Markkinointia ameriikan malliin – Vitello grigliata con patate fritte – Grillattua vasikkaa ja paistetut perunat

Olen luonteeltani markkinoija ja teen sitä myös työkseni. Siksi seuraankin mielenkiinnolla kaikkea alaan liittyvää. Viime vuosina olen vannonut lähinnä sähköisten kanavien nimiin, mutta pitänyt kuitenkin mieleni avoimena muullekin.

Viikolla tuli nostalginen olo, kun posti kantoi kotiin vanhan kunnon postimyyntikuvaston. Harmi, kun kyseessä ei ollut aito ja alkuperäinen Kuponkiuutiset, mutta samaa tasoa kuitenkin. Kuvastoa oli suorastaan hupaa selata. Se oli kuin ostos-TV postilaatikkoon kannettuna. Ihanan kätevää!

Tuotevalikoima näytti yhtä tuoreelta kuin Ruotsin armeijan ylijäämäliha puolalaisen ravintolan lounaspöydässä. Kaiken huippu oli kuitenkin sutjakka käännöstyö. Teksti oli käännetty ilmeisesti ruotsista ja mahdollisesti jopa jollain käännösohjelmistolla. Oma suosikkini oli ”City Boots –kengät”, jotka sopivat kuvaston mukaan juhlaan ja metsään. Aivan kaikkeen. Ne voi jopa pestä hanan alla. Markkinointiteksti kuului näin:
Niillä bootseilla on ollut kova kysyntä ja nyt vihdoinkin saamme tarjoa uuden erän. Lähes et tunnekaan City Boots saappaita jalassasi… …keinoturkista vuori takaa että jalkasi eivät vilustu.” 

Olin myyty. Hintakin vain 19,95 ja kaupan päälle kaksi vetoketjua, jotka takaavat helppouden laittaa jalkaan. Kuvassa demonstroitiin niiden joustavuus: ne voit jopa rullata vaikka taskuun! Pakko olla laatusaappaat. Tilasin vaimolta heti parin joululahjaksi. Ei ottanut minua todesta.

Ehdoton ykkönen liippasi kuitenkin rakasta harrastustani – kokkailua. Kuvastosta sai tilata Quick Bake –pikakypsennysastian. Se on välttämätön kaikille, jotka haluavat valmistaa paistettuja perunoita mikroaaltouunissa. Ja kukapa ei haluaisi – niin helppoa ja maistuvaa siitä tulee. Astia oli muovitähti, jonka sakaroille voi laittaa neljä perunaa ja sitten nostaa sen mikroon. Hulvaton!

Lapsena kuvastojen selaaminen oli lempipuuhaa. Veljessarjan kanssa jaoimme parhaat palat ja hupaisimmat tuotteet naurujen kera. Kun meistä yksi muutti pois kotoa, kauas emäkaupunkiin Kuopioon opiskelemaan, keksimme hyödyntää kuvastoja muulla tavoin. Leikkasimme niistä ”Postimaksu maksettu, vastauslähetys” –lappuja ja lähettelimme veljellemme kuulumisia kaukaa etelästä postikortteina. Muutimme vain osoitteen, etteivät terveisemme menneet kuvastofirman tilausosastolle ja liimasimme ”Postimaksu maksettu”-laput postimerkin paikalle. Kätevää, edullista ja sporttisen eleganttia – sanoisi kuvastojen tekstimaakari.

Homma toimi hyvin parisen kuukautta. Sitten veljemme opiskelijaboksin ovikello pärähti. Soittajana oli Kusti Postista. Sanoma oli selkeä. ”Jos herra ei oikeasti pyöritä neljää eri postimyyntifirmaa tässä yksiössä, niin sanohan sukulaispojillesi, että Kustia ei enää naurata.”

Siihen loppui elegantti, loistavan miehekäs ja pohjoiseen ilmastoon sopiva harrastuksemme. Mutta palo markkinointiin jäi…

Vitello grigliata con patate fritte – Grillattua vasikkaa ja paistetut perunat

Nyt on nimi hankalampi kuin ruoka. Tämä klassikko kuuluu italialaisen keittiön yksinkertaisimpiin herkkuihin. Salaisuus on perunoiden miedossa paistamislämmössä ja erinomaisessa lihassa. Harmillista, kun vasikkaa saa niin harvoin Suomessa. Mutta vasikan voit korvata ohuilla naudanlihapihveillä paremman puuteessa.

Tilaa Perjantairesepti sähköpostiisi, niin saat reseptin helposti tulostettavassa PDF-muodossa joka viikko.

AINEKSET
–    4 ohutta vasikanleikettä
–    8 isoa keitettyä perunaa
–    ½ sitruuna
–    lehtipersiljaa
–    ½ dl öljyä
–    2 rkl voita
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä
 
VALMISTUS
Pilko kylmät, keitetyt perunat peukalon pään kokoisiksi. Paista miedolla lämmöllä öljy-voi –seoksessa rapeiksi ja kullanruskeiksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja halutessasi yrteillä. Grillaa tai paista vasikanleikkeitä hetki kummaltakin puolelta. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden ja sitruunasiivujen kera. Pilko pinnalle vielä reilusti lehtipersiljaa.


Syksyistä viikonloppua!
Perjantaikokki

Makkarapastaa á la Oliver – Elämää yksipyöräisellä

Saimme eilen mieluisia vieraita, kun kummityttömme perheineen marssi ovesta sisään. Oli myöhästyneiden syntymäpäiväjuhlien aika. Karkeloista muodostui varsin urheilulliset, sillä kummitytön veli toi mukanaan yksipyöräisen, tuon useimmiten sirkuselämään liitettävän kapistuksen.

Olin kokeillut vekotinta kerran aiemmin ja innostuin heti. Tuli lapsuus mieleen, sillä eteneminen ei polkupyörällä enää ollutkaan itsestään selvän vaivatonta. Päinvastoin. Haasteellista, mutta harjoittelulla kenties mahdollista.

Tahkoin itseäni hikeen ja koin onnistumisen tunteita jo muutaman metrin yhtämittaisista suorituksista. Illan päätteeksi oli paita märkä ja naapurit hämmästyneitä, mutta pisin pystyssä pysytty matkani oli jo kolmisenkymmentä metriä. Olin varsin ylpeä.

Illalla blogia kirjoittaessani selailin nettiä ja huomasin, että lauantaina vietetään Valtakunnallista Yrittäjän Päivää. Oma, toistaiseksi varsin lyhyt, urani yrittäjänä muistuttaa huomattavasti iltapuhdettani yksipyöräisen päällä. Uran tai polkupyöräilyn aloittaminen jännittää. Alussa horjuttaa jo pelkkä pyörän päällä istuminen. Päätös liikkeellelähdöstä on välttämätön, mutta olo on kuin tyhjän päälle kaatuisi. Kun vauhtiin pääsee, niin asentona pitäisi olla ronski etukeno, jolloin liike ei pysähdy, vaan tulosta syntyy. Paikallaan ei yksipyöräisellä voi olla, vaan vääjäämättä alkaa liike viedä joko taakse- tai eteenpäin, riippuen pyöräilijän asennosta – tai asenteesta.

Uskon, että moni muukin yrittäjä tunnistaa itsestään pienen yksipyöräilijän. Pystyssä pysyminen ei haastavissa olosuhteissa ole mitenkään varmaa. Varmaa on vain se, että makuun päästyään, ei elämää yksipyöräisen päällä enää muuhun vaihda.

Onnekseni sain lainaan yksipyöräisen viikonlopuksikin. Juhlistan kaikkia Suomen yrittäjiä lauantaina sillä fillaroiden. Tiukassa etukenossa. Vaikka sitten lamaa päin.

Valtakunnallinen Yrittäjänpäivä

Makkarapastaa á la Oliver

Ensimmäinen lapsemme syö kaikkea. Rakastaa kasviksia ja hedelmiä, herkuttelee mädillä ja ostereilla – kokeilee ennakkoluulottomasti mitä vaan. Olimme ylpeitä itsestämme keittiökasvattajina ja tiesimme heti lapsen hyvän ruoka-asenteen olevan täysin ansiotamme. Sitten saimme toisen lapsen. Ruokakasvatuksemme on ollut identtistä. Tulos? Poika ei laita suuhunsa mitään vihreää, marjoista, hedelmistä tai hieman oudommista aineksista puhumattakaan. Lempiruokaa on pasta ja makkara. Jouduimme toteamaan, että maku lienee synnynnäistä, eikä kasvatuksen tulosta, vaikka niin kuvittelemmekin.

Pojan viettäessä kaksivuotissynttäreitä, emme yllättyneet ruokatoiveesta. Makkaraa ja pastaa, pliis… Ja sitä tehtiin.

AINEKSET
– 400 g spagettia
– 400 g italialaista raakamakkaraa (tai esim. mausteista bratwurstia)
– 400 g paseerattua tomaattia
– 1 sipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– tilkka oliiviöljyä
– pinnalle tuoretta persiljaa koristeeksi

VALMISTUS

Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista hetki oliiviöljyssä ja lisää makkarat. Ruskista. Lisää tomaattikastike, mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua puolisen tuntia.

Keitä pasta al dente. Valuta ja sekoita kastikkeen kanssa. Koristele tuoreella persiljalla. Nauti.

Yritteliästä viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Savulammaspasta – Kesä ruokaillen

Sain eilen kouraani Hesarin jutun ilmiöstä nimeltä ”kolmioleivittäminen”. Sana tarkoittaa käytännössä tienvarsiruokailun alennustilaa Suomessa. Nyt on kesä ja ihmiset liikkuvat. Sadat tuhannet matkailijat ruokitaan Suomessa päivittäin suojakaasuun pakatuilla, kaksikin viikkoa säilyvillä kolmioleivillä ja niin sanotuilla ”panineilla”.

Nälkäisinä kauppareissulla erehdyin viemään pesueeni kauppakeskukseen hampurilaiselle. Kokemus ei ylentänyt mieltä. Pikaruoka-termi ei pitänyt paikkaansa, sillä jonossa meni puolisen tuntia. Sitten nautimme herkkumme kymmenessä minuutissa likaisessa pöydässä, mopopoikien kiroillessa viereisessä pöydässä ja lasten imiessä nykysuomen urbaanisanastoa itseensä. Lopputuloksena etova ähky ja pari opittua kirosanaa. Roskaruokailua, totesin perheelleni ääneen. Tätäkö tämä kesäruokailu Suomessa on?

Vaihtoehtoa ei oikein taida löytyä. Vai löytyykö?

Italiassa, Venetsian Canal Granden varrella söin kerran karnevaalien jälkeisenä aamuna elämäni parhaan kolmioleivän. Ravintola oli erikoistunut niihin. Leipä leivottiin itse ja täytteet olivat tuoreita kuin kala sushissa.

Samassa maassa kun autostradalla pysähtyy paninille, saa käteensä aamulla tehdyn, Parmankinkulla tai muilla herkuilla täytetyn, vasta paahdetun leivän. Ei lötköä majoneesimassapatonkia.

Pari päivää kauppareissun jälkeen grillasimme kotigrillillämme hampurilaiset. Mynämäkeläisen Veraisen leipomon herkullisten perunasämpylöiden väliin päätyi paistista jauhettua lihaa, Sorrin raikkaita salaatteja ja tomaatteja sekä Sauvon valkosipulisuolakurkkuja ja itse tehtyä majoneesia. Taivallista. Tytär söi hyvällä ruokahalulla ja kysyi, että ”onko tämäkin iskä roskaruokaa?” Yritin selittää, että tässä ja kauppakeskuksen hampurilaisessa on eroa joitakin tuhansia logistiikkakilometrejä ja litroittain suojakaasua. Taisi mennä hieman korkealentoiseksi pikkutytöllemme.

Ranskassa ajetaan rengasfirman opas kourassa moottoritieltä pois ja etsitään hyväksi tunnettu lounaspaikka vähän kauempaakin. Siellä hyvä ruoka on olennainen osa matkailua. Täällä meillä kelpaavat vain liikennevaloissa kiinni olevat syöttyölät, joissa ”tankataan energiaa” suojakaasupusseista ja litkukahvista. Ja eikun tienpäälle! Taas jaksaa ajaa, vaikka takapenkki kiukuttelisikin.

Hyvä ruoka, parempi matka.

Ps. jos tiedät hyviä, paikallisia pysähdyspaikkoja kesälomareittien varrella, joissa ei tarvitse nauttia suojakaasuleipiä, niin kerro niistä muillekin! Helpoiten se onnistuu klikkaamalla alta ”kommentoi”-linkkiä.

Savulammaspasta

Turun Kauppahallista, Reino Jokisen lihaliikkeestä, saa maukasta savulammasta, joka taipuu vaikka pastan seuraan. Toimii helteelläkin!

AINEKSET
– 400 g savulammasta ohuina siivuina
– 500 g värikästä tagliatelle-pastaa
– 4 salottisipulia
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 dl lihalientä (tai 1/2 rkl lihafondia ja 1 dl vettä)
– 2 dl kermaa
– kourallinen pilkottua persiljaa (tai lehtipersiljaa)
– oliiviöljyä
– parmesaania pinnalle
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko sipulit pieneksi ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää lammas ja paista hetki. Lisää kerma ja lihaliemi. Anna hautua rauhassa puolisenkin tuntia, kunnes nesteestä on haihtunut ainakin puolet. Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Keitä pasta suolatussa vedessä ”al dente” (käytännössä minuutti – pari vähemmän mitä ohje pakkauksessa sanoo.) Kaada vesi pois ja sekoita kastike pastan joukkoon. Ripottele pinnalle persilja ja raasta lopuksi päälle runsaasti parmesaania.

VIINISUOSITUS
Kuvassa näkyvä Caliterra Tributo Shiraz svengasi tämän pastan kanssa kesäpöydässä kuin hirvikärpänen koivikossa. Hintaa hieman alle 11 euroa, löytyy Alkosta numerolla 442687 ja lisätiedot alla olevasta linkistä.

Caliterra Alkon sivuilla

Lämmintä viikonloppua toivoen!

Perjantaikokki