Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia – Halvat ovat aidot huvit

Vappu painaa päälle ja siksipä saat Perjantaireseptin jo torstaina. Vappu on minulle aina virstanpylväs, sillä kesäravintolamme aukeaa aattona. Siis tänään. Tekemistä riittää aina viime hetkille saakka ja siksi yritämmekin siviilielämässä valmistautua vappuun ajoissa.

Viime vuodesta viisastuneena veimme lapset tivoliin jo tiistaina. Lämmin sää oli tuonut paikalle populaa, mutta määrä ei ollut lähelläkään aaton jonotusta.

Tärkeimmät asiat elämässä ovat ilmaisia ja suurimman osan huvituksistakin saa veloituksetta tai ainakin halvalla. Kasvoin kuuden pojan perheessä ja totuin siihen, että litran kuutiojäätelö jaettiin viivoittimella tasan ja jakaja sai valita aina viimeiseksi. Maksulliset huvit, kuten huvipuistoreissut kuuluivat toki meilläkin kesään, mutta ei kuuden lapsen kanssa ihan joka viikonloppu reissuun lähdetty. Kesän kohokohdista on jäänyt hyvät muistot ja haluan tarjota samanlaisia myös omille lapsilleni.

Tivoliin siis, maksoi mitä maksoi! Vanhempi, kolmevuotias prinsessa, viihtyi hyvin ja kiersi laitteita useammalla kympillä. Nuorempi, vajaa kaksivuotias, kävi kääntymässä kolmessa karusellissa, kunnes halusi itkien pois ennen kuin laite oli liikahtanutkaan. Huvinsa kullakin. Laskeskelin, että karusellipyörityksen tuntihinta lähentelee satasta lasta kohden, mutta ymmärsin totta kai sesonkiyrityksen hinnoittelua. Lyhyt ja vähäluminen on heidänkin kautensa. Tuhlataan nyt vähän, että saavat lapset muistoja. Kuuden ja puolen euron nahkeita ja ylisuolaisia ranskiksia natustellessa meinasi kyllä sympatiat loppua, mutta en viitsinyt pilata lasten tunnelmaa. Hyviä muistojahan tässä ollaan tuottamassa. Lapsille varsinkin. Nappasin muistoksi videonkin, ettei se ilo vain heti portilla unohtuisi – ikään kuin todistusaineistoksi siis.

Ilo päättyi pieneen itkuun, kun piti jättää hälinä taakse ja suunnata kohti kotia. Reitti kulki seikkailupuiston ohi ja ennen kuin silmä vältti, karkasivat lapset puiston keinuihin, liaaneihin ja muihin härveleihin roikkumaan ja kieppumaan. Nuorempikaan ei itkenyt, vaan nautti täysin rinnoin.

Lasten intoa seuratessa kävi mielessä pieni ilo – hinta –vertailu, mutta jätin sen tekemättä turhana. Puolensa kullakin.

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia

Koska rahat menivät tivoliin, oli illalla pakko säästää ruoan hinnassa – mutta ei nautinnossa! Klassinen kasariruoka, katkaravut, ovat loistavia seurusteluruokana tai vappupiknikillä tarjottaviksi. Eikä annoksen hinta huimaa päätä.

AINEKSET
– 1 kg isoja kuorellisia katkarapuja

– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hyvää, rapeakuorista leipää
– kosteuspyyhkeitä käsien pyyhintään

VALMISTUS

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Sulata katkaravut ja tarjoa sellaisinaan majoneesin, hyvän leivän ja kylmän valkoviinin kera.

Valkoviiniä vappupiknikille

Katkarapujen seuraksi valitsin kuivan chardonnayn Chilestä. Hinta Alkossa 8,69€, joten viini sopii päivän linjaan täydellisesti. Hyvää, mutta kohtuuhintaista.

Lisätiedot viinistä Alkon sivuilla

Hyvää vappua!

Perjantaikokki

 

Toast Skagen – Enteet ja ennustukset

Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.

Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan – Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset – pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen

Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 100 g kirjolohenmätiä
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS
Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.

 

Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike – Kun hymylihakset hyytyvät

Sri Lanka on ollut tällä viikolla esillä MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa usein. Syynä on, että toimittaja Rita Strömmer vieraili saarella tutustumassa Lotus Hill -hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa työnantajani Pentti-Oskari Kangas on erittäin aktiivisesti mukana. Hän tekee siellä talvisin ruohonjuuritason hyväntekeväisyystyötä.

Meillä oli vaimoni kanssa kunnia suunnata tuolle hymyjen saarelle, kuten Pentti-Oskari saarta nimittää, häämatkallemme kahdeksi viikoksi. Vuosi oli 2004 ja ajankohta kolme kuukautta ennen tsunamia. Saimme kuulla ennen matkaa, kuinka sri lankalaiset aina vain hymyilevät ja tervehtivät kaikkia ulkomaalaisia kohteliaasti ”helou, helou sir!” -huudahduksilla. Suhtauduin tietoon hieman yliolkaisesti. ”Oskarin höpinöitä” – ajattelin. Miksi ne siellä meille moikkailevat – eiväthän edes tunne meitä?

Hymyt iskivät vastaan jo lentokoneesta Colombon kentälle astuttaessa – yhtä kaikenympäröivänä kuin trooppinen kosteus ja kuumuus. Vaikka häämatkalla olimmekin, niin emme mekään olleet NIIN yhtä hymyä, kuin meitä vastaan kävelleet ventovieraat. Ja jokainen tervehti – joko hymyn säestämällä nyökkäyksellä tai sitten iloisella ”helou!” -huudahduksella. Koitimme nyökkäillä takaisin ja hymyillä minkä kerkesimme. Mutta niska kipeytyi kuin tammikuisella bussipysäkillä viimaa vältellessä ja hymylihaksemme kramppasivat. Suomalaisia kun olimme. Aloimme uskoa Oskarin sanat todeksi.

Tutkimme saarta pienen mopon selästä. Minä ajoin ja vaimo peesasi tarakalla. Olimme saaneet ohjeet, että suuntaamalla viidakkoteille, tapaa aidoimmat ihmiset. Näin kävikin. Mitä syvemmälle ajoimme, sen kauemmaksi rannan turistialueesta pääsimme. Ja sitä iloisemmiksi ”helou”-huudahdukset muuttuivat. Se oli uskomatonta. Välillä ei tiennyt, mistä puskasta ”helou!” huudettiin, joten koitimme hymyillä takaisin joka ilmansuuntaan ja moikkailla samalla. Vaarallista touhua, kun ajelee kaksi päällä mopolla pomppuisella tiellä. Molempien päät pyörivät edestakaisin hymy korvissa ja kädet heiluttavat tervehdyksiä kuin tuulimyllyt.

Loogisena ja järjestelmällisinä suomalaisina ratkaisimme ongelman. Teimme työvuorot. Tarakalla istuva moikkailee ja kuski hymyilee. Näin selvisimme mopokyydeistä turvallisesti koko kaksiviikkoisen vierailumme ajan!

Hymy tarttui. Vielä tätäkin kirjoittaessa sri lankalaisten hymyt hymyilyttävät!

Moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta hymy on pysynyt, vaikka helpolla saarelaiset eivät ole päässeet. Ehkä me voisimme antaa heille lisäaihetta hymyyn?
Lotus Hill -hankkeella on meneillään ”Ystävyyden rannenauha” -kampanja. Suosittelen tutustumista! Minä tilasin itselleni kaksi, yhden molemmille lapsilleni. Annan joululahjaksi, vaikka eivät niiden viestiä vielä ymmärräkään. Kerron, että nauhat tulevat kaukaa meren takaa ja ne on hymyillen valmistettu.


Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Joskus sitä tulee hymyiltyä myös Suomessa. Varsinkin, jos saa aikaiseksi jotain oikein hyvää ruokaa. Tämän alla olevan syötyämme hymyilimme koko perhe.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 1 kukkakaali
– 2 porkkanaa
– 1 dl vuohenmaitogoudaraastetta (tai parmesaania)
– 1 rkl kasvisfondia
– 4 siivua pekonia
– parsakaalin kukintoja
– 1/2 purkkia kermaviiliä
– 1/2 purkkia raejuustoa
– 1 dl katkarapuja
– hyppysellinen sitruunapippuria
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita raejuusto, kermaviili ja katkaravut kastikkeeksi. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan. Pilko porkkanat ja kukkakaalit pieneksi. Keitä fondilla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada keitinliemi pois kattilasta, mutta ota siitä n. 1 dl talteen. Soseuta ja lisää tarvittaessa lientä. Sekoita joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko pekonit pieneksi ja paista rapeaksi. Jäähdytä talouspaperipalan päällä. Lisää pekonipalat pyreen joukkoon ja pidä pidä pyre lämpimänä.

Paista lohi. Kuumenna öljytty parilapannu kuumaksi. Laita lohet pannulle nahkapuoli alaspäin. Laske lämpö puoliteholle ja käännä aivan hetkeksi vasta, kun kala on jo lähes valmis. Näin saat rapean nahan ja oikean kypsyysasteen. Mausta kalan pinta suolalla ja pippurilla.

Lohen ollessa pannulla, höyrytä parsakaalit.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Joko tutustuit perjantaikokin kokkikursseihin?

Salaatti meren antimista

Kokin terveiset Ranskasta

Hämmästyttävän lämmintä syksyistä perjantaita kaikille! Kokki vietti viime viikon Ranskan Rivieralla opintomatkalla ja taisi matkalaukussa tulla tuliaisiksi palanen Ranskan lämpöä, sillä kesäinen lämpö tuntuu vain jatkuvan. Seuraavissa kirjeissä esittelen muutamia todellisia ”cross kitchen” annoksia. Onhan ne tehty Ranskassa italialaisten isäntien vieraana ja suomalaisen kokin toimesta. Katsotaan, mitä saatiin aikaan…

Salaatti meren antimista

Suomalainen kalatarjonta on erinomaista, mutta kyllä silti kokki nautti paikallisten markettien kalatiskien ihailemisesta. Ihailu ylsi lautaselle saakka. Tässä annoksessa käytettiin tietenkin vain tuoreita raaka-aineita, mutta kaikkia näitä saa melkein joka kaupasta Suomessakin. Erityisen hyvät valikoimat ovat itämaisten kauppojen pakastealtaissa.

Ainekset neljälle

– Iso kulhollinen salaattiaineksia (tammenlehvää, rucolaa, friseesalaattia yms.)
– 12 kpl jättikatkarapuja kuorineen
– 12 kpl isoja kuorittuja katkarapuja
– 4 kpl kampasimpukan lihaa
– säilykemaissia 2 rkl per syöjä
– säilykeherneitä 2 rkl per syöjä
– vihreitä papuja keitettynä
– yksi kypsä avocado siivuina
– porkkanaa pieninä suikaleina
– tuoretta mangoa suikaleina

– itse tehtyä majoneesia tai kaupanversiota sinapilla maustettuna

Valmistus
Huuhtele ja kuivaa salaatit ja revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Paista kampasimpukan lihat voissa kypsiksi ja leikkaa siivuiksi. Mausta suolalla. Kokoa annos siten, että salaatti tulee pohjalle ja muut ainekset omiin kekoihinsa. Ripottele päälle Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä. Siinä se. Sekoittamisesta huolehtii kukin syöjä itse.

Ps. tämä salaatti vaatii ison lautasen ja kelpaa vaikka pääruuaksi!

Herkullista viikonloppua!