Joulu tuli – Tall Ship’s Race Turussa

Arvon perjantaireseptiläiset. Pyydän nöyrästi anteeksi. Resepti jäi tekemättä. Taas. Viimeksi kirjoittaminen jäi väliin, kun poikani syntyi. Sitä ennen jäi väliin kun nukuin pommiin. Eli neljässä vuodessa kahdesti. Ja nyt taas.

Tällä kertaa syynä on työstä nauttiminen. Luit oikein – siis nauttiminen. Parissa aiemmassa kirjoituksessani olen viitannut jouluun – joten viitataan taas. Nyt se joulu tuli. Jokiranta täyttyi aluksista ja tuhansista ihmisistä. Ja kaikilla oli hyvä mieli. Oli siinä minulla ilo nauttia töistä. Olisipa elo aina tällaista.

Reseptiä en tällä kertaa ehtinyt tekemään – keittiöön kun en kerennyt. Sen sijaan tarjoilen teille kuvallisia tunnelmia Aurajokirannasta. Olo on kuin silloin ennen, kun purjelaivat vastasivat globalisaation ensiaskeleista. Nauttikaa kuvista. Ne löytyvät alta olevan linkin takaa.

Kesäisin terveisin, iloa täynnä olevasta Aurajokirannasta

Perjantaikokki

Perjantaikokin Tall Ships’ Race -kuva-albumiin

Joulu keskellä kesää

Pakko on paras motivaattori ja dead line on luovuuden lähde. Oma bloginikin valmistuu aina täysin ajoissa, tosin viime tingassa, torstai-illalla tai yöllä.

Luonteeni heikkouden vuoksi pikemminkin sovellan kiireessä kuin suunnittelen tarkkaan etukäteen. Työ on tosin pakottanut entistä enemmän tuohon jälkimmäiseen toimintamalliin. Muut kun eivät aina halua viettää viimeistä yötä luovuuden lähteillä.

Kerrankin olen toiminut järkevästi ja olen masinoinut Turun historian suurimman (ellei satunnaisia kaupungin palamisia lasketa) tapahtuman organisoinnin ravintoloissamme hyvissä ajoin etukäteen. Kyse on tietenkin ensi viikolla alkavasta Tall Ships’ Race -tapahtumasta. Yli 120 laivaa ja 3000 miehistön jäsentä pakataan Auran rannoille. Heitä tervehtimään saapunee reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Ja meidän ravintolamme sijaitsee keskellä tätä tapahtumaa! Se on kuulkaas kesäravintoloitsijan joulu ensi viikolla!

Olemme trimmanneet koneistoa pari kuukautta ja viimeistään tiistaina kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti tiedän, että oikeasti mitään ei tapahdu ilman sitä viimetinkaa. En ole jännittäjätyyppiä, mutta perhosia on ollut vatsassa jo pidempään tapahtuman onnistumisen takia. Pelissä on niin paljon. Tärkeintä on tietenkin vieraidemme viihtyvyys. Megatapahtumassa ei ole aina helppo taata hyvää palvelua – kuten kaikki festareilla vierailleet tietävät. On liian helppoa todeta, että ”kyllä ihmiset ymmärtävät” ja antaa vieraiden tyytyä jonoihin ja lötköihin ranskalaisiin. Emme usko siihen ja siksi otimmekin tavoitteeksemme olla megatapahtumassa nopeampi, parempi ja maistuvampi ravintola kuin tavallisesti. Muutamme kaiken, jotta onnistumme. Ei ole helppo temppu, mutta viimeistään ensi perjantaina tiedämme, miten meidän kävi.

Joulua odotellessa…

Hedelmäinen mörkösalaatti

Salaatin voit syödä sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se on pari viikkoa sitten julkaisemani merellisen grillivartaan seurassa. Mörkösalaatti lienee Turun torin johtotähden, Sorrin puutarhan, oma risteytys, mutta senkin voi korvata muilla salaateilla.

Grillivartaan reseptin löydät täältä

AINEKSET
– 1 kerä mörkösalaattia (tai esim. ½ kerää lollorossoa ja ½ kerää keräsalaattia)
– 2 kypsää avocadoa
– 20 kpl kirsikkatomaatteja
– 1 kypsä mango
– tilkka oliiviöljyä ja balsamico-etikkaa
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Salaatin valmistus on varsin simppeliä. Pese salaatti kylmällä vedellä ja valuta tai kuivaa salaattilingossa. Nypi suupalan kokoisiksi paloiksi. Halkaise avocadot ja poista kivet. Irrota avocadon liha kuorista lusikalla ja pilko liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori mango ja leikkaa hedelmäliha syötäviksi paloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla ja viimeistele maku rouhimalla pippuria ja ripottelemalla Maldon-suolaa pinnalle. Mielestäni hyvä salaatti ei juuri muuta kastiketta kaipaa kuin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokki

Carling Family –videoita netissä

Upea perhe piipahti meillä kylässä ja veti shown, jolla jaksaa talven yli. Kuvasin ja latasin parhaita paloja nettiin. Katso vaikka kuinka Gunhild Carling soittaa kolmea trumpettia samaan aikaan! Katso videot täältä.

Savulammaspasta – Kesä ruokaillen

Sain eilen kouraani Hesarin jutun ilmiöstä nimeltä ”kolmioleivittäminen”. Sana tarkoittaa käytännössä tienvarsiruokailun alennustilaa Suomessa. Nyt on kesä ja ihmiset liikkuvat. Sadat tuhannet matkailijat ruokitaan Suomessa päivittäin suojakaasuun pakatuilla, kaksikin viikkoa säilyvillä kolmioleivillä ja niin sanotuilla ”panineilla”.

Nälkäisinä kauppareissulla erehdyin viemään pesueeni kauppakeskukseen hampurilaiselle. Kokemus ei ylentänyt mieltä. Pikaruoka-termi ei pitänyt paikkaansa, sillä jonossa meni puolisen tuntia. Sitten nautimme herkkumme kymmenessä minuutissa likaisessa pöydässä, mopopoikien kiroillessa viereisessä pöydässä ja lasten imiessä nykysuomen urbaanisanastoa itseensä. Lopputuloksena etova ähky ja pari opittua kirosanaa. Roskaruokailua, totesin perheelleni ääneen. Tätäkö tämä kesäruokailu Suomessa on?

Vaihtoehtoa ei oikein taida löytyä. Vai löytyykö?

Italiassa, Venetsian Canal Granden varrella söin kerran karnevaalien jälkeisenä aamuna elämäni parhaan kolmioleivän. Ravintola oli erikoistunut niihin. Leipä leivottiin itse ja täytteet olivat tuoreita kuin kala sushissa.

Samassa maassa kun autostradalla pysähtyy paninille, saa käteensä aamulla tehdyn, Parmankinkulla tai muilla herkuilla täytetyn, vasta paahdetun leivän. Ei lötköä majoneesimassapatonkia.

Pari päivää kauppareissun jälkeen grillasimme kotigrillillämme hampurilaiset. Mynämäkeläisen Veraisen leipomon herkullisten perunasämpylöiden väliin päätyi paistista jauhettua lihaa, Sorrin raikkaita salaatteja ja tomaatteja sekä Sauvon valkosipulisuolakurkkuja ja itse tehtyä majoneesia. Taivallista. Tytär söi hyvällä ruokahalulla ja kysyi, että ”onko tämäkin iskä roskaruokaa?” Yritin selittää, että tässä ja kauppakeskuksen hampurilaisessa on eroa joitakin tuhansia logistiikkakilometrejä ja litroittain suojakaasua. Taisi mennä hieman korkealentoiseksi pikkutytöllemme.

Ranskassa ajetaan rengasfirman opas kourassa moottoritieltä pois ja etsitään hyväksi tunnettu lounaspaikka vähän kauempaakin. Siellä hyvä ruoka on olennainen osa matkailua. Täällä meillä kelpaavat vain liikennevaloissa kiinni olevat syöttyölät, joissa ”tankataan energiaa” suojakaasupusseista ja litkukahvista. Ja eikun tienpäälle! Taas jaksaa ajaa, vaikka takapenkki kiukuttelisikin.

Hyvä ruoka, parempi matka.

Ps. jos tiedät hyviä, paikallisia pysähdyspaikkoja kesälomareittien varrella, joissa ei tarvitse nauttia suojakaasuleipiä, niin kerro niistä muillekin! Helpoiten se onnistuu klikkaamalla alta ”kommentoi”-linkkiä.

Savulammaspasta

Turun Kauppahallista, Reino Jokisen lihaliikkeestä, saa maukasta savulammasta, joka taipuu vaikka pastan seuraan. Toimii helteelläkin!

AINEKSET
– 400 g savulammasta ohuina siivuina
– 500 g värikästä tagliatelle-pastaa
– 4 salottisipulia
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 dl lihalientä (tai 1/2 rkl lihafondia ja 1 dl vettä)
– 2 dl kermaa
– kourallinen pilkottua persiljaa (tai lehtipersiljaa)
– oliiviöljyä
– parmesaania pinnalle
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko sipulit pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää lammas ja paista hetki. Lisää kerma ja lihaliemi. Anna hautua rauhassa puolisenkin tuntia, kunnes nesteestä on haihtunut ainakin puolet. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Keitä pasta suolatussa vedessä ”al dente” (käytännössä minuutti – pari vähemmän mitä ohje pakkauksessa sanoo.) Kaada vesi pois ja sekoita kastike pastan joukkoon. Ripottele pinnalle persilja ja raasta lopuksi päälle runsaasti parmesaania.

VIINISUOSITUS
Kuvassa näkyvä Caliterra Tributo Shiraz svengasi tämän pastan kanssa kesäpöydässä kuin hirvikärpänen koivikossa. Hintaa hieman alle 11 euroa, löytyy Alkosta numerolla 442687 ja lisätiedot alla olevasta linkistä.

Caliterra Alkon sivuilla

Lämmintä viikonloppua toivoen!

Perjantaikokki

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia – Halvat ovat aidot huvit

Vappu painaa päälle ja siksipä saat Perjantaireseptin jo torstaina. Vappu on minulle aina virstanpylväs, sillä kesäravintolamme aukeaa aattona. Siis tänään. Tekemistä riittää aina viime hetkille saakka ja siksi yritämmekin siviilielämässä valmistautua vappuun ajoissa.

Viime vuodesta viisastuneena veimme lapset tivoliin jo tiistaina. Lämmin sää oli tuonut paikalle populaa, mutta määrä ei ollut lähelläkään aaton jonotusta.

Tärkeimmät asiat elämässä ovat ilmaisia ja suurimman osan huvituksistakin saa veloituksetta tai ainakin halvalla. Kasvoin kuuden pojan perheessä ja totuin siihen, että litran kuutiojäätelö jaettiin viivoittimella tasan ja jakaja sai valita aina viimeiseksi. Maksulliset huvit, kuten huvipuistoreissut kuuluivat toki meilläkin kesään, mutta ei kuuden lapsen kanssa ihan joka viikonloppu reissuun lähdetty. Kesän kohokohdista on jäänyt hyvät muistot ja haluan tarjota samanlaisia myös omille lapsilleni.

Tivoliin siis, maksoi mitä maksoi! Vanhempi, kolmevuotias prinsessa, viihtyi hyvin ja kiersi laitteita useammalla kympillä. Nuorempi, vajaa kaksivuotias, kävi kääntymässä kolmessa karusellissa, kunnes halusi itkien pois ennen kuin laite oli liikahtanutkaan. Huvinsa kullakin. Laskeskelin, että karusellipyörityksen tuntihinta lähentelee satasta lasta kohden, mutta ymmärsin totta kai sesonkiyrityksen hinnoittelua. Lyhyt ja vähäluminen on heidänkin kautensa. Tuhlataan nyt vähän, että saavat lapset muistoja. Kuuden ja puolen euron nahkeita ja ylisuolaisia ranskiksia natustellessa meinasi kyllä sympatiat loppua, mutta en viitsinyt pilata lasten tunnelmaa. Hyviä muistojahan tässä ollaan tuottamassa. Lapsille varsinkin. Nappasin muistoksi videonkin, ettei se ilo vain heti portilla unohtuisi – ikään kuin todistusaineistoksi siis.

Ilo päättyi pieneen itkuun, kun piti jättää hälinä taakse ja suunnata kohti kotia. Reitti kulki seikkailupuiston ohi ja ennen kuin silmä vältti, karkasivat lapset puiston keinuihin, liaaneihin ja muihin härveleihin roikkumaan ja kieppumaan. Nuorempikaan ei itkenyt, vaan nautti täysin rinnoin.

Lasten intoa seuratessa kävi mielessä pieni ilo – hinta –vertailu, mutta jätin sen tekemättä turhana. Puolensa kullakin.

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia

Koska rahat menivät tivoliin, oli illalla pakko säästää ruoan hinnassa – mutta ei nautinnossa! Klassinen kasariruoka, katkaravut, ovat loistavia seurusteluruokana tai vappupiknikillä tarjottaviksi. Eikä annoksen hinta huimaa päätä.

AINEKSET
– 1 kg isoja kuorellisia katkarapuja

– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hyvää, rapeakuorista leipää
– kosteuspyyhkeitä käsien pyyhintään

VALMISTUS

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Sulata katkaravut ja tarjoa sellaisinaan majoneesin, hyvän leivän ja kylmän valkoviinin kera.

Valkoviiniä vappupiknikille

Katkarapujen seuraksi valitsin kuivan chardonnayn Chilestä. Hinta Alkossa 8,69€, joten viini sopii päivän linjaan täydellisesti. Hyvää, mutta kohtuuhintaista.

Lisätiedot viinistä Alkon sivuilla

Hyvää vappua!

Perjantaikokki