Hedelmäinen munajuustosalaatti – Pienelle porukalle ei tartte huutaa!

Luonteeltani olen markkinointimies. Älkää toki ymmärtäkö väärin, sillä inhoan tuputtamista. Sen sijaan nautin uusien, vetoavien tapojen kehittämisestä, joilla kertoa kuulijoita kiinnostavasta tuotteesta. Olen ymmärtänyt, että mitä erikoisempi tuote, sitä pienempi kuulijakunta ja sitä helpompi on saada sanoma perille. Kuiskauskin riittää, kun kuulijoita on vähän.

Ajattelin, että sama pätisi ruokaan. Itse syön kirjaimellisesti kaikkea, joka on valmistettu hyvin ja hyvistä raaka-aineista. En rajaa mitään pois maistamatta. Joskus hieman kadehdin heitä, jotka ovat tehneet rajauksia ruokavalioonsa ja voivat keskittyä olemaan parhaita alallaan. Kyllähän kasvissyöjän pitäisi tehdä parempaa kasvisruokaa kuin tällaisen all-round –ruokailijan.

Kutsuin viime viikolla syömään kasvissyöjän. Otan aina ruokavaliotaan rajanneen positiivisena haasteena. Ehkä voin oppia taas jotain. Kutsuttakoon tätä kasvisruokavaliolaista vaikka ”Kristianiksi”.

Kristian perheineen saapui. Olimme vaimon kanssa valmistelleet kattavan grillimenun, joka tyydyttäisi kaikki rajaukset ja rajoittamattomat. Kristian kun oli miespuolinen, niin luontaisesti marssimme kaksistamme grillaamaan. Kristian kuolasi valitsemiani munajuuston siivuja, joita asettelin grilliin. ”Jaahas, taidat pitää näistä, vai?” kysäisin. ”En tiedä. En ole maistanut, mutta ne ovat varmasti tosi hyviä, koska ovat uineet tuossa lihanesteessä!” vastasi hän. HÄH! Sinähän olet kasvissyöjä! huusin tyrmistyneenä. ”Kyllä vain, mutta oikeastihan minä rakastan lihan makua. Keksin vain kymmenen vuotta sitten tällaisen periaatteen ja nyt pitelen siitä kiinni.” kuittasi Kristian.

Asia varsin selvä, ajattelin. Arvostin luonteenlujuutta ja periaatteen kunnioittamista, jota Kristian osoitti. Hän ei käännyttänyt minua eikä paasannut aatteensa palosta, vaan piti vain kiinni vuosien takaisesta päätöksestään. Minua nauratti, sillä muistin samalla toisen ystäväni, Mikon, joka oli aikoinaan myös kasvissyöjä. Hän piti periaatteestaan kiinni aina, paitsi perjantai-iltaisin, kun joku tarjosi hampurilaisen. Nykyään hän on kaikkiruokainen.

Vieraamme saivat syödäkseen mm. chevrellä gratinoitua portobelloa (resepti löytyy arkistosta täältä). Illallisen aikana paljasti Kristian, että vaikka hän oli tehnyt suuren rajauksen ruokavalioonsa, oli ruoka hänelle enemmänkin energialähde kuin nautintoaine. Tämä selitti paljon. Pois lähtiessään kiitteli Kristian perheineen hyvästä ruoasta ja vaimonsa paljasti omalleni, että veimme voiton heille kaavaillusta illallisesta. Kotona heillä oli tiskipöydällä sulamassa pussillinen pakastemaissia. Siitä olisi pitänyt jotain kehitellä…

Missäs se pihvi on? Eli mikä on tarinan sanoma? Ottakaahan nyt ihmiset hyvät ruoka tosissanne. Ruoka on kiistämättä tärkein meitä elossa pitävä asia (happea ehkä lukuunottamatta), mutta ei se silti ole pelkkää energiaa. Oikein ymmärrettynä on aterialla korvaamaton vaikutus henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Jos teette rajauksia, niin tulkaa omassa segmentissänne ainakin oman kotikadun parhaiksi. Se riittää.

Ja Kristian. Jos kuulet tämän, niin tiedähän, että olette toistekin erittäin tervetulleita syömään!

Hedelmäinen munajuustosalaatti

Munajuustoa jäi yli, joten seuraavana päivänä nautimme tätä hedelmäistä salaattia. Ruokakaupoista löytyy ainakin Kolatun munajuustoa, joka käy varsin hyvin grilliin ja salaattiin. Salaatit tulevat tietenkin Sorrilta (www.sorri.fi).

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 200 g Kolatun ”Ruska” paistettua munajuustoa
– 2 kevätporkkanaa
– 2 kevätsipulin vartta
– 1 hunajanauris
– 1/2 hunajameloni
– 3 nektariinia
– oliiviöljyä
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Pilko kaikki ainekset suupalan kokoisiksi. Salaattia ei muuten pilkota, vaan revitään käsin. Sekoita ainekset isossa astiassa. Grillaa munajuustosiivuja hetki molemmilta puolilta ja asettele salaattikulhon pinnalle. Tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin sekä rapean leivän kera.

Mieli avoinna viikonloppuun!

Perjantaikokki

 

Kattin grillattu portobello-kanavarras – Grilli kuumaksi – nyt on jo kiire!

Jos et ole vielä sattunut huomaamaan, niin kesä on täällä jo. Mutta ei ole kauaa… Tämä meikäläisten kesä kun on katoava luonnonvara, sillä aina se hurahtaa ohi liian nopeasti. Vai monestiko olet elokuun lopussa päivitellyt, että olipas pitkä kesä. Hohhoijaa… Ei oikein millään ottanut loppuakseen…

Kesän rajattuun saatavuuteen on vain yksi lääke: käytä hyödyksesi joka hetki. Kesällä voit unohtaa perinteisen kalenteriajattelun. Syödä voi hyvin ja pitkään myös tiistai-illalla ja ei tarvitse aina olla lauantai, että voi kutsua vieraita kylään. Tätäkin kirjoittaessa ilta on vaihtunut jo perjantain puolelle ja viimeinen illallisvieras vasta sitoo kengännauhojaan eteisessä. Hienoa aikaa. Siis kesä ja arki-illat. Viikonlopuista puhumattakaan!

Eräs kuuluisa tv-kokki nimesi kesäkuun stressittömäksi kuukaudeksi. Kuukaudeksi, jolloin ei edes ruuanlaitosta kannata ottaa paineita. Ei tyhmempi idea, vaikka julkkikselta tulikin… 🙂 eli helpot reseptit kunniaan, stressi vaikka juhannuskokkoon ja grilli lämpimäksi!

Niin, vielä yksi asia. Aina ei tarvitse keksiä itse. Keittiössä pärjää myös lainaamalla, varastamalla ja kopioimalla. Tämän reseptin sosialisoin omaan käyttööni viime viikonloppuna ”klaanimme” keittiöinnovaattorilta, Kattilta. Kiitos näin jälkikäteen. Ruoka oli erinomaista 🙂

Kattin grillattu portobello-kanavarras
Ota huomioon, että kanat kannattaa laittaa marinoitumaan mielellään vuorokautta ennen. Jos sinulla on kiire, niin parikin tuntia riittää, mutta lisää silloin etikan määrää.

Ainekset
– 4 kanan rintafilettä pilkottuna neljään osaan
– 4 isoa sientä (portobelloa tai herkkusieniä) pilkottuna neljään osaan
– nippu uusia sipuleita
– paketillinen pekonia
– 1 dl rypsriöljyä
– 4 oksaa rosmariinia
– reilusti tuoretta basilikaa
– 3 rkl balsamicoviinietikkaa
– suolaa ja pippuria myllystä
– grillivartaita (puisia tai metallisia)

Sekoita öljy, etikka, rosmariini ja basilika marinadiksi. Rouhi joukkoon suolaa ja pippuria. Asettele kanat, sipulit ja sienet marinadiin ja anna marinoitua mielellään yön yli. Laita varrastikut (mikäli käytät puisia) veteen likoamaan, jotta ne eivät pala grillissä. Kokoa varras siten, että kierität sienet ja kanat pekoniin ja pujotat ne vartaaseen. Sitten pujota kanapalojen väliin kevätsipuleiden paloja.

Paista kanoja uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia (jotta kanat kypsyvät) ja viimeistele kuumassa grillissä vartaisiin herkullinen pinta. Tämän seurassa kuuluu tarjota juuri sitä mitä haluat. Erityisen hyvältä maistuvat uudet perunat tai kesäinen salaatti. Ja ehkä tilkka viiniä.

Kelpaa myös sukulaisille!
(testattu on)

Hyvää viikonloppua, aurinkoista sellaista!

Terveisin

Perjantaikokki

Chevrellä gratinoitu portobello – Linja lipsuu kuin kokin fillari rantatiellä

Talvi on taivaallista aikaa. Näillä pakkasilla extremeurheiluksi lasketaan jo 500 metrin pikakävely automarketin parkkipaikalla tai postin hakeminen ilman pipoa. Tai sitten fillarointi rantatiellä. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan elämyksiä etsimään. Mutta toisaalta, suomalaisen toinen jalkahan on aina etelän lomalennon liian pienessä jalkotilassa… Siksi silloin, kun on kaikkein kylmintä, on aika matkustaa välimeren maisemiin. Vaikkakin sitten lautasella.

Tämän perjantain resepti ei siis ole saaristolaisruokaa eikä kalaa. Lipsahti linja, mutta jos lipsuu, niin lipsukoon kunnolla!

Buon appetito!

Chevrellä gratinoitu portobello
Portobello on italiaa ja sanan tarkka käännös on ”kannan kaunista”. Ajattelin, että onpa hauska nimi ja koitin löytää sen alkuperän. En löytänyt. Sen sijaan löysin eri sienten suomalaisia nimiä, kuten hytyrypykkä tai kalvashaprakas. Päätin lopettaa etymologiset tutkimukset ja ruveta kokkaamaan portobelloja. Tuntui järkevämmältä puuhalta.

Tämä resepti hurmaa helppoudellaan ja etelän maullaan.

AINEKSET NELJÄLLE
– riittää esim. alkupalaksi

– 4 isoa portobello-sientä
– 350 g chevreä (isosta kiekosta)
– rucolaa, tammenlehvää tms. salaattia
– 2 rkl pesto
– 2 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl vin cottoa
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Leikkaa portobellojen jalat irti lakista. Siivuta ne. Laita lakit ylös alaisin uunipellille ja lado siivutetut jalat lakkien alapinnalle. Leikkaa chevre neljään siivuun ja laita jokaiselle lakille yksi siivu. Paista uunissa 250 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto rusehtaa.

Asettele lautaselle salaattipeti. Ripottele salaatille hieman vin cottoa (tai oliiviöljyä ja balsamicoa). Rouhi päälle pippuria ja suolaa. Jatka pestoa parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä. Nosta sienet suoraan pelliltä salaattipedille ja koristele annos ripottelemalla pestokastiketta sinne tänne.

Kypsyys on oikea, kun juusto rusehtaa ja silti sienessä on vielä puruvastusta.

Sitten ei muuta kuin punaviiniä pullo ja ajatukset Italiaan! Saaristoon keritään taas ensi viikolla.

Mukavaa viikonloppua ja ensi perjantaiseen.

Terveisin Perjantaikokki