Aihearkisto: kana

Caesar-salaattia ja grillattua kanaa – Perinteistä perhe-elämää

Posted on by

Joskus sitä sortuu voivottelemaan mielessään, kuinka tuota tai tätä ei voida tehdä, kun kahden lapsen kanssa liikkuminen, touhuaminen tai ylipäätään lähteminen on niin vaikeaa. Onneksi aina silloin tällöin joku laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Vaakahuoneella esiintyi keskiviikkona Carling Family Jazz Band. Perheorkesteri, jonka shown tiesimme aiemmilta vuosilta huikeaksi. Viime vuonna perhe (isä, äiti ja neljä aikuista lasta) vetivät tuvan täyteen jokaisena iltana kun soittivat. Suosio perustuu hyvään fiilikseen ja ainutlaatuiseen sirkustaiteen ja jazzin yhdistävään lavailotteluun.

Tiesin odottaa samanlaista myös tänä vuonna, mutta mitä vielä. Nyt mentiin jo toisiin sfääreihin! Perhe oli kasvanut ja tällä kertaa mukana oli kolmattakin polvea neljä kappaletta. Lastenlapsista vanhin oli kymmenvuotias ja nuorin poika oli kiertänyt konserttisaleja vasta puoli vuotta – siis syntymästään lähtien.

Näky oli kertakaikkisen pysähdyttävä jo ruotsinlaivaterminaalissa, josta orkesterin noudin. Yhdeksän hengen seurue saapui laivalla kantaen mukanaan viiden päivän kaikki esiintymisrekvisiitat, instrumentit ja normaalit lapsiperheen elämiseen tarvittavat tykötarpeet. Siinä ei tyhjiä käsiä ollut, ei edes lapsilla.

Kun Carlingit pääsivät Vaakahuoneelle, alkoi kiireinen valmistautuminen konserttiin. Yksi laittoi paikalleen mikrofoneja, toinen kantoi lavalle trumpetteja, isoisä availi trumpettinsa ääntä ja välillä luki lapsenlapsille satukirjaa. Isoäiti viritti banjonsa ja sitten teki petin kolmevuotiaalle – ihan siihen lavan reunalle sellaisesta paksusta piknikpeitosta. Tyttö nukahti lähes heti, syötyään ensin hänelle tarjoamani jätskin, ja nukkui tyytyväisenä koko illan. Nuorimmaisin laitettiin istumaan lavalle vauvatuoliin ja katselemaan, kun äiti ja setä laittoivat rumpuihin peltejä paikoilleen.

Perhe otti yleisönsä – aina siitä nuorimmasta lähtien. Shown kruunasivat kymmenenvuotiaan Nannan saksofonisoolo sekä pari vuotta nuoremman Petronellan ensimmäinen steppitanssiesitys. Porukka oli myyty, vaikka kesken kappaleen banjoa soittanut isoäiti lähti vaihtamaan nuorimmaisen vaippaa ja yksi setin aloitus myöhästyi – tosin hyvin luonnollisesta syystä. Orkesterin tähti, Gunhild, syötti vielä rintaruokinnassa olevaa pienokaistaan baaritiskin edessä.

Silloin kun on nälkä, niin syötävä on!

Carlingin perheellä on noin 250 matkapäivää vuodessa. Eilen he olivat Pori Jazzeilla, tänään ja huomenna taas meillä. Heidät nähtyäsi, et taatusti tuskaile kauppaan menoa kahden lapsen kanssa.

Caesar-salaattia ja grillattua kanaa

Tämän versiomme salaisuus on tietenkin itse tehdyssä majoneesissa sekä pestolla maustetuissa krutongeissa.

AINEKSET
– 4 kanan marinoimatonta rintafileetä
– 3 kerää Romaine-salaattia
– 8 siivua paahtoleipää
– 1 tl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä

Majoneesi
– 2 keltuaista
– 2 dl rypsiöljyä
– 5 anjovisfileetä
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 tl etikkaa
– ½ dl parmesaanilastuja

Pinnalle
– mustapippuria myllystä
– kourallinen parmesaanilastuja

VALMISTUS
Valmista majoneesi. Vatkaa sauvasekoittimella öljy keltuaisten joukkoon erittäin ohuena nauhana (aluksi tippa kerrallaan). Lisää etikka, sinappi, valkosipuli, anjovikset ja parmesaanilastut. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella.

Mausta kanat suolalla ja pippurilla. Grillaa kypsiksi.

Pilko paahtoleivät kuutioiksi, ja paahda pannulla oliiviöljyn ja peston kanssa. Älä polta.

Huuhtele salaatit ja kuivaa. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita joukkoon kastike. Asettele pinnalle krutongit, siivutetut rintafileet ja parmesaanilastut.

Tämä onnistuu myös lasten kanssa…

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti – Uusavuttomuus iskee yhä vanhempana

Posted on by

Puoli vuotta sitten aloitin adressin marinoimattoman lihavalikoiman parantamisen puolesta. Adressi keräsi lyhyessä ajassa yli 10 000 nimeä, eli samankaltaisesti ajattelevia Suomesta löytyi aika paljon. Kyseinen adressi on vieläkin auki www.adressit.com -sivustolla ja nimiä on nyt hieman yli 11 700.

Sain vähän aikaa sitten kyselyn adressin kohtalosta. Onko se jo luovutettu ja kenelle? Adressi herätti alkuvuodesta kohtalaisen laajaa keskustelua aiheesta, joten mielestäni se teki jo keskustelun herättäjänä tehtävänsä. Loppujen lopuksihan kaikki lähtee meistä kuluttajista – siitä mihin rahamme käytämme. Jätin adressin avoimeksi, eli sen voi halutessaan vieläkin allekirjoittaa, enkä sitä toimittanut kaupan tai teollisuuden edustajille. Heidät otettiin keskusteluun mukaan median toimesta ja siten tietoisuus suuren joukon mielipiteestä levisi myös kaupan ja teollisuuden edustajille.

Laitoin adressin liikkeellä katsoen lähinnä tulevaisuuteen. Jos kaikki ruokamme on valmiiksi pilkottu, pakattu, maustettu ja melkein jopa pureskeltu, niin eipä taida seuraava sukupolvi enää edes tietää mikä on maaseutu ja miltä ihan aito elävä kana näyttää.

Muutama päivä keskustelun heräämisen jälkeen huomasin lähi-Citymarketissamme ison kyltin lihahyllyn vieressä. Siinä luki kissan kokoisin, pikaisesti tussatuin kirjaimin: ”Täältä löytyy laaja marinoimattomien lihojen valikoimamme!” Pieni hymy kävi suupielessäni – ainakin joku oli asiaan reagoinut. Markkinointihenkinen kauppias.

Pelkoni raaka-aineen alkuperän ja alkuperäisen olomuodon tunnistamisesta ei ollut aivan turha. Tosin ei aivan tarvinnut odottaa yhtä sukupolvea, vaan puoli vuotta riitti.

Ravintolassamme ruokaili muutama viikko sitten eräs etukäteen tilaisuutensa varannut ryhmä, joka oli tilannut listaltamme maissikananrintaa. Keittiöpäällikkömme käyttää kyseisessä annoksessa rintafileetä, jossa on luu mukana. Se pitää lihan maukkaampana, kun liha ei kuivu kypsennettäessä.

Ryhmä koostui aivan normaaleista suomalaisista aikuisista – ei siis ollut kyse mistään uusavuttomien sukupolven edustajista. Ilta sujui heiltä muuten hyvin, mutta vastaanotin seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation. Kana oli kuulemma ollut erityisen hyvää, mutta miten kehtaamme tarjota koipireittä listassa lukeneen rintafileen sijaan. Siinähän oli luu!

Valkosipuli-limemarinoitua kananrintaa ja feta-vihannesnyytti

Arvoisa lukija. Mikäli näet kuvassa luun, ei se tarkoita, että käyttäisin koipireittä. Aivan alkuperäisessä versiossa, siis siinä elävässä broilerissa, rintafilee todella kiinnittyy luuhun.

AINEKSET
– 4 broilerin marinoimatonta, luullista rintafileetä
– 1 lime
– ½ valkosipuli (3-4 kynttä)
– ½ punttia persiljaa
– 1 ½ dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Feta-vihannesnyytti
– 200g fetaa
– 4 porkkanaa
– ½ parsakaali
– ½ kukkakaali (pieni)
– 1 punasipuli
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Laita rintaleikkeet esim. muovipussiin tai kulhoon. Pilko persilja ja valkosipuli pieneksi ja laita kulhoon. Leikkaa lime kahdeksaan osaan, purista paloista mehu kulhoon ja heitä vielä palatkin muiden ainesten sekaan. Kaada päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita marinadiainekset ja rintaleikkeet keskenään. Anna marinoitua ainakin neljä tuntia.

Pyyhi rintaleikkeistä ylimääräiset marinadit pois ja grillaa pinta kauniin ruskeaksi kuumassa grillissä. Laita leikkeet uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi (leikkeen koosta riippuen).

Pilko kaikki ainekset kasvisnyytin ainekset, sekoita ja mausta oliiviöljyllä, sormisuolalla ja pippurilla. Laita folioon ja nosta uuniin kanan kanssa noin 20 minuutiksi.

Erinomaista viikonloppua!
Perjantaikokki

Ps. Tapahtumien järjestäminen on nykyään paljon helpompaa! Tutustu Lyyti-palveluun!

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa – Palvelua parhaimmillaan

Posted on by

Kolmen viikon päästä on perjantaikokin lähes vuosittaisen Italian opintomatkan aika. Reissu suuntautuu erääseen Lombardian parhaaseen keittiöön, ystäväni Andrean isoäidin valtakuntaan. Tämän kodikkaan ravintolan herkut ovat vain harvojen ja valittujen saatavilla ja edustavat erittäin klassista italialaista keittämistä. Turha kai mainita, että pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Lupaan onkia chef-isoäidin muutaman salaisen reseptin perjantaireseptiläisillekin julkaistavaksi!

Tarkoitus on myös ajella ympäriinsä hyvää ruokaa metsästäen. Tämän vuoksi vietin keskiviikkoillan vuokra-autoa etsien. Sopiva auto löytyi eräältä suurelta kansainväliseltä ketjulta ja varaaminen sekä maksaminen hoituivat kohtalaisen lupsakkaasti netissä. Varausvahvistuksessa ollut pienellä painettu teksti sai minut kuitenkin mietteliääksi. Käytännössä tekstin sisältö oli, että on-line varausta ei missään tilanteessa voida tulkita sitovaksi vuokrasopimukseksi, varattua automallia ei taata ja hinnatkin saattavat vaihtua. Lopuksi toivotettiin oikein isolla, paksulla tekstillä ”Hyvää matkaa!”

Tuli suorastaan turvallinen olo. Nyt on kuules vaimo homma reilassa! Tosin varattu ja maksettu perhefarmari saattaa muuttua pikku-Fiatiksi ja hinnastakaan ei oikein ole varmuutta. Toisaalta pikku-Fiat toisi perhelomalle varmasti ihan uutta takapenkkitunnelmaa! Auto on nyt kuitenkin varattuna – ehkä.

Mietin, miten voisimmekaan hyödyntää pienellä printattuja ostoehtoja ravintolamaailmassa – esimerkiksi kuitin alalaidassa. Missään nimessähän ehtoja ei kannata etukäteen ilmoittaa, paitsi jos asiakas osaa niitä ehdottomasti vaatia. Kopioidaan vain yllä oleva kaava ja vaihdetaan auto-sanan tilalle jokin ruoka-annos tai raaka-aine.

”Arvon asiakkaamme! Emme takaa, että tilaamanne pihvi on pihvi, sillä se saattaa olla myös kala tai kana. Edellä mainittujen raaka-aineiden ollessa loppu, toimitamme teille mahdollisesti pizzan. Valitsemienne kermaperunoiden sijaan saamme toimittaa teille ilman erillistä ilmoitusta keitetyt perunat tai ranskalaiset. Saatamme veloittaa luottokortiltasi tai tililtäsi lisämaksun, mikäli hinnat muuttuvat tilauksen ja ruoan pöytään toimittamisen välisenä aikana. Emme tosin takaa ruoan toimittamista ensinkään, sillä tätä kuittia ei voida missään tilanteessa tulkita tositteeksi tilatusta ja maksetusta ruoka-annoksesta. TOIVOTAMME OIKEIN HYVÄÄ RUOKAHALUA!”

Miten on, tilaisitko toistekin?

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa

Italiaa fiilistellessäni taipui vaimon veitsi kalkkunanpaistin kimppuun. Suosittelen kokeilemaan kalkkunaa vasikan puuttuessa käytännössä täysin kauppojemme hyllyiltä – on oikein oivallista!

AINEKSET

– 4 ohutta kalkkunaleikettä (leikattuna esim. kalkkunanpaistista)
– 4 paksua siivua mozzarellaa
– 4 siivua parmakinkkua
– 15 kirsikkatomaattia
– 1 sipuli
– ½ kesäkurpitsaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 300g pennepastaa
– oliiviöljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuuntaan puoliksi ja pilko puolikkaat ohuehkoiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli puoliksi ja pilko siivuiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Pilko valkosipuli pieneksi. Paista sipuleita, kesäkurpitsoja ja tomaatteja pannulla. Ne saavat mennä hieman ylikypsiksi, jotta niistä irtoaa nestettä, sillä ne ovat pastan kastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä, valuta ja sekoita kasvisten kanssa. Pidä lämpimänä.

Laita kalkkunaleikkeille parmakinkun siivu ja päälle mozzarellan siivu. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa n. 7-8 minuuttia, kalkkunaleikkeen paksuudesta riippuen.

Tarjoa kalkkunat pastapediltä.