Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia – Välineurheilua

Selailin uutta Glorian Ruoka&Viini-lehteä ja eksyin ”Pelit ja vehkeet”-osioon. Aukeamalle oli listattu TOP 6 turhaketta, joille oli yritetty keksiä käyttöäkin. Tavaraa oli sähköwokista automaattiseen perunankuorijaan. Naureskelin itsekseni niitä hölmöjä, jotka tuollaisiakin ostavat.

Jostain ihmeen syystä tuli kuitenkin mietittyä omien kaappien sisältöä. Perjantaikokki tunnetaan armottomana välineurheilijana – lajissa kuin lajissa. Kaapista löytyy roipetta seinäkiipeilyyn, squashiin, täytettyjen cannellonien tekemiseen ja pastan veivaamiseen. Suurimmalle osalle tavaroista keksin jopa kohtalaisen aktiivista käyttöä. Mitä nyt squash, seinäkiipeily, cannellonit ja pastan veivaaminen ovat viime aikoina jääneet hieman taka-alalle…

En siis ole mielestäni sellainen höynäytettävä turhakkeiden kerääjä kuin leipäkoneen 80-luvulla hankkineet. Vaimoni tosin on eri mieltä. Minua ei kuulemma saa päästää keittiötarvike- tai pyöräliikkeiden ”pikkuvälineosastolle” ilman valvontaa. Pannassa ovat myös Biltema, Clas Ohlson ja ”Honkkari”. Näissä kaupoissa minuun iskee oravarefleksi ja koriin kertyy kaikkea mielestäni erittäin tarpeellista. Ei siis turhakkeita, vaan tärkeitä tavaroita, joita ehkä joskus tarvitsen.

Paras keittiöturhakkeeni on ehdottomasti upporasvakeitin. Parhaan siitä tekee siihen liittyvä tarina – ei sen käytön useus. Ostin sen vuosia sitten, kun hyvä ystäväni soitti minulle alan kaupasta, että ”nyt sais frittikeittimiä niin halvalla, että tuonko sinullekin?” Kuulin taikasanan ”halpa” ja innostuin! Näin lisäksi heti sen kiistattomat hyödyt: ei enää grillijonossa seisoskelua opiskelijakarkeloiden jälkeen – nyt voin tehdä autenttiset makkaraperunat kotonakin! Hieno idea ja kuinka paljon sillä säästäisinkään rahaa.

Laitetta tuli käytettyä viikon verran, jonka jälkeen se hautautui kaapin perukoille. Ystäväni oli kuitenkin silloin poikamies ja mieltyi laitteen tuomaan kiistattomaan helppouteen keittiössä. Hän raportoi minulle päivittäin uusista frittaukseen soveltuvista raaka-aineista. Erityisen tohkeissaan hän oli keksittyään, että aamiaisenkin voi fritata. Muista myös sen iloisen ilmeen, kun hän huomasi kuinka taivaallisilta porkkanat maistuvatkaan pienen upporasvakylvyn jälkeen. Fritti-innostus alkoi piakkoin näkyä ystäväni farkkujen nopeana pienentymisenä ja naaman kiiltelynä. Harrastus loppui hänenkin osaltaan pikapuoliin.

Nyt tämä ystäväni on menossa naimisiin ja minä saan kunnian olla bestman. Sain kuulla, että tuleva vaimo ei ole sallinut vanhan, uskollisen frittikeittimen jälleenlanseerausta useista yrityksistä huolimatta. Syynäkin on vain sellainen pikkuseikka, että laitteessa on kuulemma vielä ne kahdeksan vuoden takaiset rasvat… Mokomakin nipo J

Älä sure, Henrikki. Tiedän jo, mitä saatte häälahjaksi! Uudet öljyt…

Basilikakermassa haudutettua kuhaa ja kauden kasviksia

Kun haluat upporasvakuurin jälkeen hieman keventää, niin tässä siihen oiva vinkki!

AINEKSET

– 4 kuhafilettä
– 2 salottisipulia
– 1,5 dl kuivaa valkoviiniä
– 2 dl kermaa
– 2 tl kalafondia
– 4-5 kevätsipulin vartta
– 8 basilikan lehteä
– 1 parsakaali
– 2 isoa porkkanaa
– ½ sitruunan mehu
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Poista kaloista piikit. Pilko salottisipulit pieneksi ja laita paistumaan voihin. Lisää hetken kuluttua viini ja kalafondi ja anna kiehua hetki. Lisää sitten kerma ja laske lämpöä. Anna kiehua hiljalleen, jotta kastike menee kasaan. Lisää pannulle kalat, kolmeen osaan leikatut kevätsipulin varret ja pieneksi pilkottu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä.

Pilko parsakaalit suupalan kokoisiksi paloiksi. Veistele porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Keitä tai höyrytä kypsäksi. Mausta suolalla ja tarjoa kalan ja kastikkeen kera.

Kevyttä viikonloppua ja naisille erityisen hyvää huomista Naistenpäivää toivottaen!
Perjantaikokki