Avomalliset lohipiirakat

Eläköön naistenlehdet!

Turhaan me miehet ylenkatsomme naistenlehtiä. Niissä on aika usein ihan täyttä asiaakin. Nyt en tarkoita jokakeväisiä ”kymmenen keinoa bikinikuntoon” tai ”testaa suhteesi laatu tällä sudokulla” -tyylisiä artikkeleita, vaan artikkeleita, jolla siitä bikinikunnosta pysytään erossa. Siis hyvää ruokaa käsitteleviä juttuja. Nyt en muista mistä lehdestä vaimo reseptin bongasi, mutta kunniaa en tästä reseptistä voi ottaa itselleni. Jouluna kokeilimme ja sen jälkeen olen sitä usein ajatellut. Sen verran on hyvää 🙂

Eikö muuten ole ristiriitaista, että naistenlehdissä alkaa heti laihdutusjuttujen jälkeen ruoka-artikkelit? No, pitänee vain todeta kuten ”iso-appiukkoni”, että ei naisia pidä ymmärtää – niitä pitää rakastaa! Fiksu mies…

Avomalliset lohipiirakat neljälle
Taas tuli nälkä tätäkin illallista muistellessa. Ei kai auta kun huomenna hakea kaupasta tai pakkasesta:

– 2,5 voitaikinalevyä
– kahdeksan siivua graavi- tai kylmäsavulohta
– kaksi kananmunaa keitettynä
– 1 dl keitettyä riisiä (tai riisipuuroa)
– voita
– tilliä
– yksi kananmuna voiteluun

VALMISTUS
Leikkaa kaksi taikinalevyä puoliksi, jolloin saat neljä minipiirakan pohjaa. Kasaa pohjille n. 1 rkl keitettyä puuroriisiä (ei ihan laitoihin saakka). Levitä riisin päälle puolikas keitetty kananmuna siivutettuna ja kananmunan päälle lohisiivut. Leikkaa viides voitaikinaneliö neljään siivuun ja ”venytä” siivu kunkin neliön yli – kulmasta kulmaan. Kostuta taikinaa hieman ja paina päät kulmiin kiinni. Voitele piirakat kananmunalla.

Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pinta rusehtaa kauniisti (n. 10 min). Pilko sillä välin 2 rkl tilliä hienoksi. Sulata voita 0,5 dl ja sekoita sula voi ja tilli keskenään. Kun piiraat tulevat uunista, voitele ne tillivoilla. Tarjoa heti ja nauti!

Ahvenet saltimbocca

Terve taas ja tervetuloa kokin seuraan vuodeksi 2007!

Nyt on sitten kinkut syöty, kuohuviinit korkattu ja luvattu taas tehdä kasapäin parempia ja fiksumpia asioita uuden vuoden kunniaksi. Kuinkahan moni myös pitää uuden vuoden lupauksensa?

Kokilla on tapana luvata vain sellaista, jonka myös pystyy pitämään. Siksi lupaankin vuonna 2007:
– juoda viiniä ruuan kanssa, myös joskus lounaalla
– nukkua joskus liian pitkään ilman huonoa omaatuntoa
– nauttia hyvästä ruuasta ja ylenkatsoa pahaa ruokaa
– kiittää hyvästä palvelusta, kun sitä saan
– antaa kehittävää palautetta huonosta palvelusta
– hymyillä aina, kun katson peiliin
– välttää peilejä, kun ei hymyilytä
– pitää itseäni muita parempana kuskina
– ajaa paljon polkupyörällä
– hävittää keittiöstäni kaikki turhat, toimimattomat kodinkoneet ja keskittyä puukko+leikkuulauta-linjalle
– pitää puukot terävinä
– ja lopuksi: välttää katteettomia lupauksia

Näin helppoa se on. Kun asettaa tavoitteet, jotka myös voi saavuttaa, ei tarvitse koko aikaa tuntea huonoa omaatuntoa niistä katteettomista lupauksista.

Sen verran tuli myös luvattua uuden vuoden juhlinnan jälkimainingeissa, että ainakin tammikuussa yritän elää hieman kevyemmin. Kaikilla elämän osa-alueilla. Siksi myös vuoden ensimmäinen resepti hurmaa terveellisyydellään.

Niin herkullista, että suorastaan hyppää suuhun!
Saltimbocca-termi on muotoutunut italian kielen lauseesta ”saltare in bocca”, eli ”hypätä suuhun”. Niin maukkaita variaatioita tästä annoksesta aikojen saatossa on tehty. Tällä viikolla suuhun hyppää ahven kavereineen! Ja kuinka helposti…

Ahvenet saltimbocca

neljälle esim. alkuruuaksi

AINEKSET
– 8 isoa ahvenfilettä nahattomina ja ruodottomina
– 4 siivua parmankinkkua
– ruukku tuoretta salviaa
– suolaa ja pippuria myllystä

Asettele ahvenfileet pellille leivinpaperin päälle. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Laita fileiden alaosaan puolikas parmakinkun siivu ja pari lehteä tuoretta salviaa. Taita fileet kahtia ja rouhi vielä pippuria ja suolaa hieman yläpinnalle. Paista kaloja 225 asteisessa 5-6 minuuttia.

Tarjoa esim. raikkaan vihersalaatin kera.

Mainion maukasta viikonloppua! Onneksi se on taas – onhan sitä tänä vuonna jo töitä paiskittukin 🙂

Terveisin

Perjantaikokkiokki ja keittokirjailija

Herkullista joulua kaikille!

Kokki toivottaa oikein sydämensä pohjasta kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja antoisia uuden vuoden kekkereitä!

Joulureseptejä on maailma pullollaan ja siksi tänä perjantaina haluankin vain kertoa teille lyhyen tarinan. Resepteihin palaamme sitten taas ensi vuonna. Perjantaireseptikirje jää joulutauolle 5.1.2007 saakka.

Sattuipa kerran pikkujouluissa
Kokki järjesti joukoilleen pikkujoulut alkuviikosta. Syksy on ollut kiireinen ja siksi panostimme oikein kunnolla joulutauon aloittavaan juhlaillalliseen. Oli pöytä varattuna tunnetusta ravintolasta ja ruokalajeja illalliselle tilattu jopa kuusi kappaletta. Kravaatit kaulassa, naiset kauniina ja kaikille annoksille oli suunniteltu myös oma viininsä, joten oikein ”fiinisti” oltiin liikkeellä.

Yksi toisensa jälkeen ruokalajit saapuivat pöytään ja niitä maisteltiin innolla. Monet kehuivat graaviahventa, toiset kylmäsavulohikeittoa. Varsinkin suussasulavan suklainen jälkiruoka sai kiitosta. Samoin iloittiin karitsan paahtopaistin loistavasta kypsyydestä ja kastikkeesta. Viineistä puhumattakaan.

Vaan eräs ei joukosta sano ruuasta sanaakaan. Syö vaan hiljaa, aina kun lautanen eteen ilmestyy. Hiljaisena istui eräs saaristolaisisännistämme, työteliäs, vaatimaton ja luotettava mies. Taisi olla ensimmäistä kertaa niin hienolla illallisella.

Kun ilta etenee ja ravintolakin vaihtuu, tulee tämä saaristolaisisäntä koputtamaan kokin olkapäätä ja sanoo:

”Kuules kokki. Siit ruuast piti mun sanoo, että kyl mää siit kovin tykkäsin, mutta miks ihmees sitä tuli sillai tipotellen?”

Tipotellen tai kertarysäyksellä
Tyylillä ei liene väliä – pääasia on, että ruoka maistuu ja seura on hyvää!

Hauskaa joulua, riemukkaita uudenvuoden kekkereitä ja tapaamisiin ensi vuonna!

Terveisin

Perjantaikokki