Punajuuri-lammascarpaccio – Kasvukipuja

Finanssikriisi iskee silmille kaikista tuuteista. Vähääkään asiaa seurannut tietää, että talouskehityksen lähitulevaisuuden ennustaminen on tällä hetkellä mahdotonta. Taloudet ympäri maailman odottavat jännityksellä poliitikkojen päätöksiä Yhdysvalloissa. Tietoa tilanteesta janotaan kaikkialla.

Silmiini osui I. Heilän piirtämä sarjakuvan pätkä, jossa B. Virtasen esimies, ronskinlainen Murikka, kertoo tyytyväisenä livahtaneensa johtajan järjestämästä firman tilaa koskevasta luennosta pois. B. Virtasen mielestä tällaiset luennot ovat hyviä, sillä viimeajat ovat olleet muutoksia täynnä. Täysin ajankohtaisesta luennosta ei kuitenkaan ole ollut kyse, sillä sarjakuvan kolmannessa ruudussa johtaja käy läpi firman historiaa osastopäällikkö Nilkenin ollessa ainoa kuulija. Johtaja muistelee kaiholla vuotta -63, jolloin firman varastoon hankittiin uudet nokkakärryt, mallia ”Skrunze”.

Itse olen viihtynyt yhdessä ja samassa yrityksessä jo 12 vuotta. Meiltä löytyy muutamia, jotka ovat olleet kauemminkin. Ja kerran meilläkin oli ”Skrunze”-merkkiset nokkakärryt. Yhdessä olemme eläneet ja kokeneet monet mullistukset ja muutokset. Silloin tällöin, sopivan hetken tullen, unohdumme muistelemaan yhteisten vuosien aikana koettuja kommelluksia.

Viimeiset 12 vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän tasaisen kasvun aikaa yrityksissämme. Vauhdikkainta meno oli alkuvaiheessa, jolloin aina ennen kesäsesonkia piti kiireellä ja tohinalla saada jotain uutta vieraitamme ilahduttamaan. Useimmiten se tarkoitti muutamaa metriä lisää baaritiskiä, esiintymistelttaa artisteineen tai festivaaleja ja teemaviikkoja

Eräs hauskimmista muistoista on vuodelta 1997, jolloin Vaakahuone oli vasta toista kesää avoinna. Laajensimme silloin terassia vauhdilla ja myös palvelutiloja tarvittiin lisää. Hartwallin asentajat kävivät tiuhaan vetämässä uusia putkia, jotta olutta saataisiin janoiselle kansalle. Eräs ikimuistoisimmista päivistä oli, kun asentajat olivat aamulla käyneet ottamassa mitat tarvittavista letkuista ja liittimistä ja lähtivät sitten noutamaan osia lounastaukonsa aikana. Heidän poissa ollessaan tiski ideoitiin uudelleen ja muutokset toteutettiin samoin tein. Iltapäivällä asentajat palasivat työmaalleen, sovittivat letkuja ja alkoivat sättiä toisiaan väärien mittojen ottamisesta. Kuka ihmeessä oli tilannut kaksi metriä liian lyhyet letkut!

Jos joku pitäisi firman tilaa käsittelevän luennon, jossa kävisimme kaikki kahdentoista vuoden kommellukset läpi, niin minä lupaisin istua siellä koko ajan – ilomielellä! Tulevaisuudesta en tiedä, mutta kun menneisyyteen katson, niin tiedän, että jos joku selviää, niin me! Kasvukipumme ovat jo takana.

Punajuuri-lammascarpaccio

Vuorossa on viimeinen resepti säästöviikkomme menusta. Nyt on jo esitelty lampaanpaisti ja borssikeitto. Viimeisin on siis kylmä alkuruoka – punajuuri-lammascarpaccio.

AINEKSET

– 2 isoa punajuurta
– 200 g lampaanpaistia (ks. resepti täältä)
– 2 dl kermaviiliä
– 1 rkl piparjuuritahnaa
– 1 purkki rucolaa
Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Keitä punajuuret kuorineen, jotta ne säilyttävät värinsä ja makunsa. Anna jäähtyä. Kuori ja leikkaa niin ohuiksi siivuiksi, kuin vain saat. Leikkaa myös lampaanpaisti erittäin ohuiksi siivuiksi. Sekoita piparjuuritahna kermaviiliin. Lado lautaselle tasainen kerros punajuurisuikaleita ja sitten päälle lammassuikaleita. Rouhi päälle mustapippuria ja mausta Maldon-suolalla. Ripottele pinnalle rucolaa ja lisää kastikkeeksi kermaviiliä.
Nostalgista viikonloppua Perjantaikokki

Juttua Antaa Palaa-kirjasta
Aromi-lehti tipahti luukusta keskiviikkona ja heidän kirjakriitikkonsa oli lukaissut myös meidän Antaa Palaa-keittokirjan. Tämän arvostelun otan nöyränä vastaan. Totta joka sana. Lue juttu alta.

Hellehampurilainen – Elävää elämää – livelähetyksenä

Yleensä istun hiljaa yksinäisyydessä, kun kirjoitan. Tulkoon nyt poikkeus. Koitan välittää teille tunnelmaa, kuin urheiluselostaja konsanaan. Selostuspaikka, tai pikemminkin tarkkailupaikka, sillä enhän minä ääneen selosta – hulluna pitäisivät – on Vaakahuoneen terassilla. Olen iltavuorossa. Ystävät tietävät mitä se merkitsee. Oikeat hullut ovat lavalla. Itseasiassa ihan Seinähullut.

Tupa on täynnä ja kaupungissa DBTL-kaupunkifestivaali. Ihmiset kesäisiä – kuin ulkomailla olisi. Suurin osa jopa hymyilee. Ei tämä Turusta voi olla, eihän?

Henkilökuntamme (hiiskatin hyvä sellainen, jos saan kehaista) on laittanut vitosta silmään jo pari tuntia sitten. Keittiöstä nousee, kuten ammattislangissa sanotaan kun tarkoitetaan valmistamista, noin 500 carte-annosta ja pizzaa illan aikana. Se on paljon. Luonnollisesti tiukka kesäflunssa on kaatanut kaksi kokkia pedin pohjalle juuri kesän kiireimpänä iltana ja vain kaksi kokkia ahkeroi urakan. Kovia jätkiä! Apuna keittiössä, ehkä enemmänkin tiellä, alkuillasta häärää perjantaikokki. Kerran kesässä joutuu tämäkin harrastelija näemmä oikein ammattikeittiöön. Otin vastuulleni 60 hengen Seinähullujen Nakit ja Muusi -pöydän valmistamisen. Aloitetaan helpolla, niin onnistuu varmemmin. Vettä kiehumaan ja silleen.

Kaikki toimii, yleisö viihtyy, Seinähullujen Shown aikana jopa ulvoo ja hihkuu. Illan aikana saan vain yhden reklamaation, jota pidän näissä olosuhteissa hyvänä suorituksena. Reklamaatio koski savulohipastaamme. Aviopari oli tilannut kaksi annosta ja herran annoksessa oli aivan liian vähän kalaa. Tilanne oli niin tulehtunut, että vaikka puhuin kuin ruuneperi, en saanut tilannetta käännettyä paremmaksi. Lopuksi päätin antaa herralle keittokirjamme lahjaksi. Se laukaisi tilanteen ja kättelimme ystävinä. Tehdessäni lähtöä pariskunnan pöydästä, sanoi rouva, että hänen annoksessaan oli kyllä vähän liikaa sitä kalaa. En tuonut toista kirjaa, mutta meinasin kysyä, että eikö niitä olisi voinut vaihtaa päittäin. Naimisissa kun kerran olivat…

Karavaani kulkee

Erään legendaarisen Seinähullun, Seppo Korjuksen, on aika jäädä eläkkeelle kahden keikan päästä. Ikää miehellä on 66, mutta pomppii lavalla kuin lottovoiton saanut jänis. Viimeinen mahdollinen kerta nähdä hänet lavalla Turussa on 21.8. Vaakahuoneen lavalla. Siis viimeinen.

Seppo on viereisessä kuvassa se laihempi. Pidempi on orkesterin perustaja. Alla olevan videon myötä pääset hetkeksi Seinähullujen maailmaan. Se on pieni videopätkä Seinähullujen 42-vuotis juhlashowsta, joka nähtiin eilen illalla Vaakahuoneella. Eläkkeelle jäävä seinähullu pomppii lähimpänä kameraa. Näyttääkö seesteiseltä vanhukselta? Toivokaamme hänelle yhtä rauhallista eläkeaikaa!

Kiitos Seppo!

 

Hellehampurilainen

Jos on töissä hyvä porukka, niin kotona sitä vasta osataankin! Viime aikoina on kunnia ruoanlaitosta mennyt vaimolle. Ja jälleen kerran. Kiitos.

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia kanasuikaleita
– 2 kpl tomaatteja
– 4 kpl paksuja rieskoja
– 1 jättisipuli
– 1 avomaan kurkku
– 1 pkt kotijuustoa
– kimppu rucolaa
– kimppu lehtipersiljaa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 tl pestokastiketta
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kanasuikaleet ja suikaloitu sipuli pannulla (osan sipulista voi jättää raa’aksi ja laittaa rieskojen väliin). Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori kurkku ja suikaloi, pilko tomaatit ja kotijuusto viipaleiksi. Sekoita oliiviöljy ja pesto keskenään. Leikkaa rieska kahtia ja laita grillaantumaan hetkeksi kotijuustoviipaleiden kanssa. Kokoa hampurilainen, kun rieskat ja kotijuusto ovat saaneet väriä pintaan. Eli pohjalle tomaatit, kurkku ja sipulit, sitten kanasuikaleet ja kotijuusto. Päälle vielä revitty rucola ja lehtipersilja sekä lopuksi pestokastike päälle ja kansi kiinni.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki