Miljardööriksi juoruilemalla – Paistettua kuhaa ja rucola-jogurtti –kastiketta

Juoruilu-sana on yltä päältä negatiivisesti värittynyt suomenkielessä. Juoruilu on akkaitten hommia. Sitä harrastetaan aitaan nojaillen ja vaihdettava tietosisältö on usein puolitotuuksia, ilkeämielisiä ja vähintäänkin tarkoitushakuisia väittämiä jostakin kolmannesta osapuolesta, joka ei paikalla ole itseään puolustamassa.

Mutta mietitäänpä uudelleen. Onko asia enää näin?

Istuin eilen eräässä kokouksessa, jonka päätteeksi eräs osallistuja kysyi minulta kaikkien kuullen: ”No, koskas muutatte Baseliin?”

MITÄ! Joku oli juorunnut minusta – oli ensi reaktioni. Tai oikeastaan juoru koski vaimoani, joka on menossa sinne työhaastatteluun. Vastailin niitä näitä ja ohitin asian, mutta jäin miettimään tiedon liikkumista nykypäivänä. Sitten suuntasin päivän jälkeen kotiin ja silmäilin tuoreinta Harvard Business Review –julkaisua, jota luen ammatillisesta mielenkiinnosta. Samoin kuin Glorian Ruokaa ja Viiniä. Lehdessä silmiini osui artikkeli, jossa juoruilua työpaikalla väitettiin hyödylliseksi. Oli pakko lukea tarkemmin!

Akateemisessa tutkimuksessa todettiin, että etenkin kriisi- ja muutosvaiheessa olevassa yrityksessä sisäiset tiedonvälittäjät, ”juorukellot” nousevat arvoon arvaamattomaan. He saavuttavat arvostusta työyhteisössä, koska he välittävät tietoa, jota johto ehkä panttaa tai ei tiedä, miten asian kommunikoisivat eteenpäin. Näiden sisäisten tiedonvälittäjien kautta liikkuu siis tietoa ylhäältä alas, mutta myös alhaalta ylös. Juoruajat, ja pakko myöntää, että titteli kalskahtaa vieläkin negatiiviselta, välittävät myös johdon suuntaan tärkeää tietoa henkilöstön mielialasta, erilaisista vaikuttajarooleista ja mielipiteistä. Entisessä työpaikassani tiedon sai leviämään nopeimmin koko henkilökunnalle, kun sen kertoi salaisuutena eräälle yleismiehellemme. Hetken päästä kaikki tiesivät asiasta. Aivan loistava kanava, kun sitä osasi hyödyntää oikein!

Tutkimuksen mukaan suuri osa juoruilusta on itse asiassa positiivista viestiä jostain kolmannesta. Tätähän voi fiksu johtaja hyödyntää esimerkiksi kehumalla kolmatta henkilöä jollekin toiselle. Saat olla varma, että juorusi kulkee kehujen kohteelle ja lämmittää kaksin verroin enemmän kuin suora palaute.

Tässä tulin muuten juuri juorunneeni vaimostani, joka on niin fiksu, että on kutsuttu ihan ulkomaille saakka usean päivän työhaastatteluun. Näetkö nyt, mitä tarkoitan?

No, kukas sillä juoruamisella on miljardööriksi saakka edennyt? Ehkä ei itse juoruamalla, mutta mahdollistamalla teknisen alustan globaalille juorupalstalle. Siis Facebookin perustaja Mark Zuckerberg, joka on noussut äskettäin USA:n 35. rikkaimmaksi kansalaiseksi.

Näin maailma on muuttunut aidan vierellä roikkumisesta globaaliksi tiedonvaihdoksi. Käy vaikka katsomassa minun Facebook-sivultani, mitä juoruan tänään.

Terveisin

Juorukello – Perjantaikokki

Paistettua kuhaa ja rucola-jogurtti –kastiketta

Kalastaminen on jäänyt viime aikoina vähälle, mutta onneksi kaupan tiskiltä löysi vaimo tuoretta, suomalaista kuhaa. Kuhaa ryydittää raikas, kylmä jogurttikastike.

AINEKSETkuhaa ja jogurtti-rucola-kastike

–       4 (isohkoa) kuhafileetä
–       kourallinen rucolaa (myös basilika käy)
–       1 dl turkkilaista, paksua jogurttia
–       1 rkl hunajaa
–       voita paistamiseen
–       valkopippuria ja merisuolaa myllystä
–       lisukkeeksi esim. perunamuusia

VALMISTUS

Leikkaa kuhafileille ”pöksyt”, jolloin saat ne täysin ruodottomiksi. Valmista kastike: laita tehosekoittimeen kaikki kastikeainekset ja mausteet ja käytä hetki. Jos kastikkeesta tulee erityisen löysää, voit vielä varovaisesti lusikalla sekoittaen lisätä siihen hieman jogurttia. Tarkasta maku.

Kuumenna voi pannulla kuohuvaksi ja lisää kuhafileet. Paista kullanruskeaksi ja käännä varoen. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa kuumina kylmän kastikkeen kera.

Herkullista viikonloppua!

Haukikeitto

Hauen puolesta puhun, kunnes kieleni viedään! Hauki taipuu erittäin moneen – ja tässä se antaa kalakeitolle täysin uuden olemuksen. Suosittelen kokeilemaan!

Haukikeitto

AINEKSETHaukikeitto

– 400g paseerattua tomaattia
– ½ rkl tomaattipyreetä
– 1,5 rkl inkiväärimurskaa purkista
– pieni pala juuriselleriä
– pieni pala fenkolia
– 1 kg uusia perunoita
– pieni kukkakaali
– 4 pientä porkkanaa
– 2 rkl kalafondia
– 1,5 l vettä
– 2 dl valkoviiniä

Haukimassa

– 400 g jauhettua haukea
– 1 kananmuna
– ½ dl kermaa
– ½ dl korppujauhoja

Lopuksi

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– ½ sitruunan mehu
– kourallinen tilliä

VALMISTUS

Pilko kasvikset. Laita kattilaan viinin ja kalafondin kera. Anna kiehua hetki. Lisää vesi, tomaattimurska ja mausteet ja keitä kypsäksi.

Valmista haukimassa. Jauha hauki tehosekoittimessa huolellisesti. Sekoita jauhettuun haukeen kananmuna, kerma, korppujauhot ja mausteet. Muotoile massasta kahdella lusikalla pieniä pullia, jotka tiputtelet yksitellen kiehuvaan keittoon. Anna kiehua viimeisen pullan lisäämisen jälkeen muutama minuutti.

Purista juuri ennen tarjoamista vielä joukkoon sitruunan mehu ja koristele pilkotulla tillillä.

Ahvenvartaat

Yleensä käytän ahvenet vain voissa pannulla, mutta nyt syntyi ”siitä mitä kaapissa on” varsin maistuva grilliresepti.

AINEKSET

Ahven-munajuustovarras

Ahven-munajuustovarras

– 4 isoa ahvenfileetä nahattomana
– 8 jättikatkaravunpyrstöä
– 200g munajuustoa
– 2 rkl sweet chili –kastiketta
– 4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 4 varrastikkua

Salaattiin: rapeaa salaattia, retiisejä, vesimelonia, tomaattia, kurkkua, kevätsipulia jne.

VALMISTUS

Leikkaa ahvenfileet pitkittäin puoliksi. Poista samalla pystyruodot. Kuori jättikatkaravut ja poista peräsuoli. Laita ahvenet ja katkaravut astiaan, kaada päälle sweet chili, öljy ja mausteet. Sekoita kevyesti ja anna maustua parikymmentä minuuttia jääkaapissa.

Leikkaa munajuusto reiluiksi paloiksi, jotta ne eivät halkea vartaassa. Pujota vartaaseen vuorotellen katkarapu, rullattu ahvenfileen puolikas ja munajuustoa. Grillaa vartaat kypsiksi ja tarjoa raikkaan salaatin kera

Kuralan kylämäki, Aurajokilaakso ja kampiföri – Ahvenkeitto

Aurajoki on Turun sydän. Mutta se on paljon muutakin kuin syvä, kivillä pengerretty väylä, joka lipuu hiljakseen ravintolalaivojen ohi. Riittää, kun kääntää katseensa hieman yläjuoksun suuntaan, niin avautuu täysin erilainen maailma.

Cruiserilla on rento ajella…

Kolmannen lapsemme laskettuun päivään ei ollut kuin kaksi yötä, joten jätimme viime viikonlopun reissun saaristoon väliin ja pysyimme kotikulmilla. Synnyttämismatka pomppivassa Busterissa ei ollut sitä extremeä, jota seikkailijasielumme nyt janosivat.

Helluntaina pakkasimme lapset polkupyöräkärryyn ja suuntasimme lähimatkalle. Vaimolle ostimme pari vuotta sitten Felt-merkkisen Cruiserin, jolla etenee isommallakin vatsalla. Vaikka hän vielä fillaroikin sutjakkaasti, niin suostuin kuitenkin toimimaan vetojuhtana kärrylle.

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäen hevosia

Kuralan kylämäki sijaitsee aivan Aurajokeen laskevan pienen Jaaninojan varressa. Aurajoesta sen erottaa vain Hämeentie.  Tilalla ylläpidetään vanhaa maatalouskulttuuria. Siellä on tavallisesti lapsille tekemistä ja ihmettelemistä hyvinkin pariksi tunniksi. Yleensä myös tilan kahvila on auki, mutta kuinka ollakaan näin helluntain kunniaksi koko tila oli kiinni. Hevosia ja lampaita lasten iloksi laitumilla kuitenkin oli.

Kylässä hääräili onneksemme tarmokas lypsäjätäti, joka päästi meidät katsomaan lehmien lypsämistä.

Kuralan kylämäen lehmiä

On lapsille varsin avartavaa nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee. Maitokaan ei synny purkkeina kaupan hyllylle, vaan sen eteen tehdään paljon työtä. Kuralan kylämäestä saa myös ostaa taatusti tuoretta lähimaitoa! Oma astia vain mukaan ja kaupoille. Myynnissä on myös varmasti onnellisten kanojen munia, hintaan 2€ / rasia.

Kampiförille urheilemaan

Kylämäestä suuntasimme muutaman sadan metrin päähän Aurajoen rantaan, kampiförin lähtösatamaan.

Kampiföri lähestyy tyhjänä itärantaa

Kampiföri on kammetonta isoveljeään sporttisempi versio. Hitaampi se on, mutta kampea pyörittäessä tulee hiki. Matka kuitenkin kannattaa.

Risteily länsirannalta itärannalle vie kolmisen minuuttia, mutta avaa uuden näkymän Aurajoen elämään. Siellä joki polveilee kevään vihreässä uomassaan,hevoset juoksentelevat niityllä, kalat tuikkivat joen tyyneen pintaan ja pyöräilijät sekä kävelijät nauttivat rannan reiteistä. On hankala kuvitella, että muutaman kilometrin päässä täältä joki on urbaanin keskuksen sydän.

Aurajokilaakson vehreyttä

Kampiföri aloitti liikennöinnin melkein tasan viisi vuotta sitten ja se tuli aikoinaan tunnetuksi toimimattomuudestaan – ja hinnastaan. Nyt se toimi, veivaaminen ei ollut erityisen raskasta ja matka taittui muutamassa minuutissa. ”Miksi tähän ei tehty siltaa?” kysyi vaimo keskellä jokea. Pohdin hetken, mutta vastaus on varsin selvä. Kampiföri on paljon hauskempi ja veivatessa tulee pakostakin juteltua kanssamatkustajien kanssa. Se siis yhdistää turkulaiset kuin Nokia suomalaiset.

Poniratsastusta päivän päätteeksi

Päivän kruunannut poniratsastus

Risteilyn jälkeen kasvoi Julian ratsastushinku ylitsepääsemättömäksi. Soitto Kotimäen ponitallille kannatti, sillä saimme varattua puolituntisen Shetlanninponin seurassa. Kahden kiltin tallitytön taluttamana suoritettu maastoratsastusseikkailu kruunasi lähimatkailupäivämme.

Alkuillasta oli kotonamme väsynyttä väkeä. Päivä oli täynnä uusia kokemuksia, vaikka kymmentä kilometriä kauemmaksi emme kotiovelta poistuneet. Rahaakin kului vain  15 euroa ponin palkkaan.

Voi olla, että tämä oli viimeinen lähimatkailupäivämme nelistään, vaikka tätä kirjoittaessa lapsia yöpuulle kiipesikin vielä kaksi. Pian täytyy kuitenkin hankkia isompi polkupyöräkärry…

Sitä odottaen,

 

Perjantaikokki

Ahvenkeitto

Tämän keiton taika on uuden sadon kasviksissa ja juureksissa – niiden herkässä maussa. Älä siis käytä ylivuotisia porkkanoita tai perunoita tähän keittoon.

AINEKSET

– 500 g vaalealihaista kalaa (ahven, hauki jne.)
– 15 uutta perunaa
– 5 uuden sadon porkkanaa
– 3 kevätsipulia
– kourallinen tilliä
– 1,5 l vettä
– 2 rkl kalafondia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– merisuolaa myllystä
– muutama kokonainen mustapippuri

VALMISTUS

Valmistele kala ruodottomaksi (hauelle video-ohjeen löydät täältä) ja leikkele se suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele kasvikset tarvittaessa ja pilko ne. Keitä kasvikset kypsiksi kalaliemessä (vesi, fondi, pippurit ja viini sekä suola tarvittaessa). Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, lisää kalat. Kalat kypsyvät muutamassa minuutissa. Ripottele pinnalle tilliä ja tarjoa saaristolaisleivän tai ruisleivän ja maidon kera.

Hauki on kala – Grillatut haukivartaat

Hauki on kala. Se on vain vähän arvostusta ja kunnioitusta pohjoisissa vesissä osakseen saava saalistaja. Mutta eipä se arvostusta varten elä ja en usko, että kaloilla on kummempia ongelmia itsetunnon ja omanarvontunnon kanssa.

Hauki iskee silloin kuin vatsa käskee tai vaisto sanoo. Se syö vatsansa täyteen ja saattaa kylläisenä möllöttää herkkukalan vieressä rauhassa siihen mitenkään reagoimatta.

Tässä pohjoisessa maassa moni kärsii haukisyndroomasta. Arvostusta ei kotikansalta tule. Vasta kun ui riittävän kauas kotivesistä, saa ansionsa mukaan. Esimerkkejä löytyy tieteestä, taiteesta ja työelämästä vaikka kuinka paljon. Kenenkään ei kai kuulu olla profeetta omalla maallaan

Toisaalta hauen perussynti iskee meihin suomalaisinkin silloin tällöin. Jos vatsa on täynnä, niin on turha rehkiä, vaikka saalista olisi nokan edessä vaikka kuinka. Monessa mielessä korjaamme mekin pitkittyneen kylläisyydentunteen satoa. Vatsa kun oli täynnä niin kauan ja niin makoisista appeista, että oli turha kuvitellakaan aikojen joskus muuttuvan. Ja mitä sillä väliä, jos ne muuttuvat – meillähän on kaikilla vatsat täynnä.

Monissa muissa maissa on vesistöissä uiskennellut ahkerampia saalistajia – rehkien, vaikka saalista on vatsassa ollutkin. Tai sitten koko ajan onkin ollut sopivasti nälkä. Tiedä häntä.

En pysty muuttamaan isoja asioita maailmassa, mutta hauen puolesta voin puhua. Kalan ammattilaiset, Kalapojat kauppatorilta, totesivat meidän hyljeksityn, puisevana pidetyn ja rantarosvoksi parjatun vaalealihaisen saalistajan maksavan ruokakulttuurin kehdossa ranskanmaalla lähemmäs viisi kymppiä kilolta fileinä. Sitä arvostetaan, koska se ei elä jokaisessa joen mutkassa. Ja koska ranskassa se osataan valmistaa raaka-aineen loistavia ominaisuuksia kunnioittaen.

Parjaisimmehan me perunaakin syömäkelvottomaksi, ellei joku olisi meille opettanut, että se kannattaa pestä, kuoria ja keittää…

Laitoin oman korteni kekoon tekemällä vihdoin videon siitä, miten hauki fileoidaan täysin ruodottomaksi. Kertaotolla (melkein) purkkiin, vaikka lapset osallistuivatkin innolla kuvauksiin…

Videon voit katsella tästä. Kokeile, sillä se on helpompaa ja herkullisempaa kuin uskotkaan!

Ja muista: hauki on hyvä kala!

Perjantaikokki

Grillatut haukivartaat

Olen julkaissut tämän kaltaisen reseptin kerran aiemminkin, mutta koska verkkoihin herkkua tarttui ja aineksia oli mökillä, niin pakko oli tehdä taas 🙂

AINEKSET

– 2 keskikokoista haukifileetä (n. 1,5 kg kalasta)
– 4 grillivarrasta
– 1 paprika
– ¼ kesäkurpitsa
– 1 punasipuli
– 8 siivua pekonia
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl ruokaöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Perkaa ja fileoi hauki ruodottomaksi. Katso ohjevideo tästä. Leikkaa paprika, sipuli ja kesäkurpitsa vartaaseen sopiviksi paloiksi.

Käytä puolikas filee per varras.  Laita pitkittäin leikattu fileen puolikas leikkuulaudalle ja laita fileen päälle kaksi pekonisiivua. Aloita pujottamalla fileen pää vartaaseen. Pujota sitten vuorotellen kasviksia ja fileetä ”aalloille” vartaaseen.

Mausta vartaat suolalla ja pippurilla. Sekoita öljy ja pesto ja sivele vartaille.

Grillaa kypsäksi ja tarjoa salaatin tai uusien perunoiden kera.

Hyvää ruokahalua!

Lähimatkalla – Kylmäsavulohipizza

Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Hyppään satulaan ja suuntaan eturenkaan kohti etelää. Edessä on kevään ensimmäinen polkupyöräloma.

Kaupungin liikenne harvenee pikkuhiljaa tasaiseksi saaristoon suuntaavaksi virraksi. Tarkkailen sitä sileältä, asfaltoidulta pyörätieltä käsin. Valvoin illalla jännittäen Suomen ja USA:n jääkiekkopeliä ja harmittelen mielessäni lyhyttä yöunta sekä kiireaikataulua, jonka olen etapilleni rakentanut.

Väsymys kaikkoaa pian, kun aistit herkistyvät nauttimaan kesän tuoksuista.  Korvissa soi Meiju Suvaksen ”Ei oo, ei tuu”. Sen tahdissa runttaan kampia kovempaa. Soittimessa on päällä soittolistan sekoitus ja tyylilajina ”Kaikki mahdollinen”. Biisi sopii kesäsäähän kuin kukkamekko ja perunajauhot tanssilavalle. Hetken päästä kappale vaihtuu Jamie Cullumin johonkin letkeään jazziin ja sitten taas Leijonakuninkaan ”Hakuna Matataan”.

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase

Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days

It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Hyräilen mukana. Miten osuvasti sanottu. Minulla ei ole huolia, niin kauan kuin suhtaudun menooni oikealla filosofialla. Jos pitää päästä eteenpäin, pyöritän vain kampia. Ongelmaton ajatusleikki.

Ja minähän pyöritän.

Parainen jää pian taakse. Lämpötila laskee meren ympäröidessä kulkuani. Tuoksut vaihtelevat märästä heinästä heräävän savipellon keväisenmietoon tuoksuun ja aina tyrmäävään vastalevitettyyn lantaan. Viinifriikki voisi tulla tänne hakemaan vertailukohtia! Fillarilla, sillä autolla ei tuoksuja tunne.

Tuuli on tänään puolueeton. Välillä jarruttaa menoa ja toisinaan taas tuuppaa kunnolla vauhtia. Ihailen mielessäni pellon reunassa kulkevaa Suomen pyörämatkailun valtareittiä. Se on kuulemma pyörätie, vaikka on paikoin vain kapea kinttupolku. Toisinaan vesi on vienyt polunkin mukana. Koska alla ei ole täysjoustomaastopyörää, niin pysyttelen autotiellä.

Saavun lauttarantaan ajoissa. Lämpötila laskee taas pari astetta, sillä meri on vielä kylmä. Seuraavat pari kilometriä liikun konevoimalla. Vielä yksi 10 kilometrin pikataival ja olen melkein perillä. Aikaraja on tiukka. Muuten saan kahden tunnin stop and go –rangaistuksen kalasatamassa. Lossiin on ehdittävä.

Viimeisellä pätkällä menoani siivittää jälleennäkemisen odotus. Lapset ilostuvat aina, vaikka olisimme erossa vain muutaman tunnin.  Vielä yksi vaijerilossi ja sitten tiukka ylämäki. Jalat ovat aivan hapoilla. Kaksi metsäkaurista tarkkaillee läähättävää fillaristia ihmeissään. Aistivat, että olen vaaraton. En saisi kiinni, vaikka yrittäisin.

Muutama mutka, puusilta ja alamäki. Saavun perille. Kesän ensimmäinen lomamatka on takana! Saan palkintoni. Lasten ilon, vaimon grillaamat hampurilaiset, kuuman saunan, lämpimän paljun ja tyynen meren.

Elo ja ilo on aika yksinkertaisia asioita. Minulle riittää kampien pyörittäminen.

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipizza

AINEKSET

–       25g hiivaa
–       1,5 dl vettä
–       3 dl vehnäjauhoja
–       1 rkl sokeria
–       suolaa ja tilkka öljyä

Täytteet

–       mozzarellajuustoa reilusti
–       200g kylmäsavulohta siivuina
–       1 punasipuli siivuina
–       8-10 artisokan sydäntä
–       puolikas pieni purkki pieniä kapriksia
–       1 prk smetanaa

VALMISTUS

Valmista pohja. Sekoita hiiva ja sokeri kädenlämpöiseen veteen ja sekoita joukkoon jauhot vähitellen lisäten.  Vaivaa, kunnes taikina ei enää juurikaan tartu käteen. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Lisää öljy ja kaulitse taikina suoraan leivinpaperille. Taikinasta tulee yksi uunipellillinen.

Tämä pizza on ns. ”pizza bianca”, eli ilman tomaattikastiketta. Lisää taikinan päälle reilusti mozzarellaraastetta. Asettele muut täytteet (smetanaa lukuun ottamatta) juuston päälle ja paista niin kuumassa uunissa kuin vain pystyt 8-10 minuuttia. Ota uunista ja nostele lusikalla smetanakekoja sinne tänne. Herkuttele!

Lomamatka lukuina:

–       55 km
–       1h 51 min (+ lossimatkat)
–       keskinopeus 29,7
–       1717 kilokaloria
–       keskisyke 145 (sisältäen lossien lepotauot)
–       hinta 0€
–       mielettömän hyvä olo

Suosittelen!

Limemarinoidut paistetut simpunpyrstöt

Sarjassamme ”Mitä kaikkea voi syödä” julkaisen paistetuista simpuista reseptin. Tyttäreni kuuluu erittäin ennakkoluulottomiin herkkusuihin ja nauttii mm. ostereista ja erilaisista juustoista täysin rinnoin. Vappuviikonloppuna saimme simppuja kasapäin ja Julia bongasi ne jo Busterissa istuessaan verkoista. ”Noita mä haluun syödä!”

Ei auttanut muuta kuin niellä ennakkoluulot ja tarttua puukkoon. Laitoin myös kameran laulamaan, jotta uskotte… En kerro, tuleeko reseptillä syötävää  herkkua. Videolla Julia 4-v kertoo tuomionsa…

AINEKSET

Haaste: voiko simppuja syödä? Katso video tästä.

simppuja tarvittava määrä
– 1 lime
– 2 dl korppujauhoja
– voita ja öljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa simpuista hännät (katso video valmistuksesta tästä). Leikkaa hännistä kaikki evät pois. Huuhtele ja kuivaa. Raasta joukkoon limen kuori ja purista limen mehu päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua parikymmentä minuuttia.

Pyörittele pyrstöt korppujauhoissa ja paista öljy – voi -seoksessa kullanruskeiksi. Purista päälle vielä vähän limeä ja nauti.

Katso videolta, tuliko näistä hyviä…

Perjantaikokki