Turun vaihtoehtoiset nähtävyydet – Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita

Nyt jo kaikki arvaavat, mitä tämän viikon aihe koskee. Luonnollisesti rakasta Myllysiltaamme ja sen aiheuttamaa mediakohua. Ajan päivittäin sillan ohi kaksi- tai nelipyöräisellä välineellä ja olen päässyt seuraamaan hieman minua vanhemman turkulaisen nousua otsikoihin varsin läheltä. Nousu on ollut rakettimaisempi kuin BB-Kakin ja varmasti pitkäkestoisempi kuin Diili-Jetron.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykypäivän huomiomediassa julkkissiltamme päätyy hyvin pian unholaan ja uudet  kertakäyttöjulkkikset nousevat valtakunnassamme pinnalle. Emme me Turussa tietenkään oleta, että silta olisi jatkuvasti mediassa pinnalla, mutta hartaasti toivomme, että se notkuisi edes muutaman sentin pinnan yläpuolella. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Kunhan se nyt ei ainakaan päätyisi viettämään aikaansa Aurasillan alikulkutunneleihin, joissa ennen vanhaan yhteiskunnan hylkäämät ressukat notkuivat.

Metrin notkahdus ei matkana ole kummoinen. Kuka tahansa aikuinen voi notkahtaa sen verran, kun vain kyyristää selkänsä. Mutta kun kolmevitonen edelläkävijä notkahtaa metrin, niin johan kohistaan.

Jokaisella tärkeällä kaupungilla on oma erikoinen nähtävyytensä. Pisalla on kalteva torninsa, San Fransiscolla Golden Gate -siltansa, New Yorkilla Vapauden patsaansa ja Turulla Notkosiltansa. Mitäs muilla suomalaisilla kaupungeilla on? Eipä juuri vastaavaa. Joku ilkeämieli kertoi jokirannassa, että itse asiassa Forssalla on kaksi nähtävyyttä, mutta ne on molemmat ministeri Anttilalla. Tähän en ota kantaa, kun en asiaa tarkemmin tunne.

Olemme sitten maailman kartalla tai emme, niin yksi asia  on varmaa: silta on kerännyt yleisöä pällistelemään notkeuttaan jo viikon verran – päivin öin. Sillä on ollut paikalliseen liike-elämään varsin piristävä vaikutus! Sillan viereinen, hieman nukkavieru grilli, elää nyt elämänsä kevättä. Sillan kevyen liikenteen umpisohjoiset kiertotiet on miinoitettu neonvärisillä makkaraperunamainoksilla, ikkunat on pesty ja verhot nostettu. Myyjänkin kerrotaan hymyilleen! Sillan viereistä ravintolalaivaa on useaan otteeseen sahattu irti jäistä ja yritetty suoristaa talven aikana. Nyt ei ole tarvetta enää suoristaa, sillä Kalteva Ravintolalaiva sopii hyvin Notkosillan viereen turistimagneetiksi. Mutta millä taataan kallistus jäättömänä kautena? Olisiko Myllysillan tarpeettomista paalutuksista tähän avuksi?

Kesäksikin olisi hyvä saada vipinää joen penkoille. Olen vuosikausien kokemuksen pohjalta todennut, että mikään muu ei kerää jokirantaan niin tehokkaasti yleisömerta, kuin joessa kelluva auto. Ei tarvitse olla edes mikään Mercedes, vaan ihan perus-Corsa käy. Kunhan se kelluu edes vartin. Sosiaalisen median aikoina Turun kulttuuripääkaupunkihanke voisi hankkia öljyistä, moottoreista ja muista saasteista putsattuja, puolikelluvaksi tuunattuja Fiateja ja Corsia yläjuoksulle ja vinkata Facebookissa, Twitterissä ja puhelinluettelossa, aina kun auto on aikeissa tipahtaa kelluntamatkalleen. Sana leviää kulovalkean tavoin ja jokirannat täyttyvät paikallisturisteista. Siinä on loistopaikka lanseerata uusi taidenäyttely, performanssiesitys tai korkeakulttuurinen laulutuokio. Samalla saadaan lisää bisnestä rannan yrittäjille ja lehteen komeat otsikot ja kuvat: ”Kulttuuripääkaupungin laulutuokio veti rannat täyteen yleisöä!” Kontekstista viis!

Kesää ja kelluvia autoja odotellessa,

Perjantaikokki
Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita
Tämä resepti olisi pitänyt ilmestyä itse asiassa viime viikolla ”Mahdoton matikka” –kirjoituksen yhteydessä. Mutta tulkoon nyt viikon myöhässä. Reseptissä on hyvin yksinkertaiset ainekset maistuvassa muodossa. Madetta ei saa missään nimessä paistaa ylikypsäksi.

AINEKSET
 
 –       kaksi madetta
–       12 uutta perunaa (ks. säilöntäresepti täältä)
–       12 vihreää parsaa
–       1 fenkoli
–       2 kevätsipulin vartta
–       2 dl kermaa
–       1 dl kuivaa valkoviiniä
–       voita paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Nylje ja perkaa mateet. Säästä maksa ja mahdolliset mädit ja nauti erikseen myöhemmin. Fileoi mateet ruodottomaksi (tai ohita edellä olevat vaiheet tilaamalla made nyljettynä ja fileoituna).

Pilko fenkoli siivuiksi ja poista kova kannan keskusta. Paista voissa miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää pilkotut kevätsipulinvarret ja valkoviini. Kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä, että kastike sakeutuu.

Keitä perunat (ks. ohje täältä). Kypsennä parsat perunoiden keitinveden höyryssä. Laita pannulle sopivasti voita, kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mateen lihat. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta (minuutti pari per puoli). Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden, parsan ja muhennetun fenkolin kera.

Viikon knoppitieto – ken on silloista tunnetuin?

Testi tehtiin hakusanoilla ”Sillan nimi Turku” Googlessa 11.3.2010. Tulos on seuraavanlainen (yläjuoksulta alajuoksulle):

  • Tuomaansilta 931 osumaa
  • Aurasilta 1080 osumaa
  • Teatterisilta 3330 osumaa
  • Myllysilta 60 300 osumaa
  • Martinsilta 5930 osumaa

Myllysilta on siis Aurajoen silloista ylivertainen superjulkkis! Toistaiseksi se kuitenkin häviää Golden Gatelle (yli 20 miljoonaa osumaa) ja BB-Kakille (yli 500 000 osumaa) reilusti, mutta pieksee Diili-Jetron kevyesti (4110 osumaa). Voimme todeta, että uusi turkulainen julkimo on syntynyt!

Joulu tuli – Tall Ship’s Race Turussa

Arvon perjantaireseptiläiset. Pyydän nöyrästi anteeksi. Resepti jäi tekemättä. Taas. Viimeksi kirjoittaminen jäi väliin, kun poikani syntyi. Sitä ennen jäi väliin kun nukuin pommiin. Eli neljässä vuodessa kahdesti. Ja nyt taas.

Tällä kertaa syynä on työstä nauttiminen. Luit oikein – siis nauttiminen. Parissa aiemmassa kirjoituksessani olen viitannut jouluun – joten viitataan taas. Nyt se joulu tuli. Jokiranta täyttyi aluksista ja tuhansista ihmisistä. Ja kaikilla oli hyvä mieli. Oli siinä minulla ilo nauttia töistä. Olisipa elo aina tällaista.

Reseptiä en tällä kertaa ehtinyt tekemään – keittiöön kun en kerennyt. Sen sijaan tarjoilen teille kuvallisia tunnelmia Aurajokirannasta. Olo on kuin silloin ennen, kun purjelaivat vastasivat globalisaation ensiaskeleista. Nauttikaa kuvista. Ne löytyvät alta olevan linkin takaa.

Kesäisin terveisin, iloa täynnä olevasta Aurajokirannasta

Perjantaikokki

Perjantaikokin Tall Ships’ Race -kuva-albumiin

Joulu keskellä kesää

Pakko on paras motivaattori ja dead line on luovuuden lähde. Oma bloginikin valmistuu aina täysin ajoissa, tosin viime tingassa, torstai-illalla tai yöllä.

Luonteeni heikkouden vuoksi pikemminkin sovellan kiireessä kuin suunnittelen tarkkaan etukäteen. Työ on tosin pakottanut entistä enemmän tuohon jälkimmäiseen toimintamalliin. Muut kun eivät aina halua viettää viimeistä yötä luovuuden lähteillä.

Kerrankin olen toiminut järkevästi ja olen masinoinut Turun historian suurimman (ellei satunnaisia kaupungin palamisia lasketa) tapahtuman organisoinnin ravintoloissamme hyvissä ajoin etukäteen. Kyse on tietenkin ensi viikolla alkavasta Tall Ships’ Race -tapahtumasta. Yli 120 laivaa ja 3000 miehistön jäsentä pakataan Auran rannoille. Heitä tervehtimään saapunee reilusti yli puoli miljoonaa suomalaista. Ja meidän ravintolamme sijaitsee keskellä tätä tapahtumaa! Se on kuulkaas kesäravintoloitsijan joulu ensi viikolla!

Olemme trimmanneet koneistoa pari kuukautta ja viimeistään tiistaina kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti tiedän, että oikeasti mitään ei tapahdu ilman sitä viimetinkaa. En ole jännittäjätyyppiä, mutta perhosia on ollut vatsassa jo pidempään tapahtuman onnistumisen takia. Pelissä on niin paljon. Tärkeintä on tietenkin vieraidemme viihtyvyys. Megatapahtumassa ei ole aina helppo taata hyvää palvelua – kuten kaikki festareilla vierailleet tietävät. On liian helppoa todeta, että ”kyllä ihmiset ymmärtävät” ja antaa vieraiden tyytyä jonoihin ja lötköihin ranskalaisiin. Emme usko siihen ja siksi otimmekin tavoitteeksemme olla megatapahtumassa nopeampi, parempi ja maistuvampi ravintola kuin tavallisesti. Muutamme kaiken, jotta onnistumme. Ei ole helppo temppu, mutta viimeistään ensi perjantaina tiedämme, miten meidän kävi.

Joulua odotellessa…

Hedelmäinen mörkösalaatti

Salaatin voit syödä sellaisenaan, mutta parhaimmillaan se on pari viikkoa sitten julkaisemani merellisen grillivartaan seurassa. Mörkösalaatti lienee Turun torin johtotähden, Sorrin puutarhan, oma risteytys, mutta senkin voi korvata muilla salaateilla.

Grillivartaan reseptin löydät täältä

AINEKSET
– 1 kerä mörkösalaattia (tai esim. ½ kerää lollorossoa ja ½ kerää keräsalaattia)
– 2 kypsää avocadoa
– 20 kpl kirsikkatomaatteja
– 1 kypsä mango
– tilkka oliiviöljyä ja balsamico-etikkaa
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Salaatin valmistus on varsin simppeliä. Pese salaatti kylmällä vedellä ja valuta tai kuivaa salaattilingossa. Nypi suupalan kokoisiksi paloiksi. Halkaise avocadot ja poista kivet. Irrota avocadon liha kuorista lusikalla ja pilko liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori mango ja leikkaa hedelmäliha syötäviksi paloiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Mausta oliiviöljyllä, balsamicolla ja viimeistele maku rouhimalla pippuria ja ripottelemalla Maldon-suolaa pinnalle. Mielestäni hyvä salaatti ei juuri muuta kastiketta kaipaa kuin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokki

Carling Family –videoita netissä

Upea perhe piipahti meillä kylässä ja veti shown, jolla jaksaa talven yli. Kuvasin ja latasin parhaita paloja nettiin. Katso vaikka kuinka Gunhild Carling soittaa kolmea trumpettia samaan aikaan! Katso videot täältä.