Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta – Eläkkeelle ysikymppisenä?

Eläkeikä ja sen varsin vauhdikas vaihtelu on puhuttanut kuluneen viikon aikana. Ensiksi se nousi, sitten se laski ja nyt harva tietää mikä eläkeikä oikein on.

Olen pitänyt jo pitkään varmana, että en ikinä saavuta eläkeikää. Tarkoituksenani ei ole lopettaa maallista vaellustani erityisen nuorena – varsinkaan, jos geeneihin on luottamista. Niiden avulla todennäköisesti pelailen tennistä ja korjailen autoani vielä pitkälti yli yhdeksänkymppisenä. Huonokuuloisena ajan aina kaasupohjassa töihin tai harrastuksiin, mutta periksi en anna. Sen verran realisti olen, että eiköhän tuo eläkeikä huitele neljän – viidenkymmenen vuoden päästä jo siellä yhdeksänkympin tienoilla. On siis parempi elellä eläkepäiviä odottelematta.

Työssä jaksaminen lienee avainkysymys myöhäisen eläköitymisen ongelmien ratkaisemisessa. Jos työ on kivaa, niin tuskin sitä haluaa ihan heti lopettaa. Mutta tilanne näyttää päinvastaiselta. Pomoni törmäsi viikolla verkkopalveluun, jossa kielitoimiston asiantuntijat kääntävät ilmaiseksi asiakkaita askarruttavia termejä suomesta englanniksi. Suurimmassa osassa he onnistuivatkin varsin kepeästi, mutta listallisen verran sanoja oli jäänyt vaille käännöstä.

Lista näytti tältä:

  • voimavaralähtöisyys
  • yhteisöllinen
  • kilpailuttaminen
  • työyhteisö
  • vanhemmuuden tukeminen
  • viriketoiminnanjohtaja
  • turvallistaminen
  • työssäjaksaminen

Listaa lukiessaan keksi pomoni sanoista viikon puheenaiheeseen liittyvän kannanoton. Se kuuluu näin:

”75% suomalaisista haluaa ennen 65-vuoden ikää eläkkeelle. Työ ei enää innosta vaan uuvuttaa. Tästä johtuen on työyhteisössä voimavaralähtöisyys minimissään ja yhteisöllisyys hukassa. Vanhemmuutta kun ei tueta, niin sekin stressaa. Motivaatioon tarvitaan viriketoiminnanjohtajaa, töitä pitää pikaisesti turvallistaa ja työssäjaksamiseen panostaa.”

Meillähän on aivan oma uupumuskielemme täällä Suomessa! Voimme sujuvasti puhua pitkät pätkät siitä, kuinka huonosti asiat töissä ovat käyttäen vain termejä, jotka eivät ikinä kerro kuulijalle yhtään mitään.

Jos nykyisten kolmikymppisten on turha odotella auvoisia eläkepäiviä, niin mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Itse olen päättänyt hoitaa asian siten, että teen vain asioita, joista nautin. Olen onnistunut tässä varsin hyvin, enkä ole kokenut tarvetta vielä aloittaa eläkepäivien odottelua. Ja sekin auttaa, kun sanoo asiat suoraan. Suu auki, jos väsyttää ja sitten hetkeksi lepäämään! Suosittelen muillekin.

Ittestä se vaan on kiinni.

Lohi-perunalättyjä ja kylmäsavulohta

Pojalle ei maistunut paistettu lohi ja perunamuusi. Kun ne
paistoi lätyiksi, niin johan upposi!

AINEKSET
– 4 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
– 2 dl maitoa
– 50 g voita
– 150 g lohta
– 1 dl vehnäjauhoja
– 2 kananmunaa
– 100 g kylmäsavulohta
– ½ prk smetanaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Lisäksi tarjolle
– salaattia
– pieniä maustekurkkuja

VALMISTUS
Ruokaan sopii parhaiten tähteeksi jäänyt muusi ja kala, mutta voi tämän tehdä tuoreestakin. Valmista ensiksi muusi. Keitä neljään osaan pilkotut perunat vähässä, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Soseuta ja lisää joukkoon 25 g voita ja 1 dl maitoa. Paista sitten kala kypsäksi ja anna kalan sekä muusin jäähtyä.

Soseuta jäähtynyt kala haarukalla ja sekoita muusin joukkoon. Sekoita joukkoon myös kaksi kananmunaa, loput maidosta ja vehnäjauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Taikina saa jäädä paksuhkoksi. Lisää tarvittaessa jauhoja tai maitoa.

Lusikoi taikinasta pikkulettupannulle taikinaa ja paista voissa molemmin puolin rapeaksi. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita siivuja. Kokoa annos: pohjalle lätty, päälle smetanaa ja kylmäsavulohisiivuja ja taas päälle lätty. Tee vielä toinen kerros ja tarjoa salaatin sekä pikkukurkkujen kera.

Onnekasta perjantaita ja kolmattatoista päivää!

Perjantaikokki

Kirkas madekeitto – Uutta kesää tekemässä

On käsillä yrityksemme vuoden tärkein ja haastavin aika. Rekrytointi.

Yksi suurimmista haasteista on oikean henkilökunnan löytäminen, kouluttaminen ja innostaminen joka kevät. Ympärivuotisia meitä on Aurajokirannassa neljä. Kesällä kuutisenkymmentä. Tavallaan kadehdin ympärivuotisia kohteita, jotka voivat rakentaa toimintaansa jatkuvuudelle. Mutta toisaalta näen aina upean mahdollisuuden, kun kerran vuodessa työpaikan henki ja meininki luodaan uudelleen tyhjästä. Homman parantaminen on simppeliä – kirjataan aiemman kesän virheet ylös ja jätetään ne tänä kesänä tekemättä. Eikös se jotenkin näin mene?

Olen vuosien saatossa lukenut tuhansia työhakemuksia ja haastatellut satoja ihmisiä, mutta silti se on aina yhtä innostavaa ja haastavaa. Marssiikohan seuraavaksi ovesta sisään juuri se, jota olemme etsimässä vai kenties kesän pakollinen floppi?

Työhaastattelu jännittää useimpia kandidaatteja, mutta joskus myös haastattelijoita. Meillä haastattelijoina on myös muita ravintoloidemme esimiehiä, vaikka rekrytointi ei suoraan heidän toimenkuvaan kuuluisikaan. Tällä mallilla esimiehet kokevat itse valitsevansa työkaverinsa ja alaisensa, niin kuin he käytännössä tekevätkin. Näin en myöskään ole valinnoissa täysin oman subjektiivisen mielipiteeni varassa. Suurin osa ensikertalaisista haastattelijoista toteaa, että ensimmäinen haastattelu jännitti – kuin olisi itse ollut hakemassa töitä. Maagisessa puolituntisessa on kaikilla paljon pelissä.

Tuhansista hakemuksista vain muutamat ovat jääneet mieleen. Unohtumattomat hakemukset ovat useimmiten johtaneet johonkin hyvään.

Muistan hakemuksen vuosien takaa. Kuvassa oli kokkitakissaan hymyilevä nuorimies – vispilät ristissä rintakehän edessä – kuin miekat konsanaan. Otin haastatteluun ja kuvittelin haastattelevani kokkia. Palkkasin hakijan, vaikka sainkin selville vasta haastattelun lopuksi, että ei hän kokki ole. Hän oli huvikseen napannut kuvan itsestään kokkitakissa ja laittanut sen hakemukseen. Nyttemmin sama herra johtaa Herrankukkaron operatiivista toimintaa. Ja tekee myös hyvää ruokaa.

Toinen mieleen jäänyt hakemus tuli parikymppiseltä pojalta, joka hakemukseen liitetyssä kuvassa seisoi lyhythihaisessa paidassa jossain palmun alla. Epätyypillinen kuva hakemukseen, sillä usein nuoret näppäävät itse itsestään ”käsi ojossa – huulet töröllä” –tekniikalla kuvan, jonka yhdistää pikemminkin senssi-ilmoitukseen kuin työhakemukseen. Suoritimme hakijan haastattelun puhelimitse, koska hän piti majaansa Kajaanissa. Palkkasimme hänet tapaamatta, sillä into ja tekemisen meininki tuli selville puhelinlinjojakin pitkin. Nyt sama nuorimies haastattelee meillä tälläkin hetkellä itselleen alaisia s/s Ukkopekan ja Vaakahuoneen ravintolapäällikkönä – onneksemme edelleen samalla innolla ja tekemisen meiningillä.

Mieleen on jäänyt myös eräs, varsin sympaattinen hakemus, joka ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen.

Vuosia sitten sain kirjeen kaukaa pohjoisesta, 16-kesäiseltä tytöltä, joka halusi etelään kesätöihin. Kuvaa hakija ei ollut liittänyt, sillä ”koulussa ei ollut skarrenia.” Sen sijaan hän kuvaili ulkonäkönsä näin: ”olen lyhyenläntä, tummatukkainen, enkä ruukaa meikata.”

Hakemuksensa lopuksi tyttö halusi tiivistää sanomansa.

Jos ihan vain kolmella sanalla kertoisin itsestäni, niin sanoisin, että: ”olen ihan vain tällainen tavallinen tyttö pohjoisesta.”

Aika hellyttävät kolme sanaa.

Kirkas madekeitto

On madeaika – ja se kannattaa käyttää hyväksi!

AINEKSET
– 800 g made
– 4 porkkanaa
– 5 perunaa
– ¼ juuriselleriä
– ½ purjo
– 2,5 litraa vettä
– 3 rkl kalafondia
– 10 mustapippuria
– 4 laakerinlehteä
– merisuolaa
– tilliä

VALMISTUS
Fileoi made tai osta valmiiksi fileoituna. Käytä ruoto liemen maustamiseen ja laita fileoidut lihat vasta juuri ennen tarjoilua keittoon. Olen vahvasti ruodottomien ruokien puolesta. Katso ohje tarvittaessa täältä.

Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja selleri. Pilko purjo ja muut kasvikset ohuiksi paloiksi. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää fondi, mausteet ja kasvikset sekä kalan ruoto. Keitä kasvikset kypsiksi ja kuori pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto pois muutaman kerran. Poista kalan ruoto.

Keitä mateen maksa erikseen suolalla, laakerinlehdillä ja pippurilla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja pilko pieniksi paloiksi.

Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kalat ja maksa sekä kourallinen pilkottua tilliä. Tarjoa ruisleivän ja voin kera.

Kevättä kohti

Perjantaikokki

Hauki-kylmäsavulohikeitto – Elämäni paras työpäivä

Olin kerran laskettelureissulla, jossa eräs ystäväni julisti kovaan ääneen lähes kaiken olevan elämänsä parasta. Oli elämän paras lasku, elämän paras ravintolaillallinen ja illan päättyessä oli juuri koettu päivä aina se elämän paras. Vaikka kyseessä olikin helposti innostuva ja pitkälti tunnepohjalta toimiva diplomi-insinöörismies, tiesimme hänen vetävän tahallaan hieman yli. Eihän kaikki aina voi olla elämän parasta.

Mutta toisaalta, jos tämä päivä oli eilistä parempi ja edellispäiväkin jäi eiliselle, niin silloinhan elämän paras –ennätys menee rikki joka päivä. Eikö?

Nautin työstäni – melkein voisi sanoa, että joka päivä vain entistä enemmän. Eikä se tarkoita sitä, että lähtötilanne olisi ollut jotenkin erityisen epämiellyttävä. Mutta eilen oli kyllä yksi elämän parhaista työpäivistä. Olo oli kuin eduskunnan vahtimestarilla, kun Arkadianmäen täyttää jäykistelevien maratonpuhujien sijaan suoraan asiaan menevät pikkukansalaiset.

Herrankukkarossa vietettiin nimittäin historian ensimmäistä perhepäivää. Kylä täyttyi bisnesväen sijaan ansaittua talvilomaansa viettävistä perheistä. Vieraita oli parivuotiaasta eläkeikäisiin, eli ikähaitari oli laaja. Taisi olla elämäni paras työpäivä.

Lasten vaikutus meihin kaavoihin kangistuneisiin aikuisiin on uskomaton. Toki vieraidemme joukossa oli niitäkin, jotka ovat käyneet meillä työn merkeissä, mutta nyt työminät jäivät viimeiselle sillalle tai viimeistään parkkipaikalle. Koko kylä muuttui lasten myötä – myös meidän työntekijöiden silmissä. Kokoustilat olivat yhtäkkiä kiinnostavia piilopaikkoja tai leikkinurkkia. Fläppitaulu sai uuden käyttötarkoituksen, kun sitä käytettiin askarteluun, kerrankin yleisö istui kuin nauliintuneena seuraten videotykkiemme ohjelmistoa ja toiste ei ole sellaista onnistumisen riemua koettu seikkailuradallamme, kun kolmatta elinvuottaan viettävä pikkuseikkailija osui jousipyssyllä napakymppiin.

Usein, kun ryhmän tilauksessa lukee oikein isoin kirjaimin VIP, tietää, että nyt on keskivertoa rennompaa porukkaa tulossa. Tällä kertaa ei tarvittu edes noita kolmea sinänsä turhaa kirjainta. Lapset, jotka tietävät olevansa tärkeitä, eivät tee siitä numeroa. Ja siksi heitä on niin taivaallisen upeaa palvella. Aurinko kruunasi ulkoriemut ja päivä jäi ainakin meidän työntekijöiden mieliin yhtenä parhaimmista.

Ja arvatkaas mikä tässä on parasta? Tänään on taas monella meistä elämän paras työpäivä, kun on vuorossa toinen Perhepäivämme!
Hauki-kylmäsavulohikeitto

Tämä taivaallisen herkullinen keitto syntyi, kun käytin konsulttina 1,5 -vuotiasta poikaani. Hän ei paljoa puhu, mutta nyökkäilee hyväksyvästi lähes kaikelle. Poika istui keittiön työtasolla ja nyökkäili myötäillen ehdotuksilleni. Keitto vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta on sen arvoista!

Saat uutta ilmettä keittoihisi jo pelkästään sillä, että pilkot ainekset hieman eri tavalla kuin yleensä. Tee pitkiä suikaleita ja pilko porkkana vinosti, niin saat lautaselle japanihenkeä.

AINEKSET

Keitto
– 250 g kylmäsavulohta (voit myös käyttää lämminsavulohta)
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 rkl voita
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 l kalalientä (tai 2 rkl kalafondia ja 1 l vettä)
– 1 dl kermaa
– ¼ juuriselleri
– 4 porkkanaa
– 4 perunaa
– ½ purjosipuli
– 3 vartta kevätsipulia tai ruohosipulia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Haukiquenellit
– 250 g haukea jauhettuna
– 1,5 dl kermaa
– 1 kananmuna
– 50 g kylmäsavulohta
– 5 roseepippuria murskattuna
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Valmista ensiksi quenellimassa. Jauha hauki yleiskoneessa (ellei jo jauhettu). Sekoita joukkoon murskatut roseepippurit, suola ja valkopippuri ja kananmuna. Anna koneen käydä ja kaada joukkoon kerma ohuena nauhana.

Tee kelmusta A4-kokoinen tasainen levy työtasolle. Lusikoi massaa siihen ohueksi ”makkaraksi”. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita suikaleita ja upota ne pituussuuntaan haukimassaan. Rullaa kelmupötkö varovasti kiinni ja kierrä päät tiukaksi (ikään kuin karkkipaperia rullaisit kiinni). Näin sinun pitäisi saada tasaisen pyöreä kelmussa oleva haukimassamakkara. Laita kelmu kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Nosta pois reikäkauhalla, anna jäähtyä, avaa paketti ja leikkaa sormen paksuisiksi siivuiksi. HUOM! Voit myös oikaista ja nostella lusikalla haukimassasta pieniä quenellejä suoraan keittoon valmistuksen loppuvaiheessa. Laita tällöin kaikki kylmäsavulohi suoraan keittoon.

Valmista keitto. Pilko perunat, purjo, porkkanat, selleri ja valkosipuli. Laita kattilaan voi ja kuumenna. Paista valkosipulia voissa hetki. Lisää kattilaan purjosipuli, selleri, perunat ja porkkanat. Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää valkoviini. Anna kiehahtaa. Lisää kalaliemi ja mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kerma ja haukiquenellit sekä kylmäsavulohi. Lisää nestettä tarvittaessa (kalalientä). Anna tekeytyä muutama minuutti ja tarjoa pinnalle ripotellun kevätsipulin kera.

Aurinkoista, elämän parasta viikonloppua toivoen

Perjantaikokki