Kanttarellipizza – Alaston kokki

Nyt meitä on virallisesti kaksi. Minä ja se hieman tunnetumpi engelsmanni. Mutta ennen kuin perustelen tämän, kerron vähän viime viikosta.

Viime viikolla jokemme rannat näet täyttyivät puolesta miljoonasta vieraasta. Olimme ravintolamme kanssa keskellä menoa ja meininkiä, joten kiirettä totta vie riitti. Uskomattoman upeaan suoritukseen henkilökuntamme ylsi tapahtumassa. Kaikki painoivat pitkää päivää, mutta jaksoivat silti hymyillä. Iltavuoro vaihtoi aamun kanssa lennossa ja itse muutin viikonlopuksi jokirantaan asumaan charter-alukseemme. Julkinen kiitos henkilökunnallemme jaksamisesta! Olette loistavia!

Kokemus oli kaikille fyysisesti rankka, mutta jo nyt muistot naurattavat. Väitän, että yhdessä tiukasti töitä painettu neljä vuorokautta hitsasi meitä yhteen paremmin kuin koko kuukausi tykyilyä.

Kun päivät täyttyvät työstä ja kiireestä, saattaa joillekin jäädä työasiat mieleen myös yöksi. Eräskin vuorovastaavamme joutui avomiehelleen selittelemään, miksi unissaan hoki miespuolisen esimiehensä nimeä. Oli nähnyt unta tukkutilauksista.

Itse en juuri unia töiden takia menetä, mutta silloin tällöin akuutit asiat tunkevat mieleen. Kun Tall Ships’ Races oli ohi, ”muutin” taas jokirannasta kotiini ja omaan sänkyyn. Ensimmäisenä kotona vietettynä yönä heräsin kesken unieni viluun. Löysin itseni takapihaltamme järjestelemästä terassikalusteita ja ohjailemasta olemattomia ihmisiä istumaan. Olisi siinä ollut naapureilla ihmettelemistä, jos olisivat heränneet kolinaan. Touhusin töitä pihalla täydessä unessa – alasti. Onneksi vain vaimo heräsi. Eikä ihmetellyt lainkaan.

Alastonta kokkiaan.

Kanttarellipizza

Paras pizza syntyy silloin, kun sisältöä ei juuri suunnittele, vaan käyttää jääkaapista kaikkien juustojen, makkaroiden ja muiden ylijääneiden pizzaan sopivien täytteiden jämät. Mikäli pinnalle löytää vielä tuoreita kantarelleja (joita metsästä jo löytyy!), niin luomus on täydellinen.

AINEKSET

Pizzapohja
– 2 dl vettä
– 25 g hiivaa (tai kaksi teelusikallista kuivahiivaa)
– riittävästi jauhoja
– tilkka oliiviöljyä

Tomaattikastike
– 4 dl paseerattua tomaattia (Mutti)
– 1 teelusikallinen oreganoa
– 1 teelusikallinen sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Täytteet
– 100 g meetvurstia
– 6 keitettyä uutta perunaa siivuina
– 50 g keittokinkkua
– 2 sipulia siivuina
– 200 g mozzarellaraastetta
– 2 dl kanttarelleja

VALMISTUS
Valmista pohja. Sekoita veteen hiiva ja jauhot. Vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tilkka oliiviöljyä, jotta taikina irtoaa käsistä. Keitä pienessä kattilassa tomaattikastike, eli sekoita kaikki ainekset ja anna hautua puolisen tuntia. Paista tuoreita kantarelleja viitisen minuuttia kuumalla pannulla, jotta neste haihtuu sienistä. Kauli taikina leivinpaperille. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat. Levitä tomaattikastike pohjalle tasaisesti ja sen päälle täytteet. Levitä juusto päällimmäiseksi. Paista uunin keskiosassa, kunnes pizza on kypsä. Ps. italofanina olen sitä mieltä, että pizza kirjoitetaan kahdella z-kirjaimella, eikä ts-yhdistelmällä. Sana ”pitsa” viittaa mielestäni vain tehtaassa valmistettuihin valmispitsoihin.

Viinisuositus
Ensimmäiset italian sanani, jotka opin, olivat ”un litro di vino merlot, perfavore”, eli litra merloota, pliis. Minulle ”merlot” oli siis yhtä kuin viini. Tämän pizzan kanssa on siis ehdottomasti suositeltava italialaista, Merlot-rypäleestä valmistettua viiniä.

Lisätiedot viinistä

Elämyksellistä elokuuta!

Perjantaikokki

Joulu tuli – Tall Ship’s Race Turussa

Arvon perjantaireseptiläiset. Pyydän nöyrästi anteeksi. Resepti jäi tekemättä. Taas. Viimeksi kirjoittaminen jäi väliin, kun poikani syntyi. Sitä ennen jäi väliin kun nukuin pommiin. Eli neljässä vuodessa kahdesti. Ja nyt taas.

Tällä kertaa syynä on työstä nauttiminen. Luit oikein – siis nauttiminen. Parissa aiemmassa kirjoituksessani olen viitannut jouluun – joten viitataan taas. Nyt se joulu tuli. Jokiranta täyttyi aluksista ja tuhansista ihmisistä. Ja kaikilla oli hyvä mieli. Oli siinä minulla ilo nauttia töistä. Olisipa elo aina tällaista.

Reseptiä en tällä kertaa ehtinyt tekemään – keittiöön kun en kerennyt. Sen sijaan tarjoilen teille kuvallisia tunnelmia Aurajokirannasta. Olo on kuin silloin ennen, kun purjelaivat vastasivat globalisaation ensiaskeleista. Nauttikaa kuvista. Ne löytyvät alta olevan linkin takaa.

Kesäisin terveisin, iloa täynnä olevasta Aurajokirannasta

Perjantaikokki

Perjantaikokin Tall Ships’ Race -kuva-albumiin

Joulu keskellä kesää

Pakko on paras motivaattori ja dead line on luovuuden lähde. Oma bloginikin valmistuu aina täysin ajoissa, tosin viime tingassa, torstai-illalla tai yöllä.

Luonteeni heikkouden vuoksi pikemminkin sovellan kiireessä kuin suunnittelen tarkkaan etukäteen. Työ on tosin pakottanut entistä enemmän tuohon jälkimmäiseen toimintamalliin. Muut kun eivät aina halua viettää viimeistä yötä luovuuden lähteillä.

Kerrankin olen toiminut järkevästi ja olen masinoinut Turun historian suurimman (ellei satunnaisia kaupungin palamisia lasketa) tapahtuman organisoinnin ravintoloissamme hyvissä ajoin etukäteen. Kyse on tietenkin ensi viikolla alkavasta Tall Ships’ Race -tapahtumasta. Yli 120 laivaa ja 3000 miehistön jäsentä pakataan Auran rannoille. Heitä tervehtimään saapunee reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Ja meidän ravintolamme sijaitsee keskellä tätä tapahtumaa! Se on kuulkaas kesäravintoloitsijan joulu ensi viikolla!

Olemme trimmanneet koneistoa pari kuukautta ja viimeistään tiistaina kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti tiedän, että oikeasti mitään ei tapahdu ilman sitä viimetinkaa. En ole jännittäjätyyppiä, mutta perhosia on ollut vatsassa jo pidempään tapahtuman onnistumisen takia. Pelissä on niin paljon. Tärkeintä on tietenkin vieraidemme viihtyvyys. Megatapahtumassa ei ole aina helppo taata hyvää palvelua – kuten kaikki festareilla vierailleet tietävät. On liian helppoa todeta, että ”kyllä ihmiset ymmärtävät” ja antaa vieraiden tyytyä jonoihin ja lötköihin ranskalaisiin. Emme usko siihen ja siksi otimmekin tavoitteeksemme olla megatapahtumassa nopeampi, parempi ja maistuvampi ravintola kuin tavallisesti. Muutamme kaiken, jotta onnistumme. Ei ole helppo temppu, mutta viimeistään ensi perjantaina tiedämme, miten meidän kävi.

Joulua odotellessa…

Hedelmäinen mörkösalaatti

Salaatin voit syödä sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se on pari viikkoa sitten julkaisemani merellisen grillivartaan seurassa. Mörkösalaatti lienee Turun torin johtotähden, Sorrin puutarhan, oma risteytys, mutta senkin voi korvata muilla salaateilla.

Grillivartaan reseptin löydät täältä

AINEKSET
– 1 kerä mörkösalaattia (tai esim. ½ kerää lollorossoa ja ½ kerää keräsalaattia)
– 2 kypsää avocadoa
– 20 kpl kirsikkatomaatteja
– 1 kypsä mango
– tilkka oliiviöljyä ja balsamico-etikkaa
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Salaatin valmistus on varsin simppeliä. Pese salaatti kylmällä vedellä ja valuta tai kuivaa salaattilingossa. Nypi suupalan kokoisiksi paloiksi. Halkaise avocadot ja poista kivet. Irrota avocadon liha kuorista lusikalla ja pilko liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori mango ja leikkaa hedelmäliha syötäviksi paloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla ja viimeistele maku rouhimalla pippuria ja ripottelemalla Maldon-suolaa pinnalle. Mielestäni hyvä salaatti ei juuri muuta kastiketta kaipaa kuin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokki

Carling Family –videoita netissä

Upea perhe piipahti meillä kylässä ja veti shown, jolla jaksaa talven yli. Kuvasin ja latasin parhaita paloja nettiin. Katso vaikka kuinka Gunhild Carling soittaa kolmea trumpettia samaan aikaan! Katso videot täältä.