#satasyytäollaonnellinen #10 tuore croissant

Aamulla satoi kaatamalla, mutta suuntasin silti fillarini kotivuorelle. Noin tunnin päästä olin kiivennyt huipulle ja lasketellut alas Uitikoniin, naapurikylään. Siellä on leipomo, johon ajetaan kauempaakin. Croisantit, eli sveitsiläisittäin ”gipfelit” ovat siellä aivan huikeita! Märkänä, kuraisena ja lamppu päässä astelin sisään. Sisällä oli lämmin ja huikea tuoksu. Ostin gipfeleitä, berliinin- eli turkulaisittain piispanmunkkeja ja voibretzeleitä. Tuoreet croissantit aamiaisella olivat aamun kohokohta ja piispanmunkit toivat mieleen Turun, yläasteen välitunnit ja kauppahallin. Syy olla onnellinen.

Hyvää viikonloppua!

Perjantaikokki

Kuralan kylämäki, Aurajokilaakso ja kampiföri – Ahvenkeitto

Aurajoki on Turun sydän. Mutta se on paljon muutakin kuin syvä, kivillä pengerretty väylä, joka lipuu hiljakseen ravintolalaivojen ohi. Riittää, kun kääntää katseensa hieman yläjuoksun suuntaan, niin avautuu täysin erilainen maailma.

Cruiserilla on rento ajella…

Kolmannen lapsemme laskettuun päivään ei ollut kuin kaksi yötä, joten jätimme viime viikonlopun reissun saaristoon väliin ja pysyimme kotikulmilla. Synnyttämismatka pomppivassa Busterissa ei ollut sitä extremeä, jota seikkailijasielumme nyt janosivat.

Helluntaina pakkasimme lapset polkupyöräkärryyn ja suuntasimme lähimatkalle. Vaimolle ostimme pari vuotta sitten Felt-merkkisen Cruiserin, jolla etenee isommallakin vatsalla. Vaikka hän vielä fillaroikin sutjakkaasti, niin suostuin kuitenkin toimimaan vetojuhtana kärrylle.

Kuralan kylämäki

Kuralan kylämäen hevosia

Kuralan kylämäki sijaitsee aivan Aurajokeen laskevan pienen Jaaninojan varressa. Aurajoesta sen erottaa vain Hämeentie.  Tilalla ylläpidetään vanhaa maatalouskulttuuria. Siellä on tavallisesti lapsille tekemistä ja ihmettelemistä hyvinkin pariksi tunniksi. Yleensä myös tilan kahvila on auki, mutta kuinka ollakaan näin helluntain kunniaksi koko tila oli kiinni. Hevosia ja lampaita lasten iloksi laitumilla kuitenkin oli.

Kylässä hääräili onneksemme tarmokas lypsäjätäti, joka päästi meidät katsomaan lehmien lypsämistä.

Kuralan kylämäen lehmiä

On lapsille varsin avartavaa nähdä, mistä ruoka oikeasti tulee. Maitokaan ei synny purkkeina kaupan hyllylle, vaan sen eteen tehdään paljon työtä. Kuralan kylämäestä saa myös ostaa taatusti tuoretta lähimaitoa! Oma astia vain mukaan ja kaupoille. Myynnissä on myös varmasti onnellisten kanojen munia, hintaan 2€ / rasia.

Kampiförille urheilemaan

Kylämäestä suuntasimme muutaman sadan metrin päähän Aurajoen rantaan, kampiförin lähtösatamaan.

Kampiföri lähestyy tyhjänä itärantaa

Kampiföri on kammetonta isoveljeään sporttisempi versio. Hitaampi se on, mutta kampea pyörittäessä tulee hiki. Matka kuitenkin kannattaa.

Risteily länsirannalta itärannalle vie kolmisen minuuttia, mutta avaa uuden näkymän Aurajoen elämään. Siellä joki polveilee kevään vihreässä uomassaan,hevoset juoksentelevat niityllä, kalat tuikkivat joen tyyneen pintaan ja pyöräilijät sekä kävelijät nauttivat rannan reiteistä. On hankala kuvitella, että muutaman kilometrin päässä täältä joki on urbaanin keskuksen sydän.

Aurajokilaakson vehreyttä

Kampiföri aloitti liikennöinnin melkein tasan viisi vuotta sitten ja se tuli aikoinaan tunnetuksi toimimattomuudestaan – ja hinnastaan. Nyt se toimi, veivaaminen ei ollut erityisen raskasta ja matka taittui muutamassa minuutissa. ”Miksi tähän ei tehty siltaa?” kysyi vaimo keskellä jokea. Pohdin hetken, mutta vastaus on varsin selvä. Kampiföri on paljon hauskempi ja veivatessa tulee pakostakin juteltua kanssamatkustajien kanssa. Se siis yhdistää turkulaiset kuin Nokia suomalaiset.

Poniratsastusta päivän päätteeksi

Päivän kruunannut poniratsastus

Risteilyn jälkeen kasvoi Julian ratsastushinku ylitsepääsemättömäksi. Soitto Kotimäen ponitallille kannatti, sillä saimme varattua puolituntisen Shetlanninponin seurassa. Kahden kiltin tallitytön taluttamana suoritettu maastoratsastusseikkailu kruunasi lähimatkailupäivämme.

Alkuillasta oli kotonamme väsynyttä väkeä. Päivä oli täynnä uusia kokemuksia, vaikka kymmentä kilometriä kauemmaksi emme kotiovelta poistuneet. Rahaakin kului vain  15 euroa ponin palkkaan.

Voi olla, että tämä oli viimeinen lähimatkailupäivämme nelistään, vaikka tätä kirjoittaessa lapsia yöpuulle kiipesikin vielä kaksi. Pian täytyy kuitenkin hankkia isompi polkupyöräkärry…

Sitä odottaen,

 

Perjantaikokki

Ahvenkeitto

Tämän keiton taika on uuden sadon kasviksissa ja juureksissa – niiden herkässä maussa. Älä siis käytä ylivuotisia porkkanoita tai perunoita tähän keittoon.

AINEKSET

– 500 g vaalealihaista kalaa (ahven, hauki jne.)
– 15 uutta perunaa
– 5 uuden sadon porkkanaa
– 3 kevätsipulia
– kourallinen tilliä
– 1,5 l vettä
– 2 rkl kalafondia
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– merisuolaa myllystä
– muutama kokonainen mustapippuri

VALMISTUS

Valmistele kala ruodottomaksi (hauelle video-ohjeen löydät täältä) ja leikkele se suupalan kokoisiksi paloiksi. Huuhtele kasvikset tarvittaessa ja pilko ne. Keitä kasvikset kypsiksi kalaliemessä (vesi, fondi, pippurit ja viini sekä suola tarvittaessa). Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, lisää kalat. Kalat kypsyvät muutamassa minuutissa. Ripottele pinnalle tilliä ja tarjoa saaristolaisleivän tai ruisleivän ja maidon kera.

Jopa mainettaan parempi Turku – Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Vastasin taannoin erääseen kyselyyn, jossa mielipidettäni tiedusteltiin Turun imagosta.

”Onko vanhalla ja historiallisella mielikuvalla haittavaikutuksia?”

No ei totta vie ole! Tärkeintä on, että ON imago. Että ihmiset ovat edes jotain mieltä. Mitä enemmän on niitä, jotka vihaavat, sitä enemmän on heitä, jotka rakastavat. ”Kaikille yhdentekevä” olisi katastrofi. Tämä maailma on täynnä kyliä, joista kukaan ei ole mitään mieltä. Onneksemme kotikaupunkini ei kuulu niihin. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan kuin Aurajuusto.

Olen silti viime aikoina ollut aivan innoissani siitä, että historiallisen ja vanhan kotikaupunkini ja sen ruutukaavan suoristamille kaduille on syntynyt uutta ja kiinnostavaa ravintolaelämää. Sitä suo mielellään ilon yksityiselle ravintoloitsijalle toimia juuri niin kuin sydän sanoo – kerätä sekä rakastajia että vihamiehiä.
Esittelen nyt kolme turkulaista, iloista uutta tuttavuutta, joissa nauttii sekä ruoan mausta, tuoksusta, laadusta että palvelun ystävällisyydestä.

Le Porc
Ehdoton uusi suosikkini ja Tampereen ainoa lahja Turulle kautta tunnetun historian! Mansesta, Hellan ja Huoneen uumenista, Turkuun siirtynyt suomalais-ranskalainen ravintoloitsijapari, joka pyörittää aidosti ilolla ranskalaisbistroaan aivan meidän ravintolaamme vastapäätä. Auki lounaasta iltaan saakka, ruoka tehdään itse maahantuoduista ranskalaisherkuista, ankankoivista ja makkaroista ja hinnat eivät päätä huimaa – ei todellakaan!
Lisätiedot: www.porc.fi

Smör
Kirjaimellisesti Aurajoen rantapenkkaan kaivettu, tiiliholvien tunnelmallisissa tiloissa toimiva ruokapaikka, jossa olen nauttinut viime aikojen parhaimmat illalliset. Samat taustajoukot kuin läheisellä Paninilla, mutta täällä he kokkaavat piirun verran klassisemmin. Pöytä kannattaa varata, jos mielii iltaruoan varmistaa.
Lisätiedot: www.smor.fi

La Caffettiera
Ei uusi, mutta ei kovin vanhakaan, tulokas Turun Biocityn kivijalassa, Kupittaan rautatieaseman kupeessa. Maineikkaan Trattoria Romanan tytärravintola – kirjaimellisesti. Auki vain lounaalla ja suosituimmat annokset loppuvat joskus jopa kesken. Rento italialaismeininki ja suomalaisetkin suostuvat istumaan tuntemattomien pöytäseuraksi, koska se ruoka vaan on niin hyvää. Hävettää myöntää, että kävin täällä eilen ensimmäistä – mutta taatusti en viimeistä – kertaa.
Lisätiedot: www.lacaffettiera.fi/

Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Mikäli ei kulku käy Turkuun tai muiden kylien ravitsemusliikkeisiin, niin ainahan voi kokata kotona!

AINEKSET

–    600 g lohifileetä
–    5 tomaattia
–    4 salottisipulia
–    ½ fenkoli
–    1 valkosipulinkynsi
–    ½ dl kuivaa valkoviiniä
–    tilkka öljyä
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit, eli tee pintaan kevyt ristiviilto, upota tomaatit 1-2 kerrallaan kiehuvaan veteen viideksi sekunniksi ja nosta sitten kylmään veteen). Kuori, leikkaa siivuiksi ja poista siemenet. Pilko salottisipulit, valkosipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Paista hetki öljyssä ja lisää tomaatin liha ja sekä valkoviini. Kiehuta muutama minuutti.
Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada tomaatti-fenkolitäyte lohen päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Nauti perunamuusin kera.

Herkullista viikonloppua turuille ja toreille!

Perjantaikokki

Muut Perjantaikokin ravintolasuositukset Turussa:

Lista ei ole täydellinen eikä paremmuusjärjestyksessä, mutta osoittaa, että hyvän ruuan ystäville on runsaasti vaihtoehtoja myös täällä Turussa. Taso on viime vuosina noussut sitä tahtia, että jos en täällä asuisi, niin joku viikonloppu varaisin varmasti hotellihuoneen ja tekisin ruokamatkan varsinaisen Suomen kehtoon.

Tervetuloa Turkuun!