”Niin, kahvit ja pullat on ysiltä, yhdeltätoista sit viimeistään saadaan taas ruokaa, kun on lounas. Nyt en muista, et oliks se buffaa vai miten, mut kuitenkin ruokaa. Kolmelta, saas nähdä siis kuinka kauan se venyy tällä kertaa, pitäis olla kahvit taas. Ja varmaan suolainen piirakka, et jaksetaan illalliseen, joka onkin sitten vasta kasilta. Vitsi, mä oon kerran vaan ollut tässä kongressissa ennen, mutta silloin siellä oli tosi hyvät ruoat! Ai että, mulla on nälkä. Siis ihan hirvee nälkä. Tuli tästä, kun luin tätä kongressiohjelmaa…”
Istuin keskiviikkona junassa matkalla Helsinkiin ja siitä Lahteen enkä saattanut olla kuulematta viiden hengen naisseurueen keskustelua. Rouvat olivat matkalla Tukholmaan kongressiin. Kongressin aihe ei minulle aivan helposti auennut – ellei se sitten käsitellyt ruokaa ja syömistä. Sen verran aktiivisesti keskustelu painottui syömiseen.
Ajatukseni kulkivat jo tulevaan viikonloppuun ja ”äijien kalareissuun”. Perheemme miehet vetäytyvät kerran vuodessa (jos vaimot vain sallivat) saariston rauhaan miesten kesken kalastamaan. Usein saan viikonlopusta kommentteja, että ”muistakaa nyt ottaa virvelit mukaan edes näön vuoksi” tai ”kyllä nuo reissut tiedetään. Että oikein kalastamaan…”.
On myönnettävä, että totuus on toisenlainen. Kalassa käydään ja sitä saadaan, mutta kyllä homma pyörii paljon ruoan ympärillä. Muutama vuosi sitten, kun reissu toteutui lokakuussa ja sattui mitä kaunein ilma, oli veneemme penkkien alle pakattu vähintään pienen yksiön keittiön verran tarvikkeita, raaka-aineita ja astioita. Lounaat ja välipalat olin esivalmistellut siten, että kanawrappien kanat saatiin nopeasti grillaamalla ja kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu. Aika gourmeeta avoveneeseen.
Ruoasta emme tingi, vaikka ”äijäporukassa” ollaankin.
Sain eilen kunnian olla puhumassa seminaarissa, jossa mm. Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron ruokatuotannon tulevaisuudesta. Kuinkakohan moni meistä itse asiassa ymmärtää, että jo parinkymmenen vuoden päästä on yhtälömme varsin mahdoton. Ihmisten määrä jatkaa kasvuaan, viljelykelpoisen alan määrä laskuaan eikä lannoitteita ja keinokastelua voida lisätä loputtomiin.
Ruoasta tulee kallista. Ja hyvästä, lähellä tuotetusta ruoasta tulee erittäin kallista!
Muutos on radikaali ja tullee muuttamaan suhtautumisemme ruokaan. En toivo aikaa, jolloin ruoka on meille vain energian lähde, mutta näin tullee varmasti joskus käymään. Kongressimatkalaisten esimerkki kertoo luontaisen suhteemme ruokaan: jokapäiväistä leipäämme odotetaan, pureskellaan ja nautitaan pääasiassa aivan muista syistä kuin vain energian vuoksi. Se on niin sanottua ruokakulttuuria.
Ps. hieman ennen Pasilaa sain selville, että sosiaalialan kongressista oli kyse.
Kalareissun Toast Skagen
Toast Skagen sopii vaikka kalaveneeseen. Rapeaksi paahdettua leipää vain mukaan ja katkaraputäytettä lusikoidaan leivän pinnalle – herkku on valmis ja helposti esivalmisteltavissa.AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 2 kevätsipulinvartta
– kirsikkatomaattia
Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS
Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.
Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi ja koristele lautanen kirsikkatomaattien paloilla ja keväsipulilla.
Siimat kireälle!
Perjantaikokki
Perjantaikokin blogi 