Aihearkisto: resepti

Mansikka-pekoni -salaatti – Oma maa mansikkaa

Posted on by

Muu maa mustikkaa. Niinhän se sanonta menee. Mutta toimimmeko todella näin?

Törmäsin maanantaina kaupan kassalla tuttuun ruokatoimittajaan, Herra Haapioon. Jäin kiinni ruotsalaisten uuden sadon perunoiden ostamisesta. Huomasin ruokatoimittajan katseesta, että olin suorittamassa maanpetosta. Kelpaavat hyvin pöytään – kuvausrekvisiitaksi, oli toimittajan kommentti. Sain siltä seisomalta kutsun maaotteluun. Saksa kohtaa Suomen – makkaroiden mittelössä.

Innostuin kilvasta huomattavasti enemmän kuin jalkapallosta, joten saavuin seuraavana iltapäivänä sovittuun aikaan ruokatoimittajan takapihan grillikeitaaseen. Paikalle saapui myös mainos- ja ruokamaailmasta tuttu Visa Nurmi. Kolmistaan laitoimme järjestykseen kahdeksan bratwurstia. Kerrankin aito makkaratesti, jossa maistellaan oikeita makkaroita, kommentoi Visa.

Kisa oli tiukka. Testin tulokset voit lukea eilisestä Iltalehdestä tai Iltalehden netistä lähipäivinä. Kerrottakoon, että Suomi voitti.

Makkarat pisteytettyämme kääntyi keskustelu uuteen perunaan. Haapio on lanseerannut tälle ainutlaatuiselle raaka-aineelle nimenkin; Neitsytperuna. Se kuvaa varsin hyvin aidon, suomalaisen uuden perunan herkkää ja turmelematonta makua. Kyse on parsaan verrattavasta herkusta, jonka kansainvälistäkin arvoa me suomalaiset emme oikein ymmärrä. Keskustelimme myös muista suomalaisista huippuraaka-aineista, joita pidämme itsestäänselvyytenä, mutta jotka maailmalta joko täysin puuttuvat tai ovat laadultaan lähinnä ala-arvoisia. Tällainen on perunan lisäksi mm. tuore maito.

Kiitin iltapäivän varsin lihapitoisesta grilliateriasta ja suuntasin takaisin jokirantaan. Mietin matkalla, että piru vie, herrat ovat oikeassa. Suomessakin odotamme keväällä parsaa ja parsaviikkoja kuin lapset joulupukkia. Lehtiin kirjoitellaan tarinoita ravintoloista, jotka kuorivat parsaa yöt päivät asiakkaiden appeeksi. Missä ovat Uuden Perunan Viikot tai uusiperunamenut?

Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen on kirjattu ruokakulttuurihanke ja sen tärkeänä osana vuonna 2010 järjestettäneen Neitsytperunafestivaali, pitkälti herrojen Haapio ja Nurmi ideasta. Hieno idea ja olemme mukana! Sitä ennen takaamme jatkavamme rymättyläläisen perunan esilletuontia tempauksillamme jokirannassa ja ravintoloissamme. Toivokaamme, että tämä upea tuote saa sen arvostuksen joka sille kuuluu. Kohta sitä taas saa!

Mansikka-pekoni -salaatti

Kun suunnitellut raaka-aineet loppuvat, syntyy uusia, joskus toimiviakin yhdistelmiä. Tämän salaatin vaimoni taikoi mökkikeittiön vähiin huvenneista raaka-aineista. Suosittelen kokeilemaan.

Reseptin ja viinisuosituksen tulostettavana PDF:nä saat tilaamalla perjantaireseptin sähköpostiisi.

AINEKSET
– 200 g brie-juustoa
– 3 dl tuoreita mansikoita
– 1 paketti pekonia
– 4 tomaattia
– 1 iso kerä rapeaa salaattia
– 1 nippu kevätsipulia
– Maldon-suolaa
– mustapippuria myllystä
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Paista pekonit rapeaksi. Jäähdytä talouspaperin päällä ja pilko pieneksi. Pilko sipulit pieneksi. Huuhdo, kuivata ja revi salaatti ja pilko muut ainekset suupalan kokoisiksi paloiksi.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Rouhi pinnalle mustapippuria, ripottele päälle Maldon-suolaa ja kruunaa salaatti pirskottelemalla vielä oliiviöljyä sinne tänne.

Tarjoa rapean leivän ja kevyen punaviinin kera.

Viinisuositus

Suosittelen tälle salaatille kevyttä, mutta maistuvaa, punaviiniä. Alkosta löytyy esim. Trapichen Pinot Noir –rypäleestä valmistettua viiniä alle kympin hintaluokassa. Kannattaa kokeilla myös vaikka grillatun lohen kanssa.

Helteistä viikonloppua!

Perjantaikokki

Hedelmäinen munajuustosalaatti – Pienelle porukalle ei tartte huutaa!

Posted on by

Luonteeltani olen markkinointimies. Älkää toki ymmärtäkö väärin, sillä inhoan tuputtamista. Sen sijaan nautin uusien, vetoavien tapojen kehittämisestä, joilla kertoa kuulijoita kiinnostavasta tuotteesta. Olen ymmärtänyt, että mitä erikoisempi tuote, sitä pienempi kuulijakunta ja sitä helpompi on saada sanoma perille. Kuiskauskin riittää, kun kuulijoita on vähän.

Ajattelin, että sama pätisi ruokaan. Itse syön kirjaimellisesti kaikkea, joka on valmistettu hyvin ja hyvistä raaka-aineista. En rajaa mitään pois maistamatta. Joskus hieman kadehdin heitä, jotka ovat tehneet rajauksia ruokavalioonsa ja voivat keskittyä olemaan parhaita alallaan. Kyllähän kasvissyöjän pitäisi tehdä parempaa kasvisruokaa kuin tällaisen all-round –ruokailijan.

Kutsuin viime viikolla syömään kasvissyöjän. Otan aina ruokavaliotaan rajanneen positiivisena haasteena. Ehkä voin oppia taas jotain. Kutsuttakoon tätä kasvisruokavaliolaista vaikka ”Kristianiksi”.

Kristian perheineen saapui. Olimme vaimon kanssa valmistelleet kattavan grillimenun, joka tyydyttäisi kaikki rajaukset ja rajoittamattomat. Kristian kun oli miespuolinen, niin luontaisesti marssimme kaksistamme grillaamaan. Kristian kuolasi valitsemiani munajuuston siivuja, joita asettelin grilliin. ”Jaahas, taidat pitää näistä, vai?” kysäisin. ”En tiedä. En ole maistanut, mutta ne ovat varmasti tosi hyviä, koska ovat uineet tuossa lihanesteessä!” vastasi hän. HÄH! Sinähän olet kasvissyöjä! huusin tyrmistyneenä. ”Kyllä vain, mutta oikeastihan minä rakastan lihan makua. Keksin vain kymmenen vuotta sitten tällaisen periaatteen ja nyt pitelen siitä kiinni.” kuittasi Kristian.

Asia varsin selvä, ajattelin. Arvostin luonteenlujuutta ja periaatteen kunnioittamista, jota Kristian osoitti. Hän ei käännyttänyt minua eikä paasannut aatteensa palosta, vaan piti vain kiinni vuosien takaisesta päätöksestään. Minua nauratti, sillä muistin samalla toisen ystäväni, Mikon, joka oli aikoinaan myös kasvissyöjä. Hän piti periaatteestaan kiinni aina, paitsi perjantai-iltaisin, kun joku tarjosi hampurilaisen. Nykyään hän on kaikkiruokainen.

Vieraamme saivat syödäkseen mm. chevrellä gratinoitua portobelloa (resepti löytyy arkistosta täältä). Illallisen aikana paljasti Kristian, että vaikka hän oli tehnyt suuren rajauksen ruokavalioonsa, oli ruoka hänelle enemmänkin energialähde kuin nautintoaine. Tämä selitti paljon. Pois lähtiessään kiitteli Kristian perheineen hyvästä ruoasta ja vaimonsa paljasti omalleni, että veimme voiton heille kaavaillusta illallisesta. Kotona heillä oli tiskipöydällä sulamassa pussillinen pakastemaissia. Siitä olisi pitänyt jotain kehitellä…

Missäs se pihvi on? Eli mikä on tarinan sanoma? Ottakaahan nyt ihmiset hyvät ruoka tosissanne. Ruoka on kiistämättä tärkein meitä elossa pitävä asia (happea ehkä lukuunottamatta), mutta ei se silti ole pelkkää energiaa. Oikein ymmärrettynä on aterialla korvaamaton vaikutus henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Jos teette rajauksia, niin tulkaa omassa segmentissänne ainakin oman kotikadun parhaiksi. Se riittää.

Ja Kristian. Jos kuulet tämän, niin tiedähän, että olette toistekin erittäin tervetulleita syömään!

Hedelmäinen munajuustosalaatti

Munajuustoa jäi yli, joten seuraavana päivänä nautimme tätä hedelmäistä salaattia. Ruokakaupoista löytyy ainakin Kolatun munajuustoa, joka käy varsin hyvin grilliin ja salaattiin. Salaatit tulevat tietenkin Sorrilta (www.sorri.fi).

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 200 g Kolatun ”Ruska” paistettua munajuustoa
– 2 kevätporkkanaa
– 2 kevätsipulin vartta
– 1 hunajanauris
– 1/2 hunajameloni
– 3 nektariinia
– oliiviöljyä
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Pilko kaikki ainekset suupalan kokoisiksi. Salaattia ei muuten pilkota, vaan revitään käsin. Sekoita ainekset isossa astiassa. Grillaa munajuustosiivuja hetki molemmilta puolilta ja asettele salaattikulhon pinnalle. Tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin sekä rapean leivän kera.

Mieli avoinna viikonloppuun!

Perjantaikokki

 

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini – Lapsityövoimaa lamatalkoissa

Posted on by

Nyt on lama, eikös juu. Ja nyt täytyy säästää, sehän on selvä. Mutta säästetäänkö aina oikeista kohteista?

Kirjoitin 3.4.2009 kouluruoasta. Silloin huolestuin lähinnä kotien katoavasta ruokailukulttuurista, mutta viime aikojen uutiset saavat kyllä perjantaikokin varsin huolestuneeksi myös koulujen ruokakulttuurista.

Turussa, tuossa sivistyksen kehdossamme, ruvetaan julkisen puolen kululeikkauksiin oikein urakalla. Luonnollisesti kohteena ovat he, jotka eivät yleisönosastoihin kirjoittele, eli lapset. Ennen ruoka tehtiin lapsille 61 sentillä per päivä. Varsin ruhtinaallista määrärahaa on nyt tarkoitus leikata, koska rahaa ei riitä enää tuotakaan vertaa.

Turun kaupungin sivuilla (http://www.tkukoulu.fi/ruokailu/ ) julistetaan juhlavasti, että: ”Kouluruokailu sisältyy Turussa olennaisesti koulun kasvatukseen ja opetukseen. Tavoitteena on tarjota terveellistä ja ravitsevaa ”kotiruokaa”, jossa otetaan huomioon suomalainen ruokakulttuuri ja kansainvälistyminen. Ruokailun kasvatuksellisena tavoitteena on luoda hyvistä ruokailutottumuksista ja käytöstavoista elinikäisiä.”

Kiitän tekstin kirjoittajaa ymmärtämyksestä laittaa kotiruoka-sana lainausmerkkeihin. Kotiruoka lienee kaukana jättikeittiöiden hehtopadoista. Se mikä tässä julistuksessa pelottaa, on, että kaupunki pyrkii luomaan tarjoamastaan tottumuksesta lapsille elinikäisen tavan. Väittämä ja lupaus on kova, mutta toivottavasti mahdoton saavuttaa.

Edeltäjämme ovat kasvattaneet tähän maahan mikrosukupolven. Nyt on kasvamassa pikaruokasukupolvi. Ellei nyt tehdä reilua korjausliikettä, niin kuka enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa, mitä ruoka oli ja missä tai miten se valmistettiin? Suomalaisesta ruoasta tai perinteisistä ruokailutavoista puhumattakaan.

Lamalla on puhdistava vaikutus, sillä silloin turhat resurssit koordinoidaan uusiksi ja nousu lähtee entistä terveempänä käyntiin. Väitän, että kouluruoka on kohde, jossa turhia resursseja ei ole ollut, eikä siksi siitä leikkaaminen johda kuin entistä sairaampaan sukupolveen. Sukupolveen, joka ei tiedä, että ruoka ja nautinto voivat tarkoittaa samaa asiaa. Tulevalle sukupolvelle ruoka tarkoittanee energiaa. Ilo ruokanautinnosta hävisi, kun lapsityövoimaa käytettiin isojen ihmisten aiheuttaman laman kaatotalkoissa.

Parsakeitto ja kuha-nieriä -terriini

Tähän ruokaan teimme itse parsakeiton ja terriinin ostimme valmiina. Jos haluat tehdä terriinin itse, niin ohjeen samankaltaiseen löydät täältä. Voit hyvin tarjota keiton myös kylmäsavulohen tai savulohen kera. Näin kun teet, niin ruokailu tarkoittaa samaa kuin nauttiminen. Sen takaan.

AINEKSET
– 10 kpl valkoisia parsoja
– 1 salottisipuli
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 varsisellerin varsi
– 1 purjon valkoinen osa
– 2 dl kermaa
– 2 dl täysmaitoa
– 2 dl parsan keitinvettä
– suolaa
– voita paistamiseen

VALMISTUS

Kuori parsat ja katkaise tyviosasta noin kolmasosa pois. Keitä noin viisi minuuttia. Säästä keitinvesi. Kuori sipulit, varsiselleri ja purjo. Pilko ainekset pieniksi. Kuullota voissa kaikki edellä mainitut ainekset. Lisää lientä 2 dl ja mausteet ja keitä noin 1/3 osa kasaan. Lisää lopuksi kerma sekä maito ja anna kiehahtaa. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Tarjoa kalaterriinin kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki