kampelafileetä
–       1 dl vehnäjauhoja
–       ½ sitruunan kuori raastettuna
–       voita

Merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit sekä  sellerit ja kuullota niitä riisin kera paksupohjaisessa kattilassa voissa.

Lisää kalalientä n. 1 dl kerrallaan. Tärkeää on, että lientä lisätään vähitellen erissä aina edellisen lisäyksen imeydyttyä.

Lisää lopuksi sitruunan mehu, raastettu sitruunan kuori ja kuoritut katkaravut sekä turkkilainen jogurtti. Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä sen aikaa, kun paistat kalat.

Laita lautaselle vehnäjauhoja, joiden joukkoon sekoitat sitruunan kuoren, suolaa ja pippuria. Pyörittele kampelafileet jauhoseoksessa ja paista kullanruskeiksi kuohuvassa voissa. Tarjoile heti risoton ja sitruunasiivujen kanssa.

Herkullista viikonloppua!