Kolme pientä bruschettaa – Hyppy tuntemattomaan

Kerron pienen tarinan hetkeen tarttumisesta. Kutsuttakoon tätä vaikka spontaaniksi motivoinniksi.

Kuljeskelin Tall Ships’ Racen aikana Auran rantoja ihmismassassa kamerani kanssa ja pohdin, kuinka saisin kuvia, jotka erottuisivat niistä tuhansista muista, joita sadoilla kameroilla jokirannassa joka hetki räpsittiin. Sammakkoperspektiivi ei toiminut, sillä ihmismassat peittivät aina suurimman osan kuvattavasta kohteesta.

Olin edellisenä päivänä kuvannut veneestä harmaassa sateessa ja onnistunutkin mielestäni muutamassa otoksessa. Nyt etsin aurinkoisen päivän mestarilaukausta. Reittini vei länsirannalle, entisen Wärtsilän edustalle, jossa ylimääräinen anniskelualueemme sijaitsi. Kuin vahingossa sen keksin! Ravintolamme viereen oli parkkeerattu nostokurki, jolla halukkaita vinssattiin kuuteenkymmeneen metriin pomppimaan kumiköydellä kohti asfalttia. Mietin kahta lastani ja vaimoani ja sain tekosyyn olla itse hyppäämättä. Oli siis keksittävä jokin toinen keino päästä yläilmoihin.

Menin innolla kysymään benjipojilta, että mitä pelkkä valokuvausnosto yläilmoihin maksaisi. Outoon kysymykseen sain heti vastauksen. ”Ilmaiseksi pääset, jos joku hyppää. Mutta nyt ei ole hyppääjiä. Hanki sellainen.”

Marssin innosta epätahdissa hypähdellen anniskelutelttaamme, jossa kolme työntekijäämme laski virvoketta kansalle. ”Kuka haluaa hypätä benjin?”, huusin tiskillä. ”Minä!” vastasi salamannopeasti eräs työntekijämme, jota Johannaksi tässä kutsuttakoon. Vastaus yllätti niin Johannan itsensä kuin minutkin, sillä en ollut päässyt lauseessani edes loppuun.

”Selvä juttu, mennään!”
Siis nyt vai. Missä, miksi?”

”Tuossa rannassa ja nyt. Hyppäätkö vai et, nyt on mahdollisuus!”

”Nyt heti vai?”

”Nyt nyt! Lupasit sitä paitsi jo. Laske olut siihen, nyt mennään!”

Ja niin Johanna seurasi sydän kahtasataa rinnassa takoen. Tilanne oli absurdi. Sain idean kuvaamisesta yläilmoissa ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin olin matkalla yläilmoihin innosta ja jännityksestä tärisevän työntekijämme kanssa.

Annoin kameran laulaa, sillä nosto oli nopea. Johanna empi kolme kertaa ja pyysi lopulta tönäisyn selkäänsä. En ehtinyt paljoa suoritusta seuraamaan, sillä otin ilmakuvia minkä ehdin. Huudon kuulin. Ensiksi pelästyneen kirkaisun. Hetkeksi sain siitä huonon omantunnon, mutta seuraava onnenkiljaisu tyynnytti mieleni.

Viisi minuuttia kuvausidean saamisesta palasimme takaisin ravintolaamme. Johanna siirtyi tiskin taakse palvelemaan asiakkaita – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja minä lähdin takaisin kohti Vaakahuonetta ja toimistoamme purkamaan kuvia koneelle.

Vain käsien tärinä ja entistä aurinkoisempi hymy paljasti, että eräs työntekijämme oli viettänyt juuri viisiminuuttisen tykypäivän keskellä kesän suurinta massatapahtumaa.

Kolme pientä bruschettaa

Äitini vetäisi hihasta eilen Vaakahuoneen terassilla. Toive oli tavanomaisen helppo. ”Ystävättäreni tarvitsee italialaisen, helpon alkuruuan reseptin. Mutta maistuva pitää olla. Huomiseksi.” Lupasin miettiä jotain ja käskin ystävättären lukea aamulla perjantaireseptin. Varastosta löytyi onneksi poikani kaksivuotissynttäreihin tehtyjen bruschettojen kuvat ja reseptit. Näillä resepteillä tulee neljä pientä bruschettaa per laatu.

Kantarellibruschetta


AINEKSET

– 2 dl kantarelleja
– 1 kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 pilkottu sipuli
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kantarelleja pannulla oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Lisää hieman öljyä ja pilkottu sipuli. Laske lämpöä ja kuullota sipuli. Lisää lopuksi persilja ja mausteet.

Kesäkurpitsabruschetta

AINEKSET
– kolme siivua kesäkurpitsaa
– kourallinen pilkottua tuoretta minttua
– kourallinen pilkottua lehtipersiljaa
– 1 rkl valkoista balsamicoetikkaa
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paahda kesäkurpitsasiivuja grillissä tai pannulla hetki. Pilko ja lisää joukkoon minttu, lehtipersilja, balsamico ja muut mausteet.

Tomaatti-basilika -bruschetta


AINEKSET

– 15 kirsikkatomaattia
– kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
– oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja basilikanlehdet siivuiksi. Sekoita kaikki keskenään oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera.

LISÄKSI TARVITSET

– 12 siivua maalaisleipää
– 1 valkosipulinkynsi

Paahda lopuksi leivät grillissä, pannulla tai uunissa. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero kynttä paahdettujen leipien pintaan. Ripottele pinnalle oliiviöljyä ja asettele täytteet päälle. Tarjoa heti.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Fish & Chips – Ilolla eteenpäin

Olemme varsin suurten muutosten edessä. Istuin kuluneella viikolla kaksi päivää tilaisuudessa, jossa yritettiin ennustaa tulevaisuutta ja keksiä keinoja selvitä siitä. Yksi asia tuli varsin selväksi: huomenna eivät asiat ole enää kuten tänään.

No, näinhän on aina ollut, eikö? Nyt vain taitaa olla niin, että muutoksen vauhti ja rajuus on ennennäkemätön, eikä kukaan tiedä, miten maailma makaa muutaman vuoden päästä. Tulevaisuutta ei voi enää ennustaa tuijottamalla taustapeiliin, vaan tulemme kokemaan jotain ennennäkemätöntä. Uudet voittajat ovat selvillä vasta vuosien päästä.

Eräs seminaarin puhujista käsitteli selviytymistä ja kasvua. Pidin hänen näkökulmastaan, sillä hän nosti yhdeksi menestyksen kolmesta kulmakivestä ilon. Ilo on sana, jota harvoin liiketoimintaa käsittelevissä esitelmissä näkee. Mitä ihmettä ilon kanssa on yrityksen menestyksen kanssa?

Tekemisen ilo on henkinen tila, jossa saamme aikaan uskomattomia. Ilon menettänyt tekee pakosta tai tottumuksesta, jolloin jälki on falskia ja laadultaan korkeintaan keskinkertaista. Johtajan tärkein tehtävä tulisikin nyt olla tekemisen ilon mahdollistaminen. Ensiksi pitää itse innostua ja sitten tartuttaa ilo muihinkin. Aidosti omalla esimerkillä, eikä millään ameriikantempulla.

Kun seurasin eilen torstaina henkilökuntaamme, joka järjesteli tämän iltaista purjehduskauden aloittavaa risteilyämme, niin ajattelin ilolla iloa. Näihin nuoriin tekijöihin oli ilo tarttunut kuin flunssa sikaan ja he tartuttivat sitä myös meihin muihin otsa rypyssä talouden tilaa pohtineisiin. Toivon todella, että ilosta luennoinut kaveri on oikeassa. Jos on, niin meillä ei ole hätäpäivää.

Todellisen ilon näkee kuitenkin vasta, kun katsoo lasten iloa. Sunnuntaina on aika kiittää heitä, jotka meille elämän suurimman ilon soivat. Äitejä.

Fish & Chips

Hyvä ruoka tuottaa iloa. Olisiko siinä ratkaisu lamankaatoon? Että kaikki söisimme hyvin ainakin silloin tällöin.

AINEKSET

– 600g turskafileetä (tai esim. haukea)
– 6 isoa perunaa

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– merisuolaa

Taikina
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– perunoille oliiviöljyä
– 1 sitruuna
Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä.

VALMISTUS
Pese perunat ja pilko lohkoiksi. Asettele uunipellille, mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla ja paista 220 asteessa n. 20 minuuttia.

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Valmista frittitaikina. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista.

Pilko kala pötköiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Upota kalat nopeasti taikinaan ja nosta sitten öljyyn. Nostele rapeaksi paistuneet palat öljystä hetkeksi talouspaperille ja tarjoa sitten perunoiden, sitruunalohkojen ja majoneesin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Grillatut tiikeriravunpyrstöt ja minttu-limerisotto – Mistä motivaatio syntyy?

Palaan tämän kysymyksen ääreen tuon tuosta. Mikä meitä oikeasti motivoi? Lyhyen elämäni aikana olen oppinut sen, että olen oppinut vasta varsin vähän. Kuvittelen aina silloin tällöin tietäväni jostain asiasta jo varsin paljon, kunnes huomaan sen tosiaan olleen vain kuvitelmaa.

Olen työhaastatellut satoja ihmisiä, palkannutkin kolmattasataa ja toiminut jonkinlaisissa esimiestehtävissä kymmenisen vuotta. Ja aina päädyn pohtimaan, että mikä tuotakin yksilöä oikein motivoi.

Keppiä vai porkkanaa?

Elämäni suola, ja samalla haaste on, että joka kesä kaikki alkaa alusta. Tehdyistä virheistä voi aidosti oppia ja hyvät käytänteet sekä uudet ideat voi siirtää neitseelliseen maaperään ilman muutosvastarintaa. Suurin haaste liittyykin aina uuden henkilökunnan motivoimiseen. On opittava tuntemaan johdettavansa yksilöinä, jotta heitä voi motivoida oikealla tavalla. Raha ratkaisee itse asiassa hyvin harvalle. Kun perustoimeentulon mahdollistava summa ylitetään, astuvat kuvaan muut motivaatiotekijät. Toiselle toimii kehu, toiselle painostus, kolmannelle lisävastuu ja neljännelle selkeä käsky. Valitse väärin ja motivaatio matelee maan tasalla pitkään.

Miten siis motivoida oikein? Toimivatko sanktiot paremmin kuin kannustimet? Vai toisinpäin? Hämmästyttävän usein ihmiset ajattelevat muiden toimintaa ja reaktiota päätöksiä tehdessään. Sosiaalisen suosittelun tai paineen merkitys voi olla valtava. Yksilöön suunnattujen toimenpiteiden merkitys voikin siis olla pienempi kuin vaikkapa yksilön ystäväpiiriin kohdistettujen viestien ja toimenpiteiden.

Luin eräästä johtamista käsittelevästä artikkelista esimerkin päiväkotimaailmasta. Kaikkihan tietävät, että säntilliset vanhemmat hakevat lapset päiväkodista tiettyyn aikaan mennessä. Muuten päiväkodin työntekijöiden päivä venyy. Pihalla lapsia luovuttaa silloin vihainen päiväkodin täti ja iskällä tai äidillä on varsin huono omatunto loppuillan. Israelissa vanhemmat kuitenkin tuppasivat luistamaan aikarajasta ja asiaan päätettiin puuttua sakoilla. Jos hait lapsen liian myöhään, sait sakon. Mitä kävi? Hakivatko jatkossa kaikki kuuliaisesti lapsensa ajoissa sakkojen pelossa? Päinvastoin! Nekin, jotka ennen sakotusta hakivat lapsensa ajoissa, alkoivat luistaa takarajasta. Enää myöhästymisestä ei saanut huonoa omaatuntoa, vaan hommasta selvisi rahalla. Mikä helpotus sakko olikaan monelle!

Tähän aikaan vuodesta työpäivät venyvät väkisinkin. Vaakahuoneen avajaisiin on enää kuusi päivää, eikä aikaa ole minuuttiakaan liikaa. Kotiinkin pitäisi silti ehtiä, sillä niistä poissaoloista ei selviä sakoilla. Sosiaalinen paine sotkea fillaria kotimatkalla hieman lujempaa on varsin kova. Tänään, runnoessani pyörääni kohti kotia vimmattua tahtia, muistelin armeija-aikaa ja intin motivointikeinoja. Fiksuimmat kouluttajat olivat ymmärtäneet sosiaalisen paineen merkityksen jo paljon ennen Facebookia ja muita sosiaalisia medioita:

Armeijan koulutuksissa oli sääntö, että jos joku nukahtaa, niin molemmat vierustoverit juoksevat viisi kierrosta kasarmin ympäri. Varsin tehokasta motivointia!

Grillatut tiikeriravunpyrstöt ja minttu-limerisotto

Päivä kun venyy, niin jopa hieman hävettää astua valmiiseen, vaimoni kattamaan herkkupöytään. Mutta se näyttää olevan kohtaloni – koetan korvata sitten syksymmällä. Tyydyn nyt vain toteamaan, kuten savolaismies, jota naapuri arvosteli, kun vaimo aina souti verkoille ja mies vain istui. Naapuri kysyi, että eikö herra yhtään häpeä, kun vaimo aina soutaa. Mies vastasi: ”Häppiän, häppiän! Mut mieluummin mie häppiän kuin souan!”

AINEKSET


Ravut ja marinadi
– 12 ravunpyrstöä
– ½ dl oliiviöljyä
– 1 valkosipulinkynsi pieneksi silputtuna
– ½ limen mehu
– merisuolaa myllystä

Risotto
– ½ punasipuli
– 2 rkl voita
– 3 dl Arborio –riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 1 l vettä
– 1 dl parmesaania raasteena
– 2 tl pieneksi pilkottua minttua
– ½ limen mehu ja sen raastettu kuori
– ½ kesäkurpitsa ohuina siivuina

VALMISTUS
Sekoita oliiviöljy, valkosipuli, limen mehu ja suola marinadiksi. Anna katkarapujen marinoitua puolisen tuntia.

Valmista risotto. Pilko sipuli ja paista sipulia hetki voissa. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä vettä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani, minttu ja lime. Paista pilkottu kesäkurpitsa tilkassa oliiviöljyä al denteksi ja sekoita risoton joukkoon.

Laita katkaravut vartaisiin ja grillaa kypsiksi. Tarjoa risoton kera.

Kuplivaa kevääseen

Jatkoin rankkaa ja vaativaa viinien valitsemistyötäni silkasta vastuuntunnosta. Sosiaalisesta paineesta, ymmärrättehän. Tälle ruoalla valikoitui kuplivaa italialaista – onhan risottokin sitä aitoa oikeaa saapasmaan ruokaa.

Kesää kohti!

Perjantaikokki

Pasqua Prosecco

Alkon sivuilla kuvaus kertoo viinin omenaiseksi ja hennon sitrusmaiseksi. Siksi se komppaakin varsin hyvin limerisottoa ja rapuja. Hintaa hitusen alle kahdeksan euroa. Lisätiedot

Alkoholiliikkeen sivuilta.

Rapukeitto ja grissinit – Ikäistään parempia?

Toteutimme kuukausi sitten asiakastyytyväisyyskyselyn viime kesänä Höyrylaiva s/s Ukkopekalla vierailleiden keskuudessa. Saimme yli 300 vastausta. Minua on opetettu ja olen saanut oppia, että asiakaspalvelijan täytyy olla terveellä tavalla itserakas. Täytyy rakastaa sitä, että saa työllään miellyttää toisia. Sama pätee palautteisiin. Palautteista täytyy olla itserakkaan innostunut.

– Onkohan meitä kehuttu?
– Pärjäsimmeköhän hyvin?
– Onnistuimmeko miellyttämään asiakkaitamme?

Toisaalta palautetta janoavan tulee olla myös taipuvainen itsetutkiskeluun.

– Mitä olisin voinut tehdä paremmin?

Reklamaatiot tulee ottaa kehitysideoina. Usein se negatiivisin palaute sisältää avaimen parhaimpaan uudistukseen! Näin on käynyt jo monesti ja siksi luemmekin heikoimpien arvosanojen laput erittäin suurella mielenkiinnolla.

Kesällä jo tiesin, että meitä oli onnistanut henkilökunnan valinnassa. Syksyn tyytyväisyyskysely vahvisti mututuntumani. Eräs palaute jäi kuitenkin mieleeni. Se oli kohdassa ”kehitysehdotuksia”.

Siinä luki: ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.”

Pysähdyin tämän kehitysehdotuksen kohdalla hämilläni. ”Henkilökuntanne oli kovin nuorta.” Totta, tämä on todistettavissa numeerisesti – suurin osa oli 20 ja 25 ikävuoden väliltä. Mutta oliko kyseessä nyt kehitysehdotus, vastaajan mielestä syy palvelun epäonnistumiseen hänen kohdallaan vai jokin muu mielipide? Jäin kahden vaiheille lauseen arvolatauksen kanssa ja pohdimmekin asiaa yhdessä – nuoren henkilökuntamme kera. Mietimme, miten suhtautuisimme, jos kehitysehdotuksessa olisi lukenut:

”Henkilökuntanne oli kovin keski-ikäistä” tai ”henkilökuntanne iät vaihtelivat nuoresta vanhaan” tai vaikka ”henkilökuntanne ikä pyöri siinä kolmenkympin huitteilla.”

Onko ikä tai ikäryhmä todellakin adjektiivi, johon sisältyy tietyt luonteenpiirteet ja arvolataukset. Voiko ikäryhmän edustajat niputtaa samaan kasaan ja lätkäistä leiman päälle: ”nuoret eivät osaa palvella” tai ”nuoret palvelevat aina hyvin”. Vastaajan mielestä näin voi varmaankin tehdä, mutta edelleen meille jäi epäselväksi arvolatauksen etumerkki. Plus vai miinus?

Itserakkaina ja asiakkaista tykkäävinä tulkitsimme etumerkin plussaksi ja jatkoimme eteenpäin. Mikäli teimme väärin, niin minulla on hyviä uutisia. Ensi vuonna olemme kaikki jo vuoden verran vähemmän nuoria!

Otin muuten pari viikkoa sitten 83-vuotiaan isosetäni tennishaasteen vastaan. Ja hävisin taas. Johtopäätös: ”yli kahdeksankymppiset ovat lyömättömiä tenniksessä!”

Rapukeitto ja grissinit

Virallinen rapujuhlakausi on jo ohi, mutta kuka kieltää niiden järjestämisen? Paras keitto tulee rapujuhlan jämistä, mutta myös katkarapujen kuoret käyvät hyvin.

AINEKSET

– 1,5 l ravunkuoria (käy myös katkarapujen kuoret)
– 1 keltasipuli
– 1 porkkana
– 1 hyppysellinen cayennepippuria
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 rkl tomaattipyreetä
– 2,5 l vettä
– 1 rkl kalafondia
– 1 prk ranskankermaa
– 1 paketti grissineitä (italialaisia leipätikkuja)
– 150 g kylmäsavulohta
– 1 pkt Cantadou-tuorejuustoa
voita paistamiseen
suokaa ja valkopippuria

VALMISTUS

Kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Ruskista hieman voita suuressa kattilassa. Lisää mausteet ja tomaattipyre. Sekoita ja paista vielä pari minuuttia. Lisää ravunkuoret ja paista noin kymmenen minuuttia. Sekoita aineksia koko ajan, ettei ruoka pala pohjaan. Kaada päälle vettä ja lisää kalafondi. Anna kiehua 20-30 minuuttia ilman kantta. Siivilöi ja kiehuta kokoon. Vispilöi sekaan ranskankerma ja nokare voita. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Sivele lohisiivulle Cantadou-tuorejuustoa ja kääri lohisiivut grissinien ympärille. Tarjoa keiton kera.

Herkullista viikonloppua kaikille ikäryhmille!

Perjantaikokki

Resepti hukassa?

”Hae blogista” –toiminnolla voit hakea haluamasi reseptit vaikka raaka-aineiden mukaan.

***

Verkkoilmoittautuminen on kätevä tapa tehostaa tapahtumanhallintaa. Tutustu Lyytiin!