Aihearkisto: resepti

Toast Skagen – Enteet ja ennustukset

Posted on by

Uudenvuodenaattona kuuluu tehdä ennustuksia tulevasta. Meidän perheessä se on perinteisesti tehty valamalla tinaa ja tutkimalla sitten sen muodosta, rakenteesta ja pinnasta tulevan vuoden metkut ja mutkat. Lähes joka vuosi olen nähnyt tinastani purjeveneen muodon. Joskus näen veneen ylvään silhuetin, toisaalta taas olen tulkinnut tinani vaikka väkisinkin pilssipumpun varakahvaksi. Mikä olisikaan mukavampaa kuin keskellä talvea saada lupaus kesästä, merestä, saaristosta ja purjehduksesta. Ja tiedä vaikka uusivuosi toisi tullessaan oman purjeveneen.

Eipä ole vielä tuonut – ainakaan sellaista isoa. Onneksi on höyrylaiva, jonka kyytiin pääsen kesällä työsuhde-etuna vaikka joka päivä. Harvojen ja onnekkaiden huvia! Mennyt kesä toi tosin mukanaan pitkällisen projektini, mahonkivanerijollan valmistumisen. Sen kanssa oli leppoisaa purjehtia hetkeksi pois mökkirannasta ja kuvitella olevansa isommalla merellä hurjissa seikkailuissa. Onneksi minulla on vilkas mielikuvitus.

Vaimonkin sain innostettua jollapurjehdukseen. Innostus kesti vartin verran, kunnes kova puuska kippasi hieman ylilastatun paatin keulan kautta kyljelleen ja palasimme mökille uiden. Nyt olen talven ajan puhkunut tulta tuohon hiipuvaan innostukseen. Josko taas ensi kesänä purjehdittais…

Sain jouluna eräältä yhteistyökumppanilta mukavan joululahjan – Paulo Coelhon ”Alkemistin.” Luin sen välipäivinä lähes yhtä soittoa. Siinä puhutaan elämäntiestä – siitä kuinka ihmisen pitää seurata sydäntään, jotta löytää aarteensa. Jos toimii sydämestään ja haluaa jotain, niin ”koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.” Lause pisti miettimään. Onkohan tosiaan näin? Silloinhan etukäteen murehtiminen on turhaa, sillä loppujen lopuksi asioiden pitäisi järjestyä aina parhain päin. Kunhan vain kulkemani suunta on oikea.

Uudenvuoden aatonaattona, nukkumaan käydessäni, pyöri päässäni jo tulevan viikon työasiat. Olin ollut mietteliäs, sillä Matka 2008-messut lähestyvät ja parhaanakin palkitun, hyvin perinteisen messuosastomme rakentajat olisivat kaikki ”poissa pelistä” syystä tai toisesta tulevat viikot. Kuka osaston nyt rakentaa? Tuleeko siitä yhtä hyvä ja tunnelmallinen? Laatuun kun tottuu, niin sitä ei mielellään lähde tinkimään tavoitteista. Muistin kirjan opetukset ja ajattelin, että turha tässä on murehtia etukäteen. Ehtii sitä myöhemminkin, jos tarve vielä on.

Seuraavana aamuna marssimme täpötäyteen ruokakauppaan, jossa väki hamstrasi tykötarpeita illan juhlaa varten. Hyvä kun sekaan mahduimme. Keskellä tungosta minua vastaan marssii messuosastomme pääarkkitehti – mies, johon en törmää siviilissä ikinä. Tiesin, että se on enne hyvästä. Sain siinä irtokarkkihyllyn vieressä sovittua kaikki messuihin liittyvän ilman turhaa murehtimista ja pääsin vielä toivottamaan hyvät uudet vuodet. Mietin, että elämäntiellä taidetaan olla ja ainakin pieni osa maailmankaikkeudesta potkii myötämäkeen silloin tällöin.

Illalla valoimme tinat. Tulkitsin möhkäleestäni jälleen kerran selkeääkin selkeämmän purjeveneen muodon. Se näytti ihan hieman kierolta mastolta.

Rakas vaimo ja armaat lapset – pelastusliivit päälle, tästä tulee hyvä vuosi!

Toast Skagen

Jouluna eräs oiva kokki lähipiiristä valmisti taivaallista Toast Skagenia alkupalaksi. Mekin päätimme kokeilla taitojamme juhlan kunniaksi. Hyvää tuli – vaikka en kehtaa väittää, että ihan jouluisen veroista. Mutta kyllä tällä ohjeella kelpaa harjoitella. Kuva on joululta, mutta resepti uudelta vuodelta.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 100 g kirjolohenmätiä
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– tilkka pestoa ja muutama tillinoksa koristeluun

VALMISTUS
Jos haluat todella hyvää, tee itse majoneesi ja käytä kuorimattomia katkarapuja. Vikkelän ”arki-Skagenin” saat myös kuorituista katkaravuista.

Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi sekä mäti ja koristele lautanen kirsikkatomaattien siivuilla ja pestolla.

Nam…

Oivallista vuotta 2008! Perjantaisin taas tavataan.

Terveisin

Perjantaikokki

Ps. jos Matkamessuille suuntaatte, niin tervetuloa moikkaamaan! Messut ovat siis 17.-20.1. Helsingin messukeskuksessa. Itse päivystän osastollamme torstain ja perjantain.

 

Kermainen kantarellikeitto – Pakkasta maailmaan, vaikka sitten kaapista

Posted on by

Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.

Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.

Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.

Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.

En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.

Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?

Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” – jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!

Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.

Kermainen kantarellikeitto

AINEKSET
– 2,5 dl kantarelleja
– 1 keltasipuli
– 1 rkl voita
– 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
– 2 – 3 dl kermaa
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS

Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.

Hyvää ruokahalua!

Perjantaikokin joulutervehdys

Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!

Perjantaikokki

Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen ja laiskan miehen vuoden viimeinen resepti. Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:

– Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse. – Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al. Istu ja nauti: Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

Hernekeitto ja pannukakku – Hyvä ruoka tekee hyvää

Posted on by

Luin keskiviikkona uutisen Suomen nuorten menestyksestä Pisa-tutkimuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan eri OECD-maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista mm. matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Näissä kaikissa Suomen nuoret ovat kansainvälistä huippuluokkaa – piikkipaikalla melkein kaikissa osa-alueissa. Upea saavutus.

Pienemmällä uutisoitiin, että huippuosaamisemme ei ulotukaan aivan kaikille elämän osa-alueille. Unicefin kokoamassa lasten hyvinvointitilastossa emme yllä kolmen parhaan joukkoon. Huonoimman sijoituksen saamme lasten perhe- ja ystävyyssuhteissa, jossa olemme sijalla 17. Mikä mättää?

Ruoka-ajat kunniaan

Lueskelin uutista hieman sivusilmällä, kunnes tartuin viimeiseen lauseeseen. Siinä Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että perhesuhteiden pisteitä laskee se, että perheet eivät useinkaan kokoonnu syömään yhdessä.

Havahduin, että voiko se muka olla niin yksinkertaisesta asiasta kiinni. Onko yhteisellä aterialla niin suuri vaikutus, että sen puuttuessa tipumme kansainvälisissä tilastoissa kolisten? Mietin hetken, että miten nykyperheet tapaavat toisia perheenjäseniä, keskustelevat iloista ja suruista tai saavat tietoa lastensa menoista. Tuntuu, että perheen yhteistä aikaa tärkeämpää on omistaa kuntoklubin kuukausikortti, harrastaa viittä eri lajia jo lapsesta ja saada kymppejä koulun kokeista. Aikaa ei siis ole edes yhteiseen, päivittäiseen ruokahetkeen. Ei, vaikka kaikkien pitää syödä – useimpien vielä kolmesti päivässä.

Elämän näennäinen helppous on mahdollistanut sen, että viisihenkisessä perheessä on illalla viisi eri ruoka-aikaa. Kukin syö kun kerkiää. Paketti mikroon ja ”pling”. Sitten otetaan suunta omaan huoneeseen lautasen kanssa, tietokoneen näyttö päälle ja sosiaalista aikaa viettämään kavereiden kanssa chattaillen. Aikoinaan, kun pelkkää ruoan lämmittämistä varten piti laittaa hellaan valkea ja odottaa ainakin puolisen tuntia, oli yhteinen ruokailuaika elämisen edellytys. Salakavalasti tuli ruokapöydässä opittua sosiaalisen elämän perustaidot, parannettua sydänsurut, jaettua ilot ja pysyttyä kärryillä lasten ja heidän kaveriensa elämästä.

Eräs lukijani sanoi kerran upean lauseen ruokailuun liittyen. En enää muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli se, että hyvän ruoan ääreen kokoontuu vain ihmisiä, jotka haluavat olla toisilleen hyviä. Niinpä.

Hernekeittoa ja pannukakkua

Eilen oli torstai ja itsenäisyyspäivä. Televisiosta tuli perinteiseen tapaan Tuntematon Sotilas. Oli siis vain yksi ja ainoa ruoka, joka sopi tähän tilanteeseen. Perinteinen hernekeitto ja pannukakku. Myönsimme vaimoni kanssa toisillemme hieman häpeissämme, että emme olleet koskaan itse valmistaneet hernekeittoa. Syöty kyllä useasti. Oli siis jo aikakin kokeilla. Tätä reseptiä en väitä itse kehitellyksi. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Löysimme sen ruokala.tv:n reseptiarkistosta.

Hernekeitto ja pannukakku

AINEKSET

Hernekeitto:
– 2,5 l vettä
– 500 g kuivattuja herneitä
– 500 g savukinkkua tai -potkaa, pekonia, joulukinkun jämiä tms.
– 2 sipulia
– 2 kpl kasvis- tai lihaliemikuutiota (tai 2 rkl lihafondia)
– suolaa ja pippuria
– 1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta meiramia hienonnettuna

Pannukakku:
– 4 dl vehnäjauhoja
– 1/2-1 dl sokeria
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 tl suolaa
– (1 tl kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria)
– 8 dl maitoa
– 3 kananmunaa
– 50 g voita sulatettuna

VALMISTUS
Hernekeitto:
Liota herneitä vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois, huuhtele herneet ja valuta. Mittaa vesi kattilaan ja lisää herneet. Hienonna sipuli ja lisää se sekä liemikuutiot kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Paloittele liha ja lisää palat keittoon.(Jos käytät savupotkaa, laita se kattilaan herneiden kanssa samaan aikaan antamaan makua keittoon. Nosta se sitten pois kattilasta kun herneet ovat kypsiä, irrottele liha luusta, kuutioi ja lisää keittoon.) Mausta keitto suolalla, pippurilla ja meiramilla. Anna keiton kiehua hetki ennen tarjoilua. Tarkista maku. Tarjoa keitto sinapin ja ruisleivän kanssa. Voit ripotella pinnalle myös pilkottua sipulia.

Pannukakku:
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon maito sekä kananmunat hyvin sekoittaen. Lisää viimeiseksi voisula. Anna taikinan turvota hetken, kaada se leivinpaperilla vuorattuun uunipannun ja paista 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Tarjoa kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Ja sitten koko perhe pöydän ääreen ja syömään!

Mukavaa viikonloppua toivotellen
Perjantaikokki