Borssikeitto – Onnellisen liiton resepti

Polkiessani eilen aamulla töihin, oli sankka sumu laskeutunut Aurajokilaaksoon. Se roikkui oksissa ja sähkölangoissa kiinni eikä häiriintynyt läpiajavien pyöräilijöiden tai autojen aiheuttamasta ilmavirrasta. Sumu oli niin sankka, että eteensä näki vain yhden sähkötolpan verran. Ei satanut, mutta kosteus tiivistyi tipoiksi, jotka roikkuivat kypäräni lipassa aina tärinästä tipahtaen. Tuskin jaksoi Förin sijaisena toiminut Ruissalo-lauttakaan puskea sumun läpi. Ja vain kokeneen kipparinsa ansiosta se löysi joen toiselle puolelle.

Jostain syystä olen aina nauttinut sumusta – jopa merellä. Se peittää kaiken ylimääräisen ja paljastaa vain lähellä olevat asiat. Siinä on jotenkin rauhoittavaa kulkea, kun ei näe, mitä kulman takana odottaa. Sumun tuoma rauha on toki petollista, mutta silti rauhoittavaa. Se on kuin sankka lumisade, jonka jälkeen kaikki kaupungin äänet vaimenevat ja olo on kuin unessa.

Sumussa ajatus kulkee omaa rataansa. Ajatukseni veivät minut viime viikonlopun häihin, jossa nuorimmainen veljeni lupautui valitulleen. Tapasin siellä pitkästä aikaa isosetäni ja hänen vaimonsa. Ikää molemmilla on reippaasti yli 80, mutta asenne on kuin kolmikymppisillä. Isosetäni on intohimoinen tenniksenpelaaja. Hän käy edelleen kahdesti viikossa ”poikien” kanssa pelaamassa. Sain häneltä koulun ensimmäisellä luokalla lahjaksi tennismailan ja siitä lähtien hän on kuvitellut, että olen haka lajissa. En ole kehdannut tunnustaa, että ei minusta tullut hääviä pelaajaa.

Silloin tällöin hän soittaa minulle ja kysyy, pääsenkö tuuraamaan, kun joku heidän vakionelikosta on estynyt. Kerran aikataulu sopi ja lupauduin, kun kuulin, että saan parikseni toisen ”pojan”. Saavuin hallille ja huomasin, että toinen poika on jo aikoja sitten eläköitynyt pankinjohtaja. ”Pojaksi” häntä kutsuttiin, koska ikää oli mittarissa alle seitsemänkymmentä. Muut kaksi kun olivat silloin jo päälle kahdeksankymppisiä. Minä olin hieman yli kaksikymppinen.

Niinpä me ”pojat” haastoimme papat. Juoksin kuin hullu (tai minua juoksutettiin) ja pelin jälkeen hikoilin ja huohotin kuin mikäkin. Vanhat herrat olivat voittaneet meidät, eivätkä oikeastaan edes hengästyneet touhussa. Hävisimme minun vuokseni, mutta se ei haitannut, sillä sain kehuja: ”Oli kiva pelata, kun kerrankin joku kentällä liikkui!” sanoivat papat yhteen ääneen.

Isosetäni on ollut onnellisesti naimisissa jo viisi vuosikymmentä. Häissä tunsin sopivaksi kysyä onnellisen liiton salaisuutta. Isosetäni vaimo vastasi.

”Helppoa se on, kun toinen on melkein kuuro ja toinen puolisokea! Emme häiritte toisiamme!”

Isosetäni höristi kuulevaa korvaansa ja huusi:

”Mitää sää sanoit!”

Ja sitten molemmat aloittivat naurunremakan, jolle häissä soittava pianistikin jäi toiseksi.

Borssikeitto

Tämä keitto on vaimon oma muunnelma ja aivan taivaallisen hyvää. Resepti on jatkoa viime viikon teemalle, eli kuinka hyvää ruokaa tehdään edullisesti. Tämän keiton ainekset eivät montaa euroa maksa – varsinkin kun lampaana käytetään jo edellisessä ruoassa käytettyä paistia.

AINEKSET

– 4 isoa punajuurta
– 2 porkkanaa
– 2 pientä hapanta omenaa
– ¼ kaali
– 2 sellerinvartta
– 1 sipuli
– ½ tl kuminansiemeniä
– 1 l vettä
– 1 rkl vasikanfondia
– 2 rkl rypsiöljyä
– 1 laakerinlehti
– 1 tl kuivattua timjamia
– 300 g lampaanpaistia suikaleina
– 300 g chilibratwurstia siivuina
suolaa ja pippuria
smetanaa keiton pinnalle

VALMISTUS

Silppua vihannekset pieniksi ja paista öljyssä hetki. Lisää liemi ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia. Lisää lopuksi makkaran- ja lampaanpaistinsiivut.

Tarjoa keitto kera smetanalusikallisen.

Jälkikirjoitus

Uskokaa tai älkää – kirjoittaessani tätä eilen aamupäivällä, sain puhelun. En tunnistanut numeroa. Vastasin ja ääni kysyi kovaan ääneen:
”Onko se Petri puhelimessa?!”
Vastasin, että kyllä.
”Noo hyvää! Pauli tässä. Lähdetkö kuule tennistä pelaamaan!”

Pakko oli lupautua…

Sumuista viikonloppua

Perjantaikokki

***

Lyyti: myy lippuja netissä helposti

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia – Kallista kuin makkara

Ruoan hinta puhuttaa ilmeisesti aina – mutta viime aikoina aivan erityisesti. Vanha sanonta – ”halpaa kuin makkara” – on jo kääntymässä kansan suussa aivan uuteen uskoon.

Toki meidänkin perheessämme on kiinnitetty huomiota tiettyjen raaka-aineiden kallistumiseen ja osittain siitä innostuneena päätimme tehdä kokeilun. Mitä kaikkea saa vielä halvalla? Onko kaikki ruoka todellakin tällä hetkellä kallista kuin makkara?

Kiersimme yhden kaupan ja yhden kauppatorin – tulos oli yllättävä. Valitsemalla oikein, sai kotiin kannettavaksi ruokaa roppakaupalla erittäin edullisesti. Emme bonganneet kuponkeja lehdistä tai etsineet päiväysalennuksessa olevia ruokia. Ostimme siis aivan normaaleja raaka-aineita. Viikon alussa suoritettu ostoskokeilu tuotti herkkuja pöytään nelihenkiselle perheellemme koko viikoksi. Vaimolta ja minulta udellaan usein, että syömmekö aina kuten perjantaireseptit antavat ymmärtää. Rehellinen vastaus on, että emme. Joskus syömme vielä paremmin. Ja tällä sentinvenytysviikolla me vasta herkuttelimme!

Valitettavasti – tai onneksi – yhtä lainalaisuutta on mahdotonta kiertää. Itse valmistettu ruoka on maukkaampaa ja edullisempaa. Jos ostat esimerkiksi ison paistin, niin pienellä vaivalla se taipuu neljäksi täysin erilaiseksi ruokalajiksi. Tulen esittelemään seuraavissa perjantairesepteissä, mitä me 50 euron budjetilla saimme aikaan. Makkaraa tosin emme ostaneet kuin yhden paketin – mutta sitäkin paremman!

Yrttinen lampaanpaisti ja paahtojuureksia

Yksi ehdottomista löydöistä oli luuton lampaanpaisti, joka maksoi 5,9€ kilolta. Kilon paistin hinnalla saa yhden pienen naudan sisäfileepihvin. Kahden kilon paistista tuli ensiksi paistia, sitten punajuuri-lammascarpacciota ja viimein borssikeittoa.

AINEKSET

– 1 kg lampaan luutonta paistia
– 1 pkt pekonia (halutessasi silavaa)
– kourallinen tuoretta rosmariinia ja timjamia
– 1 iso sipuli
– 6 valkosipulinkynttä

– 2 isoa punajuurta
– 2 isoa perunaa
– 2 isoa porkkanaa
– ½ lanttua

– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Leikkaa paistista kalvot. Pilko sipuli, pekonit ja yrtit pieneksi sekä siivuta valkosipulinkynnet neljään osaan. Paista pannulla, kunnes pekonit ovat kypsiä. Leikkaa paistia hieman auki ja tee halutessasi veitsellä pieniä ”taskuja”. Täytä taskut paistamallasi seoksella ja sido paisti kiinni keittiölangalla. Mausta paisti vielä suolalla ja pippurilla. Ruskista pinta paistinpannulla ja kypsennä 120 asteisessa uunissa noin 1 – 1 ½ tuntia.

Pilko juurekset peukalon pään kokoisiksi paloiksi. Pidä punajuuret erillään aina paistamisen loppuun saakka, etteivät ne värjää muita. Laita uunipellille, pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin 220 asteeseen noin 25 minuutiksi.

Ota paistista valunut liemi talteen ja tarjoa paistin kera.

Edullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Caprislohta ja suolakurkkuja – Elämän yksinkertaisuudesta

Sesonkiluonteisesta työstä huolimatta yritän nipistää viikon pätkän kesässä, jolloin mielessä pyörivät muutkin kuin työasiat. Ehdottomasti paras keino tähän on purjehtiminen. Kun seilaat ja navigoit, ei töitä edes pysty ajattelemaan, vaikka yrittäisikin.

Meidän purjehdusreissut alkavat aina yhden illan kestävällä istunnolla, jonka aikana selataan kodin keittokirjat läpi ja tehdään viikon menu. Arvata saattaa, että pussikeittolinjalle emme mene. Tälläkin kertaa kauppareissu ennen veneeseen astumista kesti melkein kaksi tuntia kolmen aikuisen voimin.

”Saaristomme on maailman kaunein”, hoetaan siellä sun täällä. Ja hitsi vieköön, se muuten on! Vaikka työnkin puolesta liikun jonkin verran saaristossa, niin kyllä viikko aivan omissa oloissa tuulen viemänä tuo taas mieleen, missä on maailman upein erämaa. Turun saaristossa.

Viikkoon mahtuu paljon. Kamerassa filmiä kuluu, jääkaappi tyhjenee ja matkaa taittuu. Upeita muistoja tallentuu joka päivä – toivon, että pienimmätkin purjehtijat muistavat niistä edes jotain vuosien päästä. Ehdottomiin suosikkeihin on kuulunut tänä kesänä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvat etäiset luonnonsatamat, joissa on rannassa hiekkaa, kristallinkirkas vesi ja rantaniityillä laiduntaa lauma kesyjä lampaita. Voiko tällaista luksusta olla? Olemme merellä käytännössä katsoen yksinämme. Vastaan tulleita veneitä on viikossa ollut vähemmän kuin perävanaamme ihmetelleitä hylkeitä.

Jonain päivänä teen reissuista kirjan – keittokirjan, jonka nimeä en vielä tiedä. Kuvamateriaalia, tarinoita ja ohjeita on jo neljältä vuodelta. Tältäkin viikolta on taas kertynyt toistakymmentä reseptiä, joita teille syksyn mittaan tarjoilen. Kaikki on veneessä testattu ja isolle porukallekin sopivat. Lapsia on hankalin miellyttää. Vaikka minkälaisia herkkuja pienessä venekeittiössä taioimme, niin yliveto oli torstai-illan päättänyt lättyjenpaistohetki rantakalliolla, aivan Marskin entisen kalamajan naapurissa. Edes kermavaahtoa ei tarvittu – sokeri riitti.

Elämä on parhaimmillaan aika yksinkertaista. Ollapa taas lapsi.

Caprislohta ja suolakurkkuja

Tässä teille yksi oiva alkupala, jonka tekee vaikka veneessä. Reissulla tämä täytyy tehdä ensimmäisenä tai toisena päivänä, sillä lohi ei kauaa hyvänä säily. Varsinkin kun ruoka nautitaan käytännössä raakana.

AINEKSET
– 1 kpl lime
– 1 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa
– valkopippuria

– 400 g lohta fileenä
– 4 rkl kapriksia, pieniä
– 6 kpl cocktailkurkkuja
– 3 rkl tilliä, tuoretta
– 800 g uusia perunoita

VALMISTUS

Purista limen mehu kulhoon. Sekoita siihen öljy, suola ja pippuri. Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi ja levitä pinnalle limeseos. Anna maustua noin vartin verran kylmässä. Leikkaa kurkut puoliksi pituussuunnassa ja levitä lohelle. Ripottele kaprikset pinnalle ja nauti. Yksinkertaista, mutta erinomaista!

Tavallisen yksinkertaista viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Yksinkertaisuus on tavoitteena Lyytillä myös! Lipunmyynti onnistuu myös verkossa. Tutustu!