Grillattua poron ulkofileetä ja raikas minttusalaatti – Äitinä olemisen taito

On se hieno taito, se äitinä olemisen taito! Vaikka eihän sitä ennen ymmärrä, ennen kuin on itse äiti (tai vähintäänkin isä, joka saa sitä taitoa vierestä ihailla). Itsekään en oikein äidin toimia ja vastuita ymmärtänyt, ennen kuin tulin isäksi ja huomasin, minkälaista palettia ne äidit oikein pyörittävät. Olen lasteni myötä havainnut, että jos pelkän isän panoksella mentäisiin, niin kyllä hukassa oltaisiin – ainakin meidän perheessä.

Mitä jos äitiä ei olisi? Asian tärkeyden ymmärtää usein vasta, kun se puuttuu. Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi aloin pohtimaan, mitä meidän perheen kolmelle muulle jäsenelle kävisi, jos äiti ottaisi vaikka kolmen viikon kesäloman äidin roolistaan. Potentiaalisia uhkia tilapäisessä äidittömyydessä on helppo listata.

Kolmen viikon aikana:

– veisin väärän lapsen päiväkotiin ainakin kerran – veisin lapsen myöhässä päivittäin ja noutaisin sitäkin myöhemmin. Ainakin kahdesti unohtaisin noutaa kokonaan tai kiireessä ottaisin väärän lapsen väärästä päiväkodista – lapsilla ei olisi koskaan oikeita vaatteita päällä. Vaatteita olisi joko liikaa, liian vähän tai ainakaan ne eivät sopisi kauden väreihin – jo viikon jälkeen loppuisivat kaikilta puhtaat vaatteet (en vain ymmärrä, missä välissä äidit pyykinkin pesevät!) – kahden viikon päästä kaikki vaatteet olisivat vaaleanpunaisia. Paitsi tummat, jotka olisivat harmaita – muutamaan otteeseen unohtaisin ainakin toisen lapsen autoon tai kauppaan kauppareissulla – neljästi hukkaisin autonkin kaupan parkkipaikalle – kertaakaan en muistaisi kaupunkireissulle ottaa varavaippoja, pyyhettä, vaatteita tai muutakaan tähdellistä mukaan – kauppareissut tehtäisiin aina kahdesti, kun suurin osa tavaroista unohtui. WC-paperi olisi alituiseen loppu ja kotiin saakka kannetut vaipat väärän kokoisia – toisen viikon jälkeen ei asuntoomme mahtuisi ovesta sisään sekamelskan johdosta – meillä syötäisiin vain ”juttuja grillistä” – kesät talvet
Onneksi tätä ei pääsisi tosielämässä käymään, koska jo ensimmäisen viikon puolivälissä soittaisin mummit apuun…

Äidit, onneksi olette olemassa! Toivotan sunnuntaille kaikille arkemme sankareille erittäin hyvää äitienpäivää. Nauttikaa ja laittakaa miehet pyörittämään arkea, edes kerran vuodessa…

Grillattua poron ulkofileetä ja raikas minttusalaatti

Voi kuulostaa siltä, että valmistusmenetelmät ja raaka-aineet alkavat toistaa itseään. Viime viikolla oli lammasta ja salaattia, nyt poroa ja salaattia. Mutta niinhän se on, että kauden parhaista tuotteista täytyy ottaa kaikki irti! Kolmisen kuukautta pakkasessa riippunut poro on juuri nyt taivaallisen mureaa ja torin tuoreet salaatit puolestaan superhyviä. Pidetään grilli kuumana ja salaattilinko pyörimässä! Haudutettavien pataruokien aika tulee sitten syksymmällä.

AINEKSET

– 600 g poron ulkofileetä
– 1 punasipuli
– 1 limen mehu
– ¼ vesimeloni
– 1 paketti Patros-fetaa
– ½ purkkia mustia oliiveja
– kourallinen tuoretta minttua
– kaksi kourallista lehtipersiljaa
– tilkka oliiviöljyä salaattiin
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipuli siivuiksi ja purista päälle limen mehu. Anna marinoitua kymmenisen minuuttia. Pilko vesimeloni, minttu sekä lehtipersilja ja sekoita keskenään. Murusta joukkoon feta ja ripottele pinnalle limemarinoituja sipuleita, merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä.

Grillaa poroon kaunis pinta. Laske lämpötilaa, rouhi pinnalle suolaa ja mustapippuria. Grillaa, kunnes sisälämpötila on n. 55 astetta. Kääri folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi. Tarjoa raikkaan minttu-lime-vesimeloni-fetasalaatin kera.

Erinomaista äitien viikonloppua!

Perjantaikokki

Poropaisti juurespedillä – Mammanpoikia ja mammanpoikia

Mammanpojalla ymmärretään eri kulttuureissa eri asioita. Suomalaisen koulun välitunnilla mammanpoika on se, joka ei uskalla roikkua jakeluauton puskurissa tai hypätä kilpaa pituutta keinusta. Mammanpoikuus siis liittyy rohkeuteen – tai pikemminkin sen puutteeseen.

Italia taas on Mammanpoikien luvattu maa. Siellä ”mammone”, eli mammanpoika, tarkoittaa liian mukaviin kotioloihin tottunutta reilua kolmekymppistä, työelämään jo siirtynyttä miespuolista italiaanoa, joka vielä viihtyy kotona äidin passattavana. Monet heistä muuttavat omaan asuntoon ensimmäistä kertaa mennessään naimisiin – äidin huomasta vaimon ruokittavaksi.

Olen kerran jakanut asunnon kevätlukukauden ajan aidon italialaisen mammonen kanssa. Lähtiessään viikonlopuksi kotiin Napoliin, otti hän aina mukaansa kolme matkalaukkua. Yhdessä oli likaiset pyykit ja kaksi muuta olivat tyhjiä. Maanantaina eteisessämme odotti järjestämistä samat kolme matkalaukkua. Yksi oli täynnä puhtaita, silitettyjä vaatteita ja kaksi muuta sisälsivät äidin valmiiksi keittämiä pastakastikkeita. Ja viikot hän päivitteli sitä, kuinka me, entinen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) ja minä, voimme jo olla kihloissa ja ikää on vasta 23 vuotta. Outoja ne suomalaiset!

Mammone-kulttuuri tuntuu levittyvän leudon talven mukana Suomeenkin. Sen oireet ovat selkeät ja ovat havaittavissa, vaikka kotoa onkin jo muutettu ikuiseen avoliittoon. Mammone-miehiltä katoaa pikkuhiljaa keittotaito, pyykkiä ei osata itse pestä ja naimisiin mennään vasta lähempänä neljää kymppiä. Äidin veroista kun ei ennen löydetty, vaikka se on ollut siinä vieressä jo kymmenisen vuotta.

Suomen naiset! Tänään on karkauspäivä – siis virallinen naisten kosintapäivä. Tänään haastan teidät katkaisemaan tämän ilmastonmuutoksen lailla leviävän kehityksen. Tehkää Suomesta mammone-vapaa maa – kosikaa ja laittakaa miehenne keittiöön passaamaan teitä!

Jos kositte, ja saatte vastaukseksi ”kyllä”, niin kertokaa siitä minullekin. Pidän tilastoa taistelusta mammoneismia vastaan. Ja muistakaa osallistua hääkilpailuun!

TAHDON – lukea lisää hääkilpailusta

Poropaisti juurespedillä
Sitten aasinsilta… Sen äidin huomasta kaapatun sulhon voitte laittaa opettelemaan keittotaitoa tällä pororeseptillä. Puukonkäyttötaidoksi riittää se, että kirves pysyy kädessä ja ruoka on lähes mahdoton pilata.

AINEKSET – 800 g poron paistia
– 2 porkkanaa
– ½ juuriselleri
– 2 isoa perunaa
– 1 palsternakka
– ½ lanttu
– 1 sipuli
– 6 kokonaista valkosipulinkynttä
– timjamin oksia
– 2 rkl oliiviöljyä
– 1 rkl hunajaa
– 2 dl vettä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen – paistin liemi
– tilkka soijaa
– 1 dl punaviiniä
– 1-2 rkl tummaa Maizenaa
– 1 rkl voita

VALMISTUS
Hiero paistin pintaan suolaa, pippuria ja hunajaa. Ruskista paisti pannulla. Jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Pilko juurekset arpakuution kokoisiksi paloiksi. Laita uunivuokaan kaikki muut juurekset paitsi perunat. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminoksilla sekä pirskottelemalle pinnalle oliiviöljyä. Nosta paisti juurespedille, laita paistomittari paistin kylkeen ja laita paisti 150 asteiseen uuniin. Kaada puolen tunnin paistamisen jälkeen paistin päälle 2 dl vettä. Paistoaika on kokonaisuudessaan n. 2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on 57 astetta. Laske uunin lämpötilaa tarvittaessa, mikäli sisälämpötila nousee liian nopeasti.

Lisää perunat n. puoli tuntia ennen paistin valmistumista ja nosta lämpötilaa 225 asteeseen. Kun sisälämpötila on 57 astetta, nosta paisti uunista ja kääri paisti folioon vetäytymään siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.
Kaada uunivuoan pohjalta liemi kattilaan ja tee liemestä kastike: lisää liemeen hieman soijaa ja punaviiniä ja kiehauta. Suurusta kastike Maizenalla ja kirkasta sekoittamalla lopuksi kastikkeen joukkoon ruokalusikallinen voita.

Reseptikilpailu Perjantaireseptiläisille
Perjantaikokin yhteistyökumppani, Kaarinalainen keittiövälineiden maahantuoja HeiRol, järjestää yhteistyössä Perjantaireseptin kanssa reseptikilpailun. Parhaat reseptit julkaistaan Perjantaireseptissä sekä kilpailusivulla ja voittajalle on luvassa huomennakin kokkikursseillamme käytössä oleva Steely kattila- ja pannusarja.

Osallistu kilpailuun!

Erinomaista viikonloppua ja kokkikurssilaiset – huomiseen!

Perjantaikokki

Kylmäsavuporoa rieskarullassa – Lomalla tekee mieli paikallisia herkkuja

Terveiset Lapista, arvon perjantaireseptiläiset. Ja ennen kaikkea – oikein mainiota perjantaita ja kolmattatoistapäivää!

Kuten vinkkasin viime perjantaina, olen nyt Lapissa tutkimassa paikallisten ravintoloiden, markettien ja tuottajien antimia. Ruoka ja sen tekeminen on siksi kivaa, kun siihen voi yhdistää myös matkailun.

Innoissani odotin löytäväni paikallisista kaupoista kasapäin lähikylien tuotteita – vastakalastettua rautua, juuri leivottua rieskaa tai pehmeän maukasta leipäjuustoa. Pahaksi pettymyksekseni totesin, että paikallisen kaupan valikoima on yksi yhteen etelän markettien kanssa – joskin hieman suppeampi. Reseptiini olisin tarvinnut ohutta, aitoa lappilaista rieskaa, mutta hyllystä löytyi vain sitä yhtä – enemmän sämpylää muistuttavaa leipää, jota kotini viereisellä ABC-huoltoasemallakin on tarjolla. Meksikolaisten tortillojen valikoima oli laajempi kuin Lapin rieskojen, joten niihin oli tyytyminen. Kalahyllyssäkin oli ihka-aitoa kirjolohta eteläsuomalaisesta kalatukusta ja leipäjuustotkin tulivat lähempää Helsinkiä kuin Kittilää. Siinä se ruokakulttuurin paikallisuus.

Samalla tunsin kyllä piston sydämessäni – mihin ihmeeseen mekin panttaamme aitoja saaristolaisia herkkujamme? Miksi ruokalistamme muistuttaa monesti enemmän thaimaalaisen kotikeittiön kaapin sisällöstä tehtyä kuin suomalaisen? Miksi emme tyrkytä tuotteitamme jokaiseen lähimarkettiin, kunnes kauppias väkisin suostuu ne valikoimiin ottamaan. Ehkä saariston kyläraitillakin liikuskelee joskus joku, joka haluaa maistaa paikallisia erikoisuuksia keskusliikkeen valikoiman ulkopuolelta.

Pitänee varmaan ottaa oikein asiaksi tämä paikallisuuden korostaminen. Takaan, että ensi kesänä ainakin saaristolaisleipäämme saa ostaa mukaan kaikista kolmesta pisteestämme… Alku sekin on!

Ps. onneksi poroa sentään löytyi 🙂

Kylmäsavuporoa rieskarullassa


Resepti on, kuten niin moni muukin hyvä asia (vaimo mukaan lukien), anopilta lainattu. Herkku maistuu ennen kaikkea kylmän rose-kuohuviinin kera koska vaan ja missä vaan. Leipänä voit käyttää ohutta rieskaa tai vehnätortillaa. Lihaksi parhaiten käy kylmäsavuporo, mutta voit korvata senkin esim. kylmäsavunaudalla. Muuntelumahdollisuudet ovat siis erinomaiset! Ja helppous hämmästyttää…

Kylmäsavuporotortilla piparjuuritahnalla

Tortilla 3 kpl
Piparjuuritahna 1 tl
Tuorejuustoa 4 rkl
Kylmäsavuporoa 100 g
Cantaloupe-meloni 200 g
Hammastikkuja 20 kpl

Sekoita piparjuuritahna tuorejuustoon ja levitä tahna tasaisesti tortilloille. Voit lisätä joko tuorejuustoa tai piparjuurta makusi mukaan. Levitä tortilloille ohueksi viipaloitua kylmäsavuporoa tasaisesti. Rullaa tortillat ja leikkaa suupalan kokoisiksi paloiksi. Kiinnitä hammastikulla ja koristele meloninpalasilla.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Terveisin

perjantaikokki (kuvassa oikealla 🙂