Luottamuksella sinulle – Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Kaikkihan me tunnistamme hyvän myyjän, kun se kohdalle sattuu. Sen tunnistaa viimeistään siitä kuuluisasta visalaskusta. Kiitän onneani, että tältä tiskiltä ei visan vingutukseen sopivaa laitetta löytynyt, sillä tarjonta oli harvinaista, hyvää ja juuri sitä mitä kaipasin. Debit olisi ylittänyt pian creditin.

Fillaroin tuttuun tapaan Aurajokirantaa mennä viikolla töihin ja kurvasin pääkirjaston eteen syntyneelle Vähätorille, joka olikin miinoitettu markkinakojuilla. Lisäsin vauhtia, koska metrilakut eivät kiinnostaneet. Mutta sitten olikin pakko rutata jarrut pohjaan. Tarjolla ei ollut lakun lakua, vaan satakunnan makuja. Olivat tehneet invaasion elinkeinoelämän edustuksen kera kahdeksi päiväksi varsinaiseen Suomeen ja raijanneet iloksemme ja rahamme menoksi myös kylmätiskillisen paikallisen tuottajan vasikkaa. Siis suomalaista vasikanlihaa!

Lukkojarrutus, pyörä parkkiin ja tiskille. Hyvä myyjä oli pilkkonut maistiaisiksi pienen nyrkin kokoisia paloja vasikka-aladobia, eli tytinää, jota kuulemma joulukuussa Linnassakin tarjotaan. Lisäksi vieressä ottajaa odotti vasikasta tehdyt leikkeleet. Ihan kuin tässä tarvittaisiin maistiaisia! Kyllä ostan muutenkin.

Mutta sitten tuli tenkkapoo. Käteistä ei ollut ja muovi ei kelvannut. Mitä vastasi hyvä myyjä?

Eskolan vasikanlihan tiski

Eskolan vasikanlihat kasvavat Eurassa

”Ota siitä ulkofilee kainaloon. Tulet sitten iltapäivällä vaikka maksamaan, jos muistat. Kato, kyllä luottamusta pitää sen verran olla!”

Luottamusta? Keneen? Minulla itselläni itseeni, että en unohda tulla maksamaan, vaiko myyjällä vieraassa kaupungissa vieraaseen asiakkaaseen, jota ei ole koskaan ennen nähnyt, eikä mitään takeita ole, ettäkö näkisi enää toiste. Vitsi mikä asenne!

Luottamusta ei löytynyt – nimittäin itselläni itseeni. Liekö kulttuuriero, mutta en voinut poistua lihat kassissa mitään maksamatta – vaikka vakaana aikomuksenani olisikin ollut tulla ne maksamaan myöhemmin. Sen sijaan hyvä myyjä sai minut tuntemaan juuri mahtavan ”minuun luotetaan” -tunteen ja sotkemaan tuhatta ja sataa pankkiautomaatille ja takaisin. Kourassa tukku riihikuivaa, että saisi vielä vasikkamakkarapaketinkin kotiin viemisiksi.

Kaupat tuli – ja me molemmat olimme tyytyväisiä. Minä sain loistavat raaka-aineet ja hyvä myyjä sai vähän rahaa sekä yhden puolestapuhujan juurrutettua uuteen kaupunkiin.

Mitä tästä opimme?

  • Satakunta lienee potentiaalinen lähiruokamatkakohde tänä kesänä
  • Hyvä myyjä luottaa ja luo luottamukselliset välit välittömästi. Luottamus tehoaa sata kertaa tehokkaammin kuin helppoheikkimäinen tyrkytys.
  • Pankkiautomaatti ei ole ikinä liian kaukana, jos on tarjolla kotimaista vasikkaa

Hyvää kesäistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Grillattua vasikkaa ja valkosipuli-rosmariiniperunat

Satakuntalaisten vierailun johdosta syntyi meillä kuluneella viikolla kaksi vasikkaruokaa. Aivan loistava ”Vitello Tonnato”, eli vasikkaa tonnikalakastikkeella. Yleensä joudumme turvautumaan tässä esim. kalkkunaan ja tekemään ”Tacchino Tonnaton”, mutta kyllä se aidosta vasikasta tehtynä maistui aivan erilaiselle. Ohjeen löydät täältä!

Toinen ulkofileestä valmistunut ruoka on sekin ihanan italialainen ruoka, joka valmistuu vaikka eilisistä uusista perunoista vaivatta.

AINEKSET

  • 600g vasikan ulkofileetäGrillattua vasikkaa ja perunoita
  • 1 kg keitettyjä uusia perunoita
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 oksaa tuoretta rosmariinia
  • 3 – 4 rkl ruokaöljyä
  • sitruunan siivuja
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo, että eivät mene yli. Pilko isoimmat puoliksi ja jätä pienet koskematta. Lyttää veitsen kyljellä pari valkosipulinkynttä kuorineen littanaksi. Laita pannulle runsaasti öljyä, kuumenna ja lisää valkosipulit ja perunat. Riivi toisesta rosmariinin oksasta lehdet pannulle ja jätä toinen koristeeksi. Kun perunoissa on kaunis, kullanruskea ja rapea pinta, niin laske lämpö pienelle ja valmista vasikka.

Poista fileestä kalvot ja leikkaa n. sormen paksuisiksi pihveiksi. Hakkaa nyrkillä tai lihanuijalla kevyesti, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa noin minuutti per puoli tai makusi mukaan.

Tarjoa perunoiden, sitruunasiivujen ja italialaisen punaviinin kera.

Viinivinkin löydät täältä

Hauki on kala – Grillatut haukivartaat

Hauki on kala. Se on vain vähän arvostusta ja kunnioitusta pohjoisissa vesissä osakseen saava saalistaja. Mutta eipä se arvostusta varten elä ja en usko, että kaloilla on kummempia ongelmia itsetunnon ja omanarvontunnon kanssa.

Hauki iskee silloin kuin vatsa käskee tai vaisto sanoo. Se syö vatsansa täyteen ja saattaa kylläisenä möllöttää herkkukalan vieressä rauhassa siihen mitenkään reagoimatta.

Tässä pohjoisessa maassa moni kärsii haukisyndroomasta. Arvostusta ei kotikansalta tule. Vasta kun ui riittävän kauas kotivesistä, saa ansionsa mukaan. Esimerkkejä löytyy tieteestä, taiteesta ja työelämästä vaikka kuinka paljon. Kenenkään ei kai kuulu olla profeetta omalla maallaan

Toisaalta hauen perussynti iskee meihin suomalaisinkin silloin tällöin. Jos vatsa on täynnä, niin on turha rehkiä, vaikka saalista olisi nokan edessä vaikka kuinka. Monessa mielessä korjaamme mekin pitkittyneen kylläisyydentunteen satoa. Vatsa kun oli täynnä niin kauan ja niin makoisista appeista, että oli turha kuvitellakaan aikojen joskus muuttuvan. Ja mitä sillä väliä, jos ne muuttuvat – meillähän on kaikilla vatsat täynnä.

Monissa muissa maissa on vesistöissä uiskennellut ahkerampia saalistajia – rehkien, vaikka saalista on vatsassa ollutkin. Tai sitten koko ajan onkin ollut sopivasti nälkä. Tiedä häntä.

En pysty muuttamaan isoja asioita maailmassa, mutta hauen puolesta voin puhua. Kalan ammattilaiset, Kalapojat kauppatorilta, totesivat meidän hyljeksityn, puisevana pidetyn ja rantarosvoksi parjatun vaalealihaisen saalistajan maksavan ruokakulttuurin kehdossa ranskanmaalla lähemmäs viisi kymppiä kilolta fileinä. Sitä arvostetaan, koska se ei elä jokaisessa joen mutkassa. Ja koska ranskassa se osataan valmistaa raaka-aineen loistavia ominaisuuksia kunnioittaen.

Parjaisimmehan me perunaakin syömäkelvottomaksi, ellei joku olisi meille opettanut, että se kannattaa pestä, kuoria ja keittää…

Laitoin oman korteni kekoon tekemällä vihdoin videon siitä, miten hauki fileoidaan täysin ruodottomaksi. Kertaotolla (melkein) purkkiin, vaikka lapset osallistuivatkin innolla kuvauksiin…

Videon voit katsella tästä. Kokeile, sillä se on helpompaa ja herkullisempaa kuin uskotkaan!

Ja muista: hauki on hyvä kala!

Perjantaikokki

Grillatut haukivartaat

Olen julkaissut tämän kaltaisen reseptin kerran aiemminkin, mutta koska verkkoihin herkkua tarttui ja aineksia oli mökillä, niin pakko oli tehdä taas 🙂

AINEKSET

– 2 keskikokoista haukifileetä (n. 1,5 kg kalasta)
– 4 grillivarrasta
– 1 paprika
– ¼ kesäkurpitsa
– 1 punasipuli
– 8 siivua pekonia
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl ruokaöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Perkaa ja fileoi hauki ruodottomaksi. Katso ohjevideo tästä. Leikkaa paprika, sipuli ja kesäkurpitsa vartaaseen sopiviksi paloiksi.

Käytä puolikas filee per varras.  Laita pitkittäin leikattu fileen puolikas leikkuulaudalle ja laita fileen päälle kaksi pekonisiivua. Aloita pujottamalla fileen pää vartaaseen. Pujota sitten vuorotellen kasviksia ja fileetä ”aalloille” vartaaseen.

Mausta vartaat suolalla ja pippurilla. Sekoita öljy ja pesto ja sivele vartaille.

Grillaa kypsäksi ja tarjoa salaatin tai uusien perunoiden kera.

Hyvää ruokahalua!

Päivän turha tieto – Grillattu broileri-caprese –salaatti

Olin keskiviikkona puhumassa uudessa roolissani internetyrittäjänä eräässä ICT-seminaarissa (lue: informaation ja kommunikointiteknologian seminaarissa). Puhuin liiketoiminnan sähköistämisestä ja olin rakennellut  kalvosarjan varsin perinteisen kaavan mukaan. Lyhyitä pääkohtia koottuna kalvoille muistin tueksi. Pelkkää asiaa, ei mitään turhaa tai henkilökohtaista. Lavalla oli ennen ja jälkeen minua kuitenkin tunnettuja alan vaikuttajia, joten ajattelin että lisäänpä pienen esittelykalvon alkuun.

Siihenkin listasin vain kuivat faktat: nimen, koulutuksen, työhistorian jne. Päätin kuitenkin laittaa perhestatuksestani seuraavan tiedon:

–       kaksi lasta (kolmaskin tulossa)

Tieto ei luonnollisestikaan herättänyt sen kummempia reaktioita, joten mainitsin, että kyseessä oli päivän turhatieto. Ja sitten jatkoin itse asiaan ajatellen, että tulipa nyt näytettyä amatööriltä lavalla, kun muut keskittyivät vain ammattiasiaan.

Seuraavana päivänä keskustelin erään seminaaria seuranneen kanssa ja hän tokaisi, että ”teille on sitten kolmas tulossa…” Naurahdin ja totesin, että kyllä vain, mutta se nyt oli vähän turha tieto tuollaiseen ammattilaisseminaariin.

Päinvastoin – kuului vastaus. Se tieto oli päivän ainoa todella jotain merkitsevä tieto. Muut olivat työasiaa, eivätkä ne loppujen lopuksi ole aidosti tärkeitä.

Jäin miettimään asiaa. Ainoa aidosti henkilökohtainen asia oli se, joka oli jäänyt kuulijalle parhaiten mieleen. Ja se, yksi lyhyt kohta esityksessäni, oli saanut kuulijan laittamaan koko shown perspektiiviin. Työ on tärkeää. Kyllä. Mutta jos valita pitää, niin kumman valitset?

Toivon oikeita valintoja ratkaisujen kanssa painiville.

Perjantaikokki

Grillattu broileri-caprese –salaatti

AINEKSET
– 1 kokonainen grillattu broileri
– 3 palloa mozzarellaa
– 3 isoa, kypsää tomaattia
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 1 basilikaruukku
– 5 kevätsipulinvartta
– 4 rkl persiljaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS

Pilko tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Käytäthän vähän kypsynyttä pallomozzarellaa, mielellään ”mozzarella di Bufala”. Pitkään kypsynyt, pizzassa käytettävä mozzarella ei salaattiin sovi. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko kevätsipulit ja basilikat pieneksi. Kokoa lautaselle alle salaatti, päälle tomaatit ja mozzarellat, keskelle grillatusta broilerista irrottamasi esim. rintafileet ja koristele kaikki persilja-basilika-kevätsipulisilpulla. Jauha pinnalle vielä mustapippuria ja vähän merisuolaa sekä pirskottele päälle oliiviöljyä.

Yleisohje: näin teet hyvän salaatin

Salaatinteossa on muutama tärkeä perusasia. Ensinnäkin salaatti tulisi aina huuhdella kylmällä vedellä ja sitten kuivata. Salaattikulhon pohjalle ei saisi kertyä vettä latistamaan tunnelmaa. Kuivaa salaatinlehdet joko salaattilingolla tai asettelemalla lehdet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle hetkeksi.

Revi salaatti aina käsin – älä pilko veitsellä. Italialaiset väittävät, että salaatti ei nahistu, kun se revitään. Ainakin salaatti näyttää ”käsintehdyltä”, kun sitä ei pilkota. Salaatin oikea koko lautasella on suupalan koko. Salaatinlehtiä ei pitäisi lautasellakaan joutua pilkkomaan veitsellä. Italialaisen ”Nonnan”, eli isoäidin, kauhistus on, jos joku syöjistä on saanut lautaselleen niin ison salaatinlehden, että sitä joutuu pilkkomaan veitsellä tai ahtamaan suuhunsa.

Salaatti kaipaa aina hieman oliiviöljyä ja suolaa – mieluiten hienoa Maldon-sormisuolaa. Se tuo salaatin hienostuneen maun esiin. Itse pidämme erikseen edullisen oliiviöljyn yleiskäyttöön ja maukkaan extra vergine –oliiviöljyn salaattia varten. Näillä ohjeilla käsittelet upeaa raaka-ainetta arvostuksella ja saat erinomaisen lopputuloksen. Niin vielä: poista tomaateista kannat pilkkoessasi!

Kiinnostaako katsaus sähköiseen liiketoimintaan?
Seminaari lähetettiin verkkoon, joten sitä olisi voinut seurata myös livenä. Mutta jos se jäi väliin ja mietit näitä asioita työssäsi, niin voit ladata esitykseni alla olevasta linkistä.

Kalvosarja kera ”turhantiedon”… (PDF, 713 kt)