Lapsuuden talvi – Uuninieriää

Posted on 9.4.2010 by Petri Hollmén

Muistan lapsuudesta kuumat kesät ja kylmät, runsaslumiset talvet. Nyt ovat ajat muuttuneet, väitetään. Talvi 2010 on ollut täydellinen poikkeus. Lumi tuli ennen joulua, eikä ole täysin vieläkään poistunut. Olemme saaneet nauttia lumen suomista iloista koko upean pitkän talven ajan etelässäkin.

Olen silloin tällöin kirjoitellut sosiaalisesta mediasta. Toisin kuin moni luulee, niin sen tärkein mahdollisuus on kuunnella – ei kertoa. Tai varsinkaan huutaa. Eri kanavien kautta voi aistia yleistä mielipidettä milloin mistäkin päivänpolttavasta asiasta. Luonnollisesti talvi 2010 herätti myös keskustelua ja mielipiteitä esimerkiksi Facebookissa. Koitin huomioida ja kuunnella yleistä tunnelmaa ja verrata sitä empiiriseen analyysiin omista lapsistani. Lyhykäisyydessään ajatukset talvesta menivät jotenkin näin:

joulukuu 2009: satoi ensilumi, joka pysyi. Suoranainen ihme! Kaikki ovat innoissaan ja ihmeissään. Pulkkailukuvia ja lasten iloa jaetaan innoissaan.
tammikuu 2010: lisää lunta, joka pysyy. Suurin osa on vielä innoissaan, kun lunta sataa. Osa, varsinkin omakotitalolliset ja autoaan kadulle parkkeeraavat, esittävät oireilun merkkejä. Lapset ovat edelleen innoissaan.
helmikuu 2010: Lähes kaikki omakotiasujat ovat kyllästyneitä lumeen ja autoilijoiden mielestä lumentulo saisi jo tosiaan loppua. Pakkasetkin harmittavat – ennen kaikkea junamatkustajia. Kukaan ei kuitenkaan tunnusta kaipaavansa loskatalvia. Lapset edelleen iloitsevat lumisateesta, hiihdosta, jääkiekosta ja pulkkailusta.
maaliskuu 2010: jokainen lumisade tuntuu jo ilkkumiselta. Eikö kevät koskaan tule? Iloa löytyy ainoastaan ensimmäisistä suojakeleistä pitkään aikaan. Tosin loska alkaa ärsyttämään ihmisiä. Lapset iloitsevat lumiukkokelien paluusta.
huhtikuu 2010: aikuiset huokailevat onnesta, kun talvi on taittumassa. Lapset kasaavat jäljellä olevasta lumesta vielä mäkiä ja hyppyreitä ja nauttivat talven rippeistä. Jääkiekko täytyy jään puutteen vuoksi siirtää olohuoneen lattialle.

Mistäköhän ne lapsuuden upeat talvet johtuivat? Ilmastosta vai asenteesta?

Voi meitä aikuisia…

Perjantaikokki

Uuninieriää

Kunnia tästä reseptistä lankeaa vaimolle. Ostin kaksi nieriää testatakseni uutta fileointiveistäni. Työpäivä venähti ja palatessani kotiin, olivat kalat jo uunissa. Ei harmittanut, vaikka veitsen testi jäi tulevaisuuteen.

AINEKSET  

–    2 kpl noin 700g nieriää
–    20 salvianlehteä
–    1 sitruuna
–    2 keltasipulia
–    merisuolaa ja mustapippuria
–    2 dl kermaa
–    1 dl proseccoa, kuivaa kuohuviiniä tai valkoviiniä
–    4 dl ruusukaaleja

VALMISTUS
Poista kaloista sisälmykset ja huuhtele vatsat. Pilko sipulit ja sitruunat siivuiksi. Laita kalojen sisään sipulit, muutama sitruunasiivu ja neljä – viisi lehteä salviaa per kala. Mausta kalat suolalla ja pippurilla. Nosta kalat uunivuokaan ja laita kalojen pinnalle koristeeksi 3-4 sitruunansiivua. Kaada kalojen päälle kerma ja prosecco. Nosta vuoka uuniin n. 20-30 minuutiksi 200 asteeseen.

Poista ruusukaaleista mahdollinen kova kanta ja keitä kypsiksi. Lisää ne vielä kalan kypsennyksen loppuvaiheessa vuokaan kerman joukkoon. Tarjoa sellaisenaan tai perunamuusin kera.

Uravalinta selvillä? – Sinisimpukat merimiehen tapaan

Posted on 1.4.2010 by Petri Hollmén

Kammoan kauppakeskuksia, paitsi yhtä. Lähellemme on muutama vuosi sitten avattu Skanssi-niminen keskus, jossa minua kiehtoo se, että siellä ei koskaan ole ketään – ei ainakaan ruuhkaksi asti. Ja lisäksi siellä on aivan loistava ruokaosasto Citymarketissa. Kauppiaalle huono on tässä tapauksessa asiakkaalle hyvä.

Tyttäremme jää aina notkumaan ruokaosaston tuoretiskille ja lienee jo hurmannut kaupansedät ja –tädit ennakkoluulottomuudellaan ja innollaan. Viimeksi hän ilmoitti tiskillä kovaan ääneen, että ”nyt ostetaan iskä simpukoita ja musta tulee isona sit kokki!”

Voisin totta kai alkaa latelemaan hänelle omia käsityksiäni ravintola-alan epämukavista työajoista, keittiön kuumuudesta, jatkuvasta kiireestä ja palkkatasosta. Mutta miksi? En tietenkään usko, että uravalinta on hänellä jo selvä, sillä seuraavana päivänä hän voi ilmoittaa heppaohjelmaa katsoessaan, että hänestä tuleekin prinsessa-hevoslääkäri. Ja sitä seuraavana päivänä hänestä onkin tulossa keijukaistohtori, joka tutkii äidin laboratoriossa bakteereja. No, on hyvä, kun on vaihtoehtoja, joita pyöritellä. Pojallamme on vain yksi ura suunnitteilla. Hänestä tulee ”jäkismiäs” (lausuttuna vahvalla turunmurteella. Suom. huom: jäkismiäs = jääkiekonpelaaja). Ehtona uraputkelle on vain ”samanlainen numeropaita, ku Ville Peltosel”. Jos joku tietää, mistä saa melkein kolmivuotiaan kokoa olevia jääkiekkopaitoja, niin vinkkiä tännepäin, kiitos… Uskon tosin, että nurmi kun vihertää, niin uravalinta vaihtuu ”jalkkismiäheksi”.

Kevätmielellä pääsiäisen viettoon,

Perjantaikokki

Sinisimpukat merimiehen tapaan
Julia kun raahasi (ihan totta, ylpeänä kantoi jääpatjalle pakattuja simpukoita kaupassa) kotiimme puolikiloa sinisimpukoita, niin pitihän niistä kokatakin. Tyttö itse istui lieden vieressä koko ajan, sekoitti, hämmensi, maustoi ja imi tietoa itseensä. Simpukoista tuli niin hyviä, että niitä teemme toistekin!

AINEKSET– 1 kg sinisimpukoita
– 1 iso sipuli
– 2 rkl voita
– 2 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 murskattu valkosipulinkynsi
– timjaminoksa (tai kuivattua purkista)
– laakerinlehti
– ripaus suolaa
– 1 dl persiljasilppua

Puhdista simpukat ja raaputa veitsellä niiden kuoria. Kopauta jo avautuneet simpukat pöytään. Ota talteen vain sulkeutuvat simpukat ja heitä avoimeksi jäävät pois.

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Sulata voi kattilassa, lisää sipulit ja paista pehmeäksi. Lisää viini, suola ja yrtit (paitsi persilja!). Pane simpukat kattilaan. Keitä kannella suljettuna voimakkaasti viitisen minuuttia ja sekoita simpukoita välillä. Kun simpukat ovat avautuneet, ruoka on valmista.

Annostele simpukat reikäkauhalla kuumille syville lautasille. Kaada liemi simpukoille ja ripottele persiljasilppua päälle.

Nauti rapeakuorisen vaalean leivän ja kylmän, kuivan valkoviinin kera. Maistuu muuten nelivuotiaallekin!

Nyt loppui markettisalaattien puputtaminen…

…sillä kesän varmin merkki, eli Sorrin Puutarhan sympaattinen koju ilmestyi eilen kauppatorille. Olkoot hanget valkoiset, minulla kesä alkoi nyt!

Sorrin nettisivuilta saat myös hyviä reseptejä!

Oppia ikä kaikki – Paistettua sampea ja retiisi-kevätsipulipaistos

Posted on 26.3.2010 by Petri Hollmén

Vaikka lieneekin totta, että viisaus kasvaa usein iän myötä, niin viisauden siemenet on istutettu varsin tyypillisesti hyvin varhain. Viisaus on hyvin suhteellinen käsite, eikä ole yhtä tapaa määritellä viisasta ihmistä. Mielestäni kuitenkin erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on yksi tärkeä osa viisautta.

Ensimmäiseksi ei tule mieleen, että ruokakulttuuri liittyy lapsuutena kylvettäviin viisauden siemeniin, mutta näin asia taitaa kuitenkin olla. En malta olla nostamatta esille erästä, mielestäni erinomaista, toimintamallia, johon olen törmännyt viime aikoina useammassakin käänteessä. Kyse on kirjaimellisesti tietämisestä, eli Sapere-menetelmästä.

”Sapere” on italiankielen verbi ja tarkoittaa ”tietää”. Sapere-menetelmä on lapsille, siis päiväkodeille ja alakouluille suunnattu menetelmä, jolla lapsia pyritään saamaan tutuiksi ja tietoisiksi mm. ruoan alkuperästä ja rohkaistaan tutustumaan erilaisiin ruokiin eri aistein. Menetelmä auttaa myös arvostamaan omaa ruokakulttuuria ja ymmärtämään toisia. Kaikenlaista kasvatuksellista hanketta olen minäkin silmäillyt, mutta tämä osuu kyllä erinomaisesti maaliinsa ja uskon, että Sapere-menetelmällä on suuri kysyntä alakouluissa ja päiväkodeissa. Lisäksi tällä on parhaimmillaan suora vaikutus fyysiseen hyvinvointiin.

Lisäaineet, lähiruoka, tuoreus ja aitous ovat pinnalla nyt enemmän kuin koskaan. Ongelmana on vain se, että jos referenssikokemus puuttuu, niin kuinka lapsi arvioi, onko jokin aitoa tai tuoretta. Saperen sanoin: ”Ilman kokemuksia ei ole mitä kuvailla, ilman sanoja ei voi kuvailla kokemuksia.”

Mikäli lukijoissa on pienten lasten kanssa tekemisissä olevia ammattikasvattajia, joita ruoka ja ruokakulttuuri kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan Saperen sivuihin. Sallittua toki muillekin!

Täältä löydät tietoa Saperesta.

Paistettua sampea ja retiisi-kevätsipulipaistos

Tyttäremme kohdalla taitaisi käydä niin, että hän kouluttaisi Sapere-kouluttajia. Kun kurvaamme hyvin varustellulle palvelutiskille, toivoo hän nelivuotiaan päättäväisyydellä mitä mielenkiintoisempia raaka-aineita – ja mikä parasta: hän myös syö niitä innolla! Tällä viikolla kärryyn eksyi mm. kotimaassa kasvatettua sampea ja sinisimpukoita. Nyt tarjoilemme teille reseptin sammesta, joka on erinomaisen makuinen kala. Mikäli sitä ei ihan joka kaupasta löydy, niin käytä vaikka lohimedaljonkeja. Lisukekin on kokeilemisen arvoinen!

AINEKSET

– – neljä paksuhkoa palaa sammesta

– – 250 grammaa retiisejä

– – ½ ruukku basilikaa

– – ½ ruukku persiljaa

– – nippu kevätsipulia

– – ¼ sitruunan mehu

– – 50 g voita

– 2 rkl ruokaöljyä

– – merisuolaa ja pippurisekoitusta myllystä

VALMISTUS

Pilko retiisit puoliksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja lisää retiisit. Paista hetki. Lisää kalat ja laske lämpö puoliteholle. Paista kaloja, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää kevätsipulit ja purista kalojen päälle sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää aivan lopuksi pilkotut persiljat ja basilikat. Asettele kalat kasvisten päälle lautaselle ja kaada paistoliemi kalojen päälle kastikkeeksi.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki