Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia – Halvat ovat aidot huvit

Vappu painaa päälle ja siksipä saat Perjantaireseptin jo torstaina. Vappu on minulle aina virstanpylväs, sillä kesäravintolamme aukeaa aattona. Siis tänään. Tekemistä riittää aina viime hetkille saakka ja siksi yritämmekin siviilielämässä valmistautua vappuun ajoissa.

Viime vuodesta viisastuneena veimme lapset tivoliin jo tiistaina. Lämmin sää oli tuonut paikalle populaa, mutta määrä ei ollut lähelläkään aaton jonotusta.

Tärkeimmät asiat elämässä ovat ilmaisia ja suurimman osan huvituksistakin saa veloituksetta tai ainakin halvalla. Kasvoin kuuden pojan perheessä ja totuin siihen, että litran kuutiojäätelö jaettiin viivoittimella tasan ja jakaja sai valita aina viimeiseksi. Maksulliset huvit, kuten huvipuistoreissut kuuluivat toki meilläkin kesään, mutta ei kuuden lapsen kanssa ihan joka viikonloppu reissuun lähdetty. Kesän kohokohdista on jäänyt hyvät muistot ja haluan tarjota samanlaisia myös omille lapsilleni.

Tivoliin siis, maksoi mitä maksoi! Vanhempi, kolmevuotias prinsessa, viihtyi hyvin ja kiersi laitteita useammalla kympillä. Nuorempi, vajaa kaksivuotias, kävi kääntymässä kolmessa karusellissa, kunnes halusi itkien pois ennen kuin laite oli liikahtanutkaan. Huvinsa kullakin. Laskeskelin, että karusellipyörityksen tuntihinta lähentelee satasta lasta kohden, mutta ymmärsin totta kai sesonkiyrityksen hinnoittelua. Lyhyt ja vähäluminen on heidänkin kautensa. Tuhlataan nyt vähän, että saavat lapset muistoja. Kuuden ja puolen euron nahkeita ja ylisuolaisia ranskiksia natustellessa meinasi kyllä sympatiat loppua, mutta en viitsinyt pilata lasten tunnelmaa. Hyviä muistojahan tässä ollaan tuottamassa. Lapsille varsinkin. Nappasin muistoksi videonkin, ettei se ilo vain heti portilla unohtuisi – ikään kuin todistusaineistoksi siis.

Ilo päättyi pieneen itkuun, kun piti jättää hälinä taakse ja suunnata kohti kotia. Reitti kulki seikkailupuiston ohi ja ennen kuin silmä vältti, karkasivat lapset puiston keinuihin, liaaneihin ja muihin härveleihin roikkumaan ja kieppumaan. Nuorempikaan ei itkenyt, vaan nautti täysin rinnoin.

Lasten intoa seuratessa kävi mielessä pieni ilo – hinta –vertailu, mutta jätin sen tekemättä turhana. Puolensa kullakin.

Katkarapuja ja valkosipulimajoneesia

Koska rahat menivät tivoliin, oli illalla pakko säästää ruoan hinnassa – mutta ei nautinnossa! Klassinen kasariruoka, katkaravut, ovat loistavia seurusteluruokana tai vappupiknikillä tarjottaviksi. Eikä annoksen hinta huimaa päätä.

AINEKSET
– 1 kg isoja kuorellisia katkarapuja

– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hyvää, rapeakuorista leipää
– kosteuspyyhkeitä käsien pyyhintään

VALMISTUS

Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Sulata katkaravut ja tarjoa sellaisinaan majoneesin, hyvän leivän ja kylmän valkoviinin kera.

Valkoviiniä vappupiknikille

Katkarapujen seuraksi valitsin kuivan chardonnayn Chilestä. Hinta Alkossa 8,69€, joten viini sopii päivän linjaan täydellisesti. Hyvää, mutta kohtuuhintaista.

Lisätiedot viinistä Alkon sivuilla

Hyvää vappua!

Perjantaikokki

 

Grillatut tiikeriravunpyrstöt ja minttu-limerisotto – Mistä motivaatio syntyy?

Palaan tämän kysymyksen ääreen tuon tuosta. Mikä meitä oikeasti motivoi? Lyhyen elämäni aikana olen oppinut sen, että olen oppinut vasta varsin vähän. Kuvittelen aina silloin tällöin tietäväni jostain asiasta jo varsin paljon, kunnes huomaan sen tosiaan olleen vain kuvitelmaa.

Olen työhaastatellut satoja ihmisiä, palkannutkin kolmattasataa ja toiminut jonkinlaisissa esimiestehtävissä kymmenisen vuotta. Ja aina päädyn pohtimaan, että mikä tuotakin yksilöä oikein motivoi.

Keppiä vai porkkanaa?

Elämäni suola, ja samalla haaste on, että joka kesä kaikki alkaa alusta. Tehdyistä virheistä voi aidosti oppia ja hyvät käytänteet sekä uudet ideat voi siirtää neitseelliseen maaperään ilman muutosvastarintaa. Suurin haaste liittyykin aina uuden henkilökunnan motivoimiseen. On opittava tuntemaan johdettavansa yksilöinä, jotta heitä voi motivoida oikealla tavalla. Raha ratkaisee itse asiassa hyvin harvalle. Kun perustoimeentulon mahdollistava summa ylitetään, astuvat kuvaan muut motivaatiotekijät. Toiselle toimii kehu, toiselle painostus, kolmannelle lisävastuu ja neljännelle selkeä käsky. Valitse väärin ja motivaatio matelee maan tasalla pitkään.

Miten siis motivoida oikein? Toimivatko sanktiot paremmin kuin kannustimet? Vai toisinpäin? Hämmästyttävän usein ihmiset ajattelevat muiden toimintaa ja reaktiota päätöksiä tehdessään. Sosiaalisen suosittelun tai paineen merkitys voi olla valtava. Yksilöön suunnattujen toimenpiteiden merkitys voikin siis olla pienempi kuin vaikkapa yksilön ystäväpiiriin kohdistettujen viestien ja toimenpiteiden.

Luin eräästä johtamista käsittelevästä artikkelista esimerkin päiväkotimaailmasta. Kaikkihan tietävät, että säntilliset vanhemmat hakevat lapset päiväkodista tiettyyn aikaan mennessä. Muuten päiväkodin työntekijöiden päivä venyy. Pihalla lapsia luovuttaa silloin vihainen päiväkodin täti ja iskällä tai äidillä on varsin huono omatunto loppuillan. Israelissa vanhemmat kuitenkin tuppasivat luistamaan aikarajasta ja asiaan päätettiin puuttua sakoilla. Jos hait lapsen liian myöhään, sait sakon. Mitä kävi? Hakivatko jatkossa kaikki kuuliaisesti lapsensa ajoissa sakkojen pelossa? Päinvastoin! Nekin, jotka ennen sakotusta hakivat lapsensa ajoissa, alkoivat luistaa takarajasta. Enää myöhästymisestä ei saanut huonoa omaatuntoa, vaan hommasta selvisi rahalla. Mikä helpotus sakko olikaan monelle!

Tähän aikaan vuodesta työpäivät venyvät väkisinkin. Vaakahuoneen avajaisiin on enää kuusi päivää, eikä aikaa ole minuuttiakaan liikaa. Kotiinkin pitäisi silti ehtiä, sillä niistä poissaoloista ei selviä sakoilla. Sosiaalinen paine sotkea fillaria kotimatkalla hieman lujempaa on varsin kova. Tänään, runnoessani pyörääni kohti kotia vimmattua tahtia, muistelin armeija-aikaa ja intin motivointikeinoja. Fiksuimmat kouluttajat olivat ymmärtäneet sosiaalisen paineen merkityksen jo paljon ennen Facebookia ja muita sosiaalisia medioita:

Armeijan koulutuksissa oli sääntö, että jos joku nukahtaa, niin molemmat vierustoverit juoksevat viisi kierrosta kasarmin ympäri. Varsin tehokasta motivointia!

Grillatut tiikeriravunpyrstöt ja minttu-limerisotto

Päivä kun venyy, niin jopa hieman hävettää astua valmiiseen, vaimoni kattamaan herkkupöytään. Mutta se näyttää olevan kohtaloni – koetan korvata sitten syksymmällä. Tyydyn nyt vain toteamaan, kuten savolaismies, jota naapuri arvosteli, kun vaimo aina souti verkoille ja mies vain istui. Naapuri kysyi, että eikö herra yhtään häpeä, kun vaimo aina soutaa. Mies vastasi: ”Häppiän, häppiän! Mut mieluummin mie häppiän kuin souan!”

AINEKSET


Ravut ja marinadi
– 12 ravunpyrstöä
– ½ dl oliiviöljyä
– 1 valkosipulinkynsi pieneksi silputtuna
– ½ limen mehu
– merisuolaa myllystä

Risotto
– ½ punasipuli
– 2 rkl voita
– 3 dl Arborio –riisiä
– 1 dl valkoviiniä
– n. 1 l vettä
– 1 dl parmesaania raasteena
– 2 tl pieneksi pilkottua minttua
– ½ limen mehu ja sen raastettu kuori
– ½ kesäkurpitsa ohuina siivuina

VALMISTUS
Sekoita oliiviöljy, valkosipuli, limen mehu ja suola marinadiksi. Anna katkarapujen marinoitua puolisen tuntia.

Valmista risotto. Pilko sipuli ja paista sipulia hetki voissa. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Laske lämpöä. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä vettä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani, minttu ja lime. Paista pilkottu kesäkurpitsa tilkassa oliiviöljyä al denteksi ja sekoita risoton joukkoon.

Laita katkaravut vartaisiin ja grillaa kypsiksi. Tarjoa risoton kera.

Kuplivaa kevääseen

Jatkoin rankkaa ja vaativaa viinien valitsemistyötäni silkasta vastuuntunnosta. Sosiaalisesta paineesta, ymmärrättehän. Tälle ruoalla valikoitui kuplivaa italialaista – onhan risottokin sitä aitoa oikeaa saapasmaan ruokaa.

Kesää kohti!

Perjantaikokki

Pasqua Prosecco

Alkon sivuilla kuvaus kertoo viinin omenaiseksi ja hennon sitrusmaiseksi. Siksi se komppaakin varsin hyvin limerisottoa ja rapuja. Hintaa hitusen alle kahdeksan euroa. Lisätiedot

Alkoholiliikkeen sivuilta.

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata – Lapsuuden talvet, keväät, kesät ja syksyt

Kaikkihan me tiedämme, kuinka ennen oli paremmin. Talvisin lunta riitti ikkunanpokiin saakka etelässäkin neljä kuukautta. Sukset olivat puuta eivätkä luistaneet, koska aina oli niin kova pakkanen, mutta silti hiihdettiin yöt päivät. Keväät olivat raikkaan vihreitä ja täynnä linnunlaulua. Kesät olivat puolestaan kuumia, pitkiä ja kaikki viettivät ne mummolan pullantuoksuisessa ympäristössä itse tehtyä marjamehua juoden. Syksyn ruskakin oli jotenkin värikkäämpi ja pidempi kuin nyt.

Toista on nykyään. Vai onko? Kulunut talvi ja alkanut kevät ovat olleet upeita täällä etelässäkin. Herrankukkaron rannassa napakelkka pyöri talvella monta viikkoa. Lapsemme oppivat hiihtämään ja pulkatkin kulkivat sutjakasti päivittäin. Nyt saapunut kevät taas näyttää parhaita puoliaan. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta leskenlehtien puskiessa roudasta vapautuneesta maasta tarmokkaasti kohti korkeuksia. Grilli- ja puutarharuokailukauden aloitimme jo pääsiäissunnuntaina tuulettomalla ja lämpimällä takapihallamme. Mitä sitä voi enää pyytää? No ehkä tietenkin sen, että tuleva kesäkin olisi kuin lapsuudessa…

Yksi varma kesän saapumisen merkki itselleni on elämän vilkastuminen Aurajokirannassa. Maisema muuttuu kuin taikaiskusta, kun aurinko alkaa lämmittää. Meillä on täysi tohina päällä Vaakahuoneellakin. Terassikalusteita puunataan, ruokalistoja viimeistellään ja henkilökuntaa koulutetaan. Avajaisiin on enää 13 päivää! Höyrylaivan kattilaan kaadetaan kohta 10 000 litraa vettä ja aletaan lämmitellä sitä tuon nostalgisen laivan kulkuvoimaksi. On siinä keittämistä.

Jälleen se talvi meni – ja nopeammin kuin syksyllä kuvitteli! Salakavalia ovat nämä vuodenajat – mutta onneksi kuitenkin vielä yhtä upeita kuin lapsuudessa. Muista ottaa aikaa niistä nauttimiseen! Omasta ajasta ne lapsuuden kesät niin upeiksi muodostuivat. Satoi sitä silloinkin, mutta silloin laitettiin saappaat jalkaan ja otettiin pihalla ilo irti lätäköistä.

Kohta tavataan, Aurajokirannassa tai s/s Ukkopekalla!

Paistettua lohta, perunamuusia ja gremolata

AINEKSET

– 600 g lohifileetä
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
Gremolata
– 1 raastettu sitruunan kuori
– 2 valkosipulinkynttä
– kourallinen pilkottua persiljaa
– 1 rkl pieniä kapriksia
– 2 pientä salottisipulia
– 50 g voita

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista muusi. Keitä kuoritut ja neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa.

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Paista voissa nahkapuoli alaspäin lähes kypsäksi ja käännä hetkeksi. Näin saat rapean nahan. Hyvän lohen voi jättää sisältä aavistuksen roseeksi.

Gremolata
Pilko sipuli ohuiksi siivuiksi. Sulata voi ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä. Sipuleiden pehmennettyä, lisää joukkoon pilkottu valkosipuli, persilja ja kaprikset. Lisää lopuksi raastettu sitruunan kuori ja tarjoa kuumana kalan kera.

Valkoviiniä kalalle

Söimme tätä herkkua toisena pääsiäispäivänä upeassa kevätaurinkoisessa kelissä. Viiniksi oli pakko valita Pasquan chardonnay. Pasqua on italiaa ja tarkoittaa pääsiäistä. Kepeydessään se kilpaili vaimoni hurmaavan hymyn ja keväisen auringon paisteen kanssa. Tästä päivällisestä jäi kaunis muisto.

Viinille hintaa kertyy alle seitsemän euroa ja pidänkin sitä erinomaisena hinta – laatu –suhteeltaan.

Lisätiedot viinistä löydät Alkon sivuilta.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki